Bull Mentula selätti parisuhdekriisin rehellisyydellä – myös itseään kohtaan.

Jari ”Bull” Mentulan piti ajaa rakkaudessa karille ennen kuin hän tajusi, mitä elämältä oikeasti haluaa. Pettäminen särki omankin sydämen.

Jättiläisen silmissä on kyyneliä.

Jari ”Bull” Mentulan on yhä vaikea puhua reilun kolmen vuoden takaisista tapahtumista, jolloin hän oli sössiä asiat niin pahasti, että melkein menetti vaimonsa Maruzella ”Maru” Mentulan.

Kehonrakentajana ja kuntovalmentajana tunnettu Jari julkaisi hiljattain kirjan Bull's All Out, jossa hän avaa treenifilosofiaansa ja bisnesajatteluaan mutta myös henkilökohtaista elämäänsä. Otsikoihin kirjasta nousui parisuhdekriisi, johon mies kertoi ajautuneensa kolmisen vuotta sitten. Haastatteluissa Jari kierteli, kaarteli ja vihjaili, muttei oikein saanut suoraan sanottua sitä, mikä ajoi parin eron partaalle.

Nyt Jari kuitenkin sanoo sen suoraan:

– Minä petin.

Pitkän tauon jälkeen hän jatkaa:

– Petin Marun luottamuksen ja rankasti. Pelkäsin sitoutumista ja torpedoin suhdettamme.

Sittemmin kriisistä on selvitty, ja vastapäätä istuu silmin nähden rakastunut mies. Marun nimi livahtaa Jarin puheisiin tämän tästä. Pöydällä lepäävää julmetun kokoista nyrkkiä koristaa muhkea platinasormus: kuusi vuotta seurustelleet Jari ja Maru juhlivat kesällä viimein häitään Kreikassa. Virallisesti pari sanoi tahdon maistraatissa jo toukokuussa.

Häissä oli kolmisenkymmentä vierasta, ja Bullin hyvä ystävä ja yhtiökumppani Jutta Gustafsberg toimi juhlien seremoniamestarina.

– Se oli elämäni upein päivä, kerta kaikkiaan huikea tapahtuma. Paikka oli upea, ja kaikki ruuasta lähtien juuri niin kuin halusimme. Parasta oli kuitenkin se, että kun järjestimme juhlat ulkomailla, saimme viettää vieraiden kanssa useamman päivän; loikoilla ja treenata uima-altaalla.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta rakkaus?

Rakkaus on se, mihin kaikki elämässä perustuu, asia, jota rahalla ei saa.

Rakkaus merkitsee minulle myös turvaa ja huolenpitoa. Myös itsensä rakastaminen on tärkeää. Jos siihen ei pysty, ei pysty rakastamaan muitakaan. Olen joutunut oppimaan sen kantapään kautta.

Millaisen rakastamisen mallin sait kotoa?

Olen ollut onnekas, sillä olen saanut tuntea lapsesta lähtien olevani rakastettu. Ei meillä koskaan sitä ääneen sanottu, mutta se osoitettiin huolenpidolla ja rajoilla. Jos tein asioita väärin, minua rangaistiin. Toki tajusin vasta vanhemmalla iällä, että se, mitä silloin pidin vanhempieni pään­aukomisena, tapahtuikin rakkaudesta.

Kunnioitan yhä vanhempiani äärettömästi. Kun elämässä täytyy tehdä isoja päätöksiä, minun on helpompi olla, kun tiedän, että minulla on ison herran eli isäni hyväksyntä.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

En varsinaisesti, kyllä minun täytyy tuntea ihminen. Ensiksihän näkee vain ulkokuoren – rakastuuko silloin kuoreen vai ihmiseen? Kauniissa kuoressa ei ole aina hyvä sisältö. Mutta varmasti joskus nuorempana olen rakastunut pelkkään kuoreenkin.

Marun kanssa tunsimme pitkään ennen kuin aloimme edes virallisesti tapailla. Minulla oli kyllä hänestä jo alusta asti hieno tunne, mutta en halunnut pilata asioita hosumalla.

Monestiko olet ollut rakastunut?

Rakkautta on niin monenlaista. Minulla on ympärilläni paljon upeita ihmisiä, sekä miehiä että naisia, jotka ovat minulle kaikki todella rakkaita. Olen silti umpihetero.

Romanttisessa mielessä olen rakastunut joitakin kertoja. Määrää on vaikea sanoa, sillä olivatko ne rakkautta vai luulinko vain niin? Nuorempana sitä rakastui vähän keneen sattuu.

Millainen olet rakastuneena?

Maru osaisi vastata tähän paremmin! Kyllähän se rakastuminen sellaista jännittynyttä kutinaa aiheuttaa... Ja kyllä minä sitten jossain vaiheessa jotain sellaisia eleitä teen, että toinen tajuaa, mistä on kyse.

Suhde Maruun oli pitkä prosessi, joka alkoi hyvin rauhallisesti ja kypsyi itsekseen. Aluksi Maru skippasi muutamat tapaamiset, mutta kyllä se lopulta sieltä tuli paikalle.

Millainen puoliso olet?

Vähän vanhoillinen: haluan huolehtia perheestäni ja taata heille turvan, olla tukipilari. Mutta sama pätee kaikkiin rakkaisiin ihmisiini. Haluan, että minulle voi puhua ihan mistä vain. Oli ongelma mikä hyvänsä, sitä lähdetään selvittämään. Useinhan sekin jo helpottaa, että saa vain avautua toiselle.

Sanon Marulle päivittäin, että rakastan, mieluiten aamuin illoin ja miksen päivälläkin, jos vain on aikaa. Sanat eivät kulu, jos niitä tarkoittaa vilpittömästi.

Millaisia rakkauden tekoja harrastat?

Minusta rakkaus punnitaan arjessa. En ostele Marulle lahjoja miellyttääkseni – minun täytyy miellyttää häntä muutenkin. Toki voin joskus tuoda tuliaisia, mutta jatkuva lahjojen ostelu romanttisena eleenä on minusta teennäistä.

Sen sijaan keitän Marulle aina kahvin aamuisin. Tai jos Marulla on jäänyt jotain kotitöitä kesken ennen töihin lähtöä, teen ne loppuun. Tai ainakin yritän. Voi olla, että joskus olen vain pahentanut asioita, kuten silloin, kun yritin pestä pyykkiä.

