"Lukijani ovat avautuneet minulle raadollisen rehellisesti omista kokemuksistaan ja ongelmistaan. Aallon pohjassa itsekin vuosia rypeneenä tiedän tarkalleen miltä heistä tuntuu ja kuunteleminen ja niistä kirjoittaminen ovat auttaneet monia." Näin kertoo Leena Juoperi, Lihavan naisen markkinat -blogin pitäjä. Kuvat: Kotialbumi

Lihavat ihmiset nähdään tyhminä ja laiskoina vätyksinä, joiden sairastelu tulee kalliiksi yhteiskunnalle ja yrityksille, sanoo suorasanainen bloggaaja.

”Erityisesti yksi teema on noussut vahvasti esille saamistani kommenteista. Viesti on se, että läskin on Suomessa pidettävä turpansa kiinni. Läski, kuten minä, on vain tyhmä ja katkeroitunut ääliö. Kaikki epäoikeudenmukaisuudet on hänen omasta asennevammastaan johtuvia. Läski on toisin sanoen ansainnut kohtelunsa itse.”

 Kun Leena Juoperi, 41, oli aloittanut Lihavan naisen markkinat -bloginsa, kului vain kaksi viikkoa ja kommentointi kävi jo vilkkaana. Osa lukijoista kiitteli Leenan suorasukaisuutta, toiset suosittelevat terapiaa ja laihduttamista.

Leena kertookin lihavuudesta ja siitä seuraavasta syrjinnästä silottelematta menaiset.fin lukijablogissaan. Hän ei säästele sanojaan, kun hän kirjoittaa esimerkiksi postauksen Tällaista on olla läski Suomessa.

– Vaikeista ja vaietuista asioista pitää puhua sekä tabuja täytyy rikkoa. Blogissani kiteytyvät turhautumiseni yhteiskuntamme epäkohtiin ja ihmisluonteen kummalliseen ilkeämielisyyteen.

Blogissa omakohtaiset kokemukset niin lihavuudesta kuin ylipainoisuudesta työmarkkinoilla solahtavat julkkishaastatteluiden ja sairauskertomusten sekaan. Leenan raja kulkee hänen miehensä ja lapsiensa yksityisasioissa: niistä hän ei postauksissaan kerro. Sen sijaan henkilökohtaisista asioistaan Leena on kolmen kuukauden aikana avautunut ja sanoo avautuvansa tulevaisuudessakin hyvin rehellisesti.

– Minulla on paljon lihavuuteen liittyviä kauhukokemuksia, alkaen koulukiusaamisesta syömishäiriön puhkeamiseen. En soisi kenenkään tuntevan Itseinhoa, joka riistäytyy käsistä ja purkautuu lopulta oman hyvinvoinnin tietoisena riskeeraamisena mitä järkyttävimmin keinoin.

Minulla on paljon lihavuuteen liittyviä kauhukokemuksia, alkaen koulukiusaamisesta syömishäiriön puhkeamiseen.

– Ymmärrän hyvin heitä, joilla vääristynyt kehonkuva on johtanut äärimmäisten tekojen kautta hautaan. Ilman lastani minulle olisi saattanut käydä samoin.

”Syrjintää on vaikeaa todistaa”

”Karmeaa. Olen keski-ikäinen, lihava nainen vailla työpaikkaa. Mitä sitten? Sitä sitten, että lihavana, keski-ikäisenä naisena ei ole helppoa päästä takaisin työmarkkinoille. Ei siitäkään huolimatta, että takataskussa on useampi ammattitutkinto, lukuisia sertifikaatteja ja CV täynnä mittavia urasaavutuksia.”

Projektipäällikkö. Kouluttaja. Elokuvakäsikirjoittaja. Ruokakirjailija. Bloggaamisen ohella Leena on ehtinyt tehdä paljon muutakin. Nyt hän etsii parhaillaan uutta työtä. 

Leena on puhunut blogissaan moneen kertaan työelämän syrjinnästä, joka kohdistuu ylipainoisiin, etenkin naisiin. Leenan mukaan lihavat ihmiset nähdään yleisesti tyhminä ja laiskoina vätyksinä, jotka eivät tuota mitään, mutta jotka tulevat sairasteluillaan kalliiksi yrityksille ja yhteiskunnalle.

