Kiireessä Annan elämä lipsuu usein manian puolelle, mutta hänessä asuu myös nautiskelija, joka pystyy sulkemaan kaikki velvoitteet mielestään. Kuvat: Jouni Harala
Kiireessä Annan elämä lipsuu usein manian puolelle, mutta hänessä asuu myös nautiskelija, joka pystyy sulkemaan kaikki velvoitteet mielestään. Kuvat: Jouni Harala

Laulaja Anna Puu ei tarvitse enää parisuhdetta ollakseen onnellinen. Rooli vuoroviikkoäitinä sopii hänelle myös. – Jos joskus väsyttää, seuraavalla viikolla voin taas ladata akkuni.

Laulaja Anna Puun, 35, aamut harvoin toistuvat toistensa kopioina. Tässä hiljattain hän aloitti päivänsä selaamalla somesta videoita, joissa kuvattiin syyrialaislasten kärsimystä sodan keskellä. Anna kyynelehti ja mietti, että illan keikasta saattaisi tulla tunteikas. G-Livelabin lavalla hän repesi sellaiseen itkuun, ettei laulusta meinannut tulla mitään.

Sitten on näitä aamuja kuten tänään. Loman jälkeinen aikaerorasitus päräytti Annan hereille neljältä. Hän napsautti Netflixin päälle, kaivoi synttärikakun (valkosuklaata ja mustaherukkaa) jämät jääkaapista ja kömpi takaisin sänkyyn herkkuineen. Kello soi neljä tuntia myöhemmin. Juuri sopivasti, kun The People vs. O.J. Simpsonin kausi päättyi.

Emäntä unelmoi majatalosta

”Täytin juuri 35 vuotta ja tunsin olevani lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Muistan, kun vanhempani täyttivät 40, ja nyt tuntuu, että meidän välinen ikäeromme vain kutistuu. Kun katselen kaksikymppisiä, huokaan aaaww, mutta en ikimaailmassa haluaisi palata siihen aikaan. Oli kamalaa olla köyhä opiskelija, paljon surkeampaa kuin vielä kotona asuvana teininä.

Okei, tässä iässä en voi elää yhtä leväperäisesti. Pitää muistaa tietyt asiat: älä syö lihapiirakoita, muista juoda paljon vettä ja mene aikaisin nukkumaan, niin ehkä mahdut farkkuihisi huomennakin.

Onnellisuuteni koostuu edelleen samoista asioista. Peruspilarit ovat perhe ja ystävät. Sitten tulevat pienet asiat ja hetket, kun tunnen onnistuneeni jossain tai heh, olen löytänyt tosi hienon takin alesta.

Minulla on 21-vuotiaasta alkaen ollut yksi ja sama haave: oma majatalo, jossa tekisin ruokaa vieraille, huushollaisin ja sisustaisin huoneet nätisti. Minussa asuu mummiltani periytynyt voimakas emäntätyyppi.

Hiljattain näin ihanan vanhan talon, jonka olisi voinut remontoida majataloksi. Olin jo vähällä alkaa toteuttaa unelmaani, mutta tulin tolkkuihini. Projekti olisi vaikea elämäntilanteeseeni. Pidän silmäni auki ja olen varma, että se oikea osuu joskus kohdalle. En tiedä, löytyykö majataloni Suomesta vai muualta. Minulla on nuoresta ollut vahva tunne, että kotini voisi olla maailmalla.

Maailmanmatkaaja

Innostus matkustamiseen on tullut verenperintönä. Isämme työn takia asuimme 1980-luvulla Kanadassa, missä siskonikin syntyi, ja myöhemmin kaksi vuotta Chilessä. Reissaaminen avartaa maailmankuvaa. Se tekee omasta navasta yhtäkkiä tosi, tosi pienen.

 


Anna matkusti paljon jo lapsuudessaan ja hän on halunnut antaa saman kokemuksen myös tyttärelleen. Tässä ollaan Espanjan Granadassa.

 

Tykkään fiiliksestä, kun saavun perille kohteeseen. Ihaninta on astella ulos lentokentältä ja haistaa uuden paikan meininki.