Kuka oli ensirakkautesi?

Kyllä kuusivuotiaalla Jari Juhanilla meni pasmat sekaisin, kun hän pääsi päiväkerhoon, jossa tapasi ensimmäistä kertaa tyttöjä! Siihen asti olin ollut mummolla hoidossa, ja naapurissa asui pelkkiä poikia. Muistan päiväkerhosta yhden erityisen fantastisen tytön, joka herätti minussa järkyttäviä fiiliksiä. Sitä en kyllä enää muista, oliko hän nätti, kiva tai edes puhuinko hänelle koskaan.

Ensimmäisen kerran seurustelin 18-vuotiaana. Olin tyttöjen suhteen myöhäisherännyt, jos vertaa nykynuoriin. Ja luojan kiitos siitä! Urheilu, jalkapallo ja jääkiekko veivät suuren osan nuoruudestani.


Miten erotat ihastumisen rakkaudesta?

Ihastuminen on nopeaa hullaantumista joko ulkokuoreen tai johonkin muuhun piirteeseen ihmisessä, mutta rakastua ei voi ennen kuin toisen tuntee. En enää näillä vuosilla ihastu kovin herkästi, mutta toki ihastua voi muutenkin kuin romanttisessa mielessä. Kyllähän se aina sykähdyttää, jos kohtaa ihmisen, jonka kanssa tuntee olevansa samoilla taajuuksilla.

Millaisiin naisiin olet rakastunut?

Ei heissä ei ole mitään yhdistävää tekijää. Ei ole väliä, onko tumma vai vaalea.

Totta kai arvostan, jos nainen pitää huolta itsestään, mutta ei tarvitse olla mikään kilpaurheilija. Vuosien varrelle on mahtunut joku sellainenkin, joka ei ole harrastanut ollenkaan liikuntaa. Mutta jos toinen tykkää maata vain sohvalla ja toinen treenata hulluna, niin onhan selvää, ettei homma voi toimia. Mutta koskaan en ole naisteni kanssa treenannut, sillä se on minun aikaani!

Avoliitossa olen asunut ennen Maruakin, mutta hän on silti ensimmäinen oikeasti vakava suhteeni. Marun kanssa oli heti erilainen päämäärä, tunne, että tässä on nyt ihminen, jonka kanssa hommaa rakennetaan aina kirkonkellojen kajahdukseen saakka.

Mitä olet oppinut rakkaudesta?

Ennen treenaaminen oli tärkeintä elämässäni, ja en halunnut minkään, edes parisuhteen, vievän siitä aikaa. Enää en voi sanoa niin. Olen oivaltanut, että kun asiat ovat elämässäni niin kuin ne nyt ovat, se tukee minua kaikessa, mitä teen. Treeni, perhe, bisnes – siinä on pyhä kolminaisuuteni.

Eikä minun enää edes tarvitse asettaa niitä tärkeysjärjestykseen, sillä ihminen, jonka kanssa olen, rakastaa minua niin paljon, ettei veisi minulta tärkeintäni pois.

Mitä naimisiinmeno sinulle merkitsee?

Sitoutumista. Olen sanonut, että menen vain kerran elämässäni naimisiin, niin suuri asia se minulle on. Tietysti elämässä voi sattua kaikenlaista odottamatonta, johon ei voi itse vaikuttaa, mutta lähtökohtaisesti naimisiinmeno merkitsee minulle ikuista rakkautta.

Mikä on ollut pahin virheesi rakkaudessa?

Se, kun petin Marun luottamuksen. Sitoutumiskammossani käyttäydyin kuin täysi idiootti, mutta ymmärsin sen vasta, kun olin menettänyt Marun. Sen sijaan että olisin vain heti pyytänyt anteeksi ja yrittänyt hyvitellä, minun piti kohdata itseni pohjamutia myöten ja ymmärtää asioita itsestäni. Minun piti opetella rakastamaan myös itseäni; ymmärtää, mikä on minulle oikeasti hyväksi.

Mitä voi antaa anteeksi rakkaudessa?

Virheitä tehdään, ja välillä tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita tai jotka toinen tulkitsee väärin. Mutta se on elämää. Jos toinen loukkaa, eikä se enää tunnu missään, onko se enää rakkauttakaan? Jos rakkaus on tarpeeksi kovalla pohjalla, kyllä se oikoo mutkat ja silittää rypyt.

En osaa sanoa, voisinko antaa anteeksi, jos Maru pettäisi minua. Olisi naiivia sanoa, että no, sittenhän tilanne olisi vain tasan. Kyllä se olisi tosi vaikea paikka. Marun tuntien hän ei voisi edes tehdä sitä. Jos sellaiseen tilanteeseen päädyttäisiin, suhteemme olisi varmasti jo ajautunut tilaan, jossa toivoa ei enää olisi.

Suhtaudumme parisuhteeseemme nykyään intensiteetillä, joka takaa, että meillä menee hyvin myös jatkossa.

Kuinka voi estää sen, ettei rakkaus väljähdä arjessa ystävyydeksi?

Tekemällä sen eteen töitä. Mutta ei sen tarvitse olla mitään erikoista, pienillä asioilla voi tehdä paljon. Pääsee pitkälle, kun muistaa antaa toiselle huomiota arjessa ja sanoo silloin tällöin muutaman kauniin sanan, jota todella tarkoittaa.

Töiden takia meillä on Marun kanssa nykyään ihan liian vähän yhteistä aikaa. Siksi haluan, että teemme vähintään kolme pikku matkaa vuodessa yhdessä. Arjessa pyrimme järjestämään yhteistä aikaa vaikka lähtemällä yhdessä kauppaan.

Vaikkemme olisi fyysisesti samassa paikassa, olemme toisillemme koko ajan henkisesti läsnä. Aina kun meillä on vapaata, juttelemme. Ennen kriisiä emme juurikaan jutelleet, mutta nyt siitä on tullut meille todella tärkeää. Käymme päivittäin syvällisiä keskusteluja keittiönpöytämme ääressä.

