Yasmine Yamajako oli Helsingin kaupunginteatterin High school musical -musikaalin pääosassa vuonna 2009. Kuva: Sanoma-arkisto
Yasmine Yamajako oli Helsingin kaupunginteatterin High school musical -musikaalin pääosassa vuonna 2009. Kuva: Sanoma-arkisto

Cheekin hittikappaleella laulanut Yasmine Yamajako kertoo yrittäneensä pitkään suhtautua rasismiin huumorilla. – Opettelin nauramaan messissä, kun mulle sanottiin teininä, että "en halua tanssia hitaita neekerin kanssa".

Laulaja Yasmine Yamajako, 24, kertoi Facebookissa rasismista, jota hän on saanut kohdata. Cheekin Syypää sun hymyyn -hittikappaleella laulanut ja Helsingin kaupunginteatterin High school musical -näytelmissä esiintynyt laulaja kertoo saaneensa kuulla viisivuotiaasta lähtien elävänsä suomalaisten verorahoilla. Hän on opetellut suhtautumaan kohtaamaansa rasismiin huumorilla, koska ei halua leimautua tosikoksi.

– Opettelin nauramaan messissä, kun mulle sanottiin teininä, että "en halua tanssia hitaita neekerin kanssa".

– En ole koskaan halunnut täyttää stereotypiaa siitä, miten "elän suomalaisten verorahoilla" (jota oon kuullut kuukausittain siitä lähtien, kun oon ollut 5-vuotias). Saatan itseni työuupumukseen käymällä kahta koulua ja tekemällä kahta musikaalia ja hanttihommia, etten vaan tarvitsisi kenenkään apua, hän jatkaa.

Rasismi nousi jälleen ajankohtaiseksi puheenaiheeksi, kun Perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen julkaisi viime viikonloppuna monikulttuurisuutta vastustavan Facebook-kirjoituksen. Yasmine kertoo, että Immosen postauksen jälkeen hänestä on tuntunut erilaiselta kävellä kadulla. Yasmine ei voi olla ajattelematta, kuinka moni vastaan kävelevistä ihmisistä on samaa mieltä kansanedustajan kanssa ja ajattelee hänen olevan painajainen, josta on päästävä eroon.

– Se on pikkuisen pelottavaa tehdä levyä maassa, jossa ei ole menestyneitä tummia naisartisteja. Varsinkin, kun kolme vuotta sitten Syypää sun hymyyn -Youtube-videon kommenteista yli 50 %:a liittyi mun ihonväriin, laulaja paljastaa.

– Sellaisen ilmapiirin keskellä eläminen vaikuttaa ihmiseen. Mulla on ollut maailman rakastavimmat vanhemmat ja vanhemmiten myös ihmeellisistä ystävistä koostuva tukiverkko, mutta sen ilmapiirin takia suoristin teininä itku kurkussa hiuksiani niin kauan, että kiharani paloivat, ostin liian vaaleata meikkivoidetta ja laihdutin lakkaamatta, koska inhosin vartalomalliani. Olisin niin toivonut vaan olevani "normaali", ja että ihmiset katsoisivat minua niin kuin muitakin ihmisiä, Yasmine kirjoittaa.

– Toivoin, että että mun ei tarvitsisi edustaa kaikkia maapallon samannäkösiä ihmisiä. Että saisin tehdä virheen ilman, että se liittyisi mun taustaani. Että mun ihonväriä ei automaattisesti liitettäisi laiskuuteen tai raiskaamiseen tai muihin negatiivisiin juttuihin.

Yasmine Yamajakon isä on beniniläis-ranskalainen, äiti suomalainen. Hänen tätinsä on muusikko Laura Voutilainen.

Yasminen Facebook-päivitys on julkinen, ja voit lukea sen kokonaan täällä.

Säde

Cheekin kappaleella laulanut Yasmine Yamajako: "Puolet kommenteista liittyy ihonväriini"

Lämmin kiitos, Yasmine! Haluan kiittää sinua rohkeudestasi kertoa kaikista vaikeista kokemuksistasi. Voin vain kuvitella, kuinka raastavaa on ollut kasvaa aikuiseksi, kun on joutunut kuulemaan tuollaisia kommentteja. Kalpea, valtaväestöstä poikkeamaton ihminen ei sellaisia joudu kuulemaan eikä monella ole pienintäkään kykyä empatiaan. Kovinkaan moni ei osaa asettua toisen asemaan ja miettiä, kuinka sanat ja teot voivat satuttaa. Voit olla todella ylpeä itsestäsi, että olet selvinnyt kaikista...
Lue kommentti
Kari

Cheekin kappaleella laulanut Yasmine Yamajako: "Puolet kommenteista liittyy ihonväriini"

Höpö höpö, ei ihonväristä ole kyse vaikka se puheissa/uutisissa jne on ns "näkyvä tunniste", vaan Yasmine nyt asiasokeasti popularisoi faktoja :katso ulkomaan uutisia, mitä esim Ruotsin siirtolais-mix saa aikaan, kranaatteja,poltettuja autoja ja omaisuutta, ampumisia, puukotuksia jne, kun siellä ei edes ,monikulttuuritaustaisetkaan tule keskenäänkään tule toimeen toistensa kanssa (uskonnot, heimovihat jne jne). Ja katsopa kaukomaita, siellä vielä kovempaa ja raaempaa menoa, ja monet euroopankin...
Lue kommentti

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.