Minulla on tarkka hajuaisti ja tuoksumuisti. Hiljattain lomalla Havaijilla sain voimakkaan muistikuvan lapsuudestani. Parkkihallissa oli ilmeisesti juuri kävellyt mies, joka käytti samaa partavettä kuin isäni vuosia sitten. Muistin selkeästi ajan, jolloin isä oli tuoksunut juuri tältä.

Olen lentopelkoinen ja kai siksi rakastan matkustaa junalla. Minulla on ikävä interraileja ja nuoruuden reppureissaamista. Olen matkustanut junalla Kiinan halki ja herännyt aamuun Tiibetissä. Kun näin lumiset vuorenhuiput, jakit laitumella ja kirkkaan sinisen taivaan, tunsin olevani lähimpänä aurinkoa kuin missään.

Joskus mietin, olenko nykyään turhan turvallinen matkustaja. En halua paikkoihin, joissa voin saada ihmeameeban kehooni, joissa turistien ahdistelu käy raskaaksi tai joissa pitää koko ajan olla varuillaan.

”Amerikkalaiset osaavat olla ärsyttävän makeilevia, mutta sekin on parempi kuin jatkuva negistely.”

Amerikka on lempipaikkani. Olen palannut sinne monta kertaa, mennyt siellä naimisiin ja tehnyt siellä levynkin. Amerikkalaiset osaavat olla ärsyttävän makeilevia, mutta sekin on parempi kuin jatkuva negistely. Positiivisuus tarttuu, vaikka se olisi pakotettua.

Viimeksi lomailin tyttäreni kanssa Havaijilla. En koskaan matkusta ykkösluokassa, etsin aina halvimmat lennot ja törsään mieluummin kivaan hotelliin. Ennen lasta matkailuun jäi enemmän rahaa. Nykyään matkustan harvemmin mutta yleensä hänen kanssaan. Haluan tarjota tyttärelleni sen mahdollisuuden, matkailu opettaa niin paljon. Hän on mitä mahtavin reissukumppani. Havaijin-lennoilla hän ei kysynyt kertaakaan, ollaanko jo perillä. Olin tosin uhannut, että jos kysyt kerrankin, et pääse ikinä mukaan...

Puhetta tunteista, ei muodoista

Olen jatkanut joitakin hyviä perinteitä oman kotini arkeen: meilläkin halaillaan, pidetään hyvänä ja kaikkea pitää maistaa. Mutta sitten on sellaistakin, mitä olen yrittänyt karsia. Kuten sen, ettei lapsi saisi itkeä turhaan. Miten niin turhaan? Jos tytärtäni itkettää, hänellä on oikeus ilmaista tunteensa, vaikka aikuisella meinaisi hermo mennä.

Omassa lapsuudessani oli halki, poikki ja pinoon -meininki. Ei meillä keskusteltu tunteista. Opin käsittelemään niitä vasta aikuisiällä, ja olen vieläkin taipuvainen ’ei mua vaivaa mikään’ -mantraan. Nyt äitinä pyrin keskustelemaan lapseni kanssa, miltä hänestä tuntuu ja mistä tunne johtuu. Haluan, että tyttäreni oppii puhumaan tunteistaan eikä hänen tarvitse padota niitä sisälleen vapautuakseen vasta aikuisena, kun keksii purkaa ne lauluiksi.

”Omasta ulkonäöstäni otan paineita. Jos tässä ammatissa väittää muuta, valehtelee.”

Sen sijaan ulkonäöstä meillä ei puhuta. Näytän vihaista naamaa aina, jos vanhempani kommentoivat jonkun lihomista tai laihtumista tyttäreni kuullen. En halua, että hän oppii, että ihmisiä arvotetaan ulkonäön mukaan. Kyllä meillä mietitään yhdessä, mitä olisi kiva pukea päälle, mutta yhtä lailla annan tyttäreni mennä tukka takussa tarhaan. Sille en kuitenkaan mahda mitään, että minun on joka päivä aivan pakko sanoa häntä suloiseksi – koska hän on!