Maru ei ymmärrä aina kaikkea bisneksistäni, enkä minä ole ekspertti kaikissa hänen asioissaan, mutta kuuntelemme sujuvasti toisiamme.

Voiko entisen rakkaan kanssa olla ystävä?

Miksei. Ei kai maailmaa tarvitse täyttää vihalla, jos siihen ei ole syytä?

Mikä on hulluin tekosi rakkauden tähden?

No sehän oli aika hauskaa, kuinka kosin Marua. Tein kuvaajamme kanssa kosintavideon, jonka esitin, kun meillä oli vieraita käymässä. Olimme jo sopineet kihlautuvamme, ja sormuksetkin oli jo ostettu sopivaa hetkeä varten. Maru oli odottanut jo monta päivää, koska se hetki tulee, mutta sain silti yllätettyä hänet.

Marun kihlasormus oli sen verran arvokas, että hän ei suostunut sitä aluksi edes sovittamaan. Mutta ei sekään ole mitään kovin hullua, sillä raha on niin epämääräinen määre. Jollekin kallis ei taas ole toiselle kallis. Sormus on pelkkää symboliikkaa, mutta minulle oli tärkeää, että Maru saa juuri sellaisen kuin tykkää.

No, mikä on ollut se vaikein tekosi?

Ihan ensiksi oli todella vaikeaa saada Marua keskusteluyhteyteen ja päästä kertomaan, mitä olin ajatellut. Sen jälkeen minun piti puhua ensimmäistä kertaa tunteistani ilman mitään suojakuoria. Se oli haastavaa. Ja jopa rohkeaa, vaikka itse sanonkin.

Mikä on kauneinta, mitä rakkaasi on sinun eteesi tehnyt?

Antanut anteeksi. Se Marussa on huikeaa, että kun asiat oli puhuttu läpi, hän ei ole enää kertaakaan palannut niihin. Virheeni on nyt kuitattu. Se on antanut myös minulle voimaa voittaa hänen luottamuksensa takaisin. Tietenkin jos halutaan mennä yhdessä eteenpäin, ei vanhoihin asioihin voikaan jokaisesta risahduksesta palata.

Voiko rakkautta olla ilman seksiä? Entä voiko seksiä olla ilman rakkautta?

Parisuhteessa seksi näyttelee isoa osaa. Ja kun parisuhteessa on rakkautta, on myös seksiäkin – tai rakastelua. Määrä tietysti voi vaihdella elämäntilanteen mukaan. Kyllä mulle käy vaikka muutaman kerran päivässä!

Seksi ilman rakkautta on pelkkää masturbointia toisella ihmisellä. Kun toisen tuntee, seksistä tulee syvempi tila, rakastelua – ja se on taivaan tosi!

Onko sydämesi särkynyt?

Kyllä se särkyi silloin itselläkin, kun meillä oli Marun kanssa ongelmia. Ja kyllähän minäkin rikoin Marun. Mutta traumoja ei ole jäänyt, enkä usko itsekään aiheuttaneeni kenellekään pysyviä haittoja.

Onko rakkaus muuttanut sinua?

Olen kontrollifriikki, joka kulkee kotona koko ajan luutu kädessä, mutta Maru taas ei. Minulle sohvatyynyjenkin täytyy olla tietynlaisessa järjestyksessä, mutta nykyään osaan järjestää ne itsekin sen sijaan, että alkaisin valittaa niistä. Mutta on Marukin oppinut: jos hän näkee, että tyynyt ovat lattialla, hänkin osaa ne sieltä jo noukkia ennen kuin tulen kotiin.

Minun itseni ei ole tarvinnut muuttua, mutta ajatusmallejani rakkaus on muuttanut paljonkin.


Bull kirjoitti viestin rakkaalleen.

Bullin rakkausvalinnat

Romanttinen ilta

Minulle romanttinen ilta ei vaadi kuin vaimoni läsnäolon. Ei tarvitse rakentaa mitään erikoista, eikä puitteillakaan ole niin väliä.

Paras rakkauselokuva

Ei kyllä ole tullut hirveästi sellaisia katsottua. Gladiaattori! Eikös sekin kerro rakkaudesta? Taistellaan loppuun asti!

Romanttisin paikka

Oma kotimme. Se on rakennettu juuri sellaiseksi kuin me haluamme.

Paras rakkauslaulu

Mikäs meillä olikaan häätanssina? Mikko Harjun Mä olen tässä! Siinä on kyllä kaunis kappale. Ainakin näin jälkikäteen kolahtaa ja kovaa.

Romanttinen ruoka

Ruoka on minulle poltto- ja rakennusainetta, en saa kyllä siitä mitenkään romantiikkaa revittyä.

Viisaimmat sanat rakkaudesta

Stay hungry on yksi motoistani. Se sopii niin treenaamiseen kuin rakkauteenkin. Pitää yrittää säilyttää itsensä nälkäisenä parisuhteelle.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Jari ”Bull” Mentula

  • Ammattilais­kehonrakentaja ja yrittäjä Jari ”Bull” Mentula syntyi 4.1.1976 Valkeakoskella.
  • Kasvoi Toijalassa. Isä oli metallimies, äiti kyläkoulun keittäjä.
  • Suunnittelee työkseen kunto- ja laihdutusohjelmia yhdessä Jutta Gustafsbergin kanssa perustamalleen Fitfarm-yhtiölle.
  • Avioitui Maruzella ”Maru” Mentulan kanssa. Pari asuu yhdessä Pirkkalassa. Perheeseen kuuluvat myös Marun Ronja-tytär ja kaksi koiraa.
  • Julkaisi hiljattain Bull’s All Out -kirjan, jossa kertoo elämästään ja treenifilosofiastaan.

Ex-kilpauimari Hanna-Marialla ja Anssilla on ikäeroa 23 vuotta. – Rakkaudessa ikäerolla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, mitä löytyy korvien välistä ja mitä tuntee sydämessään, Hanna-Maria on kertonut aikaisemmin.

Ex-kilpauimari Hanna-Maria Seppälä, 32, on julkaissut Instagramissa harvinaisen yhteiskuvan, jossa hän on kumppaninsa, Anssi Hintsan, 55, kanssa. Pari poseeraa kuvassa ystäväpariskuntansa rinnalla.

