Antti J. Jokisella ei ole ollut puhelinta melkein vuoteen. ”Ihmiset eivät nykyään tee mitään muuta kuin tuijota kännyköitään, joten punkkari minussa halusi erottua sillä, että minulla ei ole kännykkää.” Kuva: Satu Kemppainen.
Antti J. Jokisella ei ole ollut puhelinta melkein vuoteen. ”Ihmiset eivät nykyään tee mitään muuta kuin tuijota kännyköitään, joten punkkari minussa halusi erottua sillä, että minulla ei ole kännykkää.” Kuva: Satu Kemppainen.

Elokuvaohjaaja Antti J. Jokinen viettää mieluiten aikansa niiden ihmisten kanssa, jotka hän hyvin tuntee: kihlattunsa Kristan, 1- ja 19-vuotiaiden lastensa ja kahdeksan läheisimmän ystävänsä.

48 vuotta

Iälläni ei ole hirveästi merkitystä minulle. Suhtautumistani kuvaa se, että kun täytin 47, luulin täyttäväni 48. Kristan antamaa hienoa korttia katsoessani nauroin mielessäni, että on siinäkin puoliso, ei edes tiedä, kuinka vanha olen. Iltapäivällä sanoin, että sori, olen kyllä 48. Jouduimme tarkistamaan Wikipediasta, että olen 47.

178 senttiä naista

Olemme olleet Kristan kanssa yhdessä pian viisi vuotta. Siinä on 178 senttimetriä suomalaista naista, johon olen hulluna rakastunut.

Minulle nainen ei ole mysteeri. Mystiikka on hävinnyt, kun olen ollut lapsesta saakka tekemisissä vahvojen naisten kanssa. Minulla on kaksi isosiskoa, ja perheen ainoana poikana olin lellitty. Katson maailmaa sukupuolettomin silmin. Mielestäni kaikki ihmiset ovat yhtä vaikeita tai helppoja sukupuolesta riippumatta.

0 puhelinta

Olen ollut 11 kuukautta ilman vakituista puhelinnumeroa. Ihmiset eivät nykyään tee mitään muuta kuin tuijota kännyköitään, joten punkkari minussa halusi erottua sillä, että minulla ei ole kännykkää. Joitakin ihmisiä ratkaisuni ärsyttää ihan käsittämättömästi, varsinkin heitä, jotka ovat pahiten riippuvaisia omista laitteistaan. Läheiseni tietävät, kenen toisen ihmisen kautta minut milloinkin saa kiinni, ja pressikiertueella tai ulkomailla ollessani minulla on väliaikainen numero.

”Minulle nainen ei ole mysteeri.”

Hyvä puoli tässä on se, että ilman kännykkää olen ajoissa tapaamisissa, koska minulla ei ole mitään välinettä, jolla myöhästyttää itseäni. Ennen oli helppo laittaa viesti, että olen vartin myöhässä. Olin krooninen myöhästelijä, vaikka pidän myöhässä olemista toisten ajan aliarvioimisena.

1 periaate

En pysty arvioimaan, kuinka hyvin olen onnistunut työn ja perhe-elämän yhdistämisessä. En pidä elokuvien tekemistä työnä, koska se on niin iso osa identiteettiäni. Haluan, että minulla on hauskaa ja että opin uutta. Jos kärsin, haluan kärsiä hyvistä syistä: nostaa jotakin yhteiskunnalliseen keskusteluun tai tuoda todella hyvän kokemuksen elokuvateatteriin. Yksi periaate minulla kuitenkin on, oli kyse sitten työstä, parisuhteesta tai suhteesta lapseen: olen ainakin läsnä. Ihminen kyllä tunnistaa toisesta, onko toinen läsnä.


Antti keräilee elokuvia, antiikkikirjoja ja tennareita. Jälkimmäisiä hänellä on ollut parhaimmillaan 200 paria. Kuva: Satu Kemppainen.

