Suomen vanhin ihminen Helfrid Eriksson syntyi 23.6.1908. Kuvassa Helfrid lapsenlapsenlapsensa kanssa vuonna 2003. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi

Helfrid Eriksson, 109, kertoi elämänohjeensa Me Naisille.

Suomen vanhin ihminen Helfrid Eriksson täyttää tämän viikon perjantaina, 23. kesäkuuta, huimat 109 vuotta. Soitimme Helfridille, joka otti onnittelut iloiten vastaan.

– Nyt tuntuu jo, että olen aika vanha, Helfrid sanoo.

Helfrid ei mieti hetkeäkään, kun häneltä kysyy pitkän iän salaisuutta.

– Olen elänyt kauan, koska olen aina ollut iloinen, Helfrid kertoo.

Suloinen pikku-Helfrid perhepotretissa. Takana Helfridin isä William, eturivissä oikealla Helfridin äiti Olga. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi
Suloinen pikku-Helfrid perhepotretissa. Takana Helfridin isä William, eturivissä oikealla Helfridin äiti Olga. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi

Pohjanmaan Mustasaaressa asuvalla Helfridillä on kolme lasta, Laila Johansson, 84, Leif Eriksson, 81, ja Kenneth Eriksson, 69. Helfridillä on myös kymmenen lapsenlasta, yksitoista lapsenlapsenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsenlapsi. Tytär Laila Johanssonin mielestä Helfridin pitkän elämän salaisuus on oikea asenne.

”Hän on ollut tyytyväinen siihen, mitä on.”

– Äiti on hyvin kiltti ihminen. Hän on aina elänyt rauhallista elämää ja ollut tyytyväinen siihen, mitä on. Hän sanoo aina, että mycket går åt, men lite hinner till, eli enemmän menee, mutta vähemmän riittää, Laila kertoo.

Helfrid Eriksson Alexandra-tädin sylissä. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi
Helfrid Eriksson Alexandra-tädin sylissä. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi

Tavallisen perheen tyttö

Helfrid vietti lapsuutensa Pernajassa Porvoon lähellä. Sieltä elämä vei Helsingin Lapinlahdenkadulle ja Pohjanmaalle, minne Helfrid ja hänen tyttärensä Laila muuttivat yksitoista vuotta sitten.

”Hän ei ole ollut mistään katkera, vaan hän on nauranut helposti kaikelle.”

– Helfrid tulee ruotsinkielisestä tavallisesta ja köyhästä perheestä. Hän on ollut tyytyväinen siihen, että pään päällä on katto ja pöydässä on ruokaa. Mistään ylimääräisestä hän ei ole haaveillut. Hän ei ole ollut mistään katkera, vaan hän on nauranut helposti kaikelle, Laila kertoo.

Helfrid Eriksson (kuvassa oikealla) on sisarparvensa vanhin. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi
Helfrid Eriksson (kuvassa oikealla) on sisarparvensa vanhin. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi

Elämänasenne on lähtöisin onnellisesta lapsuudesta.

– Hän ei olisi voinut saada parempaa lapsuutta. Ilma ja vesi olivat puhtaita, pihalla oli omenapuu ja vene, millä äiti sai soudella yksin lapsena Pernajan puolelta Emäsaloon poimimaan marjoja ja sieniä.

Helfrid oli koko elämänsä kotiäitinä ja hänen miehensä ajoi työkseen taksia. Pariskunta koki elämässään useamman sodan ja pula-ajan.

– Sota 1918 oli niin sivulla Porvoosta, että sota ei juuri koskettanut heitä. Toisessa sodassa Helfrid joutui evakkoon kahden lapsensa kanssa. Evakossa äidin piti auttaa heinätöissä. Äiti pärjäsi hyvin heinäpellolla samalla, kun piti meistä lapsista huolta ja ompeli meille vaatteita.

Helfrid (os. Strandborg) meni naimisiin Paul Erikssonin kanssa vuonna 1932. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi
Helfrid (os. Strandborg) meni naimisiin Paul Erikssonin kanssa vuonna 1932. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi

Helfrid päiväkävelyllä aviomiehensä Paulin ja heidän tyttärensä Lailan kanssa 30-luvulla. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi
Helfrid päiväkävelyllä aviomiehensä Paulin ja heidän tyttärensä Lailan kanssa 30-luvulla. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi

Kristinusko on Helfridille tärkeää.

