"Mieheni on paras ystäväni. Ihanne on, että toista ei tarvitse, vaan yhdessä ollaan sen takia, että se on kivaa”, sanoo Anna Perho. Kuvat: Jouni Harala
"Mieheni on paras ystäväni. Ihanne on, että toista ei tarvitse, vaan yhdessä ollaan sen takia, että se on kivaa”, sanoo Anna Perho. Kuvat: Jouni Harala

Anna Perho on muuttunut vuosien mittaan boheemista säntilliseksi suunnittelijaksi. Nukkumaan ei mennä, jos keittiö ei ole tiptop.

3 vuotta

Tipuin ensimmäistä kertaa hevosen selästä kolmevuotiaana. Se ei tappanut kiinnostustani. Hevoset pitivät pitkään kiinni nuoruuden maisemissa maatilalla – ehkä vähän liiankin pitkään. Heräsin aika myöhään siitä harhasta, että tekisin hevosista itselleni ammatin. Hakeuduin maatalouskoulusta hevosalan lehteen harjoitteluun ja kolmen minuutin kuluttua tajusin, että tuleva ammattini onkin tässä, kirjoittamisessa.

1000 kolumnia

Se on kyllä aika paljon. Parhaana vuotena olen hakannut lähes 100 kolumnia. Muutama vuosi City-lehden kolumnistina auttoi kehittämään omaa tyyliä, kun käsky oli olla mahdollisimman provokatiivinen 200 sanan verran. Mieleni on oppinut havainnoimaan ympäristöä, ja näen yllättävienkin asioiden välillä yhteyksiä. On luonnevika, että aina pitää olla jotakin mieltä. Välillä se myös uuvuttaa: voisiko asioiden vain antaa olla?

2 poikaa

Nuorempi poikani menee lukioon ja vanhempi pääsi jo ylioppilaaksi. Ylioppilasjuhlissa syötiinn hodareita paperilautasilta. On äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, millaisia ihmisiä lapsistani on kasvamassa. Millaisia arvoja heillä on, mitä juttuja he tahtovat ja pitävät urpona? Kasvatustyön jäljet näkee vasta nyt. Se on todella kiehtovaa, mutta samalla vaikeaa. Päivät voivat olla pitkiä, mutta vuodet tosi lyhyitä.

Lasten kasvaminen ja kasvattaminen ovat myös muokanneet identiteettiäni piirun verran hyväksyvämmäksi. Olen aika vaativa itseäni ja muita kohtaan, mutta lasten kohdalla on pitänyt hyväksyä se tosiasia, että toisten pitää antaa tehdä omat valintansa ja virheensä.

5 ja puoli vuotta radiossa

Harvassa työssä saa nauraa niin paljon, että kyyneleet lentävät silmistä jo ennen aamuseitsemää. Siksi radiotyöstä jäi ihanat muistot. Kun yleisö ei ole studiossa läsnä, tehtävänä on naurattaa työparia ja sitä kautta viihdyttää yleisöä.

Oma näkökulma ja uteliaisuus on se juttu, oli sitten kyse radiosta tai kolumneista. Kaikki osaavat kirjoittaa tai puhua, mutta tärkeintä on löytää sellainen näkökulma, josta ihmiset eivät ole tarkastelleet aihetta aiemmin.

18 reikää

Olen innostunut golfista. Osa harrastajista harmittelee lajin eliittimainetta, mutta itse ihastuin golfiin juuri ulkourheilullisista syistä: käyttäytymisetiketti, pukeutumissäännöt ja klubitalojen charmi viehättävät. On mahtavaa, kun kausi on alussa ja kaikki menee vielä toistaiseksi hyvin. Loppukaudesta menee jo paljon huonommin.

1 arvo

Tärkein elämänarvoni on vapaus. Se heijastuu elämässäni aivan kaikkeen, esimerkiksi töihin. Olisi kauhistuttavaa mennä jollekin toiselle töihin, ja sen takia olen yrittäjä. Minulle on tärkeää, ettei kukaan sanele, milloin voin pitää kesälomaa tai saanko ottaa seuraavan tiistain vapaaksi. Vapaus tarkoittaa sitä, että valitsee epävarmuuden tyytymättömyyden sijaan.