200 paria kenkiä

Elokuvamaailman lisäksi seuraan aktiivisesti kenkämaailman tapahtumia. Los Angelesin -vuosinani olin intohimoinen urheilukenkien keräilijä. Keräsin erityisesti rajoitettuja eriä, esimerkiksi Adidas Originalsia. Minulla oli muun muassa jokaisesta NBA-joukkueesta inspiroituneet Adidaksen Superstarit. Kun minulla oli kotona 200 paria kenkiä, harrastuksen epäeettisyys alkoi puristaa rintaa. Aloin käyttää omistamiani kenkiä sen sijaan, että olisin ostanut uusia.

Käyn edelleen katsomassa kenkänäyttelyjä ja festivaaleja maailmalla ja netissä. Parhaat kengät ovat sellaisia, että niiden perässä joutuu lentämään Hampuriin ja jonottamaan yön yli, koska kyseistä mallia tehdään vain sata paria.

2 lasta

Olen saanut pojan 29-vuotiaana ja tyttären 47-vuotiaana. Lähdimme synnyttämään tytärtämme poikani Paavon 18-vuotissyntymäpäivänä. Olimme iltapäivällä kotona syömässä sushia juhlan kunniaksi, ja syntymäpäiväkakkukin oli hankittu. Juuri kun olimme alkaneet syödä, Krista sanoi, että nyt pitää lähteä sairaalaan. Paavo jäi kotiin kakkuineen, ja minä mietin, että nyt on ohjaajan täsmällisyys mennyt liian pitkälle, jos tytär syntyy samana päivänä, jona poika täyttää 18. Tyttö syntyi kuitenkin vasta seuraavana päivänä.

”Olen ihan eri ihminen nyt kuin poikani ollessa pieni.”

On typerää ajatella, että isänä oleminen olisi samanlaista, kun on tullut 18 vuotta ikää lisää. Olen ihan eri ihminen nyt kuin poikani ollessa pieni. En ole tietoisesti halunnut tehdä mitään toisin nuoremman lapseni kanssa, mutta tilanne on nyt sillä tavalla erilainen, että tytärtäni kasvatamme perheessä. Paavon äidin kanssa tarvitsimme hirveästi apua vanhemmiltani, ja he auttoivat. Kokemus isyydestä on minulle parempi nyt vanhempana, vaikka välittäminen ja rakkaus ovat samoja kuin aiemmin. Ikääntyminen ei tee kaikille pahaa, ainakaan vanhemmuudessa.

2 viikkoa Espanjassa

Minulla on ollut Espanjassa asunto 15 vuoden ajan. Ostin sen alun perin isälleni ja äidilleni talviasunnoksi, mutta aloin käyttää sitä kirjoituspaikkana muutettuani Los Angelesista takaisin Suomeen. Olen huomannut, että saan Espanjassa kahdessa viikossa tehtyä kahden kuukauden työt.

Joku fiksu kirjailija sanoi, että puolet kirjoitustyöstä tehdään sohvalla maaten. Minulla se menee niin, että kaksi kolmasosaa työstä on taustatyötä ja kävelylenkeillä käymistä.


”Siinä on 178 senttimetriä suomalaista naista, johon olen hulluna rakastunut”, Antti sanoo kihlatustaan Krista Kososesta. Kuva: Seppo Solmela.

1 päivärutiini

Olen pohjimmiltani äärimmäisen laiska ihminen, joten kirjoittaessani käytän tarkkaa minuuttiaikataulua. Opin sen Ingmar Bergmanin kirjasta. Bergman heräsi aamulla yhdeksältä, söi aamupalaa ja ryhtyi sitten työhön. Minä herään, juon lasillisen vettä, kirjoitan kaksi tuntia ja menen aamiaiselle puoliltapäivin. Sen jälkeen kävelen ja mietiskelen, kirjoitan kaksi tuntia, käyn urheilemassa, kirjoitan taas kaksi tuntia, syön illallisen ja menen nukkumaan. Kun olen Espanjassa kirjoittamassa, toimin joka päivä minuutilleen saman ohjelman mukaan. Sillä tavalla tekstiin liittyvä ajatustyö pysyy koko ajan mukana.

Kun taas olen Suomessa, olen maailman epäaikataulullisin ihminen. Jos minulla ei ole mitään deadlinea tai aikataulua, niin voi mennä päiväkin niin, että vain haahuilen ja selailen kirjoja. Harhaudun todella helposti.