– Äiti ajattelee sitä aikaa, kun maan päällä ei enää tule olemaan sotia, nälänhätää, vanhuutta tai mitään pahuutta, vaan ihmiset saavat elää iankaikkisesti. Ei hän itse yritä elää ikuisesti. Eiväthän kaikki sellaiseen usko, mutta Helfridiä tällainen toivo on kantanut läpi elämän, Laila kertoo.

Tärkeintä on perhe

Helfrid Eriksson ja lapsenlapset Kanarialla 80-luvulla. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi
Helfrid Eriksson ja lapsenlapset Kanarialla 80-luvulla. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi

Helfrid meni naimisiin 24-vuotiaana, ja hänestä tuli leski 67-vuotiaana. Siitä lähtien hän on elänyt ilman miestä. Perheelle on aina ollut tärkeää pitää yhtä ja tavata usein – myös se voi olla pitkän elämän salaisuus. Helfridillä oli hyvät välit vanhempiinsa, jotka elivät molemmat 96-vuotiaiksi.

”Pitkä ikä johtuu myös siitä, että rakastamme toisiamme.”

– Helfridin vanhemmat tukivat aina Helfridiä ja myös meitä lapsenlapsia. Helfridin kotona ei ryypätty, poltettu tupakkaa tai oltu kiihkoilijoita. Perhe eli luonnonmukaisesti ja rauhallisesti. Pitkä ikä johtuu myös siitä, että rakastamme toisiamme. Me lapset olemme hänelle tärkeintä, Laila kertoo.

Perhe on Helfrid Erikssonille tärkeintä elämässä. Vierellä Helfridin nuorin lapsi Kenneth Eriksson. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi
Perhe on Helfrid Erikssonille tärkeintä elämässä. Vierellä Helfridin nuorin lapsi Kenneth Eriksson. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi

Soitimme myös Helfridin nuorimmalle pojalle, Kenneth Erikssonille.

– Tämä puhelu vahvisti, että Helfrid on Suomen vanhin. Kuulostaa aika hurjalta! Kenneth vastaa iloisesti. 

– Äiti sanoi muutama vuosi sitten, että kaikki vaan kuolevat, ja minä vain elän ja elän. Hän ajatteli varmasti kavereitaan, jotka ovat jo kuolleet.

”Kaverit kuolevat, mutta minä vain elän ja elän.”

Kenneth kertoo, että  Helfrid on mennyt elämässä sitkeästi eteenpäin vaikeistakin elämänvaiheista huolimatta.

– Hänellä on aina ollut peräänantamaton ja myönteinen elämänasenne ja iloinen yleisluonne. Hän ei ole koskaan kaivannut suuria pilvilinnoja, vaan ollut iloinen siitä mitä on ollut, Kenneth sanoo.

Kenneth arvelee, että geenit ja terveet elämäntavat ovat pitäneet Helfridin terveenä.

– Suurta iloa elämään toi myös pieni mökki Varsasaaressa, Westedin lähellä Espoossa. Siellä ei ollut puutarhaa, vaan se oli karua, camping-henkistä mökkeilyä. Hän souti sinne joskus yksinkin vielä 90-luvulla, Kenneth kertoo.

Helfrid Eriksson kesäpaikassaan Varsasaaressa vuonna 1991. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi
Helfrid Eriksson kesäpaikassaan Varsasaaressa vuonna 1991. Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi

”Parasta on ollut koko elämä”

Helfrid täyttää muutaman päivän päästä 109 vuotta, ja myös tytär Laila Johansson juhlii kesäkuun viimeinen päivä 85-vuotispäiväänsä.

– Menen äidin luokse, mutta emme juhli syntymäpäiviämme. Onhan sitä iloinen, että saa elää, Laila kertoo.

Helfridin 100-vuotispäivää juhlittiin kakkukahvien merkeissä.