 

Was great to see you guys and having you as guests. Felt like home having you around 😙 🇫🇮🇦🇺

Henkilön Hanna-Maria Seppälä (@hmseppala) jakama julkaisu

Hanna-Maria ja Anssi (kuvassa oikealla) menivät kihloihin viime kesänä Rion olympialaisten jälkeen Havaijilla.

Anssi Hintsa on hiljattain menehtyneen F1- ja urheilulääkäri Aki Hintsan veli. Hanna-Maria kertoi viime vuonna Eeva-lehdessä, että hänen ja Anssin suhde aiheutti aikoinaan monenlaisia reaktioita. Parilla on ikäeroa 23 vuotta, ja Anssilla on viisi lasta.

– Ymmärrän, että suhteemme oli monelle yllätys. Itselleni asia on ollut alusta saakka aivan luonnollinen juttu, sillä mielestäni rakkaudessa ikäerolla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, mitä löytyy korvien välistä ja mitä tuntee sydämessään, Hanna-Maria sanoi elokuussa julkaistussa haastattelussa.

Hanna-Maria kiitti Anssia myös tämän ymmärryksestä.

– Tiedän, että suhteessamme on edetty pitkälti kilpaurani ehdoilla. Olen ollut niin paljon poissa kotoa, että se on vaatinut Anssilta kärsivällisyyttä. Tuota menetettyä aikaa haluaisin antaa nyt takaisin, kun viimeisiä kisoja viedään, Hanna-Maria sanoi viime elokuussa ja viittasi päätökseensä lopettaa kilpaura.

Hanna-Marian Instagram-kuvasta uutisoi ensimmäisenä Seiska.

Manuela Bosco on rento vegaani, joka improvisoi lapsiperheelle kasvis- ja hiilihydraattipainotteista ruokaa. Kaapissa on aina kasvimaitoa, banaania ja makeita taateleita.

– Paluu juurille, kuvailee taiteilija ja entinen kilpaurheilija Manuela Bosco, 34, ruokafilosofiaansa.

Hän istuu kotitalonsa katutasossa olevassa luomukosmetiikkaa myyvässä liikkeessä ja esittelee vegaanista käsilaukkuaan.

Kaikki eettinen, luomu ja hyvää tekevä on Boscon sydäntä lähellä. Hän on vegaani, jonka ruokavalio painottuu hiilihydraatteihin.

– Syön 80-prosenttisesti hiilareita, kuten kasviksia, hedelmiä, juureksia, ja myös pastaa, nuudeleita ja riisiä. Kymmenen prosenttia ruokavaliostani on kasviproteiinia ja kymmenen prosenttia rasvoja, joita saan pääasiassa pähkinöistä ja siemenistä.

Ruoka ja sen vaikutukset omaan kroppaan tulivat tutuksi huippu-urheiluaikoina. Uran loppuvaiheessa Bosco oli jo kasvissyöjä sekä terveys- että eettisistä syistä. Hän ehti kokeilla monenlaisia trendikkäitäkin kasvispainotteisia ruokavalioita ennen kuin löysi nykyisen, itselleen parhaiten sopivan.

– Välillä palautin maitotuotteet ruokavalioon ja söin valtavia määriä rasvaisia ruokia, kuten pähkinöitä, siemeniä ja öljyjä. Se ei kuitenkaan sopinut minulle, kehoni meni tukkoon.

Nykyinen vegaaniruokavalio loksahti kohdalleen viitisen vuotta sitten.

”Tässä ruokavaliossa voi syödä itsensä kylläiseksi.”

Myös perheen italialaishaarassa on aina arvostettu ruokaa, puhuttu ja nautittu siitä. Isän kotikaupungissa Formiassa syödään hersyviä sukulaisillallisia avoimen taivaan alla. Myös näyttelijäopintovuodet Roomassa vaikuttivat Boscon käsitykseen siitä, millaista hyvä, aito ruoka on: yksinkertaista, tuoretta sekä ilon ja nautinnon lähde.

Boscolle on myös tärkeää, että ruoka on sellaista, mitä voi syödä paljon.

– Tässä ruokavaliossa voi syödä itsensä kylläiseksi.

Hän syö paljon raakaruokaa, kuten salaatteja ja smoothieita, mutta myös kypsennettyä, lämmintä ruokaa. Erilaiset curryt ja keitot ovat lapsiperheen suosikkeja.

Boscon lapset Sahara, 3, ja Otava, 1, syövät sekaruokaa. Kotona pääosassa on kasvisruoka, mutta heille laitetaan myös kalaa.

Väite siitä, ettei kasvissyöjä saisi tarpeeksi proteiinia ruokavaliostaan, ei ainakaan Boscon kohdalla pidä paikkaansa.

– Länsimaisilla ihmisillä ei ole proteiininpuutosta, hän sanoo ja luettelee ruokavalionsa proteiininlähteitä, joita ovat muun muassa kaura, spirulina, siemenet, pähkinät, pavut ja linssit.

Bosco on aina ollut kiinnostunut ruuasta ja perehtynyt aiheeseen perusteellisesti. Viime vuonna hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa omasta keittokirjastaan.


Vegemania esittelee Manuela Boscon omia, kekseliäitä vegaanireseptejä.

 

15 minuutin bravuuri

Lähes kaikki suosikkiruokani valmistuvat vartissa ja – allekin. Currytyyppisen kasvis-nuudeliwokin tekee nopeasti. Käytän usein riisinuudeleita, pilkon sekaan paljon kasviksia, heitän joukkoon kookosmaitoa ja mausteita. Teen usein myös itselleni lounaaksi norirullia: laitan merileväarkille esimerkiksi salaattia, kurkkua ja tahinia ja kääräisen rullalle.

Ihanin ruokamuisto

Lapsuudenkaupungissani Formiassa Italiassa käyn edelleen vuosittain. Siellä ihanimpia ovat ulkona nautitut, koko suvun isot yhteiset illalliset.

Unelmien ruokavieras

Jos ihan kenet vain saa valita, niin taiteilija Anna Abramovich. Tekisin hänelle tietysti jotakin kasvisruokaa, varmaankin uuniperunoita oikein kunnon sourcream & onion -kastikkeella ja jonkun mielettömän salaatin. En kysyisi häneltä mitään. Haluaisin vain syödä hänen kanssaan hiljaa.