3. labradorinnoutaja

Koiramme Hilma täyttää kolme vuotta marraskuussa. Minulla on aina ollut koira, ja Hilma on kolmas labradorinnoutajani. Se on tärkeä osa perhettämme ja minulle läheinen, koska se on aina kävelyilläni mukana. Hilma on niin kiltti, että pystyn Helsingin keskustassakin kävelemään sen kanssa ilman hihnaa. Pidän sitä hihnassa vain siksi, että jotkut ihmiset pelkäävät isoja, mustia koiria. Hilma kulkee kuvauksissakin mukana ja katsoo koko ajan monitoriin, koska on niin innokas seuraaman minua.

15 Fleur de Malia

Kerään antiikkikirjoja. Vanhojen kirjojen muodossa ja tekstuurissa on jotakin kiehtovaa, ja niiden sisältä löytyy kiinnostavia, käsinkirjoitettuja lappuja. Minulla on 15 antiikkiversiota Baudelairen Fleur de Malista, jonka mukaan Pahan kukat -elokuvani sai nimensä. Kielitaitoni ei riitä ollenkaan niiden lukemiseen, mutta vanhimmista kappaleista on tullut kehystettyinä aika hienoja tauluja.

2 pysyvää seuralaista

Minulla on kaksi elämänkumppania, jotka ovat tavallaan demoneita ja tavallaan ystäviä. Toinen on levottomuus ja toinen äärimmäisyyksiin menevä kunnianhimo. Haluan olla vapaa ja mennä, joten ajattelen, että koti on siellä, missä hattu on.

Yritän tehdä mahdollisimman vähän pysyviä ratkaisuja elämässä. En esimerkiksi koskaan ajatellut, että nytpä muutan pysyvästi Suomeen asumaan. Minun puolestani voisimme asua missä vain.

103 musiikkivideota

Olen aina halunnut tehdä elokuvia. Se, että päädyin musiikkivideoiden maailmaan, oli onnekas sattuma, mutta nyt ei tulisi enää mieleenkään ohjata niitä. Musiikkivideo-ohjaajana minulla oli mentaliteetti, että ohjaan mitä vain. Jos joku olisi ollut valmis maksamaan, olisin ohjannut vaikka siskon balettiesityksen. Halusin mahdollisimman paljon kokemuksia, ja siitä on ollut järjettömästi hyötyä elokuvien tekemisessä.

Musiikkivideoiden tekeminen loppui minun osaltani siihen, että budjetit romahtivat. Olin ehtinyt viimeiseen vaiheeseen, jossa budjetit olivat olleet isoja. Kun vuoden sisällä mentiin 600 000 dollarin budjeteista 50 000 dollarin budjetteihin, se ei antanut enää mielihyvää.


Antin kaksi lasta ovat syntyneet lähes tasan 18 vuoden välein. ”Kokemus isyydestä on minulle parempi nyt vanhempana, vaikka välittäminen ja rakkaus ovat samoja kuin aiemmin.”

2 000 elokuvaa

En ole vain elokuvaohjaaja, olen cinefiili. Minulla on kotona 2 000 elokuvaa ja kotielokuvateatteri. Kerään ja katson elokuvia ihan koko ajan. Jos tänne laskeutuisi avaruudesta porukkaa ja niille pitäisi näyttää, mitä täällä on tapahtunut 50 viime vuoden aikana, en käskisi lukemaan kirjoja vaan katsomaan elokuvia. Ihmiskunnan muutos peilautuu elokuviin sekä sisällöllisesti että visuaalisesti.

10 vuotta unettomuutta

Pyrin nukkumaan kahdeksan tuntia yössä, mutta olen pitkään kärsinyt unettomuudesta. Saatan hyvinkin olla muutaman tunnin yöllä hereillä, enkä tiedä mistä se johtuu. Pahinta on kolmen ja viiden välillä aamuyöllä. On liian myöhä ottaa nukahtamislääkettä, ja silloin tulevat demonit: pelko, katkeruus, kyllästyneisyys ja kiukku.