Omasta ulkonäöstäni otan paineita. Jos tässä ammatissa väittää muuta, valehtelee. Rakastan vaatteita, harrastan muotia ja tiedän siitä paljon. Minusta on ihanaa kierrellä vintage-liikkeissä ja vietän helposti tuntikausia sohvalla selaten nettikauppoja. Nettishoppailu on yhtä aikaa meditaatiokeino ja suurin paheeni.

Äitini on suuri elämästä nautiskelija, ja olen perinyt häneltä taipuvaisuuden hedonismiin. Pystyn täydellisesti sulkemaan velvoitteet ulkopuolelle ja tuijottamaan lempisarjojani. Minussa on myös perfektionismia mutta ei sellaista, joka menisi hedonismin edelle.

Samaan aikaan äitini on uranainen; juristi ja entinen kunnanjohtaja. Lapsuudesta muistan, kuinka äiti tuli iltaisin kotiin kauppakassien kanssa ja huusi jo ovelta, että pakko päästä vessaan! Nykyään hän oikoo minua: ’Älä polta kynttilää molemmista päistä.’ Kiireessä elämäni lipsahtaa helposti maniakierteeseen, vaikka itse en koskaan myönnä, että stressiä on. Se paljastuu vasta, kun joku kysyy, miten voin, ja purskahdan itkuun.

Geologi-isämme on todellinen family man. Outokummussa häntä varmaan pidettiin unelmien aviomiehenä, isä kun hoiti työnsä ohella meidät kolme lasta ja kodin. Sama meno jatkuu: pappa hoitaa tytärtäni, kun tarvitsen apua, ja mamma on töissä.


Anna sanoo päässeensä elämässä vähillä murheilla. – Tiedän olevani äärimmäisen onnellinen ihminen.

 

Arki lapsen kanssa ja ilman

Nyt elän kahdenlaista arkea sen mukaan, asuuko tytär luonani vai isällään. Olemme kumpikin vuorollamme yksinhuoltajia. Järjestely on selkeä ja toimii meillä hyvin. Olen elämäni velkaa vanhemmilleni ja siskolleni, jotka auttavat lapsen hoidossa, sekä tyttäreni isälle, joka joustaa, kun työni sitä vaatii. Olemme saaneet kuvion toimimaan, koska molemmilla on ollut siihen tahtoa.

Tykkään roolistani yh-äitinä. Arki on silloin minun sanelemaani ja jos joskus väsyttää, seuraavalla viikolla voin taas ladata akkuni. Helpottaa, kun vastuu on jaettu selkeästi.

En oikein tiedä, onko parisuhteella enää merkitystä onnellisuuteni kannalta. Sille on tilausta, jos tunnen olevani yksinäinen, mutta enimmäkseen elämäni täyttyy muista asioista enkä ole riippuvainen toisesta ihmisestä. Kun elämä on tupaten täyttä, parisuhde voi tuntua velvoitteeltakin: ei ole aikaa ja voimavaroja hoitaa sitä niin kuin haluaisin.

”En voisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei tule toimeen tyttäreni kanssa.”

Lapseni tulee kaikessa ykkösenä. En voisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei tule toimeen tyttäreni kanssa. Se olisi heippa saman tien. Rakastuminen tai parisuhde ei koskaan menisi lapseni edelle. En haluaisi sitäkään, että tyttäreni isällä olisi joku epäluotettava tyyppi rinnallaan.

Kun tytär asuu luonani, arjessani on rutiineja ja aikatauluja. On eskarista haku, ruokailu ja iltasatu, joista ei lipsuta. Minun lapsuudessani meillä ei hirveästi luettu ja innostuin lukemisesta kunnolla vasta aikuisiällä. Kaverini, joille luettiin lapsuudessa, ovat lukutoukkia.

Nyt kahlaamme Astrid Lindgrenin klassikkosatuja. Jos tyttäreni saisi päättää, lukisimme joka ilta Tatua ja Patua. Minä olen fiiliksissä Mio, poikani Miosta, joka on saduksi puettu filosofinen tarina. Monella kirjalla on vasta aikuiselle aukeava puoli. Tosin tyttäreni on minua fiksumpi ja varmaan jo ymmärtäisi Pikku Prinssin kaksoimerkitykset.