– Oli juhlallista, kun kunnan puolesta yksi nainen tuli onnittelemaan ja antoi Helfridille kukat. Kakkukahveilla oli mukana myös Helfridin lähiomaiset. Se sai riittää. Kun äidille on sen jälkeen sairaalassa yritetty järjestää synttäreitä, hän on sanonut, että ei, ei, se on vain tavallinen päivä. Hänestä korkea ikä tuntuu toki ihmeelliseltä.

Mutta mikä Helfridin Erikssonin mielestä on ollut elämässä ihaninta?

– Koko elämä itsessään on ollut parasta, Helfrid vastaa.

Suomen vanhin ihminen Helfrid Eriksson otti selfien! Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi
Suomen vanhin ihminen Helfrid Eriksson otti selfien! Kuva: Helfrid Erikssonin perhealbumi

Apulaispormestari Nasima Razmyarin uuteen työhön kuuluu iltamenoja ja edustusta. –Minun pitää kuitenkin varoa, etten vietä iltoja kulttuuririennoissa liian usein. Haluan olla paikalla, kun lapseni menee nukkumaan.

Hiljattain Helsingin apulaispormestarina aloittaneelle Nasima Razmyarille, 32, on tapahtunut muutamassa vuodessa paljon, tärkeimpänä Jonas-pojan syntymä 11 kuukautta sitten. Hän haluaa säilyttää sopivan tasapainon perhe-elämän ja mieluisan työn välillä.

– Parisuhteen yhteistä aikaa on nyt vähemmän. Meidän pitäisi oppia ottamaan enemmän omaa aikaa. Ei ole hyvä, jos vanhemmat elävät vain lapsensa kautta, Nasima miettii.

– Minun pitää kuitenkin varoa, etten vietä iltoja kulttuuririennoissa liian usein. Haluan olla paikalla, kun lapseni menee nukkumaan ja iltapesulle.

Minun osoitteeni -haastattelussa Nasima vertaa afganistanilaisia taustojaan ja puolisonsa Johan Fagerin suomenruotsalaisia juuria.

– Kulttuureissamme on paljon samaa: ollaan yhteisöllisiä, perhekeskeisiä ja molemmissa kulttuureissa osataan järjestää juhlia. Mieheni on ylittänyt kaikilla tavoin sen, miten suomalainen mies voi ymmärtää kulttuuriani ja taustaani.

Mitä Nasima muistaa pommien rusikoimasta kotikaupungistaan Kabulista? Miten suurlähettilään lapsi sopeutui pakolaisuuteen? Mitä Nasima ajattelee palautuslennoista nyt? Nasima Razmyarin haastattelu uusimmassa Me Naisten numerossa 30/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kirjailija Panu Rajala sanoo viisastuneensa ihmissuhteissaan. –Jos jotain olen oppinut tärkeissä ihmissuhteissani, niin sen, että läheisyyteen pitää keskittyä enemmän.

Kirjailija Panu Rajala, 71, kertoo Tämän olen oppinut -haastattelussa, millaista oli jäädä kolmen kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaksi hänen ensimmäisen vaimonsa, Elina Ylivakerin, kuoltua.

–Kun Elina kuoli, lapset olivat herkässä vaiheessa: 7-, 9- ja 11-vuotiaita. Jäin heidän yksinhuoltajakseen. Palkkasin kodinhoitajaksi aina jonkun rivakan tytön, Rajala muistelee.

Mies kertoo jatkaneensa kiireellä töitään eikä malttanut keskittyä seurusteluun lastensa kanssa.

–Ajattelin vain, että jumankauta tästä on selvittävä: te jatkatte koulua, minä jatkan töitä, hän muistelee nyt.

–Elinan kuolema oli silloin liian iso jysäys yhdessä puhuttavaksi ja läpikäytäväksi. Jokainen joutui selvittämään sitä yksin.

Myöhemmin Rajala kirjoitti Elina Ylivakerista kirjan Enkeli tulessa – Elinan suljetut silmät.

–Elina oli ensimmäinen suuri rakkauteni. Sekä rakastuminen Elinaan että hänen kuolemansa olivat niin syvälle iskeneitä juttuja, että minun oli pakko käsitellä ja tilittää ne, Rajala kertoo.

