Satu Tuomisto haluaa sanoa nuorille naisille, että jos et itse arvosta itseäsi ja naiseuttasi, sitä ei arvosta kukaan muukaan. Kuva: Jouni Harala
Satu Tuomisto haluaa sanoa nuorille naisille, että jos et itse arvosta itseäsi ja naiseuttasi, sitä ei arvosta kukaan muukaan. Kuva: Jouni Harala

Satu Tuomisto tuntee elävänsä vihdoin normaalia parisuhdearkea miehensä Petri Aarnion kanssa.

Reilu kaksi vuotta sitten Satu Tuomisto sai 29-vuotissyntymäpäivälahjaksi ystäviltään ajan ennustajalle, joka tapaamisen lopuksi lausui: ”Onneksi olkoon, löydät pian miehen, jonka kanssa tulet elämään elämäsi ensimmäisessä oikeassa parisuhteessa. ”

Erikoinen ennustus naiselle, joka oli todellisuudessa elänyt koko nuoren aikuisikänsä suhteissa, joista osa oli edennyt avoliittoon asti.

Mutta sen Satu oli valmis myöntämään, että oikeiksi kypsiksi parisuhteiksi niitä ei voinut hyvällä tahdollakaan kuvailla.

–Minua olivat aina kiehtoneet niin sanotut pahat pojat. Olen hyvä ihmistuntija, mutta jostain syystä olen ihastunut ja ajautunut parisuhteisiin mysteerimiesten kanssa. Sellaisten, joissa on jotain mitä en osaa selittää.

Kaksi kuukautta myöhemmin Satu oli lähdössä työmatkalle. Aamuviideltä lentokentällä odotteli samalle reissulle lähtöä kohteliaan oloinen mies, liikemies Petri Aarnio, 44. Väkisinkin Sadun mieleen palasi ennustajan taannoinen povaus täydellisestä herrasmiehestä.

Intuitioni sanoi jo lentokentällä, että tässä se oikea on.

Myönteinen ennakkokäsitys säilyi myös matkan aikana – reissukaveri osoittautui aivan toisenlaiseksi kuin Satu oli hänet etukäteen yhteisten työtuttavien kertomusten perusteella kuvitellut.

– Odotin tapaavani tiukkapipoisen uraohjuksen. Petri oli kuitenkin äärimmäisen kiltti ja kohtelias, vaikka kunnianhimoinen onkin. Intuitioni sanoi jo lentokentällä, että tässä se oikea on, mutten uskaltanut heti luottaa vaistooni, sillä se oli ollut aikaisemmin väärässä.

Tapailu jatkui, ja muutamia kuukausia myöhemmin Satu uskalsi hypätä Petrin kanssa parisuhteeseen.

–Tässä suhteessa luotan ensimmäistä kertaa yhteiseen tulevaisuuteen. Uskallan ja osaan nähdä asioita vuoden, kahden ja jopa kymmenen päähän. Tai suunnitella vaikka yhteistä lomaa hamaan tulevaisuuteen. Se on minulle uutta, Satu kertoo ja pyörittelee puhuessaan huomaamattaan vasemmassa nimettömässä kimaltavaa kihlasormusta.

Olin ihan nuori, kun minua petettiin ensimmäisen kerran.

Kokemukset opettivat

Yhdeksän vuotta sitten Miss Suomeksi kruunattu Satu nousi julkisuuteen Viialasta, pienestä kylästä, jonne jäivät perhe, ystävät, nyrkkeilyharrastus ja silloinen poikaystävä. Elämä ei ollut koskaan pelkkää ruusuilla tanssimista.

–Olin ihan nuori, kun minua petettiin ensimmäisen kerran. Se on tietysti kamalinta, mitä nuorelle ihmiselle voi suhteessa tapahtua. Mutta se oli myös kasvattavinta, mitä minulle oli käynyt. Jouduin katsomaan peiliin ja miettimään omaakin käytöstäni. Mietin tuolloin ensimmäisen kerran, ajanko tietynlaisella käytöksellä kumppaniani pettämään? Jollain tasolla myös varmasti kovetin itseni tulevaa varten.

En missään nimessä halua päätyä tilanteeseen, jossa olisin toisen omaisuutta.

Satu kertoo nauttivansa erityisen paljon yksinolosta. Se on tuntunut joistakin miehistä vieraalta.

