Menestys iskelmä­lavoilla on antanut Anne Mattilalle, 29, tilaisuuden toteuttaa­ unelmiaan. Keväällä hän avaakin oman ­taidekahvilan. Heräteostoksista sen sijaan tulee kauhea morkkis.

Tässä se on: laulaja Anne Mattilan, 29, unelma, josta hän ehti haaveilla kuusi vuotta. Keskellä pohjoissatakuntalaisia peltoja, kapean­ tien varrella seisoo sievä 1930-luvun puutalo. Se on kuulunut ­Annelle viime syksystä, heti sen jälkeen kun hän bongasi talon netistä. Anne teki remppaa kymmenillä­tuhansilla euroilla, ja nyt huhtikuussa talossa aukeaa Annen oma taidekahvila.

– Tuolla viereisessä aitassa on minun galleriani, tuonne timpuri rakentaa juhlasalia, ja tuon lammen ­ympärille olemme suunnitelleet kesäksi tanssilavaa, Annen käsi viuhtoo innostuneena.

Anne halusi Karvialta paikan, jossa voisi järjestää kesäisin näyttelyitä ja esitellä omia öljyvärimaalauksiaan inspiroivassa ­ympäristössä. Nyt Annen tauluja on vanhan aitan seinillä, ja kahvilassa maalaukset on kehystetty laulajan ­itsensä nikkaroimilla puukehyksillä.

– Olen tehnyt ne äitini synnyinkodin navetan ikkunankarmeista, nuo kehykset taas ovat seinälaudat vaarini vanhasta ladosta. Tavaroillani pitää olla jokin tarina, ja pyrin välttämään uuden ostamista viimeiseen asti. Silloinkin minun pitää lyödä tavaraan oma käteni jälki esimerkiksi tuunaamalla sitä hieman.

Anne nähdään parhaillaan televisiossa The Voice of Finland -lauluohjelman tähtivalmentajana, mutta hän on kuulunut maamme suosituimpiin iskelmä­laulajiin jo monen vuoden ajan. Hän pyörittää omaa ohjelmatoimistoaan ja tekee vuodessa 80–180 keikkaa. Keikkapalkkiot liikkuvat tuhansissa euroissa, tilaisuuksista riippuen.

– Palkkioista vähennetään vielä kulut, verot, ohjelmatoimiston osuus ja bändin palkkiot, laulaja muistuttaa.

Annelle raha merkitsee vain sitä, että hän voi maksaa laskunsa.

– Jos minulla on rahaa niin paljon, että pystyn jakamaan sitä, haluan tehdä muutkin onnellisiksi. Olen antelias ­ihminen ja kova tarjoamaan esimerkiksi ravintoloissa ja hankkimaan lähimmäisilleni jotain pientä piristykseksi. Ja jos joku tarvitsee rahallista apua, olen kyllä antamassa sitä ensimmäisenä.

Arjessa Anne tunnustaa olevansa säästäväinen rahankäyttäjä. Hän suunnittelee kaikki ostoksensa ja miettii vielä kaupassakin, tarvitseeko tavaraa oikeasti. Harvinaisista heräte­ostoksistaan tulee "kauhea morkkis".

– Rahaa tulee käytettyä paljon harkitummin, kun maksaa käteisellä. Minulla on pankkikortti, mutta en ole koskaan käyttänyt sitä kunnolla.

Maanantai

Kukkia ja ruokaa 48 €

"Tykkään, että kotonani on tuoreita kukkia, joten ­ostan niitä ainakin kerran viikossa. Tällä kertaa haen kukkakaupasta liloja tulppaaneita, mutta pidän myös ruusuista ja liljoista. Kesällä kerään luonnonkukkia kuten päivänkakkaroita ja horsmankukkia.

Ostan viikon ruuat usein kerralla. Nyt kärryyni eksyy maitoa, leipää, leikkelettä, hedelmiä, salaattivärkit ja jogurttia. En katso kaupassa hintoja, mutta jos tuote on selvästi ylihintainen, hankin sen jostain muualta. Ei se mene silti koskaan pihiyden puolelle.