Suosikit maailmalta

Italialainen. Italialaisessa keittiössä käytetään mahtavia raaka-aineita, joista tehdään yksinkertaista mutta aivan upeaa ruokaa.

Vietnamilainen. Aivan ihana ruoka on vietnamilainen kesärulla, jossa kääräistään riisipaperirullan sisään kasviksia. Rullaa dippaillaan kahteen erilaiseen, tuliseen ja maapähkinäpohjaiseen, kastikkeeseen.

Pieleen meni!

Mikähän ei olisi mennyt pieleen? Leivon nimittäin kaikesta vegaaniversioita, eivätkä ne läheskään aina onnistu.

Aina kaapissa

Meillä on aina kasvimaitoa, yleensä kauramaitoa sekä banaaneja ja tuoreita taateleita. Kauramaitoa käytän ruuanlaittoon, lapset juovat sitä ja itse laitan sitä kahviin. Taateleita käytän makeutuksena ja teen niistä välipalapurtavaa laittamalla väliin pähkinävoita.

Omasta maasta

Kasvatan itse yrttejä ja käyn syksyisin marjassa ja vähän sienessäkin. Tietyt jutut ostan aina kotimaisina, kuten marjat, omenat, perunat ja tomaatit.

Ei uppoa

Lihaa en syö, ja liharuuista varsinkaan maksan maku ei ole suosikki.

Keinotekoiset maut, joita on usein rahkoissa ja jogurteissa eivät ole minun juttuni ollenkaan. Ne maistuvat ihan muoville.

2 x tarvike

Tehosekoitin. Ehdottomasti tärkein laitteeni. Omani on superkone, hiljainen ja vahva, joka pystyy kaikkeen.

Puinen leikkuulauta. Leikkuulautani ei saa olla muovinen. Leikkaan päivittäin paljon kasviksia ja hedelmiä, joten laudan täytyy olla iso, etteivät ainekset lentele yli laidan.

+ 1 turhake

Monitoimikone. Se on iso ja vie tilaa enkä oikein tee sillä mitään. Sain sen lahjaksi ja yritän myydä sitä.

Rasti ruutuun

Pääruoka vai jälkiruoka? Pääruoka. Rakastan makeaa mutta vielä enemmän rakastan suolaista. Pääruoassa on enemmän syötävää, ja kunnon ruokaa tekee useammin mieli kuin makeaa.

Reseptistä vai improvisoiden? Hah, tarvitseeko vastata? Ehdottomasti jälkimmäinen, improvisoin lähes kaiken kokkailuni.

Aamu- vai iltapala? Aamupala. Olen aamuihminen ja rakastan ihanasti katettuja aamiaisia. Brunssit ja aamupalat ovat minun juttuni.

Ravintola- vai koti-illallinen? Ravintola. Ne ovat sellaista luksusta ja tervetullutta vaihtelua elämään. Esimerkiksi BasBasissa on ihana tunnelma, henkilökunta ja maut. Lähinepalilaisessa käymme joka perjantai syömässä.

Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki
Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki

Lime-kookos-linssikeitto

2 annosta

Valmistusaika 1 h + liotusaika 1h

2 dl punaisia linssejä

1 l vettä

1 luomukasvisliemikuutio

1 punasipuli

1 valkosipulinkynsi

1 kevätsipulinvarsi

1/5 tuoretta chiliä

nippu tuoretta korianteria

5 kirsikkatomaattia

pala raastettua inkivääriä

3 rkl kookoskermaa

1 rkl tahinia

1 lime (luomu)

1. Liota linssejä (ellet käytä kypsiä) tunnin ajan ja kaada liotusvesi pois.

2. Mittaa kattilaan vesi ja kasvisliemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi.

3. Lisää joukkoon linssit ja anna kiehua hetki.

4. Hienonna sipulit, chili ja korianteri. Kuori ja raasta inkivääri.

5. Lisää kattilaan sipulit, chili, kolmasosa hienonnetusta korianterista, tomaatit, inkivääri sekä kookoskerma ja tahini. Keitä miedolla lämmöllä 30–40 minuuttia.

6. Pese lime hyvin. Purista kattilaan limen mehu ja lisää joukkoon loppu limehedelmä.

7. Lisää keittoon toinen kolmasosa korianterista.

8. Tarkista maku, lisää tarvittaessa vettä tai kookoskermaa. Tarjoile lopun korianterisilpun kanssa.

Italialainen perunasalaatti

2 annosta

Valmistusaika 20 min

500 g uusia perunoita

suolaa

1 punasipuli

nippu ruohosipulia

2 kevätsipulinvartta

4 rkl kapriksia

nippu tilliä

pieni nippu persiljaa

1 l rucolaa

10–15 mustaa tai vihreää oliviia

kastike

1 ½ rkl dijon-sinappia

1 ½ rkl vaahterasiirappia

1 tl oliiviöljyä

1 tl valkoviinietikkaa

½ sitruunan mehu

ripaus suolaa

mustapippuria

1. Pese perunat ja keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi.

2. Kaada vesi pois ja nosta kattilalle vielä hetkeksi levylle, jotta kosteus pääsee haihtumaan. Anna perunoiden jäähtyä.

3. Kuori punasipuli ja paloittele kaikki sipulit pieniksi paloiksi.

4. Hienonna yrtit.

5. Laita kaikki ainekset kulhoon ja paloittele sekaan jäähtyneet perunat.

6. Sekoita kastike ja kaada kulhoon, sekoita varovasti mutta hyvin. Tarjoile heti.

Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki
Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki

Korvapuustismoothie

2 annosta

Valmistusaika 15 min

2 päärynää

4 tuoretta taatelia

2 kuivattua viikunaa

pala tuoretta inkivääriä

muutama kuivattu luumu tai kourallinen rusinoita

2 pekaani- tai saksanpähkinää

3 dl pähkinämaitoa

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

(ripaus cayennepippuria)

1. Kuori päärynät ja poista siemenkota.

2. Poista taateleista kivet ja viikunoista kovat kannat.

3. Kuori ja raasta inkivääri.

4. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita, kunnes seos on kermaisen pehmeää. Lisää mausteita tarvittaessa.