Lapsettomilla viikoilla elän spontaanisti. Kun olen kaupungilla, en vahtaa kelloa. Pidän myös kirjoituspäiviä kotona, vaivutan itseni musiikilla johonkin tiettyyn mielentilaan ja alan väsätä laulunsanoja.

Irti vanhasta

Uusissa kappaleissani laulan, yllätys yllätys, rakkaudesta, se inspiroi minua edelleen. Sitä voi tarkastella monista eri näkökulmista.

Tällä hetkellä päässäni pyörii vanhoista asioista irti päästäminen. Se, etten saa jäädä jumiin juttuihin, joista ei ole minulle mitään iloa tai joihin en voi vaikuttaa. Että määritän itse elämäni tilan ja onnellisuuden enkä anna muiden sanella sitä. Minä olen se, joka puhaltaa pilliin.

”Tiedän olevani oikeasti äärimmäisen onnellinen ihminen.”

Kirjoittaessa saan vedettyä itseni melkoisiin tunnetiloihin ja vellon niissä helposti. Kun valmiit tekstit pitäisi sitten näyttää muille, olen paskana. Edellisiltana olen varma, etten voi seuraavana päivänä mennä studiolle ollenkaan. Kun tuotantotiimi lukee tekstejäni hiljaa, tekisi hirveästi mieli selittää vieressä. Heistä uusimmissa teksteissäni oli tapahtunut edistystä, vaikka itse olin ruoskinut itseni maan rakoon.

Tunnen olevani hyvässä tasapainossa ja olen aika fiiliksissä elämästäni nyt. Tiedän olevani oikeasti äärimmäisen onnellinen ihminen. Elämäni aikana on ollut vain muutama onneton vaihe ja niidenkin kutsuminen onnettomiksi on järkyttävää ylidramatisointia.”

Anna Puu

Laulaja-lauluntekijä Anna Puustjärvi syntyi Outokummussa 3.2.1982. Perheeseen kuuluu tytär.

Kauppatieteiden maisteri opiskeli kansainvälistä liiketoimintaa Turun kauppakorkeakoulussa. Tuli toiseksi Idolsissa vuonna 2008.

Julkaissut 4 albumia sekä kokoelman. Uusi single Tarviin vielä yhden yön aikaa ilmestyi 9.3.

Parhaillaan valmentajana The Voice of Finlandissa.

Hanna Kinnusta on haukuttu netissä lihavaksi ja rumaksi, mutta hän on päättänyt rakastaa itseään. – Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

Entinen Salattujen Elämien näyttelijä, nykyinen Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (o.s. Karjalainen), 37, joutui Salkkari-aikoinaan nettikriitikoiden ruodittavaksi ulkonäkönsä takia. Tänään ilmestyvässä Valtavan ihana – kokemuksia naisen kehosta ja kiloista -kirjassaan Hanna paljastaa, että häntä arvosteltiin tv-näkyvyyden myötä muun muassa syöttöporsaaksi.

Kun negatiivista palautetta alkoi tulla, Hanna hätkähti. Hetken hän jopa uskoi arvostelijoita.

– Kun minua haukuttiin netissä rumaksi ja lihavaksi, ajattelin ensin, että haukkujat ovat oikeassa. Se vahvisti ajatustani siitä, että olen arvoton, Hanna kertoo.

Nyt Hanna ja Valtavan ihana -kirjan toinen tekijä, artistipromoottori Aino-Kuutamo Uusitorppa haluavat lopettaa, tai ainakin vaimentaa, tuollaiset puheet alkuunsa.

– Nykyään ajattelen, että jokaisen keho kuuluu ihmiselle itselleen eikä kenelläkään ole oikeutta arvottaa tai arvostella sitä. Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä, Hanna näpäyttää.

”Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä.”

– Jokaisella naisella on ollut hetki tai hetkiä elämässään, jolloin hän on miettinyt kriittisesti suhdetta omaan kehoonsa. Meidän pitäisi vapautua sellaisesta ajattelusta. Elämä ja aikamme on liian arvokasta käytettäväksi itsensä ja muiden haukkumiseen.