1989

Olemme tunteneet mieheni kanssa vuodesta 1989. Olin abi ja hän yläasteella, ja mielestäni hän oli tietenkin todella lapsellinen tyyppi. Meillä on siis neljä vuotta ikäeroa, enkä olisi voinut kuvitellakaan, että tuosta pikkuveljeni kaverista tulisi joskus aviomieheni. Mutta vuosien kuluessa huomasin, että tuollahan on itse asiassa aika kiinnostavia ajatuksia. Aika kauan siinä kuitenkin haaskautui ennen kuin huomasimme, että tässä voisi olla jotain muutakin kuin läpänheittoa.

 

Anna ei keräile mitään, sillä viime vuosina hän on alkanut kyseenalaistaa omaa kulutustaan. ”Taide on kiinnostanut minua aina, ja omistan muutamia nykytaideteoksia.”
Anna ei keräile mitään, sillä viime vuosina hän on alkanut kyseenalaistaa omaa kulutustaan. ”Taide on kiinnostanut minua aina, ja omistan muutamia nykytaideteoksia.”

1 neuvo arkeen

Suunnitteleminen. Suurin osa suomalaisista ei suunnittele työpäiväänsä millään tavalla, ja samaan aikaan kaikki valittavat kiirettä. Niin kauan kun et itse suunnittele ja rajoita ajankäyttöäsi, joku muu tekee sen puolestasi. On kamalaa, kun elämä ei pysy hallussa, vaan ohjailu siirtyy jollekin toiselle. Usein ihmiset suorittavat asioita, joita kukaan ei edes odota heiltä. Suunnittelen arkeni, ja on todella huojentavaa tajuta, että minulla on seuraavat kaksi viikkoa suunniteltuna tunnin tarkkuudella.

0 sotkuista keittiötä

En voi mennä nukkumaan, jos keittiötä ei ole siivottu. Sen täytyy olla tiptop, tai alkaa harmittaa. Uskon rikkinäisten ikkunoiden teoriaan: jos päästät yhden paikan repsahtamaan, se houkuttaa muutenkin sikailemaan.

200 sivua ajanhallintaa

Jätin uuden kirjani käsikirjoituksen kustantajalle pari viikkoa sitten. Kirjani Antisäätäjä kertoo siitä, miten voi suunnitella ajankäyttöään niin, että siitä saa maksimaalisen hyödyn. Omaa ajankäyttöäni en ole kokenut ongelmaksi, mutta kaikki muut ympärillä ovat. Olen sellainen boheemi unohtelija ja myöhästyjä. Elämänlaatuni on parantunut huomattavasti, kun olen ryhtynyt suunnittelemaan elämääni. Aina ei tarvitse olla spontaani.

2+2 pikkuveljet ja heidän vaimonsa

Minulla on laaja ystäväpiiri, mutta ei sellaista tyttökirjojen parasta ystävää, joka tuo lämmintä kanakeittoa oven taakse, kun olen kuumeessa. Mutta veljeni ja heidän vaimonsa ovat minulle todella tärkeitä ystäviä. Sisarussuhde on ihmissuhteiden aatelia. Kukaan toinen ei ymmärrä sinua samalla tavalla kuin oma sisko tai veli. Yksin oleminen on minulle myös erittäin tärkeää. Olen tarvittaessa sosiaalisesti kyvykäs, mutta pääni hajoaa, jos en saa olla runsaasti omissa oloissani. Se on varmasti perheelleni välillä rasite. Nyhjötän kirjan kanssa hiljaa ja viestin ihmisvihaa.

7,5 tuntia unta

Jos unet jäävät välistä, mikään ei toimi. Opin kunnioittamaan radiotyössä lepäämistä ja palautumista. Silloin sosiaalisen elämäni määrä tippui lähelle nollaa. Jos valvoi yhdenkin illan, se heijastui moneen seuraavaan päivään. Tuntuu ylelliseltä, kun on vihdoin mahdollisuus lähteä ulos.