–Yksi eksistäni sanoi kerran, että miehen pitää tuntea, että nainen tarvitsee häntä. Olen kai aina ollut ylipärjäävä, en käänny parisuhteessakaan helposti toisen puoleen huolineni. Olen usein omissa ajatuksissani ja pidän asiat sisälläni. Enkä missään nimessä halua päätyä tilanteeseen, jossa olisin toisen omaisuutta.

Sadusta on hämmentävää, jos joku arvottaa hänet ulkonäön mukaan.
Sadusta on hämmentävää, jos joku arvottaa hänet ulkonäön mukaan.

Pettävät perustelut

Satu kertoo tunteneensa parisuhteissaan epävarmuutta, mutta petetyksi tuleminen ei ole kuitenkaan hajottanut häntä kokonaan.

–Minulle on perusteltu pettämistä myös sillä, että saan niin paljon huomiota, että se ajaa kumppaneiden itsetunnon alas. Heidän on kuulemma haettava itsetunnolleen nostatusta jostakin muualta. Minusta se on idioottimainen perustelu hakea oikeutusta teolleen. Veikkaan, että juuri itsenäisyyteni on ollut noille miehille liikaa.

Satu kertoo, että hän ei ole kuitenkaan koskaan yrittänyt muuttaa kumppaneitaan.

Petetyksi tuleminen on satuttanut aina.

– Äitini on sanonut minulle pienestä pitäen, että toista ihmistä et voi omalla käytökselläsi muuttaa. Jos olisin ollut suhteissani läheisriippuvainen, en tiedä millaisissa ongelmissa olisin itseni kanssa.

Satu on kokenut olleensa suhteissa usein se osapuoli, joka on jaksanut pitää yllä uskoa sen tulevaisuuteen. Täydellinen luottamuksen menetys on kuitenkin ollut viimeinen pisara, ja petetyksi tuleminen on satuttanut aina.

–Joskus olen jäänyt suhteisiin vain siksi, että olen miettinyt, miten toinen pärjää tai siitä syystä, että tämän perhe on tullut läheiseksi. Olen pitänyt naamiota yllä ja samalla pelännyt, mitä yhteinen tulevaisuus tuo tullessaan, Satu sanoo.

–Toistuessaan nämä tilanteet ovat avanneet silmäni. Olen kysynyt itseltäni, osaanko kuvitella tämän miehen lasteni isänä? Olen pystynyt tekemään kylmästi järkieroja enkä ole enää syyllistänyt itseäni. Olen ajatellut: jos petät minua, se on sinun ongelmasi. Sekin on säikyttänyt miehiä.

Olen sanonut miehelle joskus ääneenkin, että älä vain kosi minua.

Luottamuksen arvoinen

Vasta lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta Sadun valtasi epätoivo. Helsingin piirit tuntuivat pieniltä ja pinnallisilta. Suhteissa oli vaikea löytää sellaista todellista luottamusta ja rakkautta, joita Satu arvosti. Baareista hän ei ole rakkautta koskaan etsinytkään ja kertoo käyvänsä bilettämässäkin vain kerran vuodessa.

–En kestä ulkonäkökeskeistä pokaamiskulttuuria. Mietin jo hetken, että ovatko kaikki suhteet täällä tällaisia?

–En halua mollata eksiäni, heissä on myös paljon hyvää, ja olen hyvissä väleissä heidän kanssaan. Arvomme eivät vain kohdanneet. Enkä sano, että minun arvoni olisivat paremmat kuin jonkun toisen, ne eivät vain sopineet yhteen. Siksi kihlautuminenkaan ei ennen nykyistä suhdettani tuntunut sopivalta. Olen sanonut miehelle joskus ääneenkin, että älä vain kosi minua.

Aiemmin en ole aina tiennyt edes sitä, minä päivänä jatkojen jatkoilta palataan.

Petrissä Satu rakastui maanläheisiin arvoihin: perhekeskeisyyteen, rehellisyyteen, läheisten kunnioittamiseen. Pienet teot osoittivat, että tähän mieheen voi luottaa.

