Laulaja Antti Railio, 29, onnistuu aina löytämään vierelleen naisen, joka ei osaa laittaa ruokaa.

Miehen mielestä viihde-elektroniikkaan ei voi koskaan käyttää liikaa rahaa.

Minulla on iPad, taulutelkkari, pleikkari, muutama tietokone ja kaikennäköisiä studiovärkkejä.

Käytän rahaa etenkin musavehkeisiin. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi Martinin kitaran, joka maksoi 2 000 euroa. Se on työvälineeni ja kestää ikuisesti, jos sitä pitää hyvänä.

Mies ei osaa ostaa lahjoja naiselle.

Kovin on kyllä vaikeaa, vaikka tykkään ostella lahjoja. Jouluna minulla menee ihan överiksi, aina pitää ostaa vielä yksi lahja. Pari vuotta sitten ostin avopuolisolleni Helille joululahjaksi elegantin korusetin, jossa oli hieno kaulakoru ja korvakorut. Siihen meni muutama satanen. En ole koskaan ostanut niin kallista lahjaa kenellekään. Onneksi Heli tykkäsi koruista ja on käyttänyt niitä paljon.

Lahjassa parasta on jännitysmomentti – sen on oltava aina yllätys toiselle.

Mies ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa.

Pienenä halusin nähdä sukulaisiani enemmän, mutta isäni oli aina sitä mieltä, että ”ei nyt, ehkä sitten joskus”. Emme kuitenkaan koskaan käyneet missään. Nyt se on tarttunut minuunkin. En ole nähnyt esimerkiksi Helsingissä asuvaa isoveljeäni puoleentoista vuoteen, vaikka olen pörrännyt pääkaupunkiseudulla.

Pidän eniten yhteyttä äitiini, isääni ja setääni, joka asuu hoitokodissa. Hän soittaa minulle joka päivä.

Mies ei osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa.

Väärin! Osaan tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, olen testannut sen monta kertaa. Pystyn istumaan vessanpytyllä ja lukemaan lehteä. Laulamaan ja liikkumaan keikalla. Niin ja puhumaan tiskatessa.

Mies ei puhu eikä pussaa.

Avaudun usein tunteistani ja osoitan kiintymystäni halailemalla, suukottelemalla, hyväilemällä ja kehumalla. Suhde voi paremmin, kun vähän pusuttelee ja herkistelee.

Keittiö on naisen valtakuntaa, autotalli miehen.

Molemmat ovat minun valtakuntiani. Nuorempana tykkäsin rassailla mopoja ja autoja, mutta nykyään autot ovat sellaisia, ettei niihin voi juurikaan koskea.

Olen meidän perheen ruuanlaittaja. En suutu helposti, mutta jos toinen tulee keittiöön sekaamaan, ärsyynnyn. Bravuurejani ovat lihapullat ja perunamuusi, kanapasta sekä erilaiset pihvit.

Kun olin pieni, äitini opetti minut laittamaan ruokaa siltä varalta, että löydän itselleni vaimon, joka ei osaa tehdä keittiössä mitään. Se kannatti, sillä minulla on jostain syystä ollut aina tyttöystäviä, jotka eivät osaa laittaa ruokaa. Helikään  ei osaa tehdä oikein mitään ruokaa.

Mies etsii äitinsä kaltaista naista.

Helissä ja äidissäni on joitakin yhtäläisyyksiä. Ainakin molemmat ovat jääräpäitä. Onneksi he eivät kuitenkaan ole samannäköisiä. Huh, se olisi kamalaa.

Armeija tekee pojista miehiä.

Tai miehistä poikamiehiä. Niin minullekin kävi. Armeijassa oli ihan hauskaa, vaikka olihan se pelkkää metsässä ravaamista, sairastelua, hirveätä marssimista ja rakkoja jalat täynnä.