30 vuotta

Ikä, jolloin kuvittelin olevani tyystin valmis ja kauhean vanha. Jälkeenpäin harmittaa, että tuhlasin aikaa läskeistä ja ulkonäöstä murehtimiseen, vaikka 30-vuotiaana sitä on fyysisen kukoistuksensa huipulla. Pelkäsin myös, että tipun ammatillisesti kärryiltä, koska kieltäydyin parista houkuttelevasta työpaikasta voidakseni olla enemmän lasten kanssa. Tosiasiassa kaikki isot jutut ovat tapahtuneet noiden vuosien jälkeen. Nuorempana sitä vain luulee, että kaiken pitää tapahtua heti.

Lue Me Naisten muutkin Elämäni numeroina -jutut täältä.

 

Anna Perho

46-vuotias media-alan uurtaja, kolumnisti, radiojuontaja ja tv-esiintyjä.

Perheeseen kuuluu kaksi poikaa ja aviomies Sami Tenkanen.

Työskentelee nykyisin myös ratkaisukeskeisenä valmentajana.

– Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen, Jere Karalahti kertoo. Kuvat: Jonna Öhrnberg

Jere Karalahden elämäkerrassa äänessä ovat myös hänen läheisensä. Jerellä oli heille yksi pyyntö: olkaa täysin rehellisiä.

Ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti arvelee, että rehellisyys ja lojaalius ovat arvoja, jotka ovat kannatelleet häntä, vaikka hänen elämässä on sattunut poikkeuksellisen paljon.

– Minulta kysyttiin elämäkertaa jo kymmenen vuotta sitten. Olen ollut nämä vuodet aika hiljaa kaikesta. Nyt kun ura päättyi, asia tuntui ajankohtaiselta. Kirja on minun oma puheenvuoro ja puhdistautuminen.

Jere haluaa tuoda lokakuussa ilmestyvässä kirjassa myös oman näkökulmansa tapahtumiin ja otsikoihin.

– Monien ihmisten mielikuva minusta kantautuu kolmenkymmenen tai vähintään kymmenen vuoden takaa. Onhan minun elämä monella tapaa täysin erilaista kuin silloin.

Jere lopetti vuosi sitten jääkiekkouransa. Samaan aikaan Jere ja vaimo Nanna Karalahti saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, nyt reilun vuoden ikäisen Jax-pojan. Jeren 16-vuotias Ronja-tytär edellisestä liitosta asuu vuoroviikoin parin kanssa.

”Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin.”

Keväällä liitto ajautui kriisiin ja Nanna kirjoitti blogissaan parin eronneen. Avioeropapereita he eivät kuitenkaan ikinä laittaneet vetämään.

– Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin. Olemme molemmat tehneet kompromisseja, myös kasvatusasioissa kulmat ovat saatu kohtaamaan. Pidän isänä tiukkaa kuria, mutta annan myös siimaa, että hän saa kasvaa omana itsenään. Jax on lumonnut minut täysin. Onhan se erilaista kasvattaa lasta, jolla roikkuu käärme jalkojen välissä, Jere naurahtaa.

Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.
Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.

”Juhlimista voi olla eri tasoista”

Päihteiden käytön Jere lopetti jo vuonna 2008, kun hän vajosi koomaan päihteiden käytöstä johtuvan haimatulehduksen vuoksi.

Urheilu-uransa ohessa Jere kuvaa olleensa ammattijuhlija. WSOY:n syksyn avajaistilaisuudessa paljastettiin, että kirjassa kerrotaan myös, kuinka Jere on meinannut sokeutua kaljapullon siruihin.

”Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.”

– Juhlimista voi olla eri tasoista. Tiettyjä tasoja siitä minulla ei ole ikävä. Olen oppinut vuosien aikana elämään uutta elämää. Urheilen kaksi kertaa päivässä ja pyöritämme Nannan kanssa hyvinvointivalmennusta. Myös Jax syntyi uran loppumisen kannalta hyvään saumaan, jääkiekkomittarit ehtivät tulla täyteen. Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.

Lihaa, kanaa vai kalaa? Voiko tämän vaikeampaa kysymystä esittää kasvissyöjälle – edes teoriassa?

Anssi Kela on ollut kasvissyöjänä noin 20 vuotta. Nyt hän kertoo Facebook-sivuillaan hankalasta kysymyksestä, johon joutui miettimään vastausta pitkään.