On täysin käsittämätöntä, että erilaisuutta on nykyäänkin niin vaikea hyväksyä, Leena toteaa.

– Lihavuutta ajatellaan välinpitämättömyytenä ja selkärangattomuutena, eikä ymmärretä, että ylipainon taustalla voi olla muitakin asioita, kuten sairauksia.

Leena on ikäviä kokemuksia myös työelämästä.

– Syrjintää on hyvin vaikeaa todistaa, mutta onhan niitä omia päätelmiä tullut tehtyä vuosien varrella. Kun työnäytöt ja työstä saatu palaute eivät riitä ylennyksiin tai palkankorotuksiin, vaikka muita on huomioitu sellaisilla vähemmästäkin, niin kieltämättä on käynyt mielessä, josko se johtuukin siitä, että olen nainen tai koska en täytä tiettyjä ulkonäkövaatimuksia.

”Olen oppinut olemaan armollinen”

”Lihavuus koskettaa jo joka viidettä suomalaista ja yli puolet aikuisista on ylipainoisia. Ylipaino ei ole aina tervettä, vaikka ylipainoinenkin voi olla terve. En kannata lihavuutta, mutta puolustan lihavien oikeuksia olla ja elää. Puolustan tasa-arvoa ja vastustan syrjintää.”

Leena Juoperi tietää omasta kokemuksestaan, että ylipainoinen voi olla täysin terve ja hyvinvoiva.

Kontrolloimaton painonnousuni alkoi parikymppisenä, ja näin jälkikäteen olen melko varma, että sairastuin jo tuolloin kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Hän sanoo itse olleensa kahdesti elämässään normaalipainoinen. Väliin mahtuu enemmän ja vähemmän lihavia vuosia. Sellaista perinteistä jojottelua, Leena mainitsee.

– Kahden ikihoikan vanhemman pullukasta lapsesta kasvoi lihava aikuinen. Sinänsä se on omituista, koska perimän piti olla puolellani ja kaikki me söimme samaa ruokaakin. Kontrolloimaton painonnousuni alkoi parikymppisenä, ja näin jälkikäteen olen melko varma, että sairastuin jo tuolloin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Silloin asiaa ei tutkittu, vaikka hain lihomiseeni apua niin lääkäriltä kuin ravitsemusterapeutilta.

Kahdeksan vuotta sitten Leena sai diagnoosin kilpirauhassairaudesta. Lääkitys helpotti hänen oireitaan, mutta ne eivät poistuneet kokonaan.

– Läskit jäivät. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa aineenvaihdunta hidastuu jopa puolella, joten laihduttaminen on työn ja tuskan takana. Olen kuitenkin oppinut olemaan itselleni armollinen.

Hänen mielestään vain oma terveys ja hyvinvointi ovat aiheellisia syitä laihduttaa. Kenenkään ei ole syytä ryhtyä dieetille ulkopuolisten paineesta! Mutta jos liikapaino haittaa liikkumista ja tavallisista arkiaskareista on hankala selviytyä tai jos ylipainosta on selvää terveydellistä haittaa, kannattaa asialle ehdottomasti tehdä jotakin, Leena sanoo.

Parhaillaan Leena työstää ruokakirjaa kilpirauhasen vajaatoimintapotilaille. Haaveissaan Leena herkuttelee ajatuksella, että vielä joskus hän pääsisi toteuttamaan myös isokokoisten naisten tyylikkään alastonkalenterin – jolla hän osoittaisi, kuinka kaunis ja viettelevä suurempikin nainen voi olla.

Leena toivoo, että joskus vielä näkisimme elokuvissa isoja naisia rakkauden ja himojen kohteena tai vakavasti otettavina toimintasankareina.

– Olisi hienoa, jos me isokokoiset saisimme oman radio- tai tv-ohjelman, jossa ylipainosta ja lihavuudesta puhutaan avoimesti. Vielä hienompaa olisi, jos saisimme yksinomaan ylipainoisilla ja lihavilla ihmisillä roolitetun, laadukkaan kotimaisen tv-sarjan, josta nousisi uusiksi seksisymboleiksi upeita, kauniita ihmisiä.

”Kaikki ihmiset ovat seksikkäitä”

”Itsetunto on upea työväline, silloin kun se on kohdallaan. Hyvä itsetunto on kuin loton päävoitto, joka avaa ovia ja saa tuntemaan, että kaikki on mahdollista. Murentunut itsetunto, sitä vastoin, voi eristää ihmisen kotiinsa ja estää häntä elämästä elämäänsä.”