Läskikin voi olla terve

Hanna elää parhaillaan ruuhkavuosiarkea 7- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa. Hän on huomannut, että paras apu jaksamiseen on liikunta. Hanna käy kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

Hanna on kuitenkin huomannut, että monet arvostelijat eivät ajattele urheilullisuuden ja pyöreyden liittyvän yhteen. Kun pyöreä ihminen esiintyy julkisesti itseään arvostaen, moni närkästyy ja alkaa luennoida lihavuuden terveysvaaroista.

”Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin.”

– On ihan bullshittiä ajatella, ettei lihava ihminen voisi olla hyväkuntoinen. Ylipaino itsessään ei ole sairaus. Siitä tulee sellainen vasta, jos keho lakkaa sen vuoksi toimimasta. Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin. Arvostelu kertoo enemmän ihmisten stereotypioista kuin arvostelun kohteena olevasta ihmisestä.

Hanna uskoo, että ulkonäköpaineista ja itsekritiikistä vapautuminen ovat lopulta oma valinta.

– Kun minua on arvosteltu netissä tai kiusattu koulussa, olisin voinut jäädä märehtimään epäreiluuden tunteessa. Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.
"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.

Naiset samalle puolelle

Sama ajattelutapa pätee myös toisten ihmisten arvosteluun. Hanna toivoo, että haukkumisen sijaan erityisesti naiset pitäisivät enemmän toistensa puolta.

– Naiset sysäävät helposti vastuun ulkonäkökritiikistä miehille, vaikka oikeasti kilpailemme toistemme kanssa. Jos me tukisimme ja kannustaisimme toisiamme äänekkäämmin, tulisimme kaikki onnellisemmiksi. Se ei liity pelkkiin kiloihin, vaan myös naisen euroon, lasikattoihin, ihan kaikkeen.

Hannaa itseään oikeaan suuntaan ovat ohjanneet paitsi iän mukanaan tuoma itsetunto, myös äitiys.

– Omille lapsilleni haluan opettaa, että he arvostavat sekä itseään että muita ennen kaikkea yksilöinä.

Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen..
Lue kommentti
Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

Vierailija kirjoitti: En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen.. Miksi pitää...
Lue kommentti

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin”, Rita kuitenkin uskoo. 

Temptation Island -ohjelmasta alun perin tuttu ja Gladiaattorit-sarjassa syksyllä nähtävä pariskunta Aki Manninen, 41, ja Rita Niemi-Manninen, 38, ovat viime aikoina kertoneet useaan otteeseen lapsihaaveistaan.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille vaikeuksistaan lapsen saamisen kanssa.

– Kyllä meille tulevaisuudessa mahtuisi juoksemaan sellainen vaaleahiuksinen pieni tyttö, mutta saa nähdä kuinka käy. Vielä emme ole menneet mihinkään hoitoihin, Aki kertoi.

Nyt Rita kertoo lapsihaaveestaan Facebook-sivullaan. Hän myös kertoo miettineensä, alkaako ikä jo painaa liikaa vaakakupissa.

– Ollaan Akin kanssa oltu valmiita vauvalle jo tovin. Putin [pariskunnan koira] on onneksi ihanasti täyttänyt vauvan mentävää rakoa elämässämme. Välillä mietin, että aika on ajanut ohi, kun urheilin ne ”otollisimmat” vuodet tulla äidiksi. Silloin en edes ajatellut lapsien hankintaa, Rita kirjoittaa.

Rita kertoo kuitenkin ajattelevansa, että elämässä kaikella on tarkoituksensa. Voimaa hän saa siitä faktasta, ettei äidiksi tuleminen 38-vuotiaana suinkaan ole mahdotonta.

– Moni ikäiseni ja vielä paljon vanhempi on saanut kokea äitiyden ilon. Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin, hän kertoo.

Kirjoituksensa lopuksi hän lähettää halauksia kaikille niille, jotka toivovat lasta.

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin.”

– Ja teille, joita elämä on siunannut lapsella: olette onnekkaita, Rita muistuttaa.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille, että harkitsevat ohjelmaa lapsettomuudesta. 

– Olemme harkinneet jopa tv-ohjelmaa, jossa avaisimme lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä tabuja. Toivomme, että voisimme tarjota vertaistukea tuhansille muille samassa tilanteessa oleville. En ole tämän asian suhteen itsekriittinen. Kun on elämässä menettänyt tarpeeksi, ei osaa pelätä tulevaa. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, Aki kertoi.

Rita julkaisi viikko sitten Instagram-tilillään hymyilevän kuvan puolisonsa kanssa. ”Jos nauru pidentää ikää, me eletään ainakin 100-vuotiaiksi!” hän kirjoittaa.

Toni on viime aikoina antanut puolisolleen Jannikalle kaiken tukensa. Tilanteessa on auttanut se, että Tonilla itselläkin on kokemusta masennuksen voittamisesta.

Apulanta-yhtyeen laulajan Toni Wirtasen vaimo, laulaja Jannika B kertoi heinäkuussa käyvänsä uupumuksen ja väsymyksen takia läpi raskasta elämänvaihetta. Vain elämää -risteilylle keskiviikkona osallistunut Toni kertoi Me Naisille, että pahin on nyt takana.

– Jannika voi hyvin tällä hetkellä, kuten koko perhe, hän sanoi.

Toni on antanut haastavassa tilanteessa vaimolleen kaiken tukensa. Hänellä on itselläkin kokemusta masennuksen voittamisesta.

– Olemme nyt molemmat syvänveden sukelluksen kandidaatteja. Olen ammentanut omista kokemuksistani auttaessani häntä. Olen itse elävä esimerkki siitä, että masennuksen voi voittaa.

”Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy.”

Toni kertoo Jannikan saaneen valtavasti positiivista palautetta sosiaalisessa mediassa puhuttuaan ongelmistaan avoimesti. Ihmiset ovat kertoneet esimerkin voimalla omia kokemuksiaan aiheesta.

– Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy. Ei sinne kenenkään tarvitse jäädä. Ammattiauttajalta saa kuitenkin varmasti parempia neuvoja kuin satunnaiselta rockmuusikolta, hän virnistää.

Salakavala sairaus

Kaksivuotiaan Martta-tytön isä pohtii, ettei puolison huomioiminen aina ole helppoa lapsiperheen pyörityksessä. 

– Tyttö on niin pieni ja vie kaiken huomion, joten sokeuduin sille, miten Jannikalla menee. 

Soimaan itseäni siitä, etten nähnyt riittävän tarkasti häntä, ennen kuin tilanne oli jo pitkällä, hän toteaa.

Toni peräänkuuluttaa sitä, ettei parisuhteessa toista saa pitää itsestäänselvyytenä.

”Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa.”

– Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa. Yhtäkkiä Jannika ei ollut enää oma, iloinen ja energinen itsensä, hän kuvailee.

Tällä hetkellä Jannika voi Tonin mukaan hyvin ja perhearki rullaa mukavasti.

– Arkemme on pitkälti Martan kanssa oloa. Olen tehnyt 13 levyä ja vasta yhden lapsen, joten en ole valmis vielä luopumaan vauvakuplasta.  Martta kietoi minut pikkusormensa ympärille heti synnyttyään. Sen sodan hävisin heti, Toni naurahtaa.

Anna Perhon uutuuskirjassa Antisäätäjä (Otava) pohditaan erilaisia kiireen ja stressin ongelmia sekä sitä, miten oman elämän tahdista saisi tehtyä vähän rauhallisemman.

Kännykkä piippaa jatkuvasti uusista viesteistä, tietokoneen näytölle ponnahtelee sähköposteja, puhelimet soivat ympärillä – monen olo on työpaikalla levoton, ja syystä! Keskittyminen vaikeutuu ja mieli käy ylikierroksilla, kun ympärillä tapahtuu jatkuvasti jotain, jolle pitäisi antaa huomiota.

Onko maailma tullut hulluksi, vai ehkä ongelma on loppujen lopuksi vähän meissä itsessämme?