Lapseni syntymä oli kuitenkin se, joka teki minusta miehen. Olen tullut tyttäreni Aliisan ansiosta seesteisemmäksi ja aikuisemmaksi. Tiedostan jatkuvasti, että on olemassa joku, joka tarvitsee täyden omistautumiseni. Toisinaan Aliisa tulee rutistamaan minua kaikilla voimillaan ja sanoo: ”Iskä mä rakastan sua niin paljon, että mä kuolen!” Silloin tiedän, että olen tehnyt jotain oikein.

Jokainen mies tykkää makkarasta ja oluesta.

Valitsen makkaran sijaan mieluummin pihvin. Lempiruokani ikinä on härän sisäfileepihvi, timjamilla maustettu punaviinikastike, valkosipulikermaperunat ja uunikasvikset. Aah!

Olut taas on parhaimillaan kuumana päivänä.

Muusikko saa aina naisia.

Voice of Finlandin jälkeen naiset ovat lähestyneet minua enemmän kuin koskaan. He lähettelivät rakkaudentunnustuksia Facebookissa ja kävivät jopa fyysisesti kiinni: puristelivat ja yrittivät suudella suulle.

Kun olin laihassa kunnossa, naiset ympärilläni olivat muotitietoisia ja todella pinnallisia. Nykyään heitä tuntuu kiinnostavan muutkin asiat kuin vain ulkonäkö.

Oma naismakuni sen sijaan ei ole muuttunut vuosien varrella lainkaan. Pidän aidoista, mukavista ja kauniista naisista.

Mies ajattelee alapäällään.

Yritän aina ajatella aivoilla, mutta jos tulen kotiin pitkän reissun jälkeen ja olen hirveässä puutteessa, ajattelen silloin helposti alapäälläni.

Mies katsoo aina ensin naisen tissejä, vasta sitten silmiä.

Tästä olen väitellyt monien kanssa. Katson aina ensimmäisenä naisen kasvoja, sillä pidän kauniista silmistä ja nauravista kasvoista. Mutta totta kai sitä hyvän kropankin huomaa.

Minulle ei ole väliä onko naisella pienet vai isot tissit, kunhan ne ovat luonnolliset. Tykkään myös, että naisella on vähän pebaa.

Miehen on mahdoton muistaa parisuhteen juhlapäiviä.

Olemme hoitaneet homman ovelasti, sillä Helin syntymäpäivä on sama kuin kihlajaispäivämme. Ostan Helille myös kukkia joka äitienpäivä.

Mies kertoo naiselle valkoisia valheita miellyttääkseen tätä.

Myönnän kertovani valkoisia valheita, sillä puolisoni ottaa itseensä niin helposti. Minua ei haittaa, jos joku sanoo minua lihavaksi, sillä tiedän sen. Minut on kasvatettu sanomaan asiat suoraan.

Mies ei vaatteilla koreile.

Koska olen jääkaapin kokoinen, minun on vähän vaikea koreilla vaatteilla. Tykkään silti näyttää tyylikkäältä ja olen valmis laittamaan rahaa vaatteisiin.

Shoppaillessa tulee usein hirveä hiki heti, kun pääsen sisälle liikkeeseen. Ehkä minua vain ahdistaa, mahtuuko mikään ylleni.

Mies vain paranee vanhetessaan.

Iän myötä elämänkokemusta on karttunut ja olen tullut avarakatseisemmaksi. Fyysisesti olen mennyt alamäkeen, sillä painoa on tullut aika paljon lisää.

Laihduttaminen lähti hyvin käyntiin viime syksynä, mutta rappeutui Raskasta joulua -kiertueen takia. Kun on koko ajan reissun päällä ja istuu bussissa, ei siinä niin vain laiteta terveellistä ruokaa. Nyt on tarkoitus aloittaa laihduttaminen uudestaan, sillä löin juuri vetoa hyvän ystäväni kanssa siitä, että minä laihdutan 50 kiloa tänä vuonna ja hän nostaa maasta 50 kiloa enemmän. Häviäjä joutuu tarjoamaan pitkän kaavan illallisen.

Miehen mielestä naista saa aina odottaa.

Olemme molemmat myöhässä. Jos meno on tärkeä Helille, minä olen myöhässä, ja jos meno on tärkeä minulle, Heli on myöhässä. Yläkoulussa rehtori kutsui minua krooniseksi myöhästelijäksi.