–Kun Petri lähti ensimmäistä kertaa pikkujouluihin, olin aivan ihmeissäni, kun hän tuli kotiin kymmeneltä. Olin vain, että unohditko jotain? Aiemmin en ole aina tiennyt edes sitä, minä päivänä jatkojen jatkoilta palataan. On helpotus, kun minun ei tarvitse olla miehen suhteen varpaillani tai katsoa hänen tekemisiään sormieni läpi.

Petrin tytöt ottivat Sadun hyvin vastaan.
Petrin tytöt ottivat Sadun hyvin vastaan.

Uusperheen äiti

Petrillä on aiemmasta liitostaan 15- ja 16-vuotiaat tyttäret, jotka asuvat isänsä ja Sadun kanssa joka toisen viikon. Vaikka äitipuolen rooli on Sadulle aiemminkin tuttu, intensiivinen perhe-elämä vaati alkuun totuttelua.

–Olin tähän asti pitänyt huolta lähinnä koirastani. Tytöt onneksi ottivat minut hyvin vastaan. Olen heille jotain isosiskon ja ystävän väliltä. Toimin hormonimyrskyissä viestinviejänä heidän ja isänsä välillä. Toisinaan puhallan viestikapulasta pölyt ja sitten jatketaan.

Minua ei haitannut Petrin menneisyys. Päinvastoin.

Useimmiten elämä pyörii töiden ja lasten ehdoilla. Petri tekee kuitenkin paljon työmatkoja, joten Sadulla on myös aikaa itsekseen.

Lukioikäisenä Satu kuvitteli elämänsä kolmekymppisenä psykologian esseeseen: ihanne-elämään kuului punainen tupa, kaksi lasta, koira ja farmariauto. Petrin tavattuaan hän yhtäkkiä oivalsi, että nyt hänellä on tuo kaikki.

–Se tuli vain eri kautta kuin olin ehkä kuvitellut. Minua ei haitannut Petrin menneisyys. Päinvastoin. Olisi ollut epäilyttävää, jos nelikymppisellä miehellä ei olisi ollut aikaisempia parisuhteita tai lapsia.

Ihana arki

Petrin kanssa Satu tuntee elävänsä normaalia parisuhdearkea ensimmäistä kertaa elämässään.

–Rakastuin yhteiseen arkeemme. Se on opettanut minulle paljon, jopa ihan normaaleja keskustelutaitoja. Ennen olen hoitanut työni itsekseni, nyt minulta kysytään, miten päiväni on mennyt ja tekemisistäni ollaan kiinnostuneita. On myös ihana kuulla, että toinen on minusta ylpeä.

En voi syyttää vanhoista suhteista ja valinnoista kuin itseäni.

–Äitini hoki aikoinaan, että älä ota sellaista miestä, jota rakastat, vaan sellainen, joka arvostaa ja rakastaa myös sinua. Nyt ymmärrän, mitä hän tarkoitti.

Parikymppisenä Satu tunsi, että aikaa oli loputtomasti. Nyt hän ei halua tuhlata siitä enää hetkeäkään huonoihin suhteisiin. Myös työelämässä haaveet on toteuttava nyt eikä sitten joskus. Juontotöitä tekevä Satu on perustanut oman promootioyrityksen ja työllistää sen kautta yli sata työntekijää.

Hän on kiitollinen, että ikä on tuonut viisautta ja voimaa kohdata pelkoja.

En tiedä, haluanko omia biologisia lapsia.

–En voi syyttää vanhoista suhteista ja valinnoista kuin itseäni. Olen nuoresta asti tiennyt, millaisen miehen haluan. Ehkä kuitenkin tiedostamattani ajauduin mysteerimiesten seuraan, koska en ollut valmis sitoutumaan.

Yhden suuren kysymyksen kanssa Satu vielä painii. Vaikka nykyinen kumppani on hyvä isä, Satu ei ole varma, haluaako hän omia lapsia.

–Olen tarkkaillut ystävieni parisuhteita ja sitä, mitä vauvan saaminen tekee hyvillekin parisuhteille. Se tuntuu muuttavan kaiken, ja suurin osa perheellisistä ystävistäni on eronnut. Se ajatus pelottaa. En tiedä, haluanko omia biologisia lapsia. Tunnen kuitenkin, että minulla on jo nyt oikea perhe.

Satu Tuomisto

Tekee juonto- ja pr-töitä ja pyörittää omaa promootioalan yritystä.

31-vuotias vuoden 2008 Miss Suomi.