Anna Perho uusi teos Antisäätäjä käsittelee muun muassa kiireen ja sähläämisen lieveilmiöitä. Moni porskuttaa sata lasissa, mutta kaipaa silti (tai siitä johtuen) rauhallisempaa fiilistä. Perhon mukaan se on myös mahdollista saavuttaa – ihan itse.

Lue myös: Tunnistatko itsesi? Perfektionisteja on kahta lajia – terapeutti antaa vinkit hölläämiseen

Yksi teoksen aiheista on reaktiivisen ajattelun, eli jatkuvasti kaikkeen ympärillä olevaan reagoimisen ongelma.

– Tutkimusten mukaan tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti. Keskimäärin tarkoittaa, että moni tsekkaa viestejä vielä tiuhemmin. Ei siis ihme, että mieli on kuin maailmanpyörä ilman nopeusrajoitinta, Perho kuvailee kirjassaan.

”Tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti.”

Reaktiivinen ajattelu ”vie meitä kuin pässiä narussa” ja voi johtaa Perhon mukaan niin kutsuttuun SVAMP-oireyhtymään.

– SVAMP on akronyymi, johon tiivistyy viisi reaktiivisen käyttäytymisen avaintoimintoa. Ruotsin kielessä sana svamp tarkoittaa sientä, mikä on hyvä vertauskuva tälle käyttäytymiselle. Jos kasvustoa ei aktiivisesti torju, se lahottaa kantajansa puhki.

Ehkä sinäkin kärsit SVAMP-oireyhtymästä? Näistä oireista sen voi tunnistaa:

  • Stressi. Olo on usein ärsyyntynyt, väsynyt ja ahdistunut. Nukkumisestakaan ei tule oikein mitään, ja ilonaiheet tuntuvat olevan harvassa.
  • Vaeltava mieli. Ajatukset säntäilevät päättömästi sinne tänne ja keskittyminen on vaikeaa. Keskittyminen myös herpaantuu jokaisesta piippauksesta, kutsusta ja kehotuksesta.
  • Aina online. Puhelimen sulkeminen tuntuu mahdottomuudelta, ja keho tuntuu käyvän ylimääräisillä kierroksilla. Rentoutuminen on vaikeaa, mutta havahdut myös usein siihen, että olet ollut pitkään aivan muissa ulottuvuuksissa.
  • Multitaskaus. Kaikkea pitää tehdä samaan aikaan, eikä sen takia mikään oikein tahdo valmistua. Ärsyttää, kun kaikki on aina kesken. Lounas tulee syötyä tietokoneen äärellä, etkä pysty esimerkiksi keskustelemaan ilman, että vilkuilisit välillä kännykkää.
  • Paineet. Tuntuu siltä, että on koko ajan kohtuuttomien paineiden alla. Jatkuva kiire ja suorittaminen ovat olennainen osa myös vapaa-aikaa.

Kuulostaako tutulta? SVAMP-oireyhtymästä on Perhon mukaan onneksi mahdollista päästä eroon.

Rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Hän toteaa teoksessaan yksiselitteisesti, että totaalinen pysähtyminen ja rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Perho listaa neljä neuvoa, jotka auttavat pääsemään yli SVAMP-oireyhtymästä:

  1. Opettele käyttämään sähköpostia järkevämmin.
  2. Lopeta multitaskaaminen. Useamman asian yhtäaikainen mukatekeminen verottaa työtehoasi 40 prosentilla, lisää stressioireita ja ärtymystä sekä hajottaa keskittymisen. Aivosi eivät kykene keskittymään kahteen asiaan kerralla, piste.
  3. Suunnittele päiväsi etukäteen ja tauota työpäiviä mindfulness- tai muun rauhoittumishetken avulla.
  4. Keskity lopputulokseen, älä näennäiseen helppouteen. Jos voit hoitaa asian x yhdellä puhelinsoitolla, tee se 40 sähköpostin lähettämisen sijaan.

Lue lisää Anna Perhon uutuuskirjasta Antisäätäjä (Otava), joka ilmestyi 11. elokuuta.