Manuela Bosco

34, kuvataitelija ja näyttelijä, joka on myös entinen olympiaurheilija.

on aina ollut kiinnostunut ruuasta ja ravinnosta, ja julkaisi viime vuonna ensimmäisen keittokirjansa Vegemania (Cozy Publishing).

asuu Katajanokalla miehensä Kasimir Baltzarin ja kahden lapsensa kanssa.

Paluukeikoille valmistautuva Henri Vähäkainu tasapainoilee operatiivisen johtajan ja räppärin roolien välillä.

Viikon kohokohta?

Tajusin, että kohta pääsen oikeasti vanhan porukan kanssa keikoille! Viikon aikana olen antanut haastatteluita ja minusta on otettu promokuvia. Kaikki tuntuu tutulta, vaikka en ole keikkaillut kymmeneen vuoteen muuten kuin Jaajo Linnonmaan häissä ja kerran opiskelijabileissä Turussa. Vastaanotto siellä oli niin mieletön, että aloin ensimmäistä kertaa miettiä paluuta.

”Olin pitkästä aikaa promokuvauksissa.”
”Olin pitkästä aikaa promokuvauksissa.”

Mikä ärsytti?

Pyöritän myös perustamaani teknologia-alan yritystä, ja musahommien vuoksi aikataulut ovat olleet todella tiukilla. Pelottaa, kuinka tulen hanskaamaan kaiken! Tällä tietotaidolla osaisin jo neuvoa 15-vuotiasta, musa-uraansa aloittelevaa Henriä. Harmittaa, että sitä en voi kuitenkaan tehdä. Kaikki piti opetella aikoinaan kantapään kautta.


”Lounaalle!”
”Lounaalle!”


Mikä yllätti?

Imu markkinoilla. Firmani myy yrityksille työkaluja, joiden avulla he voivat digitalisoida liiketoimintaansa. Tuotteidemme kysyntä kasvaa, ja palkkaamme koko ajan uusia työntekijöitä. Musiikkiuran jälkeen lähdin opiskelemaan audiovisuaalista viestintää ja tein muun muassa tuottajanhommia Jenkeissä. Yrittäjyyden olen opetellut ihan itse.

”Fiilistelin Turun-keikan kuvia.”
”Fiilistelin Turun-keikan kuvia.”

Mistä tunsit ylpeyttä?

Viisitoista vuotta sitten alkanut musaura kantaa yhä, vaikka täytin tänä vuonna jo kolmekymmentä ja olen 174 senttiä pitkä. Halusin aikoinani tauon, koska olin tehnyt yli 200 keikkaa vuodessa ja elänyt aika erikoisen nuoruuden. Jos Pikku G:n paluuseen suhtaudutaan näin innolla, olen varmasti tehnyt jotakin aiemmin oikein.


”Porukoiden koira oli luonani hoidossa.”
”Porukoiden koira oli luonani hoidossa.”


Miten rentouduit?

Hengasin kavereiden kanssa ja pelasin videopelejä. Rentoudun usein myös käymällä kuntosalilla. Urheilemalla pystyn heittämään aivot parhaiten narikkaan.

Henri Vähäkainu, 30, oli vuosituhannen alussa yksi Suomen suosituimmista artisteista.

Musiikkiuransa jälkeen räppäri opiskeli audiovisuaalista viestintää ja perusti teknologia-yrityksen.

Asuu yksin Helsingissä.

Pikku G tekee paluun 24.6. Himoksen Juhannuksessa, 14.7. Lahden Summer Upissa ja 28.7. Solarsoundissa Seinäjoella.

Sisunautti Tim Kopran vaimo Dawn Kopra ei katso avaruusleffoja, sillä oman miehen ammatissa riittää tarpeeksi jännitystä. Viime vuonna Dawn seurasi avaruuskävelyä, jonka aikana Tim oli vaarassa kuolla.

Dawn Kopra astuu kotinsa takakuistille puoli kuudelta aamulla ja tähyää taivaalle. On vuoden 2016 toukokuu Houstonissa, Teksasin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Dawn ei ole aamuihminen, mutta tällä kertaa hänellä on hyvä syy herätä: on Dawnin ja hänen aviomiehensä Timothy ”Tim” Kopran 26. hääpäivä.

Dawn tähyilee taivaalla olevaa pientä liikkuvaa valotäplää ja vilkuttaa: siellä Tim on. Neljäsataa kilometriä hänen päänsä yläpuolella, Maapallon kiertoradalla, Kansainvälisellä avaruusasemalla.

– Vähän erilainen hääpäivä, eikö totta? On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun oma kumppani on avaruudessa. Totta kai siihen liittyy paljon stressiä, mutta samaan aikaan olen ylpeä, että Tim saa toteuttaa unelmiaan, Dawn kertoo.

Nyt Dawn, 47, ja suomalaissukuinen Tim, 54, ovat käymässä Suomessa viikon kestävällä vierailulla. He kertovat tiedekeskus Heurekassa yleisölle ja koululaisryhmille avaruudesta. Tim esiintyy lavalla luontevasti ja poseeraa esityksien jälkeen selfieissä – tätäkin astronautin työ on.

– Lasten tapaaminen on mahtavaa. Ahmin itsekin pikkupoikana tietoa avaruudesta ja astronautin työstä. On inspiroivaa jakaa tietoa siitä, että me ihmiset oikeasti pystymme tähän, Tim kertoo.

”On inspiroivaa jakaa tietoa siitä, että me ihmiset oikeasti pystymme tähän.”

Suomalaissukuinen Tim, joka tunnetaan myös tittelillä sisunautti, on ollut avaruudessa kaksi kertaa: kaksi kuukautta vuonna 2009 ja puoli vuotta vuonna 2016. Viime kerralla hänen tehtävänsä oli muun muassa tutkia, mitä pidempiaikainen oleilu avaruudessa tekee ihmiskeholle. Timin ryhmä teki tuona aikana yhteensä 250 erilaista koetta.

Heurekan seinällä vilahtelee kuvia, joita Tim on avaruudessa ottanut. Niissä hän poseeraa avaruuspuku päällään Maapallo takanaan. Yhdessä kuvassa ilmassa leijailee Timin tekemä kuivakka eväsleipä. Kuvat ovat ulkopuolisen silmissä huikeita, mutta Dawnia ne puistattavat.

– Onneksi Tim on taas täällä, hän huokaa.

Henkireikä: puhelut kotiin

Miten suhdetta pidetään yllä, kun toinen puolisoista on avaruudessa? Ihan kuten mitä tahansa kaukosuhdetta: puhelimen ja videon avulla. Kun Dawn näkee kännykkänsä näytöstä, että soittajana on Johnson Space Center, hän tietää, että kannattaa vastata. Avaruuteen kun ei soiteta takaisin.

Avioparin puhelu alkaa yleensä leikkisillä sanoilla:

”Hei, mitä avaruuteen kuuluu?”

”Hyvää, entä maahan?”

Avaruusreissujenkin aikaan Tim ja Dawn puhuvat puhelimessa lähes päivittäin. Videokonferenssin he pitävät kerran viikossa sunnuntai-iltapäivällä, koska silloin Timillä on vapaata.

– Käymme silloin läpi ihan tavallisia juttuja. Tim haluaa tietää, mitä lapsille ja muille läheisille kuuluu. Joskus hän juttelee työasioista, joista en oikein ymmärrä, mutta niinhän se menee muillakin. Harva osaa kuvailla tarkalleen, millaista puolison työ on, Dawn miettii.

Timille yhteydenpito kotiin on henkisesti tärkeää, se pitää pään kasassa.

– Emme me tarvitse noita puheluita pysyäksemme hengissä, mutta kyllä niistä on apua. Joskus avaruudessa on aika stressaavaa, joten kotijoukkojen tuki on tärkeää, Tim sanoo.

Tim ja Dawn tapasivat, kun Tim työskenteli sotilaana. Tim osallistui Persianlahden sotaan ja on ollut työkseen myös sotilashelikopterilentäjä.

Tim ei suoraan myönnä, että häntä pelottaisi sodassa tai avaruudessa. Niihin lähtemiseen tarvitaan hänen mukaansa ihan tietynlainen mielenlaatu.

– Tuskinpa olisin astronautti, jos se pelottaisi minua.

Dawnin mielestä työ astronauttina on tavallaan turvallisempaa kuin sotilaana.

– Sodassa kaikki yrittivät satuttaa häntä, avaruudessa kaikki pyrkivät pitämään hänet hengissä.

”Sodassa kaikki yrittivät satuttaa häntä, avaruudessa kaikki pyrkivät pitämään hänet hengissä.”

Astronautin työssä on terveyshaittansakin. Avaruudessa luuntiheys laskee kaksi prosenttia kuukaudessa, joten puolen vuoden reissulla luumassaa voi kadota 12 prosenttia. Siksi astronautit urheilevat kaksi tuntia päivittäin. Lisäksi säteilylle altistuminen lisää syöpäriskiä.

Hyvääkin silti tapahtuu:

– Säännöllisen treenaamisen takia Tim palasi maahan osin jopa voimakkaampana kuin lähtiessään, Dawn sanoo.

Dawnin paksussa kultasormuksessa on avaruusaseman kuva ja merkinnät 46 ja 47. Ne ovat Timin avaruuslentojen numerot.
Dawnin paksussa kultasormuksessa on avaruusaseman kuva ja merkinnät 46 ja 47. Ne ovat Timin avaruuslentojen numerot.

Ammatin varjopuolet

Dawnilla ja Timillä on kaksi lasta, 20-vuotias Matthew ja 21-vuotias Jacqueline. Jälkikasvu ei aio seurata isän jalanjäljissä, sillä heitä kiinnostavat eri asiat ja he ovat nähneet ammatin varjopuolet. Kuten sen, että isä on niin paljon poissa. Eikä vain avaruudessa, vaan jo valmistautuessaan lentoihin.

Ensimmäisellä kerralla Tim treenasi avaruusmatkaa varten neljä ja puoli vuotta, toisella kerralla kaksi ja puoli vuotta. Hän treenasi erilaisten avaruusvälineiden käyttämistä muun muassa Venäjällä ja Kanadassa ja saattoi olla poissa kotoa kuukausia putkeen.

Dawnin näkökulmasta se tarkoittaa, että käytännön arki jää kokonaan hänen kontolleen. Se ei kuulemma ahdista. Vuosien aikana Dawn on tottunut hoitamaan asiat itse. Hän kunnostaa vuotavat putket, pimahtaneen tietokoneen ja selvittää lasten kinat.

”Tiesin alusta asti, mihin ryhdyin. Tämä on osa Timiä, tällainen hän on.”

– Tiesin alusta asti, mihin ryhdyin. Tämä on osa Timiä, tällainen hän on. Minulla on paljon ystäviä, jotka tarjoutuvat auttamaan ongelmissa, mutta kiitän heitä ja sanon kokeilevani itse ensin, Dawn kertoo.

– Kun lapset olivat pienempiä, pyrin pitämään arkemme aina samanlaisena, oli isä sitten kotona tai ei. He eivät saaneet isän ammatin vuoksi erillisvapauksia.

Vertaistukea Dawnille tarjoaa astronauttipuolisoiden oma kerho. Perheet asuvat Houstonissa Teksasissa lähekkäin, joten yhteydenpito on helppoa.

Kerhoon kuuluu myös miehiä. Avaruudessa on käynyt noin 550 ihmistä, joista noin 60 on ollut naisia.

Joulukortteja avaruuteen

On joulupäivä 2016. Dawn, lapset ja Dawnin vanhemmat ovat kokoontuneet Koprien kotona videopuhelun äärelle avaamaan lahjapaketteja.

Tim katselee avaruudessa tietokoneeltaan, kun Dawn avaa hänen antamaansa yllätysjoululahjaa. Paketista paljastuvat helmet, jotka Tim osti Venäjältä ennen Kazakstanista lähtenyttä avaruuslentoaan. Nasan työntekijä on onnistunut junailemaan paketin perheen joulukuusen alle Dawnin huomaamatta.

Dawn taas on lähettänyt venäläisen huoltoaluksen mukana Timille lahjaksi itse kutomansa villasukat, suklaata ja joulukortteja läheisiltä.