Yöllä valvottaneilla asioilla ei usein aamulla ole enää mitään merkitystä, ja ne näyttävät naurettavilta. Joku tuttu suositteli, että asiat kannattaa kirjoittaa ylös, niin ne saattavat näyttää yölläkin naurettavilta. Se on ehdottomasti auttanut.

60 sekuntia

Olen sosiaalisessa kanssakäymisessä tohelo. Peitän järjettömän ujouteni rehvakkaalla käytöksellä. Kun tapaan uusia ihmisiä, alan nauraa ja hölöttää. Typeryys vain vilkkuu silmissä. Ensimmäisen 60 sekunnin aikana varmaan kehuisin Staliniakin hyvistä puhdistuksista, jos tapaisin hänet. Tämän ominaisuuden takia viihdyn parhaiten sellaisten ystävieni kanssa, jotka tunnen hyvin.

”Eniten arvostan ihmisissä sitä, että uskaltaa olla oma itsensä.”

8 parasta ystävää

Minulla on monta läheistä ystävää. Olen vain sattunut löytämään hyviä tyyppejä, jotka ovat sietäneet minua, ja minä olen sietänyt heitä. Kuten muissakin suhteissa, myös ystävyyssuhteissa pyrin läsnäoloon. Välillä tuntuu, etten kykene näille kahdeksallekaan antamaan huomiota, jonka he ansaitsevat. Eniten arvostan ihmisissä sitä, että uskaltaa olla oma itsensä.

4 elokuvaa

Maailmankatsomukseni on synkkä, mutta haluan, että elokuvieni henkilöt ovat hyviä. Tiukassa tilanteessa hyvätkin ihmiset voivat tehdä hirveitä tekoja. Pahuus teemana ei kuitenkaan kiinnosta minua ollenkaan. Sen sijaan olen kaikissa elokuvissani hakenut sovituksen teemaa. Mielestäni päähenkilöistä tulee sillä tavalla kiinnostavampia.

Antti J. Jokinen

Elokuvaohjaaja on syntynyt 6.4.1968.

Ohjannut lukuisia musiikkivideoita ja neljä pitkää elokuvaa.

Asuu Helsingissä kihlattunsa, näyttelijä Krista Kososen ja parin 1-vuotiaan tyttären kanssa. Aiemmasta liitosta 19-vuotias poika. Musiikkivideoita tehdessään Jokinen asui pitkään Los Angelesissa.

Voitti parhaan ohjauksen palkinnon Shanghain elokuvafestivaaleilla uutuusleffallaan Pahan kukat.

Hanna Kinnusta on haukuttu netissä lihavaksi ja rumaksi, mutta hän on päättänyt rakastaa itseään. – Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

Entinen Salattujen Elämien näyttelijä, nykyinen Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (o.s. Karjalainen), 37, joutui Salkkari-aikoinaan nettikriitikoiden ruodittavaksi ulkonäkönsä takia. Tänään ilmestyvässä Valtavan ihana – kokemuksia naisen kehosta ja kiloista -kirjassaan Hanna paljastaa, että häntä arvosteltiin tv-näkyvyyden myötä muun muassa syöttöporsaaksi.

Kun negatiivista palautetta alkoi tulla, Hanna hätkähti. Hetken hän jopa uskoi arvostelijoita.

– Kun minua haukuttiin netissä rumaksi ja lihavaksi, ajattelin ensin, että haukkujat ovat oikeassa. Se vahvisti ajatustani siitä, että olen arvoton, Hanna kertoo.

Nyt Hanna ja Valtavan ihana -kirjan toinen tekijä, artistipromoottori Aino-Kuutamo Uusitorppa haluavat lopettaa, tai ainakin vaimentaa, tuollaiset puheet alkuunsa.

– Nykyään ajattelen, että jokaisen keho kuuluu ihmiselle itselleen eikä kenelläkään ole oikeutta arvottaa tai arvostella sitä. Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä, Hanna näpäyttää.

”Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä.”