Mies ei kestä häviämistä.

Täytyy kyllä myöntää, että minulla on tarve voittaa ja olla paras kaikessa. En ole kuitenkaan huono häviäjä: en suutu tai ota itseeni vaan häviän reilusti. Tietyissä jutuissa, kuten esimerkiksi ruuanlaitossa, haluan olla paras puolisolleni.

Mies ei mene lääkäriin vaikka on ihan ressukka jo 37 asteen kuumeessa.

Olen joutunut ramppaamaan paljon sairaaloissa, sillä olen ollut pöpömagneetti pienestä asti. Nykyään yritän vältellä sairaaloita.

Jos minulla on huono olo, voivottelen kipujani puolisolleni koko ajan, mutta jos minulla on oikeasti todella huono olo, makaan vain hiljaa. Kipeänä on kivaa, kun toinen vähän pitää huolta.

Miehet kertovat miesporukassa aina härskejä juttuja.

Kyllä, mutta kerron niitä naisporukassakin, sillä minulla on aina ollut ronski huumorintaju. Olen rokkijätkä ja minulla on paljon rokkikavereita, siksi puheessamme vilisee paljon härskiä alapäähuumoria. Mutta silloin kun olen kahden hyvän ystävän kanssa, juttelemme avoimesti tunteistamme ja ongelmistamme.

Mies tyytyy parisuhteessa vähempään kuin nainen.

Minulle riittää, että on katto pään päällä, ruokaa lautasella ja rakas kainalossa. Ei elämässä muuta tarvitse.

Antti Railio

■ Laulaja syntyi 1.10.1984 Helsingissä.
■ Asuu Seinäjoella yhdessä avopuolisonsa Helin ja viisivuotiaan tyttärensä Aliisan kanssa.
■ Voitti The Voice of Finland -kilpailun viime keväänä.
■ Julkaisi Vieras maa -esikoisalbuminsa 14. helmikuuta.

Näyttelijä Krista Kosonen palaa onnellisena töihin oltuaan vuoden äitiysvapaalla esikoistyttärensä kanssa. Edessä odottaa naispääosa Miami-elokuvassa.

Näyttelijä Krista Kosonen on ollut viimeisen vuoden äitiysvapaalla esikoistyttärensä kanssa. Ensi viikolla on edessä paluu töiden pariin.

– Kulunut vuosi on ollut todella erilainen, mutta ihan paras. Nyt kun olen viettänyt 24 tuntia vuorokaudessa tytön kanssa, tuntuu myös aika ihanalta päästä takaisin töihin. Lapsi jää isänsä Antin hoiviin, Kosonen kertoi saapuessaan yhdessä miehensä Antti J. Jokisen kanssa tämän ohjaaman Pahan kukat -elokuvan kutsuvierasnäytökseen.

Kristan ensimmäinen rooli äitiysvapaan jälkeen on naispääosa Zaida Bergrothin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Miami. Leffa kertoo sisarusten yllättävästä tapaamisesta ja sen vaarallisista seurauksista. Krista on mielissään päästessään mukaan juuri tähän projektiin.

– Tämä työ ei olisi voinut parempaan saumaan osua! Loistavan ohjaajan rooli odottaa minua juuri, kun olen ollut vuoden äitiyslomalla. Kuvaukset kestävät viidestä kuuteen viikkoa, ja sitten voin taas palata kotiin. Minun ei siis myöskään tarvitse ajatella, että olenpa huono äiti, kun lähden töihin, vaikka lapseni tarvitsee minua, Krista muotoili.

Yhteisiä pariskuntatöitä

Kristalla on sivurooli myös puolisonsa tuoreessa Pahan kukat -leffassa. Pariskunta on tehnyt yhdessä töitä myös Antin aiemmissa elokuvissa Puhdistus ja Kätilö. Kristan mukaan siihen on luonnollinen selityksensä.

– Antti on mielestäni hyvä ohjaaja – jopa paras henkilöohjaaja, jonka olen tavannut. Miksi en siis näyttelisi hänen elokuvissaan?