– Yritämme pitää arjen niin normaalina kuin mahdollista. Joskus videopuheluun vastaan minä, joskus yli­opistossa opiskelevat lapset. Silloin he huikkavat opiskelukavereilleen, että tulkaa moikkaamaan meidän isää, se on avaruudessa, Dawn hymyilee.

Timin mukaan kaikista pienimmät ja itsestäänselvimmät asiat ovat niitä, joita avaruudessa kaipaa. Ruohon tuoksua, sateen ropinaa, tuulta. Ja herkkuja.

Dawn lähettää silloin tällöin Timille huoltosukkulan mukana salsaa ja sipsejä. Hän lähetti niitä aikanaan rintamallekin. Tai no, perinteiset rouskuvat sipsit eivät avaruusmatkaa kestäisi, mutta Dawn on löytänyt tilalle pehmeitä, suuria tortilloja eli tostadoita.

”Avaruussapuska on kuin telttailuruokaa.”

– Avaruussapuska on kuin telttailuruokaa. Se on hyvää, mutta alkaa toistaa itseään, kun sitä syö puoli vuotta putkeen. On hienoa päästä välillä herkuttelemaan salsalla ja sipseillä pitkän päivän jälkeen. Se muistuttaa kodista, Tim sanoo.

Avaruusarjessa pitää muutenkin tehdä yllättävän tavallisia asioita. Esimerkiksi imuroida. Kun Dawn hurauttaa kotonaan imurin päälle antaakseen pölyille huutia, saman tekee Tim avaruudessa. Imurointi avaruussukkulassa on tärkeää, koska pöly ei laskeudu mihinkään painovoiman puutteen vuoksi ja voi pakkautua ilmanvaihtoventtiileihin.

Astronautit myös hukkaavat avaruudessa helposti tavaroitaan, koska ne leijuvat milloin mihinkin.

– On muuten ihan varma, että jos aseman seinässä on pienikin kolo, irrallinen tavara löytää tiensä sinne ja katoaa, Tim virnistää.

”Kaikkeen tottuu. Siihenkin, että oma aviomies on avaruudessa”, Dawn kertoo Timothyn kainalossa.
”Kaikkeen tottuu. Siihenkin, että oma aviomies on avaruudessa”, Dawn kertoo Timothyn kainalossa.

Vaikeinta on hyvästely

Tavallisella tallaajalla ei ole avaruuteen asiaa, joten mielikuvat rakentuvat pitkälti elokuvien luomalle todellisuudelle. Tim pitää Sandra Bullockin tähdittämän Gravity-leffan sisäkohtauksia avaruusasemalla yllättävän todenmukaisina, mutta aseman ulkopuolella tapahtumat ovat hänen mukaansa pelkkää puppua.

Dawn ei avaruusleffoja katso. Hän ei pysty eikä halua, koska ne ruokkisivat liikaa mielikuvitusta. Nytkin Timin matkojen muistelu nostaa hänelle hetkittäin tunteet niin pintaan, etteivät kyyneleet ole kaukana.

Kun Tim ensimmäistä kertaa lensi avaruuteen, hänelle pidettiin isot juhlat, joihin osallistui 250 läheistä. Lento lähti Floridasta, ja kaikki pääsivät seuraamaan sitä. Toisella kertaa lehto lähti Kazakstanista ja paikalla oli vain kourallinen läheisiä.

– Vaikeinta on hyvästien jättö juuri ennen lentoa. On pelottavaa tietää, mihin hän on ryhtymässä, Dawn pohtii.

Astronautille vaarallisimpia hetkiä ovat nousut, laskut ja avaruuskävelyt. Eräs Dawnin silmissä pelottavimmista tilanteista sattui viime vuonna, kun Tim oli aseman ulkopuolella avaruuskävelyllä.

Dawn seurasi tapahtumia Nasan tiloissa livelähetyksenä, kun Tim ilmoitti, että hänen kypäränsä sisällä oli vettä. Kaikki työntekijät terästäytyivät. Vesi kypärässä on vaarallista, koska painottomuudessa se pakkautuu palloksi, joka voi kiinnittyä suun ja nenän eteen. Silloin astronautti hukkuu.

– Se oli minulle todella vaikea hetki. Onneksi minulla oli seuranani Nasan järjestämä astronautti selventämässä Timin ja lennonjohdon välisiä keskusteluja. Astronautti sattui myös olemaan hyvä ystäväni, joten hänen läsnäolonsa auttoi ja lievitti pelkojani, Dawn muistelee.

Tim itse ei ollut tilanteesta moksiskaan. Hän tiesi, että kypärän sisällä oli pieni snorkkeli tällaisia tilanteita varten. Varmuuden vuoksi avaruuskävely silti keskeytettiin aiottua nopeammin.

– Maassa taidettiin olla enemmän peloissaan kuin minä olin. Minulla oli täysin turvallinen olo, tiesin mitä tein, Tim sanoo. Äänessä on ripaus sotilaallista ylpeyttä.

Unelmat toteen

Kun astronautti palaa avaruudesta takaisin kotiin, se vaatii kaikilta hetken totuttelua. Timiltä varsinkin fyysisesti.

– Kun Tim tuli viime lennolta kotiin, ensimmäisenä päivänä hän kompuroi jopa kulmasta kääntyessään, koska tasapainoaisti ei ollut vielä sopeutunut painovoimaan, Dawn sanoo.

”Painottomuuteen avaruudessa tottuu vähän liiankin hyvin.”

– Painottomuuteen avaruudessa tottuu vähän liiankin hyvin. Ilmassa voi pyöriä miten paljon vain, ja siitä tulee luonnollinen olotila. Maahan saapuessa olo muuttuu painovoiman takia ihan hirveäksi. Tuntuu kuin olisi kunnolla kipeä: joka paikkaa kolottaa ja olo on raskas, Tim kertoo.

Silti pariskunta on onnellinen ja ylpeä Timin työstä ja unelmien toteutumisesta.

– Toki kiitos kuuluu myös perheelleni. Olen vaimolleni todella kiitollinen, että hän on pitänyt huolta arjesta. On tärkeää muistaa se ja kertoa se hänelle tasaisin väliajoin, Tim kehaisee.

Dawn hymyilee leveästi, muttei suostu ottamaan edes osaa meriiteistä itselleen.

– Parasta on nähdä Tim onnellisena. Sitä iloa on hienoa katsella.