– Jokaisella naisella on ollut hetki tai hetkiä elämässään, jolloin hän on miettinyt kriittisesti suhdetta omaan kehoonsa. Meidän pitäisi vapautua sellaisesta ajattelusta. Elämä ja aikamme on liian arvokasta käytettäväksi itsensä ja muiden haukkumiseen.

Läskikin voi olla terve

Hanna elää parhaillaan ruuhkavuosiarkea 7- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa. Hän on huomannut, että paras apu jaksamiseen on liikunta. Hanna käy kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

Hanna on kuitenkin huomannut, että monet arvostelijat eivät ajattele urheilullisuuden ja pyöreyden liittyvän yhteen. Kun pyöreä ihminen esiintyy julkisesti itseään arvostaen, moni närkästyy ja alkaa luennoida lihavuuden terveysvaaroista.

”Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin.”

– On ihan bullshittiä ajatella, ettei lihava ihminen voisi olla hyväkuntoinen. Ylipaino itsessään ei ole sairaus. Siitä tulee sellainen vasta, jos keho lakkaa sen vuoksi toimimasta. Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin. Arvostelu kertoo enemmän ihmisten stereotypioista kuin arvostelun kohteena olevasta ihmisestä.

Hanna uskoo, että ulkonäköpaineista ja itsekritiikistä vapautuminen ovat lopulta oma valinta.

– Kun minua on arvosteltu netissä tai kiusattu koulussa, olisin voinut jäädä märehtimään epäreiluuden tunteessa. Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.
"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.

Naiset samalle puolelle

Sama ajattelutapa pätee myös toisten ihmisten arvosteluun. Hanna toivoo, että haukkumisen sijaan erityisesti naiset pitäisivät enemmän toistensa puolta.

– Naiset sysäävät helposti vastuun ulkonäkökritiikistä miehille, vaikka oikeasti kilpailemme toistemme kanssa. Jos me tukisimme ja kannustaisimme toisiamme äänekkäämmin, tulisimme kaikki onnellisemmiksi. Se ei liity pelkkiin kiloihin, vaan myös naisen euroon, lasikattoihin, ihan kaikkeen.

Hannaa itseään oikeaan suuntaan ovat ohjanneet paitsi iän mukanaan tuoma itsetunto, myös äitiys.

– Omille lapsilleni haluan opettaa, että he arvostavat sekä itseään että muita ennen kaikkea yksilöinä.

Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen..
Lue kommentti
Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

Vierailija kirjoitti: En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen.. Miksi pitää...
Lue kommentti

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin”, Rita kuitenkin uskoo. 

Temptation Island -ohjelmasta alun perin tuttu ja Gladiaattorit-sarjassa syksyllä nähtävä pariskunta Aki Manninen, 41, ja Rita Niemi-Manninen, 38, ovat viime aikoina kertoneet useaan otteeseen lapsihaaveistaan.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille vaikeuksistaan lapsen saamisen kanssa.

– Kyllä meille tulevaisuudessa mahtuisi juoksemaan sellainen vaaleahiuksinen pieni tyttö, mutta saa nähdä kuinka käy. Vielä emme ole menneet mihinkään hoitoihin, Aki kertoi.

Nyt Rita kertoo lapsihaaveestaan Facebook-sivullaan. Hän myös kertoo miettineensä, alkaako ikä jo painaa liikaa vaakakupissa.

– Ollaan Akin kanssa oltu valmiita vauvalle jo tovin. Putin [pariskunnan koira] on onneksi ihanasti täyttänyt vauvan mentävää rakoa elämässämme. Välillä mietin, että aika on ajanut ohi, kun urheilin ne ”otollisimmat” vuodet tulla äidiksi. Silloin en edes ajatellut lapsien hankintaa, Rita kirjoittaa.

Rita kertoo kuitenkin ajattelevansa, että elämässä kaikella on tarkoituksensa. Voimaa hän saa siitä faktasta, ettei äidiksi tuleminen 38-vuotiaana suinkaan ole mahdotonta.

– Moni ikäiseni ja vielä paljon vanhempi on saanut kokea äitiyden ilon. Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin, hän kertoo.

Kirjoituksensa lopuksi hän lähettää halauksia kaikille niille, jotka toivovat lasta.

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin.”