– Minulta kysyttiin hiljattain kysymys, joka päällisin puolin vaikutti helpolta, mutta johon vastaaminen oli lopulta yllättävän vaikean prosessin takana: jos minun pitäisi nyt syödä yksi annos liharuokaa, niin mitä lihaa söisin?

Vastaus löytyi perinpohjaisten kysymysten avulla. Kela kirjoittaa kysyneensä itseltään, missä tilanteissa hän on kokenut menettävänsä jotain vegetaristina ja milloin hänellä on tullut mieleen, että ei haluaisi olla kasvissyöjä?

– Olenko ollut pettynyt jossain hienossa ravintolassa, kun pöytäseurani lautasella on lojunut kallista lihaa, ja minulle on tarjoiltu jotain selvästi vähäisempää? Vai olenko tuntenut kateutta silloin, kun kaverini on mäystänyt mehevää hampurilaista, ja oman sämpyläni välissä on ollut kuiva juurespihvi, Kela sanoo miettineensä. 

”Jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.”

– Tällaisen pohdinnan tuloksena lopullinen vastaus kirkastui minulle: jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.

Facebook-postauksen alla fanit kysyvät jo, että millaiseen makkaraan Kela päätyisi, jos pitäisi syödä lihaa. Mutta Kela myöntää, ettei tunne makkaroita niin hyvin, että osaisi valita jonkun tietyn makkaran.

Perheen koira ja dokumentti saivat luopumaan lihasta

Nettisivuillaan Anssi Kela on kirjoittanut aiemmin, että hän suuntasi kasvislinjoille joko 1997 tai 1998. Sitä ennen hän oli kuitenkin ”intohimoinen lihansyöjä”.

– Kun tilasin Pizza Fantasian, niin neljä täytettäni olivat salami, kinkku, pekoni ja jauheliha. Minulla ei ollut kokemusta kasvisruoasta, arvelin sen olevan mautonta.

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.”

– Vegetarismi oli kuitenkin kiinnostanut jo jonkin aikaa. Olin salaa ajatellut, että joskus voisi ihan huvikseen kokeilla miltä tuntuisi olla syömättä lihaa. Kimmoke tähän suuntaan taisi syntyä siitä, kun perheeseen hankittiin koira: sen silmiin katsellessa aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.

Viimeisenä niittinä Kelan mukaan toimi dokumentti, jossa seurattiin lihan matkaa laitumella pihviksi. Se ei ollut kaunista katsottavaa, kirjoitti Kela vuonna 2009. Sen jälkeen hän alkoi kokeilla kasvissyöntiä ja koki sen sopivan elämäntyyliinsä.

Kerro oma vastauksesi, kasvissyöjä!

Mihin liharuokaan tarttuisit, jos pitäisi valita yksi?

Kerro vastauksesi ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä. Kirjoita kommenttisi pinkkiä nappia painamalla.

Olet mitä syöt

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

Aihealueeseen liittyen juuri noussut kohu suomalaisen lihantuottaja HKScanin eläintenkohtelusta on noussut skandaali --> http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343599_ul.shtml En tiedä miksi ihmiset tukevat raskaalla työllä hankituilla €:llaan tällaista? Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään tarjontaa ja eläimet sekä terveytesi säästyisivät. Jos ihmiset eivät olisi laiskoja tutkimaan julkaistuja tutkimuksia liittyen terveelliseen ravintoon liittyen joita maailman huippuyliopistot...
Lue kommentti
Eläimille elämisen arvoinen elämä

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.” Hienoa Anssi että olet avannut silmäsi epäkohdalle, kuitenkin herää kysymys että jos motiivisi on eläinten hyvinvointi, niin minkä takia syöt maitotuotteita? Jos ihmiset avaisivat silmänsä,he ymmärtäisivät että lehmiä raiskataan ja heidän lapsensa otetaan heiltä pois, monet voisivat miettiä kumpi on pahempi? Kohtelemme jo ihmisinä toinen toisiamme yhä huonommin nykypäivänä, eläimiä vielä...
Lue kommentti

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti