Näyttelijä Charlize Theron, 36, on saanut kokea niin traagisia menetyksiä, karvaita pettymyksiä kuin odottamattomia onnenpotkujakin. Nyt elämä on tasapainossa, kun näyttelijä sai hartaasti odottamansa adoptiopojan.

Matalakantaisista kengistään huolimatta Charlize Theron on näyttävä ilmestys. 177-senttinen, vaaleaverinen näyttelijä on pukeutunut kynsilakkaa myöten mustiin. Viileä ulkomuoto kuitenkin hämää. Elokuvatähti ei vaikuta kylmältä ja etäiseltä, vaan pikemminkin jätkämäisen rempseältä – siltä tyypiltä, joka vaatii illan päätteeksi vielä yhtä kierrosta.

– Olen kohta alasti, älkää välittäkö, Charlize vitsailee riisuttuaan huivin kaulastaan ja alkaessaan avata villakangastakkinsa vyötä.

Kun oikein siristää silmiään, voi huomata takin napeissa lukevan himmeällä Fendi. Saappaatkin vaikuttaisivat olevan italialaista käsityötä.

Luksusmerkit eivät kuitenkaan ole olleet Charlizelle itsestäänselvyys. Teini-iän järkyttävät kokemukset, loukkaantumiseen kariutunut balettiura ja onnenkantamoinen, joka johdatti hänet Hollywoodiin, ovat opettaneet, ettei elämää juuri voi kontrolloida.

Kerro, kerro kuvastin

Tällä hetkellä 36-vuotiaan tähden elämässä on kuitenkin kaikki kohdallaan. Alkuvuodesta hänen elämänarvonsa muuttuivat kertaheitolla: ennen tärkeintä oli ura, mutta nyt tuore äiti viettää kaiken liikenevän ajan pienen adoptiopoikansa Jacksonin kanssa.

Vaikka Charlize keskittyy paraikaa perhe-elämään, hän tuntuu olevan nyt joka paikassa: leffateattereissa pyörivässä scifi-jännärissä Prometheus sekä elokuvassa Lumikki ja metsästäjä. Klassikkosadun uutuusversiossa Charlize näyttelee noitakuningatar Ravennaa, jolle peili kertoo, että valtakunnassa on jotain  häntä kauniimpaa.

Ravennan roolissa Charlize joutui kokemaan, miltä tuntuu, kun kauneus katoaa ja posket alkavat roikkua. Maskeeraajat vanhensivat häntä rooliin lateksin ja meikin avulla.

– Kun näin kasvoni peilistä, parahdin, että herranjumala, oletteko tosissanne!

Todellisuudessa Charlize suhtautuu ikääntymiseen rennosti.

– Miksi kuluttaisin aikaani sellaisten asioiden miettimiseen, joita en voi muuttaa? On väistämätöntä, että vanhenen. Lopulta on kyse siitä, että kohtaamme kuolevaisuutemme. Ikääntymisen merkithän eivät ole pelkästään pinnallinen asia, vaan merkki siitä, että kehomme alkaa lähestyä loppuaan.

Hollywoodissa ulkonäköpaineet ovat kuitenkin jatkuvasti läsnä. Jos Charlize ei itse stressaa rapistumisesta, joku muu tekee sen hänen puolestaan.

– Naisille vanheneminen on vaikeampaa. Lehdissä saatetaan kirjoitella, että minulle on tehty seitsemän kasvojenkohotusta. Tiedättekö kuinka rankka operaatio se on? Saati sitten seitsemän!

Charlize ei tiedä sitä itsekään, sillä hän on päättänyt toistaiseksi pysytellä kaukana kauneuskirurgien veitsistä.
Ravennan rooli ei ole ensimmäinen kerta, kun Charlize nähdään rujona valkokankaalla. Sarjamurhaaja Aileen Wuornosin rooli elokuvassa Monster (2003) oli hänen uransa käännekohta. Elokuvaa varten näyttelijän piti lihoa 15 kiloa ja muuntautua lähes tunnistamattomaksi kasvoproteesien avulla.

Heittäytyminen kannatti: Charlize palkittiin roolistaan Oscarilla.
Tosielämässä tunnustettu kaunotar ja seksisymboli ei ole koskaan tehnyt ulkonäöstään numeroa.