– Ja teille, joita elämä on siunannut lapsella: olette onnekkaita, Rita muistuttaa.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille, että harkitsevat ohjelmaa lapsettomuudesta. 

– Olemme harkinneet jopa tv-ohjelmaa, jossa avaisimme lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä tabuja. Toivomme, että voisimme tarjota vertaistukea tuhansille muille samassa tilanteessa oleville. En ole tämän asian suhteen itsekriittinen. Kun on elämässä menettänyt tarpeeksi, ei osaa pelätä tulevaa. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, Aki kertoi.

Rita julkaisi viikko sitten Instagram-tilillään hymyilevän kuvan puolisonsa kanssa. ”Jos nauru pidentää ikää, me eletään ainakin 100-vuotiaiksi!” hän kirjoittaa.

Toni on viime aikoina antanut puolisolleen Jannikalle kaiken tukensa. Tilanteessa on auttanut se, että Tonilla itselläkin on kokemusta masennuksen voittamisesta.

Apulanta-yhtyeen laulajan Toni Wirtasen vaimo, laulaja Jannika B kertoi heinäkuussa käyvänsä uupumuksen ja väsymyksen takia läpi raskasta elämänvaihetta. Vain elämää -risteilylle keskiviikkona osallistunut Toni kertoi Me Naisille, että pahin on nyt takana.

– Jannika voi hyvin tällä hetkellä, kuten koko perhe, hän sanoi.

Toni on antanut haastavassa tilanteessa vaimolleen kaiken tukensa. Hänellä on itselläkin kokemusta masennuksen voittamisesta.

– Olemme nyt molemmat syvänveden sukelluksen kandidaatteja. Olen ammentanut omista kokemuksistani auttaessani häntä. Olen itse elävä esimerkki siitä, että masennuksen voi voittaa.

”Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy.”

Toni kertoo Jannikan saaneen valtavasti positiivista palautetta sosiaalisessa mediassa puhuttuaan ongelmistaan avoimesti. Ihmiset ovat kertoneet esimerkin voimalla omia kokemuksiaan aiheesta.

– Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy. Ei sinne kenenkään tarvitse jäädä. Ammattiauttajalta saa kuitenkin varmasti parempia neuvoja kuin satunnaiselta rockmuusikolta, hän virnistää.

Salakavala sairaus

Kaksivuotiaan Martta-tytön isä pohtii, ettei puolison huomioiminen aina ole helppoa lapsiperheen pyörityksessä. 

– Tyttö on niin pieni ja vie kaiken huomion, joten sokeuduin sille, miten Jannikalla menee. 

Soimaan itseäni siitä, etten nähnyt riittävän tarkasti häntä, ennen kuin tilanne oli jo pitkällä, hän toteaa.

Toni peräänkuuluttaa sitä, ettei parisuhteessa toista saa pitää itsestäänselvyytenä.

”Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa.”

– Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa. Yhtäkkiä Jannika ei ollut enää oma, iloinen ja energinen itsensä, hän kuvailee.

Tällä hetkellä Jannika voi Tonin mukaan hyvin ja perhearki rullaa mukavasti.

– Arkemme on pitkälti Martan kanssa oloa. Olen tehnyt 13 levyä ja vasta yhden lapsen, joten en ole valmis vielä luopumaan vauvakuplasta.  Martta kietoi minut pikkusormensa ympärille heti synnyttyään. Sen sodan hävisin heti, Toni naurahtaa.

Anna Perhon uutuuskirjassa Antisäätäjä (Otava) pohditaan erilaisia kiireen ja stressin ongelmia sekä sitä, miten oman elämän tahdista saisi tehtyä vähän rauhallisemman.

Kännykkä piippaa jatkuvasti uusista viesteistä, tietokoneen näytölle ponnahtelee sähköposteja, puhelimet soivat ympärillä – monen olo on työpaikalla levoton, ja syystä! Keskittyminen vaikeutuu ja mieli käy ylikierroksilla, kun ympärillä tapahtuu jatkuvasti jotain, jolle pitäisi antaa huomiota.

Onko maailma tullut hulluksi, vai ehkä ongelma on loppujen lopuksi vähän meissä itsessämme?