Asuu Espoossa avopuolisonsa Petri Aarnion, 44, ja tämän kahden tyttären kanssa.

Perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa.

Linda Liukkaan tärkein kohderyhmä on pienten lasten isät.

Linda Liukas on palkittu lastenkirjailija ja koodauslähettiläs. Liukkaan tietotekniikka-aiheiset Hello Ruby -lastenkirjat ovat olleet jättimenestys maailmalla: ensin hän keräsi kirjoilleen 380 000 euron arvoisen joukkorahoituspotin ja voitti sitten kiinalaisen 130 000 euron arvoisen muotoilupalkinnon.

Liukkaan uusin, keskiviikkona julkaistu kirja vie lapset tutkimusmatkalle internetiin. Kirjasarjan oikeudet on myyty 22 kielialueelle.

Vaikka Liukkaan teokset ovat lastenkirjoja, kirjailija on kertonut tärkeimmäksi kohderyhmäkseen pienten lasten isät. Hänen mukaansa isien roolimallilla on tärkeä vaikutus pienten tyttöjen päätöksiin.

– Ollessani pieni muut isät sanoivat tietokoiden olevan kalliita aikuisten juttuja. Oma isäni sen sijaan opetti, ettei ole asiaa, mitä ei voisi tietokoneella korjata. Opettelimme yhdessä juttuja ja välillä mokailtiin, Liukas muistelee.

”Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.”

Liukkaan mukaan koululla on paljon vaikutusta lapsen asenteisiin, mutta vanhemmilla vielä suurempi. Liukas haaveileekin omistavansa kymmenen vuoden päästä koulun, jossa teknologiaa kehitetään yhdessä lasten kanssa.

– Lapsia pitää kannustaa löytämään oma juttunsa, ja heitä pitää altistaa uusille asioille. Ei suljeta liian aikaisin mahdollisuuksia lapselta. Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.

Ruby pienten poikien esikuvana

Teknologia-alalla vallitsee vieläkin merkittävä naispula. Liukas kannustaa naisia innostumaan alasta, sillä teknologiaan tarvitaan naisten näkökulmia.

– Ohjelmoija on se henkilö, joka käyttää tietokonetta ratkaistakseen maailman ongelmia, ja tarvitsemme naisten näkemystä. Tietokoneella voi ilmaista itseään ja muuttaa maailmaa paremmin kuin millään muulla, Liukas sanoo.

Kun Liukkaan ohjelmointityöpaja Rails Girls alkoi menestä, hän kohtasi vanhempia miehiä, jotka yrittivät neuvoa joka käänteessä.

– Kun sulkee korvansa setämiesten kritiikiltä, ei törmäile lasikattoihin.

Liukas kertoo ylpeimmäksi hetkekseen sen, kun pienet pojat ovat tulleet kertomaan hänelle, että kirjojen naiskoodaaja Ruby on heidän esikuvansa.

– Se on feminismiä parhaimmillaan, kun nainenkin voi olla teknologia-alan esikuva.

 

Madonna juhli viikolla syntymäpäiviään ja julkaisi sen kunniaksi kuvan koko perheestään.

Popin kuningatar Madonna, 59, jakoi perjantaina ensimmäistä kertaa koskaan yhteiskuvan kaikkien lastensa kanssa. Kuvassa Madonnan kanssa poseeraavat pojat Rocco, 17, ja David, 11, sekä tyttäret Lourdes, 20, Mercy James, 11, ja 4-vuotiaat kaksoset Estere ja Stella.

Kuva on julkaistu Madonnan syntymäpäivän kunniaksi. Hän täytti 59 vuotta 16. elokuuta. Syntymäpäiviään hän juhli Italiassa.

 

Birthday 🎉🎂🎈🇮🇹♥️

A post shared by Madonna (@madonna) on

Lourdes ja Rocco ovat Madonnan biologisia lapsia. Lourdesin isä on Madonnan entinen henkilökohtainen valmentaja Carlos Leon. Roccon isä on elokuvaohjaaja Guy Ritchie, jonka kanssa Madonna erosi vuonna 2008. David, Mercy James, Estere ja Stella ovat adoptoitu Malawista.

Madonna adoptoi Esteren ja Stellan Malawista viime helmikuussa. Alkuvuodesta prosessi tuotti ongelmia. Tyttöjen isä väitti, ettei adoptio mennyt hänelle kerrottujen suunnitelmien mukaan.