Vaikka Leenaa on ollut ylipainoinen lapsuudesta saakka ja kokenut kovia itsetunto-ongelmia muun muassa koulukiusattuna, on hän esimerkki selviytyjästä. Oman kehon tyytymättömyydestä ja ylipainon häpeilemisestä pääsee eroon, hän vakuuttaa.

– Tärkeintä on, ettei kukaan vahingoita itseään, koska ei juuri nyt viihdy kehossaan. Tyytyväisyys omaan itseen ja kehoon lähtee korvien välistä sekä siitä, että löytää ja tiedostaa oman kauneutensa sekä haluttavuutensa.

Itse hän sai apua aikanaan ennen kaikkea aviomieheltään.

Mieheni sai minut ymmärtämään, että jos hän näkee minut haluttavana ja seksikkäänä ja rakastaa minua tällaisena kuin olen, miksi ihmeessä en kelpaisi itselleni?

– Mieheni sai minut ymmärtämään, että jos hän näkee minut haluttavana ja seksikkäänä ja rakastaa minua tällaisena kuin olen, miksi ihmeessä en kelpaisi itselleni? Hän on saanut minut tuntemaan itseni naiseksi ja rakastettavaksi, mutta jos jostain syystä avioliittomme joskus päättyisi, se tunne ei enää muuttuisi mihinkään. Kyse on siis itsevarmuudesta ja itsensä hyväksymisestä.

Leena ei usko, että seksuaalinen haluttavuus on kiinni ulkoisista seikoista. Se ei myöskään liity millään tavalla ruumiinrakenteeseen, vaan sisältä huokuvaan karismaan, hän toteaa.

– Kaikki ihmiset ovat omalla, persoonallisella tavallaan kauniita ja seksikkäitä, vaikka joskus ne ominaisuudet vaativatkin esiin houkuttelua.

Kursivoidut sitaatit ovat Lihavan naisen markkinat -blogista.

Leenan 2 yllättävää paljastusta, jota kukaan ei ole aiemmin kuullut

1. ”Tällä hetkellä kirjoitan ensimmäistä teatterikappalettani. Se on monologi vanhenemisesta ja esityksen aloittamista kaavaillaan ensi vuoden kesäkuulle. Monologin tilasi ja tulee esittämään näyttelijä-ohjaaja Minna Kangas ja esityksen voi nähdä ainakin jossain päin Pirkanmaata. Työstän myös elokuvakäsikirjoitusta parisuhdeväkivallasta ja suhteessa tapahtuvista raiskauksista.”

2. ”Kirjoitin ylioppilaaksi kahdessa vuodessa. Vuosi oli 1995, ja kirjoitusten aikaan kärsin valtavasta raskauspahoinvoinnista. Ylioppilastodistukseni ei siis ole häävi, vaan keskinkertainen, mutta ainakin minä tein jotain, mitä kukaan muu ei ollut aikaisemmin tehnyt.”

Vain elämää -ohjelmassa vietetään tänään Petra Garganon, 31, päivää. 

Tämän päivän jaksossa Petra kertoo muille artisteille tuntemuksista, joita soolouralle tähtääminen Tiktakin menestyksen jälkeen herätti. Hän myös kertoo, miltä uran aloittaminen ja kriittisten levyarvostelujen kohteeksi joutuminen jo nuorena tuntui.

– Se rakentaa sisälle tunteen, että mä en oo vaan tarpeeksi hyvä, Petra kertoo.

Kun Petra alkaa puhua riittämättömyyden tunteistaan, Samu Haber aloittaa keskustelun siitä, kuinka Petran sooloura ei ole tähän mennessä saavuttanut missään mielessä samanlaista suosiota kuin Tiktak.

– Se on aika kova juttu, että ensiksi olet tuolla Tuuleksi taivaanrantaa ja kaikki laulaa mukana. Sit, anteeksi kun sanon tämän, skidisti voisi kattoa jopa mahalaskuna sitä. Tuo on ollut varmasti ihan helvetin rajua, Samu sanoo.

Petra myöntää, että tilanne oli juurikin Samun kuvaama.