Anna Perho uusi teos Antisäätäjä käsittelee muun muassa kiireen ja sähläämisen lieveilmiöitä. Moni porskuttaa sata lasissa, mutta kaipaa silti (tai siitä johtuen) rauhallisempaa fiilistä. Perhon mukaan se on myös mahdollista saavuttaa – ihan itse.

Lue myös: Tunnistatko itsesi? Perfektionisteja on kahta lajia – terapeutti antaa vinkit hölläämiseen

Yksi teoksen aiheista on reaktiivisen ajattelun, eli jatkuvasti kaikkeen ympärillä olevaan reagoimisen ongelma.

– Tutkimusten mukaan tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti. Keskimäärin tarkoittaa, että moni tsekkaa viestejä vielä tiuhemmin. Ei siis ihme, että mieli on kuin maailmanpyörä ilman nopeusrajoitinta, Perho kuvailee kirjassaan.

”Tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti.”

Reaktiivinen ajattelu ”vie meitä kuin pässiä narussa” ja voi johtaa Perhon mukaan niin kutsuttuun SVAMP-oireyhtymään.

– SVAMP on akronyymi, johon tiivistyy viisi reaktiivisen käyttäytymisen avaintoimintoa. Ruotsin kielessä sana svamp tarkoittaa sientä, mikä on hyvä vertauskuva tälle käyttäytymiselle. Jos kasvustoa ei aktiivisesti torju, se lahottaa kantajansa puhki.

Ehkä sinäkin kärsit SVAMP-oireyhtymästä? Näistä oireista sen voi tunnistaa:

  • Stressi. Olo on usein ärsyyntynyt, väsynyt ja ahdistunut. Nukkumisestakaan ei tule oikein mitään, ja ilonaiheet tuntuvat olevan harvassa.
  • Vaeltava mieli. Ajatukset säntäilevät päättömästi sinne tänne ja keskittyminen on vaikeaa. Keskittyminen myös herpaantuu jokaisesta piippauksesta, kutsusta ja kehotuksesta.
  • Aina online. Puhelimen sulkeminen tuntuu mahdottomuudelta, ja keho tuntuu käyvän ylimääräisillä kierroksilla. Rentoutuminen on vaikeaa, mutta havahdut myös usein siihen, että olet ollut pitkään aivan muissa ulottuvuuksissa.
  • Multitaskaus. Kaikkea pitää tehdä samaan aikaan, eikä sen takia mikään oikein tahdo valmistua. Ärsyttää, kun kaikki on aina kesken. Lounas tulee syötyä tietokoneen äärellä, etkä pysty esimerkiksi keskustelemaan ilman, että vilkuilisit välillä kännykkää.
  • Paineet. Tuntuu siltä, että on koko ajan kohtuuttomien paineiden alla. Jatkuva kiire ja suorittaminen ovat olennainen osa myös vapaa-aikaa.

Kuulostaako tutulta? SVAMP-oireyhtymästä on Perhon mukaan onneksi mahdollista päästä eroon.

Rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Hän toteaa teoksessaan yksiselitteisesti, että totaalinen pysähtyminen ja rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Perho listaa neljä neuvoa, jotka auttavat pääsemään yli SVAMP-oireyhtymästä:

  1. Opettele käyttämään sähköpostia järkevämmin.
  2. Lopeta multitaskaaminen. Useamman asian yhtäaikainen mukatekeminen verottaa työtehoasi 40 prosentilla, lisää stressioireita ja ärtymystä sekä hajottaa keskittymisen. Aivosi eivät kykene keskittymään kahteen asiaan kerralla, piste.
  3. Suunnittele päiväsi etukäteen ja tauota työpäiviä mindfulness- tai muun rauhoittumishetken avulla.
  4. Keskity lopputulokseen, älä näennäiseen helppouteen. Jos voit hoitaa asian x yhdellä puhelinsoitolla, tee se 40 sähköpostin lähettämisen sijaan.

Lue lisää Anna Perhon uutuuskirjasta Antisäätäjä (Otava), joka ilmestyi 11. elokuuta.