Muotisuunnittelija Katri Niskasella on kaksivuotias poika. ”Punnitsin, onko ikinä oikeaa aikaa tulla äidiksi, mutta en usko. Jos sellaista odottaa, sitä ei vain tule.” Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen
Muotisuunnittelija Katri Niskasella on kaksivuotias poika. ”Punnitsin, onko ikinä oikeaa aikaa tulla äidiksi, mutta en usko. Jos sellaista odottaa, sitä ei vain tule.” Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen

Muotisuunnittelija rakastui kitaristimieheensä ensi silmäyksellä. – Osaamme antaa tilaa toisillemme, Katri sanoo.

Haastetta muotisuunnittelija Katri Niskasen, 30, lapsiperheen ja yrittäjän arkeen tuo se, että avomies, muusikko Niklas Varisto, 44, on myös luovalla alalla. Niklas soittaa Egotripissä kitaraa, ja kun hän lähtee keikoille, se ei tapahdu yhdeksän ja viiden välillä.

– Emme selviäisi ilman turvaverkkoja. Nuorin siskoni Iita ja molempien vanhemmat auttavat usein, Katri kertoo.

Pari tapasi kuusi vuotta sitten perinteisesti, ystävien kautta baarissa. Se oli Katrin puolelta rakkautta ensi silmäyksellä. Heillä on ikäeroa 14 vuotta, mutta sitä ei Katrin mielestä huomaa. 

– Meillä oli heti harmoninen olo ja vahva yhteys, jonka tunnistaa oikean ihmisen kanssa. Ymmärrämme toistemme työtä ja osaamme antaa tilaa toisillemme. On tärkeää kunnioittaa toisen tarpeita, ja minusta me onnistumme siinä.

– En ajattele ikää. Meillä ei ole edes erillisiä sukupolvikokemuksia, kun kumpikaan meistä ei ole tykännyt valtavirrasta vaan vähän taiteellisimmista asioista.

”Olemme yhtä aikaa sekä rentoja että snobeja.”

Katria ja Niklasta yhdistävät myös rauhallisuus ja elämästä nautiskelu.

– Olemme molemmat luksusboheemeja eli yhtä aikaa sekä rentoja että snobeja. Meillä ei ole liikaa rutiineja, ja haluamme hemmotella itseämme ja tuoda arkeen mahdollisimman paljon luksusta pienillä jutuilla.

Käytännössä se tarkoittaa pitkiä, laiskoja aamuja aina, kun niihin on mahdollisuus, sekä kahvihetkiä ja ruuasta nauttimista – sekä harkitusti niitä luksusostoksia.

Miten lapsen saaminen on muuttanut Katrin elämää? Mitä hän ajattelee laihuuden ihannoinnista muotialalla? Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 45/2016!

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.