– Kaikilla meillä on epävarmuutemme, mutta jokainen fiksu nainen tietää olla jakamatta niitä.

Rankka nuoruus

Alun perin Charlizesta piti tulla balettitanssija. Hän syntyi Etelä-Afrikan Benonissa lähellä Johannesburgia ja kasvoi maaseudulla kaupungin ulkopuolella. Charlizen nuoruusvuosia varjosti perheen isä ryyppääminen. Charles oli juovuksissa väkivaltainen, ja äiti Gerda päätti suojella tytärtään lähettämällä tämän sisäoppilaitokseen.

Kun Charlize oli 15-vuotias, tilanne kärjistyi äärimmilleen. Eräänä viikonloppuna tyttö joutui todistamaan, kun hänen äitinsä tappoi uhkaavasti käyttäytyneen isän perheen kotona.
Charlize ei ole puhunut tapahtuneesta julkisesti, mutta kertoi tarinansa Chris Karstenin naistappajista kertovassa kirjassa The Deadly Women: When Passion Turns to Blood.

– Joku hakkasi keittiön ovea. Kerroin äidilleni, että se on isä, ja minä pelkään häntä. Isäni sanoi, että hän ampuu meidät, Charlize on kertonut poliisin asiakirjojen mukaan.

– Sitten kuului laukauksia. Kun menin käytävään, näin äitini, joka itki: ”Ammuin heidät. Ammuin heidät.”

Charles kuoli, ja hänen mukanaan ollut veli sai osuman. Gerdan teko katsottiin itsepuolustukseksi, eikä syytettä koskaan nostettu.

Tapahtunut ei vainoa Charlizea. Hän on kiitollinen äidilleen siitä, että tämä pelasti molempien hengen. Äidin ja tyttären välit ovat hyvin läheiset.

– Äitini ei pidä siitä, että puhun hänestä, mutta haluan ihmisten ymmärtävän, että äitini on sinnikkäämpi kuin kukaan, Charlize on kertonut.

Onnekas pankkireissu

Raskaiden tapahtumien jälkeen Charlize haki elämäänsä uutta suuntaa. Vaaleaverikkö osallistui mallikilpailuun, jonka voitto sai milanolaiset mallitoimistot kilpailemaan kaunottaresta. Mallikeikat olivat kuitenkin hänelle vain keino ansaita rahaa tanssimista varten.

Charlize oli aloittanut baletin kuusivuotiaana. Lukiossa hän tanssi jo kahdeksan tuntia päivässä ja suunnitteli baletista itselleen ammattia.

17-vuotiaana Charlize pääsi arvostettuun Joffrey Ballet School -kouluun New Yorkiin jatkamaan balettiopintojaan. Kohtaloksi koituivat polvet, jotka eivät kestäneet tanssimista.

– Olen tanssijaksi pitkä, ja polviini kohdistuu enemmän painoa kuin pienemmillä. Polvivammat olivat väistämättömiä.

Niinpä 19-vuotias Charlize pakkasi laukkunsa ja matkusti länsirannikolle. Nuorena intoa oli enemmän kuin viisautta. Kun matkalipussa luki Los Angeles, Charlize huusi: ”Väärä paikka, olen menossa Hollywoodiin!”

– Jos minun pitäisi tehdä se matka uudestaan, en varmasti uskaltaisi enää asua niissä majapaikoissa, hän on muistellut.

Charlize elätti itsensä tarjoilijan ja mallin töillä. Koulut olivat jääneet kesken, eikä paluu kotiin ollut vaihtoehto.

Sitten eräs pankkireissu muutti kaiken.

Kitkuteltuaan halvoissa hotellissa Charlizen rahat alkoivat olla lopussa. Jäljellä oli vielä New Yorkin mallikeikasta saatu sekki, jota hän lähti lunastamaan. Pankki ei kuitenkaan hyväksynyt eri osavaltiossa kirjoitettua sekkiä. Charlize pani kaikkensa peliin: hän valitti ja kerjäsi ja yritti saada virkailijan suostumaan.
Paikalle sattui mies, joka vaikuttui Charlizen esityksestä ja halusi auttaa.