– Minulle kerrottiin alussa, että Esther ja Stella menevät asumaan rikkaan naisen luo ulkomaille, ja että hän antaa heille kunnon koulutuksen ja palauttaa heidät sitten minulle, asumaan kanssani ja auttamaan perhettäni, tyttöjen biologinen isä Adam Mwalen kertoi.

Lue lisää täältä: Madonna julkaisi iloisen videon adoptiokaksosistaan – tyttöjen isä väittää, että häntä on huijattu

Myös Madonnan aiemmat adoptiot kuohuttivat. Vuonna 2006 laulaja adoptoi Malawista Davidin ja vuonna 2009 Mercy Jamesin. Erityisesti Mercyn adoptio synnytti kritiikkiä.

Tytön äiti kuoli synnytyksessä, ja sukulaiset sijoittivat lapsen orpokotiin. Jälkikäteen isovanhemmat kuitenkin kertoivat suunnitelleensa, että olisivat ottaneet lapsen hoitaakseen, kun tämä on 6-vuotias. He syyttivät Madonnaa lapsen varastamisesta ja repimisestä juuriltaan. Alun perin he olivat hyväksyneet adoption.

Juttua muokattu 20.8. 12.35: Lourdesin isä on Madonnan entinen henkilökohtainen valmentaja Carlos Leon. Ei Guy Ritchie, kuten aiemmin jutussa kerrottiin.

”Kohta lavalle tulee jäbä, joka ei ole koskaan esiintynyt näin isolle porukalle”, Cheek sanoi kutsuessaan Antin lavalle. 

Vuoden 2018 helmikuussa ensi-iltansa saava Veljeni vartija -elokuva on herättänyt runsaasti huomiota jo viime keväästä saakka. Tuolloin saatiin ensimmäisen kerran tietää, että leffassa Jare Tiihosta eli Cheekiä näyttelee Antti Holma.

Moni on pohtinut, miltä näyttelemisestä tunnettu Antti kuulostaa ja näyttää räppärinä.

No, nyt siitä on saatu esimakua. Eilen Tampereella järjestetyillä Blockfest-festivaaleilla saatiin kuulla ja nähdä ensimmäinen maistiainen Antista Cheekinä. Profeettojen festarikeikan aikana räppäri kutsui Antti lavalle esittämään kappaleensa Äärirajoille.

– Mua on jännittänyt tänään tää keikka paljon enemmän, kuin mikään keikka pitkään aikaan. Mulla on parikin syytä siihen, Cheek aloittaa Antin esittelyn.

– Osa teistä tietää, että me ollaan kuvattu tällaista Veljeni vartija -elokuvaa. Meillä on tänään tarkoitus kuvata viimeisiä kohtauksia. Sen takia mä tarviin kohta sitä Blockfest-rakkautta enemmän kuin koskaan, koska kohta lavalle tulee jäbä, joka ei ole koskaan esiintynyt näin isolle porukalle eikä nähny tällaista mitä täällä on tai kokenut tällaista.

Cheek pyytää porukkaa laulamaan ja bailaamaan mukana.

Katso osa Antin esiintymisestä tästä:

Eilen illalla Antti kommentoi esiintymistään Twitter-tilillään: 

Antti nähdään valkokankaalla myös Jaren veljenä Jerenä.

– Ajattelen, että tässä leffassa on kolme roolia Jare, Jere ja Cheek. Tarkkailin Jaren tapaa olla maailmassa. Jeressä minua kiehtoo se, että rauhallinen tyyppi voi kiihtyä nollasta sataan, Antti kommentoi viime kesänä Me Naisille.

Antti julkaisi pari viikkoa sitten kuvan Mersusta, jolla ajelee elokuvan kuvausten ajan. Auton rekisteriotteessa lukee A-HOLE. ” Nuo kilvet tosin haaveena vasta”, Antti kirjoitti kuvan yhteydessä.

Juttua muokattu 20.8. klo 9.18: Muokattu kirjoitusvirhe.

Kauppias Sampo Kaulasen isä teki itsemurhan vuosi sitten. Vierellä Minttu-vaimo seurasi, miten lupsakka Sampo muuttui synkäksi. – Jos surua alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä.