– Jostakin haastattelusta tosin luin, että Antti ei voi sanoa minulle ei, Krista nauroi.

Heidi Sohlbergille piti tehdä rintarauhasten poistoleikkaus syövän ehkäisemiseksi. Nyt se tehtiinkin syöpäkasvainten poistamiseksi. –Olen kiitollinen, miten hyvin minua hoidettiin, hoitoja läpikäyvä Heidi sanoo.

Kun Heidi Sohlberg, 35, keväällä kuuli kantavansa rintasyövälle altistavaa BRCA2-geenimutaatiota, hän vannoi tekevänsä kaikkensa, etteivät omat tyttäret joutuisi kokemaan samaa, minkä Heidi oli käynyt läpi lapsuudessaan. Hän oli menettänyt äitinsä rintasyövälle 25 vuotta aiemmin. Äiti oli sairastunut Heidin ikäisenä, 35-vuotiaana, ja menehtyi sairastettuaan kaksi vuotta.

”Viskasin lippikseni siihen lääkärin pöydälle, repesin itkuun ja taisin päästää muutaman ärräpään.”

Kesällä Heidillä aloitettiin valmistelevat tutkimukset rintarauhasten poistoleikkausta varten. Leikkaus piti tehdä syksyllä rintasyövän ennaltaehkäisemiseksi.

Heidille oli sokki kuulla, että olikin jo sairastunut syöpään. Saatuaan diagnoosin hän romahti täysin lääkärin vastaanotolla.

– Viskasin lippikseni siihen lääkärin pöydälle, repesin itkuun ja taisin päästää muutaman ärräpään. Sen hetken tunsin kuolemanpelkoa ja mietin, käykö minulle nyt samoin kuin äidilleni.

Lue myös! Mies ja lapset parturoivat Heidi Sohlbergille kaljun: ”Ei siinä kenelläkään pitänyt pokka”

Kolme yötä, neljä dreeniputkea

Heidi leikattiin Helsingin Töölön sairaalan plastiikkakirurgisella osastolla. Geenivirheen ja uusiutumisriskin vuoksi molemmat rintarauhaset poistettiin ja rinnat rakennettiin uusiksi. 

Äidin sairausvuosilta jäänyt sairaalakammo nosti esiin voimakkaan ahdistuksen.

– Sairaalahuoneen ovella iski kauhu. Käännyin ympäri ja sanoin Nikelle, että haluan ulos täältä.

Heidi vietti sairaalassa kolme yötä ja passitettiin kotiin neljä dreeniputkea kainaloissaan. Perhe oli auttamassa kotona.

– Hyvä kokemus varmasti loiventaa sairaalapelkoani. Olen kiitollinen siitä, miten hyvin minua hoidettiin.

Miten Heidi kertoi syövästä lapsilleen? Miten arki pyörii toipilaan perheessä? Lue Heidin koko haastattelu Me Naisten numerosta 39/2016!

Dysi

Mahtava juttu Heidi Sohlbergistä! On hienoa,että uskaltaa puhua heti asiasta,vaikka helppoa se ei ole! Ja asenteella on kyllä suuri vaikutus sairastuessa! Positiivinen ja periksiantamaton asenne kantaa todella pitkälle. Itse harvinaiseen sairauteen sairatuneena reilu 3-kymppisenä tiedän sen.Vertaistuki on myös äärimmäisen tärkeää ja ilman muuta läheisten. Tsempit Heidille :) Kiitos myös hienosta jutusta,joka varmaan antaa  monille sairastuneille asennetta :)

Riina-Maija Palander vastaa blogissaan nyt heille, joita hänen ulkonäkönsä ei miellytä.

”Olen tullut telkkarin kautta suomalaisiin olohuoneisiin nyt muutaman viikon ajan, ja se, jos mikä, on pelottavaa.”

Näin Riina-Maija Palander kirjoittaa tämänhetkisistä tunnelmistaan Me Naisten sivuilla pitämässään blogissa.

Syyskuusta lähtien entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja hänen vaimonsa Riina-Maija ovat esitelleet elämäänsä tosi-tv-ohjelmassa. Riemuloma Palandereilla -sarjassa pariskunta suomalaisten julkkisvieraidensa kanssa.

Sattuu ja tapahtuu -nimisessä blogissaan Riina-Maija kertoo, että itsensä katsominen televisiosta toisten ihmisten silmin on ”hupaisaa, mutta myös jäätävää”.

– Hassuinta tässä telkkariroolissa on, että nyt kaikki ns. tuntee mut ja monilla on voimakkaita mielipiteitä musta. Se tuntuu oudolta, koska jengi laukoo mielipiteitä musta, mutta mä en voi laukoa mielipiteitä taasen heistä, koska en tunne heitä alkuunkaan, kirjoittaa Riina-Maija uusimmassa postauksessaan.

”Jengi laukoo mielipiteitä musta, mutta mä en voi laukoa mielipiteitä heistä, koska en tunne heitä alkuunkaan.”

Katsojien kommentit ovat Riina-Maijan mukaan olleet jopa ”hyytävän negatiivisia”. Hän sietää luonteeseensa kohdistuvat mielipiteet, mutta ulkonäkönsä kommentointia hän pitää ikävänä. Varsinkin silloin, kun haukutaan liian laihaksi, Riina-Maija sanoo.

– Olen koittanut sanoa, että yritän syödä, mutta kun on neljä lasta, kuusi hevosta, neljä koiraa, kolme kissaa ja kaksi kania, on joskus se aika syömiseen kortilla. Varsinkin, jos samaan aikaan on majatalo täynnä janoisia ja nälkäisiä asiakkaita.

Lue lisää Riina-Maijasta täältä: Tällainen on Me Naisten uusi bloggaaja Riina-Maija Palander

Palanderien perhe reissaa paljon Espanjan, Suomen ja Viron välillä. Riina-Maija mainitsee postauksessaan, että hänen on helpompaa asua nyt Espanjassa, kun hänestä on tullut televisiosta tuttu tyyppi.

Samantyyppisen kommentin hän kirjoitti myös viikko sitten blogissaan, kun Kalle – Suoraa puhetta -uutuuskirja ilmestyi. Kirjassaan Kalle muistelee muun muassa hetkeä, jolloin hän sai tietää tulevansa isäksi.

– Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että nyt kun Kallen kirja on juuri julkaistu ja hänestä revitään kaikenlaisia otsikoita joka lehteen, niin on huomattavasti helpompaa olla maapallon toisella laidalla. Ei mulla ole aavistukaan, mitä kirja sisältää saatikka mitä siellä on minusta, mutta varmaan parempi kun en tiedä, Riina-Maija kertoi tuolloin.

Suosittelemme! Kalle Palander kertoo kuntokuuristaan: ”Vaimo huomautti, kun takapuoli lähti”

Kymmenen kysymystä paljastaa, oletko syntynyt ennen vai jälkeen 90-luvun – tai fanituksesi tason.

”En tiedä yhtään hänen biisiään. Sano muka yksikin!” Tämä lause kuului aika monen suusta, kun Vain elämää -artistit julkistettiin. No tietysti suurin osa kommentoijista oli ennen 90-lukua syntyneitä. Mutta Mikael Gabrielista tulee taatusti pian koko kansan Miklu. Häntä on jo ylistetty Lauri Tähkän Pauhaava sydän sekä Chisun Mun koti ei oo täällä -versioistaan. Perjantain Vain elämää -jaksossa hän avaa sydämensä ja liikuttuu, kun Chisu, Anna Puu, Lauri Tähkä, Suvi Teräsniska, Hector ja Mikko Kuustonen laulavat hänen hittejään.

Ja niitähän riittää enemmän kuin moni tietää. Soitetuinta biisiä on toistettu Spotifyssä yli 7 miljoonaa kertaa ja toiseksi toistetuintakin yli 4,5 miljoonaa kertaa.

Testaa, miten hyvin sinä tunnet MG:n tuotannon.

Vain elämää Nelosella perjantaisin kello 20.00. Me Naiset ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.