Ensimmäinen Isänpäivä ilman Martti Metsäketoa
Annika Metsäketo:
Annika Metsäketo totuttelee arkeen ilman isäänsä Marttia.
Annika Metsäketo totuttelee arkeen ilman isäänsä Marttia.

Kovimman ikävän hetkellä isän pyjama lohduttaa Annika Metsäketoa.

Viime viikon perjantaina juontaja Annika Metsäketo nukahti omaan sänkyynsä ensi kerran kolmeen kuukauteen. Niin pitkään hän oli ollut vanhempiensa luona perheensä tukena isänsä Martti Metsäkedon saattohoitovaiheissa. Muusikko ja laulaja menehtyi imusolmukesyöpään syyskuussa 74-vuotiaana.

Nyt Annika, ikuinen isän tyttö, totuttelee uudenlaiseen arkeen ilman rakasta isiään.

– Olosuhteisiin nähden voin yllättävän hyvin. Joko totuus ei ole vielä täysin kolahtanut minulle tai sitten viimeiset kaksi ja puoli kuukautta isin vierellä valmistelivat minua jo tähän, Annika kuvailee tuntemuksiaan.

Martti haudattiin Helsingissä 6.10. Malmin hautausmaalle. Merkittävän musiikkiuran tehnyttä seuramiestä saatteli valtava joukko ystäviä.

– Sama nätti kuva, joka isistä oli esillä muistotilaisuudessa, on nyt isin ja äidin kodissa olohuoneen pöydällä. Muutama läheisensä menettänyt ystävämme neuvoi juttelemaan kuvalle päivittäin, se auttaisi surun käsittelyssä ja tottumaan erilaiseen arkeen ilman isiä, Annika kertoo.

Martti ja Maikki-vaimo olivat olleet yhdessä koko aikuisikänsä.

– Tiedän, että äitiä ohje on auttanut, mutta minä ehkä vielä etsin omaa tapaani siinä, miten isi on mukana arjessani.

Ikävissään Annika paijailee isälleen ostamaansa pyjamaa, jonka rintamuksessa lukee Maailman fantsuin faija.

– Isistä se oli hauska vitsi ja hän polleana veti pyjaman päälleen vielä viimeisinä päivinäänkin Terhokodissa, Annika naurahtaa.

– Muuten arki rullaa nyt ennallaan, mutta radion kuuntelua olen vältellyt. Isi vaikutti niin monen kappaleen synnyssä, että hänen musiikkiinsa törmää väistämättä usein. En ole ihan valmis kohtaamaan hänen musiikkiaan, tutuissa lauluissa ikävä iskee vielä liian kovana.

Viereillä viimeiseen hetkeen

Martti sai alkuvuodesta tietää sairastavansa syöpää. Kesällä luultiin jo, että rajut hoidot olivat purreet ja tauti olisi selätetty, mutta alkusyksystä kivut vain jatkuivat. Paljastui, että syöpä oli kehittänyt eräänlaisia haamusoluja, jotka olivat immuuneja solumyrkyille. Syöpä oli jatkanut tuhoaan salakavalasti.

– Lääkäreillekin tämä syöpämuoto on vielä vähän mystinen. Hoitoja on kehitteillä, mutta niiden testaus on vielä niin alkuvaiheessa, ettei niistä ollut apua isille.

Kun Martin sairauden lohduttomuus valkeni, Annika muutti vanhempiensa luo näiden tueksi.

– Halusin olla läsnä kaikissa viimeisissäkin vaiheissa. Sellainen vaihtoehto ei käynyt mielessäkään, että olisin jättänyt äidin yksin, kun isä oli sairaalassa.

Annika sai tukea turkkilaiselta aviomieheltään Barisilta, joka tuli Istanbulista Helsinkiin 8 viikoksi.

– Baris oli paitsi fyysinen tuki, sain häneltä myös mielettömästi henkistä voimaa, Annika aloittaa.

– Hän valitsi tulla keskelle vaikeaa tilannetta: kotona olimme pelokkaita ja itkuisia ihmisiä, sairaalassa säikähdimme isin jokaista hengityskatkosta. Sellainen tuenosoitus oli Barisilta suuri teko, jota en unohda koskaan.

Ensimmäinen pyhä ilman isiä

Ensi kuussa Annika ja veljensä, laulaja Tomi Metsäketo kohtaavat isänpäivän ensi kertaa ilman Marttia. Muusikkoperheessä oli totuttu siihen, että juhlapyhinä oltiin usein keikoilla ja töissä, mutta joulut ja isänpäivät yleensä vietettiin yhdessä.

– Kävimme syömässä jossain tai kokoonnuimme vanhempien luo. Isi ja Tomi pelasivat erän biljardia, Annika muistelee.

Tänä vuonna Tomi on kiireinen konserttikiertueellaan ja Annikakin palailee isänpäivänä juontokeikaltaan kohti Helsinkiä.

– Emme ole vielä suunnitelleet päivää mitenkään.

Pissisit nuokin vedet!

Annika on selviytyjiä, niitä jotka eivät romahda kriiseissäkään. Ikävä pelmahtaa arkeen puuskissa, mutta Annika aikoo pärjätä sen kanssa. Isin puhelinnumero on vielä Annikan kännykän valikossa.