Sampo Kaulasen, 38, ja Michele Murphy-Kaulasen, 37, Tampereen-kodin lattialla makaa levällään puolitäysi matkalaukku. Se kertoo tarinaa nopeista lähdöistä, ahkerasta reissaamisesta ja siitä, että jotakuta saa aina ikävöidä.

Alkukesästä Sampo vietti kuusi viikkoa Filippiinien viidakossa Selviytyjät Suomi -ohjelman kuvauksissa. Siitä muistuttavat pukeva rusketus ja kymmenen kiloa kaventunut olemus.

Juuri nyt Sampo, Mintuksi kutsuttu Michele ja perheen nuorimmainen Rianna, 3, ovat kaikki samassa maassa ja samassa kodissa.

Tampereen lisäksi Sampolla ja Mintulla on toinen koti Äkäslompolossa Ylläksellä. Siellä sijaitsee myös perheyritys, kuulu Jounin kauppa, jota ennen Sampoa isännöivät hänen vanhempansa Anne ja Esa Kaulanen.

– Kulunut vuosi on ollut meille hirveän raskas, Sampo Kaulanen aloittaa.

”Isän kuolema jätti elämäämme tyhjiön.”

Keväällä 2016 koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti. Mielenterveysongelmista pitkään kärsinyt Esa Kaulanen teki itsemurhan psykiatrisessa sairaalassa. Hän oli kuollessaan 62-vuotias. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä. Puoliso Anne jäi leskeksi 36 yhteisen vuoden jälkeen.

– Isän kuolema jätti elämäämme tyhjiön. Valtavan surun, jossa on mukana myös kiukkua ja katkeruutta, Sampo Kaulanen sanoo.

Hän on vanhempiensa ainoa lapsi.

Koko perheen suru

Uutinen tuli yllättäen, tavallisena toukokuisena tiistaina, kuten sellaiset uutiset niin usein tulevat. Minttu oli saanut tiedon ensin ja soitti Tampereelta Sampolle, joka oli auton ratissa matkalla Ylläkseltä Ouluun.

Suru-uutinen muutti kaiken hetkessä. Piti hankkiutua pohjoiseen niin pian kuin mahdollista. Minttu lensi Riannan kanssa Rovaniemelle, ja Sampo poimi heidät kyytiinsä lentoasemalta.

– Kun kohtasimme, Sampo oli täysin ilmeetön, surun jähmettämä. Vei viikkoja, ennen kuin hän pystyi millään lailla käsittelemään menetystään, Minttu muistaa.

”Alussa olin eniten huolissani äidistäni.”

Lapsille he kertoivat tapahtuneesta heti, kaunistelematta tapaa, jolla vaari oli menehtynyt. Suoruus ja rehellisyys ovat tällaisissa asioissa parasta, Sampo ja Minttu uskovat. On tärkeää, että lapsi kuulee ikävänkin totuuden vanhemmaltaan, ei ilkeänä juoruna muualta.

– Alussa olin eniten huolissani äidistäni. Mietin, miten ihmeessä hän jaksaa yksinäisyyden pitkän avioliiton jälkeen. Äiti on ihana ihminen, jolle olisin suonut onnelliset eläkepäivät yrittäjän ankaran arjen jälkeen, Sampo sanoo.

Isän kuolemasta käynnistyi perheessä uusi ajanlasku.

–  Kaikki jakautuu tästedes aikaan sitä ennen ja sen jälkeen.

Avoimuus voi auttaa

Esa Kaulanen oli sairastanut vuosikymmeniä kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sairaudessa vuorottelivat mania ja masennus. Maniavaiheessa kauppias tilaili ylenpalttisesti tarpeetonta tavaraa ja painoi töitä lähes yötä päivää.

Syvissä, mustissa masennusjaksoissa hän tuskin pääsi ylös sängystä ja puhui jatkuvasti itsemurhasta. Jutut muuttuivat iän karttuessa yhä levottomammiksi. Esa myös häpesi sairauttaan, mielensä särkymistä, vaikka perheenjäsenet yrittivät selittää hänelle, ettei mitään hävettävää ole. Viimeisinä vuosina kalastus ja mökillä puuhailu – asiat, jotka ennen olivat tuottaneet Esalle iloa – muuttuivat merkityksettömiksi. Ilo katosi.