– On, ja sitä ei tajunnut silloin. En mä olettanut, että sama nousukiito jatkuu. Mä olin nimenomaan valmis laittaa ne työhanskat käteen, et nyt opetellaan kirjoittaa biisejä, Petra kertoo.

– Mun on oikeesti tarvinnut opetella olemaan kokonainen. Ehkä sekin liittyy siihen, että koen sellaista snadia alemmuuskompleksia istua tässä teidän taiteilijoiden edessä. Kun on tottunut olemaan yksi kuudesosa, pitää kuroa itseään kasaan ja opetella olemaan kokonainen, Petra jatkaa.

Keskustelun jälkeen Petra liikuttuu kertoessaan siitä, kuinka paljon asiasta puhuminen hänelle merkitsi

– Se oli kovin tunnustus mitä mä oon ehkä ikinä sanonu, siitä mitä mä teen ja rakastan. Kohta on 20 vuotta tätä hommaa täynnä ja toi oli isoin tunnustus. Se merkkaa ihan järkyttävän paljon.

Anu Saagim vihastutti alkuvuodesta haukkumalla Maria Veitolaa suomalaisessa keskusteluohjelmassa rumaksi. Hän ei vieläkään näe käytöksessään mitään väärää.

– Koska olin mukana viihdeohjelmassa, niissä myös nauretaan. Ei siinä kukaan ollut tosissaan, Anu Saagim puolustautui eilen Westerbackin Zenith-Range Rover-illassa.

Hän ei ole nähnyt syytä pyytää Veitolalta anteeksi.

– Miksi pitäisi? Sehän oli vain show'ta. Anteeksi, mutta en pyydä anteeksi.

Anu Saagim sanoo arvostavansa ystävissä ja ihmisissä ylipäätään suorasukaisuutta ja rehellisyyttä.

– Meillä Eestissä suorapuheisuus toimii. Televisiossakin minun täytyy olla suora, ei ohjelmia jaksaisi muuten katsoa kukaan. Ehkä olen kompastunut täällä Suomessa liikaa siihen, että olen vastannut liikaa ulkonäköaiheisiin kysymyksiin.

”Aina kysytään, onko eestiläinen paremman näköinen kuin suomalainen.”

Saagim ei ymmärrä, miksi häntä pyydetään jatkuvasti vertailemaan virolaisten ja suomalaisten ulkonäköä.

– Onko teillä täällä huono itsetunto, vai olenko niin kaunis, että minulta pitää aina kysyä vain ulkonäöstä? Aina kysytään, onko eestiläinen paremman näköinen kuin suomalainen. Totta kai jokainen puolustaa oman maan kansalaisia, ja sitten olen aina haukkunut suomalaisia.

Kohti uusia töitä

Anulla on menossa uusi elämänvaihe, sillä hän lopetti alkukeväästä päätoimittajan työt virolaisen nettilehden päätoimittajana.

– Se oli vapauttava. Nyt olen matkustellut ja kesän ajattelin ottaa vielä rennosti ennen kuin mietin uusia töitä. Jos Suomesta tarjotaan televisiosta juontotöitä, miksi en voisi suostua?

Anu Saagimilla on yksi poika yhdessä ex-miehensä Ristomatti Ratian kanssa. Robin täytti vasta kahdeksantoista.

– Hän on perinyt meiltä kipinän matkusteluun. Nyt hän on tyttöystävänsä kanssa Japanissa. Koulusta valmistumisen jälkeen hän varmasti matkustelee muutaman vuoden ympäri maailmaa.

heheh

Anu Saagim ei kadu Maria Veitolan nimittelyä: ”Anteeksi, mutta en pyydä anteeksi!”

Paimentaja kirjoitti: Huomaa et tää mimmi on virost, käytöstavat ku sialla Oma kommenttisi on kyllä järkyttävä !Anu on oikeassa tuosta kyselystä mikään ei ole niin typerää kun mennä kysymään mitä meiltä meistä ollalan ja sen tekevät juorutoimittajat!Anu on hoikka ja upea roppa en voi ihailematta hänen habitustaan. vielä hauskakin vedettäessään tosikoita.!
Lue kommentti

Mari ja Jontte Valosaari ovat saaneet ratkaisustaan myös kritiikkiä, koska Mari on vielä hoitovapaalla.