Lopulta Charlize sai rahat – sekä häntä auttaneelta mieheltä käyntikortin:

– Jos haluat, voin edustaa sinua.

Manageri John Crosby hoiti saman tien Charlizelle roolin elokuvaan Maissilapset III. Ura ei silti lähtenyt heti nousukiitoon, vaan kunnon roolit odotuttivat vuosia itseään. Tahmeasta alusta huolimatta näyttelijän työ oli oiva vaihtoehto nuorelle naiselle, joka ei ollut tanssijana koskaan ollut teknisesti parhaimmasta päästä mutta tulkitsijana erinomainen.

– Olen parempi kertomaan tarinaa kehollani kuin sanallisesti. Vihaan lukuharjoituksia ja vuorosanojen opettelua.

Toteutunut lapsuudenhaave

Nyt Charlize tanssii enää poikansa Jacksonin kanssa.

Charlize oli aina tiennyt haluavansa äidiksi. Haave lapsesta toteutui viimein, kun hän haki yhdeksän päivän ikäisen poikavauvan kotiinsa. Adoptiosta kerrottiin maaliskuussa, mutta tarkka adoptioajankohta ei ole tiedossa.

Näyttelijä on onnistunut pitämään julkisuudessa matalaa profiilia ja välttynyt kohuilta, mutta lapsen saaminen on tehnyt hänestä vieläkin varovaisemman.

– Olen ollut aina hyvin yksityinen henkilö, mutta äitiys teki minusta uskomattoman suojelevan. Minun pitää löytää tasapaino yksityisen ja julkisen välillä ja etsiä paras tapa kasvattaa lapseni.

Tällä hetkellä Charlize elelee tiettävästi sinkkuna. Pari vuotta sitten hän erosi lähes yhdeksän vuoden suhteesta näyttelijä Stuart Townsendin kanssa.

– En ole sinkkuäiti, koirani auttavat pojan kasvattamisessa, Charlize on kertonut.

Eläinrakkaalla naisella on kaksi koiraa: sekarotuinen terrieri Berkley ja pitbull Blue. Heti Jacksonin kotiuduttua nelikosta muodostui tiivis perhe.

Charlize oli aina halunnut adoptoida – itse asiassa kahdeksanvuotiaasta saakka, jolloin hän oli kirjoittanut äidilleen kirjeen, jossa toivoi saavansa adoptoida orpokodista vauvan. Silloin kyse oli ehkä enemmän toiveesta saada pikkusisar.

– Biologinen kelloni ei tikittänyt, koska tiesin aina haluavani adoptoida. En myöskään ajatellut, ettenkö haluaisi omia lapsia, jos olosuhteet olisivat olleet siihen oikeat, hän paljasti hiljattain.

Adoptioprosessi oli kuitenkin raskas. Papereiden jättämisestä kesti kaksi vuotta siihen, että amerikkalaissyntyinen Jackson-vauva ja Charlize kohtasivat. Charlize on kertonut, että päättäväisyydestä oli apua jaksamisessa.

– Yhtäkkiä lapsi oli käsissäni. Silloin unohdin viimeiset vuodet. Tajusin vain, että kaikki meni juuri kuten pitikin.

Jutun lähteinä haastattelun lisäksi: O, The Oprah Magazine, In Style, The Ellen DeGeneres Show, Interview, CNN, Me Naisten arkisto.

Anna Perhon uutuuskirjassa Antisäätäjä (Otava) pohditaan erilaisia kiireen ja stressin ongelmia sekä sitä, miten oman elämän tahdista saisi tehtyä vähän rauhallisemman.

Kännykkä piippaa jatkuvasti uusista viesteistä, tietokoneen näytölle ponnahtelee sähköposteja, puhelimet soivat ympärillä – monen olo on työpaikalla levoton, ja syystä! Keskittyminen vaikeutuu ja mieli käy ylikierroksilla, kun ympärillä tapahtuu jatkuvasti jotain, jolle pitäisi antaa huomiota.

Onko maailma tullut hulluksi, vai ehkä ongelma on loppujen lopuksi vähän meissä itsessämme?

Anna Perho uusi teos Antisäätäjä käsittelee muun muassa kiireen ja sähläämisen lieveilmiöitä. Moni porskuttaa sata lasissa, mutta kaipaa silti (tai siitä johtuen) rauhallisempaa fiilistä. Perhon mukaan se on myös mahdollista saavuttaa – ihan itse.

Lue myös: Tunnistatko itsesi? Perfektionisteja on kahta lajia – terapeutti antaa vinkit hölläämiseen

Yksi teoksen aiheista on reaktiivisen ajattelun, eli jatkuvasti kaikkeen ympärillä olevaan reagoimisen ongelma.

– Tutkimusten mukaan tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti. Keskimäärin tarkoittaa, että moni tsekkaa viestejä vielä tiuhemmin. Ei siis ihme, että mieli on kuin maailmanpyörä ilman nopeusrajoitinta, Perho kuvailee kirjassaan.

”Tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti.”

Reaktiivinen ajattelu ”vie meitä kuin pässiä narussa” ja voi johtaa Perhon mukaan niin kutsuttuun SVAMP-oireyhtymään.

– SVAMP on akronyymi, johon tiivistyy viisi reaktiivisen käyttäytymisen avaintoimintoa. Ruotsin kielessä sana svamp tarkoittaa sientä, mikä on hyvä vertauskuva tälle käyttäytymiselle. Jos kasvustoa ei aktiivisesti torju, se lahottaa kantajansa puhki.

Ehkä sinäkin kärsit SVAMP-oireyhtymästä? Näistä oireista sen voi tunnistaa:

  • Stressi. Olo on usein ärsyyntynyt, väsynyt ja ahdistunut. Nukkumisestakaan ei tule oikein mitään, ja ilonaiheet tuntuvat olevan harvassa.
  • Vaeltava mieli. Ajatukset säntäilevät päättömästi sinne tänne ja keskittyminen on vaikeaa. Keskittyminen myös herpaantuu jokaisesta piippauksesta, kutsusta ja kehotuksesta.
  • Aina online. Puhelimen sulkeminen tuntuu mahdottomuudelta, ja keho tuntuu käyvän ylimääräisillä kierroksilla. Rentoutuminen on vaikeaa, mutta havahdut myös usein siihen, että olet ollut pitkään aivan muissa ulottuvuuksissa.
  • Multitaskaus. Kaikkea pitää tehdä samaan aikaan, eikä sen takia mikään oikein tahdo valmistua. Ärsyttää, kun kaikki on aina kesken. Lounas tulee syötyä tietokoneen äärellä, etkä pysty esimerkiksi keskustelemaan ilman, että vilkuilisit välillä kännykkää.
  • Paineet. Tuntuu siltä, että on koko ajan kohtuuttomien paineiden alla. Jatkuva kiire ja suorittaminen ovat olennainen osa myös vapaa-aikaa.

Kuulostaako tutulta? SVAMP-oireyhtymästä on Perhon mukaan onneksi mahdollista päästä eroon.

Rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Hän toteaa teoksessaan yksiselitteisesti, että totaalinen pysähtyminen ja rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Perho listaa neljä neuvoa, jotka auttavat pääsemään yli SVAMP-oireyhtymästä:

  1. Opettele käyttämään sähköpostia järkevämmin.
  2. Lopeta multitaskaaminen. Useamman asian yhtäaikainen mukatekeminen verottaa työtehoasi 40 prosentilla, lisää stressioireita ja ärtymystä sekä hajottaa keskittymisen. Aivosi eivät kykene keskittymään kahteen asiaan kerralla, piste.
  3. Suunnittele päiväsi etukäteen ja tauota työpäiviä mindfulness- tai muun rauhoittumishetken avulla.
  4. Keskity lopputulokseen, älä näennäiseen helppouteen. Jos voit hoitaa asian x yhdellä puhelinsoitolla, tee se 40 sähköpostin lähettämisen sijaan.

Lue lisää Anna Perhon uutuuskirjasta Antisäätäjä (Otava), joka ilmestyi 11. elokuuta.

Sami Minkkinen kertoo uudessa blogikirjoituksessaan, miten hänen uusi suhteensa sai alkunsa.

Havaintoja parisuhteesta -blogia kirjoittava Sami Minkkinen kertoo kahdessa uusimmassa tekstissään tuoreesta parisuhteestaan ja siitä, miten kaikki sai alkunsa.

Viime toukokuussa avioerostaan kirjoittanut Minkkinen sai myrskyn aikaan kerrottuaan jättäneensä vaimonsa rakastuttuaan toiseen. Ex-parin toinen yhteinen lapsi oli tuolloin alle kaksi kuukautta vanha, mikä synnytti paljon keskustelua ja kritiikkiäkin blogin lukijoiden keskuudessa.

Minkkinen kertookin muutama päivä sitten julkaistussa tekstissään, että moni on yhä ihmetellyt nopeaa muutosta.

– Muutama lukijani on ääneen pohtinut, että miten voi olla mahdollista, että olen jättänyt kaiken vanhan taakseni vain sen vuoksi, että olen jäänyt jumiin häneen silmiinsä. Pienenä vihjeenä voisin mainita, että ne silmät nähtyänne tekin jättäisitte. Ne on nimittäin silmät, joihin aivan varmasti jää kiinni niin miehet kuin naisetkin.

Minkkinen listaa myös muita syitä kipinän syttymiselle.

”Silloin en vielä nähnyt hänen täydellistä pyllyään.”

– Eihän ne silmät tietenkään ihan ainoa syy ollut. Ensimmäisen kerran tavatessamme toki uppouduin niihin täysin, koska ne olivat kauneimmat silmät, mitkä olin koskaan elämässäni nähnyt. Silloin en vielä nähnyt hänen täydellistä pyllyään, joka oli piilotettu pitkän paidan alle. Se on ollut se toinen syy. 

– Lopullinen niitti tähän kaikkeen oli, kun sain lahjan, joka oli paketoitu jalkapalloseura Liverpoolin lahjapaperiin. Sen jälkeen oli hyvin vaikea kieltäytyä yhtään mistään.

Uudemmassa blogikirjoituksessaan Minkkinen tavanneensa seurustelukumppaninsa ensimmäistä kertaa bussimatkalla. Minkkinen istuutui vastakkain vielä tuntemattoman naisen kanssa ja oli nopeasti myyty.

– Elämä on täynnä kohtaamisia. Toiset ovat merkityksellisempiä kuin toiset. Haluan kertoa yhdestä kohtaamisesta. En tiennyt sellaista voivan edes olla olemassa. Olen kuullut puhuttavan, että ihmisen katseesta voi nähdä hänen menneisyytensä. Edessäni olivat silmät, joista näki kauemmas kuin heti uskalsin edes katsoa. Tiedättehän sellaisen katseen, jonka nähtyään haluaa vain pitää lähellä.

 

Minä rakastan sinua. Suoraan kameraan. Sanokaa se hänelle, jota rakastatte. #havaintojaparisuhteesta #kesä #rakkauspuhe

Henkilön Sami Minkkinen (@havaintojaparisuhteesta) jakama julkaisu

– Se hetki oli merkitsevä. Hetki, joka johti rakastumiseen. Kahden särkyneen ihmisen katseet, jotka kohtasivat jossakin siellä, missä suuret rakkaustarinat alkavat. Istuimme pöydän eri puolilla, mutta silti katseittemme takana pidimme toisistamme jo tiukasti kiinni, Minkkinen kirjoittaa.

Minkkinen on kertonut blogissaan myös esimerkiksi siitä, kuinka vaikeaa etäsuhteessa eläminen on ollut uuden kumppanin kanssa.

Blogin kirjoittamisen lisäksi Minkkinen tullaan näkemään uuden Kielletty rakkaus -sarjan tuotantokauden juontajana. Uudet jaksot alkavat ensi syyskuussa.

Tyttäreni 5v

Sami Minkkinen rakastui bussissa tuntemattoman naisen silmiin: ”Silloin en ollut vielä nähnyt hänen täydellistä pyllyään”

Minkkinen on kaikessa kuvottavuudessaan kuvottavin miehenkuvatus mitä maa päällään kantaa. Jos itse olisin 2kk vanhan vauvan isä niin pääprioriteettini olisi nyt ja vuosia eteenpäin lapseni, ei toisen naisen perse tai silmät. Oksettava pelle kertakaikkiaan.
Lue kommentti