– Esa puuskahti kerran, että aikoo päättää päivänsä, Minttu muistaa.

– Muille perheenjäsenille se oli jo siinä vaiheessa arkista puhetta, mutta minulle uutta. Sanoin Esalle, että älä mieti tuollaisia, olet tärkeä meille ja lapsenlapsille. Pian lapset unohtavat minut, hän totesi. En saanut häntä uskomaan muuta.

– Isän kohtalo vahvisti uskoani siihen, että vaikeistakin asioista täytyy puhua. Mielen sairauksiin ja itsemurhiin liittyvä häpeä pitäisi jo jättää menneisyyteen, Sampo painottaa.

Kaikki ihmiset hänen ympärillään eivät ole katsoneet avoimuutta hyvällä silmällä. Olisi syytä pitää suu soukemmalla, Sampo on saanut kuulla. Olla jakamatta asioita, jotka tekevät kipeää ja joihin liittyy häpeän stigma.

– Jos pystyn puhumalla auttamaan edes yhtä ihmistä, olen toiminut oikein, Sampo uskoo.

Vaikeat kysymykset

Perheenjäsenen kuolemasta käynnistyi loputon vyöry käytännön asioita. Hautajaisten suunnittelu, perunkirjoitus, perheyrityksen lopullinen sukupolvenvaihdos pikakelauksella. Eikä puhettakaan, että Sampolla ja Mintulla olisi viime keväänä ollut mahdollisuus keskittyä vain niihin.

Lapset piti hoitaa, etukäteen lukkoon lyöty kesäkiertue ympäri Suomen Jounin kaupan myymäläautolla täytyi toteuttaa. Sopimukset kesätapahtumiin olivat sitovia. Elämän piti jatkua, oli mikä oli. Tien päälle Sampo lähti vain kolme päivää suru-uutisen jälkeen.

Lähes jokaisella kauppa-auton asiakkaalla läpi Suomen oli Sampolle sanottavanaan myötätunnon sana. Sosiaalisen median tempauksista ja televisiosta tuttu, leppoisa pohjoisen mies on helposti lähestyttävä hahmo. Julkkis, joka kerää ihmisiä ympärilleen missä tahansa liikkuukin ja jolle on helppo puhua myös vaikeista asioista. Moni halusi jakaa hänelle oman tarinansa läheisen menettämisestä.

Yleensä ihmisten kohtaaminen on Sampon mielestä ihan mukavaa. Surun keskellä oli toisin. Asiasta puhuminen uudelleen ja uudelleen vieraiden ihmisten kanssa oli raskasta.

– Kaikki tarkoittivat hyvää, mutta ikävä kyllä siinä tilanteessa ylenpalttinen myötätunto ei juuri auttanut. Suru on niin yksityinen asia. Parhaaksi myötäelämisen tavaksi koin kädenpuristuksen ja yksinkertaisen lauseen: otan osaa, Sampo muistaa.

Ensisokin jälkeen suruun alkoi sekoittua myös toisenlaisia tunteita. Esimerkiksi katkeruutta viranomaisia kohtaan. Kuinka itsemurha on ylipäätään mahdollinen sairaalaoloissa? Laitoksessa, jossa omainen luulee tuskaisen läheisensä olevan turvassa. Miksi mielenterveysongelmista kärsivää on niin vaikea saada hoitoon?

Kysymyksistä raskain ja suurin riippui ilmassa aina, kun perheenjäsenet kohtasivat. Miksi Esa – aviomies, isä, appiukko ja vaari – oli päätynyt ratkaisuun, joka tuotti muille niin mittaamatonta surua.

”Missä vaari on?” Rianna kyseli isoisänsä perään yhä uudelleen.

Sampo puri hammasta. Kiukku ja viha kuplivat pinnan alla.

Miten isä oli saattanut tehdä niin?

Kun kumppani suree

Minttu seurasi aviomiehensä vointia huolestuneena. Sampo sulkeutui suruunsa ja painoi töitä. Joskus hän ­alkoi yllättäen puhua isästään, mutta hiljeni nopeasti, vaikka Minttu yritti jatkaa aiheesta.

Mintulla oli jonkinlainen käsitys siitä, mitä toinen kävi läpi. Hän menetti isänsä jo vuonna 2005 ollessaan vain 25-vuotias.