– Viimeisinä aikoina isi stressasi eniten sitä, miten me muut pärjäisimme. Siksikään en halua vaipua sikiöasentoon itkemään vaan jatkaa elämääni. Niin isikin olisi halunnut. Muuten hän olisi toistellut mummon tokaisua, että pissisit nuokin vedet, Annika heittää.

– Ja silloin kun ikävä oikein iskee, kuulen, miten isi aina puhutteli minua: ’Pannika, Pannika, miten menee?’

Annika Metsäketo

Juontaja Annika Metsäketo pitää omaa blogiaan ja suunnittelee uutta uraa Turkin-matkailun parissa. Annika ja puolisonsa Baris jakavat elämän kahdessa maassa, vuoroin Suomessa ja vuoroin Turkissa. Syksyllä Annika lähtee Turkkiin kolmeksi viikoksi.

– Minulta pyydetään kaupunkiesittelyä ja retkiä hyviin ravintoloihin, nähtävyyksiin ja ostoksille. Tykkään pienten ryhmien vetämisestä tosi paljon, ja haaveilen, että harrastuksesta ja kaveriavusta voisi kehittää ihan ammatin.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.

Game of Thrones -sarjassa näyttelevä Peter Dinklage on ryhtynyt Petan kanssa toimiin huskyjen hylkäämisen vähentämiseksi.

Huskyt ja suden näköiset koirat ovat tärkeä osa Game of Thrones -sarjaa, ja monet fanit haluavat lemmikikseen samanlaisia koiria. Valitettavasti ilmiö näkyy huskyjen hankkimisen lisäksi myös hylättyjen koirien määrässä.

Helsingin Sanomat kertoo, että Britanniassa hylätään nykyään vuosittain jopa 80 huskya. Ennen Game of Thrones -sarjan alkua määrä oli vain noin kymmenen huskya vuodessa.

Sarjassa Tyrion Lannisteria näyttelevä Peter Dinklage on HS:n mukaan huolestunut siitä, että Game of Thronesin fanit ovat ottaneet siperianhuskyja lemmikeikseen. Moneilta faneilta on puuttunut koiraa ottaessa varmuus siitä, että lemmikistä pystyy pitämään huolta.

Dinklage on yhdistänyt voimansa eläinsuojelujärjestö Petan kanssa estääkseen koirien harkitsematonta ostamista ja hylkäämistä.

Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters
Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters

– Ymmärrämme että hurjasusien suosion myötä monet ovat ostaneet huskyja. Se on väärin löytöeläintalojen kotia tarvitseville koirille, ja lisäksi myös näitä huskyja hylätään usein. Niin usein käy, jos koira hankitaan hetken mielijohteesta, Dinklage kirjoittaa.

– Pyydän ja anelen, jos aiotte ottaa koiran perheeseenne, olkaa varmoja siitä, että olette valmiita suureen vastuuseen.

Myös esimerkiksi Game of Thronesissa Arya Starkia näyttelevä Maisie Williams toimii aktiivisesti eläimien oikeuksien hyväksi. Williams on muun muassa protestoinut delfiinien metsästämistä vastaan sekä puhuu eläinkokeilla testaamattomien tuotteiden puolesta. Vuonna 2016 hän myös adoptoi itselleen hylätyn koiran.

 

– Alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, Jari Sillanpää kertoo Ilta-Sanomissa.

Laulaja Jari Sillanpää, 52, kertoo Ilta-Sanomissa, miten alkoholin vähentäminen on vaikuttanut hänen hyvinvointiinsa. Jarin mukaan hänen painonsa on noussut tasaisesti viime kesästä lähtien.

– Aloin juoda viime kesänä limuja ja syödä irtokarkkeja. Limut tulivat alkoholin tilalla, Jari kertoo IS:ssa.

Jarin mukaan hän vähensi alkoholinjuontia ”radikaalisti” kolme vuotta sitten.

– Join ihan liikaa ja sain migreenioireita saunan ja alkoholin yhdistelmästä. Mutta alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, hän kertoo lehden haastattelussa.

Jari sanoo haluavansa lopettaa limsojen juonnin, jotta pysyisi hyvässä kunnossa. Hän ei kuitenkaan mieti ulkonäköään enää yhtä paljon kuin nuorempana.

Vuonna 2014 Jari kertoi Me Naisten haastattelussa, että hänen painonsa on jojoillut vuosia.

– Olen kurinalaiseen elämään aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Iän myötä minusta on tullut myös armollisempi itseäni kohtaan. ­Painoni on uran varrella vaihdellut 80 kilosta yli sataan kiloon, joten yleisöni on tottunut näkemään minut kaikenkokoisena, Jari kertoi syksyllä 2014.

 

Vierailija

IS: Alkoholin vähentäminen ajoi Jari Sillanpään limsa- ja irtokarkkikoukkuun

Lopetin alkoholin juonnin (en ollut suurkuluttaja, lasi viiniä silloin tällöin) puolitoista vuotta sitten kokonaan kun aloin urheilla vakavammin. Puoli vuotta myöhemmin tajusin olevani sokerikoukussa. Saatoin syödä jopa puolikiloa karkkia/suklaata päivässä, joka päivä. Noin vuosi sitten päätin lopettaa sokerin syönnin (karkit ja vastaavat, ei hedelmiä). Alkoholiin en ole sortunut kertaakaan mutta sokeriin monta kertaa. Nyt taas kolme viikkoa ilman mutta vaikeaa se on edelleen. Sokeri on...
Lue kommentti