Identtisiä tatuointeja ovat perinteisesti ottaneet rakastuneet ja vihityt pariskunnat, mutta samanlainen tatuointi yhdistää nyt yhä useammin myös sisaruksia. Kuvituskuva: Shutterstock
Identtisiä tatuointeja ovat perinteisesti ottaneet rakastuneet ja vihityt pariskunnat, mutta samanlainen tatuointi yhdistää nyt yhä useammin myös sisaruksia. Kuvituskuva: Shutterstock

Samanlaiset tatskat yhdistävät monia suomalaisia sisaruksia.

Timantteja. Susia. Kolmioita. Monet eri tatuointikuviot kuvaavat sisarusten välistä sidettä – olipa se sitten rakkautta tai ystävyyttä.

Oletko sinä koskaan miettinyt sisarustatuoinnin ottamista? Tai jos olet jo ottanut sellaisen, lähetä kuvasi alla olevaan galleriaan näytille.

Viisi sisarustatuoinnin ottanutta henkilöä kertoi tarinansa Me Naisille:

1. Karolin Sirniö:

”Voimme aina luottaa toisiimme, joten tuntui oikealta ikuistaa se”

Karolin Sirniön, Karmen Ertin ja Kirsika-Janely Reismaan tatuoinnit. Kuva: Vinse Ovaska
Karolin Sirniön, Karmen Ertin ja Kirsika-Janely Reismaan tatuoinnit. Kuva: Vinse Ovaska

”Kolmiot kuvaavat minua ja sisaruksiani. Meitä on kolme tyttöä ja yksi poika. Jokaisen oma kolmio on väritetty. Niiden takana on hyvin henkilökohtainen tarina.

Tarkoituksena on kuitenkin se, että menetyksien ja kaikenlaisien draamojen jälkeen me olemme pysyneet toistemme tukena ja koettaneet pärjätä yhdessä. Olemme nelistään perhe ja voimme aina luottaa toisiimme, joten tuntui oikealta ikuistaa se.”

”Menetyksien ja kaikenlaisien draamojen jälkeen me olemme pysyneet toistemme tukena.”

2. Hanna Emilia Niemi:

”Susi yhdistää meitä kaikkein eniten”

Hanna Emilia ja Jere Niemen tatuoinnit. Kuva: Joonas Nikkinen
Hanna Emilia ja Jere Niemen tatuoinnit. Kuva: Joonas Nikkinen

”Pikkuveljelläni ja minulla on kuuden vuoden ikäero, ja silti olemme aina olleet tosi läheisiä. Nyt kun veljelläni on ikää tarpeeksi, aloimme miettiä, mikä olisi meitä molempia yhdistävä tekijä.

Kävimme läpi kuvia pleikkariohjaimista ihmishahmoihin. Kunnes keksimme, että susi yhdistää meitä kaikkein eniten. Olemme molemmat käyttäneet aina jollain tapaa sutta nimenä netti- ja pelimaailmassa ilman, että toinen on ollut siitä tietoinen.”

”Olemme molemmat käyttäneet aina jollain tapaa sutta nimenä pelimaailmassa ilman, että toinen on ollut siitä tietoinen.”

 

3. Petra Tikanoja:

”Aina on yksi, keneen turvautua vaikeina aikoina”

Petra ja Krista Tikanojan tatuoinnit. Kuva: Sergio Bodo
Petra ja Krista Tikanojan tatuoinnit. Kuva: Sergio Bodo

”Otimme tatuoinnit siskoni Krista Tikanojan kanssa, koska halusimme jotain ikuista kuvaamaan meidän nykyisiä välejämme. Eli kuva symboloi sitä, että sisaruus on monesti hankalaa, mutta samalla se on niin upeaa: aina on yksi ihminen, keneen luottaa ja turvautua vaikeina aikoina. Olemme lähentyneet todella paljon nyt, kun olemme aikuistuneet. Teineinä välimme eivät olleet yhtä ’ruusuiset’.

Kaverimme eivät olleet kovin ihmeissään, että otimme yhteiskuvat, sillä olemme kuin paita ja peppu, ja tatuoinnit ovat muutenkin lähellä sydämiämme. Suunnittelin itse alkuperäisen kuvan, mutta tatuointiartisti halusi tehdä kuvasta omannäköisensä ja tatuoinniksi sopivamman, ja siitä tuli parempi kuin osasimme odottaa.”

”Kuva symboloi sitä, että sisaruus on monesti hankalaa, mutta samalla se on niin upeaa: aina on yksi ihminen, keneen luottaa ja turvautua vaikeina aikoina.”

 

4. Inka Roth:

”Miitu on vähän enemmän kuin sisko”

Inka Rothin ja Johanna Kilpisen tatuoinnit. Kuva: Kotialbumi
Inka Rothin ja Johanna Kilpisen tatuoinnit. Kuva: Kotialbumi

”Saimme idean, että haluamme sisarustatuoinnit, ja aloimme sen pohjalta miettiä, että millaiset olisivat meidän näköisemme. Selvillä oli heti, että otamme toistemme nimet – mutta halusimme niihin jotakin lisäksi. Sydän olisi ollut hyvä, mutta se ei sovi siskoni tyyliin lainkaan.

Päädyimme timantteihin, sillä ne ovat tarpeeksi yksinkertaiset ja miellyttävät molempien silmää. Nimet halusimme yksinkertaisesti tikkukirjaimilla, ja tatuoitsija kysyi ensin, että olemmeko tosissamme. Äitikin ensin ehdotti, että ottaisimme ”sisko”-tatuoinnit emmekä toisen nimeä, mutta minulle Miitu (siskon lempinimi) sattuu olemaan vähän enemmän kuin sisko.”

”Halusimme nimet tikkukirjaimilla, ja tatuoitsija kysyi ensin, että olemmeko tosissamme.”

 

5. Piia Sykkö:

”Välillä olemme parhaita ystäviä ja välillä pitkiäkin aikoja riidoissa”

Piia Sykön ja Taneli Hiltusen tatuoinnit. Kuva: Piia Sykön kotialbumi
Piia Sykön ja Taneli Hiltusen tatuoinnit. Kuva: Piia Sykön kotialbumi

”Veljeni kaveri tatuoi nämä kuvat minulle ja veljelleni. Asuimme eri paikkakunnilla ja ajattelimme ikuistaa sisaruutemme ihoihimme. Halusimme pitää tatuoinnin simppelinä ja pienenä. Tatuointi on kulkenut kädessä nyt kolmisen vuotta. Molemmilta tatuointi löytyy käsivarresta, hieman eri kohdista.

Jätimme naamat tatuoinnista pois, koska olemme välillä parhaita ystäviä ja välillä pitkiäkin aikoja riidoissa. Olen itse töissä vanhuspuolella ja päivittäin asiakkaat kyselevät, miten naisella voi olla tatuointi kädessä.

Kavereistani tatuointini näyttää tussilla piirretyllä, ja välillä he eivät voi vastustaa kiusausta piirtää tatuoinnille naamaa. Toiset taas pitävät kovasti ideasta ja tatuoinnistani. Tatuointi on myös näkyvillä hääkuvassani, jossa jokaisesta perheeni jäsenestä on muistuttamassa jokin asia.”

”Asuimme eri paikkakunnilla ja ajattelimme ikuistaa sisaruutemme ihoihimme.”

Lähetä kuvasi sisartatuoinneistanne

Lähetä kuvasi sisartatuoinneistanne (1)

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.