Olen kasvanut maalaistaloperheessä, joten olen tottunut tekemään ruuan itse ja mahdollisimman halvalla. Äiti leipoi meillä leivät, kirnusi voita, ja maito tuli pöytään suoraan navetasta. Äiti opetti minut jo pienenä tekemään ruskean kastikkeen ja perunasopan, mutta en ole vieläkään mikään intohimoinen kokki.

Lapsena meillä oli aina kaikki tarvittava, mutta ei koskaan luksusasioita. Jaoimme lelut, ja vaatteet kulkeutuivat vanhemmilta lapsilta nuoremmille. Jos halusimme jotain, sen eteen piti tehdä töitä. Haaveilin keltaisesta Jupiterin pyörästä, joten kävin aamuisin navetassa äidin apuna. Eihän työ raskasta ollut, ja koko homma oli vain näennäistä, mutta idea oli hyvä. Haluan vieläkin tuntea ansainneeni rahat omalla työlläni."

Tiistai

Hajuvesi ja ripsiväri 50 €

"Lähden laivakeikalle Turusta Tukholmaan, ja ostan tax-freestä ripsivärin sekä Chanelin Chance-tuoksun. Meikkeihin ja vaatteisiin ­menee helposti vuodessa ­tuhansia euroja, sillä tyyliin panostaminen on yleisön kunnioittamista. Esiintymisvaatteeni ovat näyttäviä, mutta haluan olla lavalla silti itseni näköinen. Ostan harkiten ja tarpeeseen, ja saatan löytää sopivan ­mekon vaikka H&M:ltä. Teen itse meikkini ja kampaukseni. Lunastan usein itselleni ­kuvausvaatteita, sillä inhoan shoppailemista. En jaksa pyöriä netissä, ja pääni tulee kipeäk­si kauppakeskuksissa. En ole kiinnostunut muodista. Leggingssejäkin kauhistelin aluksi, mutta innostuin käyttämään niitä, kun ne eivät olleet enää edes muodissa.

Kotona vedän jalkaani Thaimaasta ostetut, värikkäät haaremihousut, joita minulla on ainakin viidet.­ ­Yhdet ovat puutarhahousut, yhdet iltahousut ja yhdet maalaushousut."

Keskiviikko

Laivalla keikalla, ei kuluja 0 €

"Esiinnyin ensi kertaa 9-vuotiaana, ja 13-vuotiaana aloin keikkailla bändin kanssa. En aluksi älynnyt pyytää keikoistani rahaa, sillä laulamisen into oli niin suuri. Vieläkin ajattelen, että vaikka en saisi keikoistani rahaa, tekisin niitä silti. Olen niin kiitollinen, että saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan.

Laivakeikoilla saan aikani kulumaan lukemalla, syömällä ja käymällä kunto­salilla. Joskus minulla on maalausvehkeet mukana. ­

En ole viime vuosina ehtinyt pitää kunnon lomaa. Matkustan ulkomaille kerran kahdessa vuodessa, aina en niinkään usein. Olen käynyt Roomassa kahdesti ja Thaimaassa muutaman kerran. Roomaan matkustan Vatikaanin maalausten ja henkeäsalpaavan kau­neuden takia, Thaimaahan lämmön ja ruuan perässä. Lomalla haluan rentoutua ja ­panostan viihtyisään, turvalliseen ja rauhalliseen hotelliin."

Torstai

Kahvi, sämpylä ja dieseliä 80 €
Jarrupalat ja jarrulevyt autoon 200 €

"Pysähdyn kotimatkalla ostamaan huoltoasemalta kahvin ja sämpylän. Ajan vuodessa noin 110 000 kilometriä, joten huoltoasemat ovat tulleet tutuiksi. Vuodessa menee dieseliin tuhansia euroja.

Kuljen keikoille yleensä omalla autollani, bändin pojat menevät keikkabussilla. Yhteen aikaan halusin ajaa keikoilta aina kotiin, mutta nykyään rajani on ­300 kilometrissä. Olen ajanut muutaman peurakolarin, mutta selvinnyt säikähdyksellä ja pienillä peltivaurioilla. Hyvä auto on tässä ammatissa turvallisuuskysymys. Seuraavaksi minun pitäisi varmaankin hankkia maasturi.

Tilaan autooni jarrupalat ja -levyt. Veljelläni on korjaamo, ja hän käski hankkia uudet, jotta voisi vaihtaa ne.

Jos minulla olisi tuhottomasti rahaa, ostaisin joka vuosi uuden auton. En kuitenkaan haaveile lottovoitosta. Eivät sellaiset summat tee välttämättä hyvää. Rahoillaan pörhistelevä ihminen saa niskavillani pystyyn. ­Jokainen on samanarvoinen, ei raha tee kenestäkään ­parempaa tai onnellisempaa. Tärkeintä on, mitä on sydämessä."

Perjantai

Maaleja, pensseleitä ja kankaita 78 €

"Rakastan maalaamista niin älyttömän paljon, että saatan maalata koko päivän. Tein ensimmäisen öljyväri­maalaukseni 13-vuotiaana. Olen lukenut yhden öljyvärimaalauskirjan, mutta muuten olen itseoppinut.

Öljyväritöissä pidän siitä, että niitä voi työstää loputtomiin. En ole juurikaan myynyt töitäni, sillä minun on vaikea luopua niistä. On myös äärimmäisen vaikeaa hinnoitella itsensä ja oma työnsä. Mikä on sielunmaisemani hinta? Olen joskus antanut jonkin työni pois sillä ehdolla, että sitä pidetään kivasti ja saan lainata sitä näyttelyihin. Omilla seinilläni en taulujani pidä, sillä saattaisin vain koko ajan löytää niistä virheitä. Se olisi ikuinen kierre.

Parkanolainen taidemaalari Salme Törmä on yksi suosikkitaiteilijoistani. Poikkean hänen taidekaupassaan Parkanossa matkalla Tampereen keikalle. Ostan pensseleitä, maaleja ja kankaita ja juttelen Salmen kanssa taiteesta."

Lauantai

Pieni tuoli kirpputorilta 40 €

"Palasin keikaltani kotiin vasta aamukahdeksalta, joten nukun puoli yhteen asti. Juon aamulla kupin vihreää teetä ja teen terveellisen smoothien mustikoista, banaanista ja avokadosta. Pyrin pitämään ruokailutottumuksistani hyvää huolta, että jaksaisin tehdä tätä työtä vielä kahdenkymmenen vuoden päästä.

Käyn iltapäivällä kirppiksellä ostamassa pienen tuolin kahvilaani. Porissa ja Parkanossa on hyviä kirpputoreja, ja niissä kierteleminen on intohimoni. Olen ostanut niistä kahvilaan vanhoja, 1800-luvun huonekaluja, joita olen entisöinyt itse. Olen tehnyt kahvilanpöydän vanhasta ompelukoneen jalasta ja ovesta. Kyllä sille jotain uskaltaa laskea."

Sunnuntai

Lepopäivä, ei kuluja 0 €

"Pyrin pitämään viikossa kaksi lepopäivää. Nytkin puen lökäpöksyhousuni ja poistun kotoani vain hakemaan postin.

Muutin Karvialta Kankaanpäähän 2003, sillä halusin itsenäistyä. Rakennutin talon ja asuin siellä neljä vuotta. ­Palasin Karvialle, sillä ikävöin kotikylääni. En voisi kuvitella asuvani suuressa kaupungissa. Kasvatan pihallani kesällä salaattia, mansikoita ja perunaa, ja luonto on hengittämispaikkani: ympäristö, joka ei vaadi minulta mitään. Käyn joka syksy äidin kanssa poimimassa mustikoita, puolukoita ja kangassieniä. Otamme eväät: kahvi ja sämpylät eivät maistu missään niin hyviltä kuin metsässä.

Helsingin rivitaloasunnon hinnalla Karvialta saa kaksi lukaalia. Olen rakennuttanut Karvian kirkolle omakotitalon, ja minulla on mökki lähellä. Äitini ja viisi sisarustanikin asuvat Karvialla, pikkusiskoni Anneli aivan naapurissani. Soittelemme ja näemme usein ja autamme toisiamme esimerkiksi lastenhoidossa. Se tuo ihanaa turvallisuuden tunnetta. Kutsun silloin tällöin ystäviäni kylään, laitamme ruokaa ja jamittelemme.

Baareihin minua ei saa, vaan luksusta on se, että joku laittaa minulle hyvää ruokaa, pistän villasukat jalkaani ja olen vain kotona. Koti on minulle voimanlähde ja pyhä asia. Siellä pitää säilyä harmonia."

Viikon menot yhteensä:
496 euroa

"Poikkeuksellisen suuri summa. Joskus on viikkoja, jolloin ostan vain dieseliä ja ruokaa."

Kuvittele, että Donald Trump olisi nainen. Voisiko hän käyttäytyä niin kuin käyttäytyy? Voisiko hän töräytellä suustaan samoja asioita?

Aika hankalalta tuntuu kuvitella.

Arvostettu brittilehti The Guardian kuitenkin leikittelee ajatuksella, mitä jos Trump olisi nainen. Kuinka hänen suhtauduttaisiin?

Kun Clinton ja Trump kohtasivat ensimmäisessä vaaliväittelyssä viime maanantaina, Trump keskeytti Clintonin toistuvasti, huusi ja tehosti sanomaansa heiluttamalla sormeaan ilmassa. Samanlaista käytöstä olisi ollut vaikea odottaa naiselta – joko miestä tai sitten edes toista naista kohtaan.

Clinton on itse yrittänyt välttää naiskortin heiluttelua – koska mikäänhän ei ole monien mielestä ärsyttävämpää kuin sukupuolestaan vinkuva nainen – mutta hiljattain hän myönsi Humans of New York -blogille antamassaan haastattelussa, ettei voi naisena käyttäytyä niin kuin miehet. Sen vuoksi hän esimerkiksi oppi jo nuorena opiskelijana kontrolloimaan tunteitaan ja esiintymään hillitysti.

– Naiset nähdään yhä eri valossa kuin miehet. Se ei ole välttämättä paha asia, mutta se on fakta, Clinton on muotoili.

Me viemme ajatusleikin pitemmälle ja valitsimme Trumpin kuuluisista lohkaisuista muutaman. Mitä jos seuraavat lausahdukset olisivatkin tulleet naisen suusta?

1. ”Kaikki alaiseni flirttailevat minulle. Joko tiedostaen tai tiedostamatta.”

Ohhoh! Voisiko seitsemänkymppinen nainen sanoa näin? Ehkä, mutta silloin yleisö ulvoisi naurusta.

Trump on kuitenkin tosiaan väittänyt, että kaikki Diili-kilpailun naiset olisivat flirttailleet hänelle. Trump on muistanut myös pitää melua niin rakastajantaidoistaan kuin peniksensä koosta.

2. ”Jos hän ei olisi poikani, todennäköisesti deittailisin häntä.”

Tuota, ei, ei näin. Jos äiti sanoisi näin pojastaan, häntä pidettäisiin vähintäänkin perverssinä.

Trump on kuitenkin lohkaissut juuri noin tyttärestään Ivankasta.

Trump on muutoinkin hyvin tunnettu seksistisistä lausahduksistaan, eikä hän epäröi arvioida naisten ulkonäköä suorasanaisesti. Hänen vihapuheensa kohteeksi ovat joutuneet muun muassa näyttelijät Rosie O'Donnell, Bette Midler ja Huffington Post -lehden perustaja Arianna Huffington. Trump on kuvaillut näitä naisia ”rumiksi sekä sisältä että ulkoa”.

3. ”Jos Trump ei ole onnistunut tekemään onnelliseksi ex-vaimojaan Ivanaa eikä Marlaa, kuinka hän voisi tehdä amerikkalaiset onnelliseksi?”

Ahhaahaa! Tätä lausahdusta ei ole kuultu Hillary Clintonin suusta, vaikka kysymys voisikin olla ihan aiheellinen. Sen sijaan Trump on kyllä pyrkinyt kuittailemaan Clintonille useaan otteeseen tämän Bill-puolison ikivanhasta sivusuhteesta. Yksi hänen kuuluisimmista trumpismeistaan kuuluukin:

”Jos Hillary Clinton ei pysty tyydyttämään miestään, kuinka hän pystyisi tyydyttämään Amerikan?”

4. ”Älykkyysosamääräni on yksi korkeimmista – ja te kaikki tiedätte sen! Mutta älkää tunteko itseänne typeriksi tai epävarmoiksi, koska se ei ole teidän vikanne.”

Trump on tietysti aika erikoislaatuinen tyyppi, eikä hänen voida mitenkään ajatella edustavan yleisesti miehiä, mutta uskaltaisikohan silti yleistää, että kaikenlainen rehentely irtoaa miehiltä naisia helpommin? Onko miesten itsetunto parempi?

Sillä tämäkin lausahdus on tosiaan Trumpin suusta, vaikka Hillary Clinton on heistä se eliittiyliopisto Yalen kasvatti.

Poliittisten kommentaattorien mukaan Clinton pyyhki Trumpilla lattiaa ensimmäisessä vaalidebatissa. Trump puolusteli epäonnistumistaan sillä, ”ettei halunnut nolata Clintonia”. Jaloa!

5. ”Hän pelaa mieskortilla. Jos hänellä ei olisi sitä mieskorttia, hänellä ei olisi mitään tsänssejä voittaa.”

Trump on syyttänyt Clintonia naiskortin heiluttamisesta. Vaikka oikeasti juttu taitaa mennä niin, että jos Yhdysvaltojen presidentinvaalin ratkaisee sukupuoli, sukupuolestaan hyötyjä on Trump.

Jeppeliini

Ei ja miksi pitäisi? Eikö siinä ole jo tarpeeksi että, on muutamia miespopulistipellejä riesana Naisilla on kyllä tapana tasa-arvon suomina mahdollisuuksina jostain syystä omia ensimmäisenä ne miesten huonot tavat, valitettavasti..

Laulaja kertoi vetäytyvänsä keikkatauolle lonkkaoperaation vuoksi.

Kaija Koo saapui Arman Alizadin uuteen Arman Live -ohjelmaan kävelykeppinsä kanssa.

– Onneksi on mahdollisuus mennä leikkaukseen ja ensi kesänä keppiä ei tarvita, Kaija Koo sanoi Nelosen ohjelmassa tiistai-iltana.

Kaija Koo paljasti, että hän on menossa lonkkaleikkaukseen lokakuussa.

– Mun on pakko sanoa tää, koska olen kauan poissa.

Lue myös! Kaija Koo: ”Olisipa joku nuorempana sanonut, että kyllä sinä selviydyt”

Hänen mukaansa lonkkaleikkauksen jälkeinen sairausloma voi kestää pitkään, jopa neljä kuukautta. Sen jälkeen hän aikoo tehdä ”jotain isoa”.

”Olen sairauslomalla aika pitkään, varmaan neljä kuukautta.”

Kaija Koo esiintyi kesällä keppinsä kanssa Kotkan Meripäivillä. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen
Kaija Koo esiintyi kesällä keppinsä kanssa Kotkan Meripäivillä. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen

Tämän kesän keikat laulaja veti kepin kanssa.

– Ainoastaan viimeisen keikan jouduin peruuttamaan kipujen takia.

Lokakuun 6. päivä Kaija Koo julkaisee uuden kappaleen, jossa on mukana myös Cheek. Hänen uusi albuminsa ilmestyy marraskuussa.

Me Naiset ja Nelonen kuuluvat Sanoma-konserniin.

Susanna Ingerttilä asuu nyt kahden nuoremman poikansa kanssa.

Media-alan yrittäjä Susanna Ingerttilä erosi hiljattain miehestään. He menivät naimisiin vuonna 2011. Iltapäivälehdet uutisoivat viime viikolla Susannan jättäneen yksin erohakemuksen.

– Eroon ei liity dramatiikkaa. Muutin pois yhteisestä kodistamme jo pari kuukautta sitten, hän sanoi Suomen Urheiluliiton Keiju Junior Juoksukoulun esittelytilaisuudessa tiistaina.

Susanna vaikutti energiseltä ja hyvinvoivalta avioeroprosessista huolimatta.

– Kaikki on ihan hyvin ja olemme ihan hyvissä väleissä. En näe, että minun pitäisi asiaa sen enempää kenellekään selitellä, hän summasi.

”Kaikki on ihan hyvin ja olemme ihan hyvissä väleissä.”

Avioero on Susannalle toinen. Hän erosi ex-puolisostaan Jani Sievisestä keväällä 2007. Susannalla ja Janilla on kaksi yhteistä lasta, vuonna 1997 syntynyt Aleksanteri ja 2001 syntynyt Aaron.

Iloa koiraharrastuksesta

Koiraharrastuksestaan tunnettu Susanna asuu nyt kahdestaan kuopuksensa Aaronin ja Daisy-koiransa kanssa. Iloa arkeen tuovat myös neljä viiden viikon ikäistä jackrussellinterrierinpentua.

– Kolme tyttöä ja yksi poika. Tytöille on jo löydetty kodit ja poikaakin tullaan tällä viikolla katsomaan, hän kertoi.

Susanna vetää säännöllisesti ratsastustunteja ja päätoimittaa Egorazzi-nettilehteä. 

– Olen tällainen jokapaikanhöylä, hän hymähti.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen mukaan huipulla saa olla itsekäs ja vähän outo.

Ylimielinen. Julkisuudenkipeä. Keskittyisi muiden mollaamisen sijaan treenaamiseen, niin voisi jopa pärjätä.

Muun muassa näin sosiaalisessa mediassa on arvosteltu hiihtäjä Aino-Kaisa Saarista, 37.

”Oikku-Aikku” kertoo elämäkerrallisessa Tahto-kirjassaan hankalista väleistään niin kaksossiskonsa kuin hiihtomaajoukkueen jäsentenkin kanssa. Harvassa ovat ne, jotka eivät saa kuulla kunniaansa, kun moninkertainen maailmanmestari kertaa menneisyyden tapahtumia Pekka Holopaisen kirjoittamassa teoksessa.

Lue myös: Aino-Kaisa Saarinen uutuuskirjassa pahasta välirikosta siskonsa kanssa: ”Kaksossisko osaa olla kylmä kuin mannerjää”

– Olen joka tapauksessa aina halunnut paljon enemmän urheilumenestystä kuin kaikkien kaveruutta, ja päässyt tavoitteeseeni. Hiihto on paras ystäväni, Aino-Kaisa myöntää kirjassa.

Perinteisesti urheilumaailmassa kaikki, mikä tapahtuu pukukopissa, myös jää pukukoppiin. Aino-Kaisa on kuitenkin päättänyt tuoda julkisuuteen asiat, joista niin monesti vaietaan ja kertoa oman näkökulmansa tapahtumista. Oliko viisasta pahoittaa tuttujen mieli vanhoja kaivelemalla – siitä voi olla monta mieltä.

”Hiihto on paras ystäväni.”

Urheilijaminä ja siviiliminä

Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että huippu-urheilijat todella ovat itsekeskeisiä, hankaliakin ihmisiä. Myös Aino-Kaisa tuo sen esiin.

– Huipulla saa olla vähän outo. Sillä ikävä fakta on, että minun kokemukseni mukaan näissä ympyröissä ainakin yksilöurheilulajissa voi pärjätä vain ihminen, joka pahimmillaan on sietämättömän itsekäs omien etujensa tavoittelija. Mukavia ja harmittomia maailma suosii harvemmin, Aikku perustelee kirjassa.

Hiihtäjä kuitenkin huomauttaa, että nyt käytävässä keskustelussa hänen huippu-urheilijaminänsä hankaluus korostuu. Aino-Kaisan siiviiliminää pääsee todistamaan harvempi.

”Mukavia ja harmittomia maailma suosii harvemmin.”

– Toivottavasti kukaan ei tämän luettuaan kuvittele, että olen jatkuvasti sellainen itsekäs tiuskija kuin arvokisastarttien alla tai ennen kauden tärkeimpiä harjoituksia. Silloin en tulisi kenenkään kanssa toimeen, kaikkein vähiten itseni.

– 99 prosenttia elämästäni olen erittäin monien suuresti arvostamieni ihmisten antaman todistuksen mukaan kohtelias, avulias, hyväkäytöksinen ja lämmin ihminen.

Jäljelle jäävä yksi prosentti kuitenkin näkyy eniten julkisuudessa.

– Sillä prosentilla tulokset on tehty, Aino-Kaisa toteaa kirjassa.