Fitness-tähti Mari Valosaari ja hänen muusikkona ja palomiehenä työskentelevä aviomiehensä, laulaja Jontte Valosaari ovat turvautuneet jo reilun vuoden ajan au pairin apuun perhearkensa pyörittämisessä. Ensimmäinen au pair palkattiin keväällä 2016. Yhdysvaltalaisen nuoren naisen jälkeen kotiin saapui tšekkiläinen tyttö.

Au pair on ollut 3,5-vuotiaan Milan ja yksivuotiaan Mion vanhemmille korvaamaton apu.

– Hän auttaa kodin siivoamisessa, koska minulla ei ole siihen aikaa ja energiaa tallipäivän jälkeen. Lisäksi hän auttaa ruuanlaiton kanssa. On suuri rikkaus, että lapset oppivat englantia. Mila alkoi puhua englantia jo kahden kuukauden jälkeen.  Ei täydellisesti, mutta niin, että ymmärtää keskusteluja ja osallistuu niihin,  Mari kertoi uuden Singers-karaokebaarin avajaisissa.

Marilta kysellään paljon au pairien tehtävistä ja siitä, miksi pariskunta ylipäätään tarvitsee apua arjen pyörittämisessä. Vaikka ulkopuolisten palaute on ollut pääosin positiivista, on joukkoon mahtunut myös soraääniä.

– Jotkut varmasti kyseenalaistavat, miksi meillä on au pair, koska minä olen hoitovapaalla. Tarvitsemme apua, koska meillä on neljä hevosta, ja lisäksi Jontte on joka neljäs päivä vuorokauden ympäri töissä. Etenkin niinä päivinä tallitöiden tekeminen olisi todella vaikeaa ja vaarallistakin, jos kaksi pikkulasta pyörii koko ajan jaloissa, Mari valaisi.

Mari antoi myös vinkin niille, jotka harkitsevat au pairin palkkaamista.

– Au pair on kuin perheenjäsen. Jollei ole valmis siihen, että joku asuu luonasi vuorokauden ympäri, niin ei kannata harkita. Meilläkin meni hetki totutella siihen, että kotonamme asuu vieras ihminen. Nyt se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta, hän vinkkaa.

 

KUVATEKSTI:

Mari ja Jontte Valosaari  viihtyivät uuden Singers-karaokebaarin avajaisissa keskiviikkona, johon Jontte saapui uuden sinkkunsa nauhoituksista. Kohta perheellä edessä on taas uuden au pairin etsintä.  ”Toivoisimme seuraavan viihtyvän meillä ainakin vuoden ajan.” Kuva: Sakari Majantie

 

Nanna Karalahti avautuu tunteistaan ensimmäistä kertaa erouutisen jälkeen.

”Me eroamme Jeren kanssa.” Näin Nanna Karalahti kirjoitti viikko sitten blogissaan Idealista.fissä. Samalla hän kertoi, että hän ja Jere Karalahti aikovat kasvattaa Jax-pojan yhdessä.

Nyt Nanna pohtii elämäntilannettaan uudessa postauksessaan, joka on hänen ensimmäisensä eroilmoituksen jälkeen.  

”Jokainen meistä on vastuussa omista teoistaan ja valinnoistaan. Kukaan meistä ei ole pyhimys. Kävelen usein peilin eteen ja kysyn itseltäni miksi olen tässä tilanteessa, olisinko voinut tehdä jotain toisin”, Nanna kirjoittaa.

”Myrskyn jälkeen on poutasää” -otsikolla julkaisemassaan postauksessa Nanna myöntää, että asioita on osattava katsoa läpi vihan ja katkeruuden.

”On kyse sitten itsensä tai toisensa syyttelystä, se on turhaa. On vaan oltava rehellinen ja elettävä totuudessa. Vihan hetkellä se on vaikeaa – myönnän.”

”Miksi olla vihainen itselleen omista valinnoista, koska virheet tekevät meistä ehjän?”

Nannan mukaan vihasta on päästävä nopeasti eroon – on vihan aiheuttajana kuka tahansa.

”Miksi olla vihainen tai katkera toiselle, jos ei osaa hyväksyä toista sellaisena kuin hän on? Miksi olla vihainen itselleen omista valinnoista, koska virheet tekevät meistä ehjän? Miksi katkeroitua, kun aina on luvassa uutta ja hyvää. Itselläni on paljon opeteltavaa näissä asioissa, mutta haluan oppia”, Nanna kertoo.