– Suruja ei voi verrata, tietenkään. Minun isäni asui Yhdysvalloissa, ja vaikka rakastin häntä, hän jäi tavallaan etäiseksi. Elimme yhteistä arkea niin vähän. Sampon isä taas oli hänelle erittäin läheinen, he asuivat vuosia Ylläksellä samassa pihapiirissä ja tekivät kaupalla yhdessä töitä. Menetys oli Sampolle valtava.

Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt alkoholia nautittuaan synkäksi ja äreäksi.

– En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Menköön, jos saa siitä iloa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

”Sampolla alkoi selvästi mennä liian lujaa viinan kanssa.”

Katkeruus ja kiukku, vastausta vaille jääneet kysymykset, hiipivät pintaan humalassa.

– Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

– Sampolla alkoi selvästi mennä liian lujaa viinan ja paikanvaihdosten kanssa. Hän saattoi alkaa yhtäkkiä ­haluta reissuun, vaikka oli vasta samana päivänä ajanut Lappiin. Vitsit alkoivat olla minulta vähissä.

Ensimmäinen muutos parempaan pilkahti perheen ­aurinkolomalla Turkissa vuoden 2016 heinäkuussa. ­Uima-altaan vesi kimalteli, lapset nauroivat, aurinko paistoi. Esasta ei puhuttu kahteen viikkoon sanaakaan.

Myöhemmin syyskuussa, Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla Espanjassa, Sampo pystyi vihdoin rentoutumaan.

– Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Siitä, mitä hänen päässään liikkuu silloin, kun paha olo valtaa. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

– Matkan jälkeen tuli jotenkin parempi olo. On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Hassut ja mukavat muistot

On vaikea määritellä, missä vaiheessa se tapahtuu. Kiukku ja katkeruus pehmenevät ja muuttavat muotoaan. ­Tilalle tulevat vähitellen lämpimät muistot ja huumori. Rakas omainen on rakas omainen, vaikka hänen tekemäänsä ratkaisua olisikin vaikea hyväksyä.

Vasta Esan kuoleman jälkeen Sampo ja Minttu ovat huomanneet, miten paljon työtä tämä teki kaupalla. ­Kätevä mies huomasi kaiken ja eleettömästi korjasi repsottavat listat ja muut pikkuviat.

Riannalle vaari jaksoi lukea loputtomasti, esimerkiksi pitkiä otteita kansalliseepos Kalevalasta.

Lasten ohella erityisen lähellä Esan sydäntä olivat Jounin kaupan yhteydessä olevan Konijänkän kotieläinpihan eläimet. Niitä hän hoiti väsymättä saksanpaimenkoiransa Urpo vierellään. Sampoa ja Minttua naurattaa vieläkin muisto kolmesataakiloisesta urossiasta, valtavasta karjusta, jonka lämpöiseen kylkeen Esa pötkähti mielellään päiväunille.

– Isän silmässä oli kyynel aina, kun joku eläimistä jouduttiin lopettamaan, Sampo muistaa.

– Esalla oli uskomaton muisti ja mahtava, sysimusta huumorintaju. Hän oli herkkä ja empaattinen ihminen, Minttu ­sanoo.

– Surullista on se, ettei Esa koskaan todella ymmärtänyt, miten paljon merkitsi lapsille. Hän elää heidän puheissaan vahvasti edelleen.

Sampokin osaa jo ajatella isänsä ratkaisua armollisemmin.

– Hän teki päätöksensä, sen mukaan meidän muiden on elettävä. Luulen, että isä näki edessään lääkkeiden ja laitosten täyttämän, toivottoman loppuelämän ja halusi muuta. Ymmärrän ja en ymmärrä sitä ajatusta.

– Tiedän, että isä rakasti meitä kaikkia. Tiedän myös, että hän oli minusta ylpeä, Sampo sanoo.

Sampo ja Minttu ovat oppineet, että kaikesta, jopa musertavasta surusta, voi mennä eteenpäin.

– Olemme yhdessä selviytyneet jo monesta liemestä. Perheenä selviydymme tästäkin.

 

Sampo Kaulanen

- 38-vuotias Jounin kaupan omistaja.

- Ensimmäisestä liitosta tytär Jenriina, 12.

- Nähdään syksyllä Nelosella yhtenä Selviytyjät Suomi -ohjelman kilpailijoista.