–Jos jotain olen oppinut tärkeissä ihmissuhteissani, niin sen, että läheisyyteen pitää keskittyä enemmän.

Mitä Panu Rajala muistaa nuoruudestaan Helsingin rosoisessa Rööperissä? Miksi hän kokee saaneensa pitkää vihaa osakseen suomalaisissa taiteilijapiireissä? Miten julkinen välienselvittely toisen vaimonsa Katri Helenan kanssa vaikutti ystävyyssuhteisiin? Lue Panu Rajalan koko haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 30/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Näyttelemisestä tuli tärkeä henkireikä, kun Pamela Tola lapsena menetti vanhempansa. –Lastenkoti oli, noh, laitosympäristö, vaikka meistä pidettiinkin siellä huolta.

Näyttelijä Pamela Tola, 35, kiertää lapsille ja nuorille suunnatussa Dreams-projektissa puhumassa itsetunnosta, uskosta tulevaisuuteen ja siitä, miten itse kukin ottaa vastuun onnellisuudestaan. Tsemppiluennon perustana toimivat Pamelan lapsuudenkodin vaikeat lähtökohdat: Pamela sisaruksineen jäi orvoksi, muutti ensin lastenkotiin ja edelleen perhekotiin.

–Lastenkoti oli, noh, laitosympäristö, vaikka meistä pidettiinkin siellä huolta. Meidän lasten onni oli, että saimme pysyä yhdessä.

Samoihin aikoihin Pamela löysi näyttelemisen. Siitä tuli hänelle pelastus.

–Helpotti, kun pystyin välillä olemaan joku muu. Ei tarvinnut ajatella surullisia ja ahdistavia asioita, joita lapsena en voinut osata käsitellä.

Pamela miettii, että kuoleman läheisyys lapsuudessa on ehkä tehnyt siitä hänelle tavallista ja läheistäkin.

”Enää en ajattele, että elämäni olisi tuhoon tuomittu, koska minulle oli tapahtunut tuollaista.”

–Lapsen mielessäni elämä oli pitkään pelkkää kuolemista, aina vähän toinen jalka haudassa.

–Aikuistuessa tein paljon töitä päästäkseni pois synkkyyden kokemuksesta. Enää en ajattele, että elämäni olisi tuhoon tuomittu, koska minulle oli tapahtunut tuollaista. Olen yrittänyt hyväksyä, että minulle kävi näin, ja tehdä elämästä niin hyvää kuin näillä eväillä voin.

Millaisen vastaanoton Pamelan kertomus on nuorissa herättänyt? Miten Pamela suhtautuu kuolemaan? Miten vanhempien menetys on vaikuttanut omaan kokemukseen vanhemmuudesta? Lue Pamelan koko haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 30/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Valotaiteilija Ekku Peltomäki eli 13 vuotta sinkkuna ennen kuin tapasi Sophien. – Olen ollut aika epätoivoinen, ja kärsin aivan oikeasti yksinäisyydestä viimeiset neljä tai viisi vuotta.

Valotaiteilija Ekku Peltomäki, 71, menee elo-syyskuun vaihteessa naimisiin indonesialaisen, Jakartasta kotoisin olevan naisystävänsä Sophie Sahetapyn, 43, kanssa. Kesän Suomessa viettänyt Ekku matkaa Balille 17. elokuuta ja häät pidetään siitä muutaman viikon sisällä.

– Olemme päättäneet, että menemme naimisiin as soon as possible, kun olen takaisin Balilla. Pidämme sukulaisten kesken yksinkertaiset häät ilman prameiluja. En tiedä vielä paikallisista käytännöistä. Sen tiedän, että suku ja perhe ovat siellä äärimmäisen tärkeitä, ja he osallistuvat häihimme, Ekku kertoo.

”Yksinäisyys ei ole hyväksi ikääntyvälle ihmiselle.”

Ekku ja Sophie tapasivat Balilla Ubudin taiteilijakylässä 10. tammikuuta 2016, eli vuotta aiemmin kun he alkoivat seurustella. Ekku Peltomäki oli naimisissa Aira Samulinin kanssa vuosina 1973–2004. Airan jälkeen Ekku oli noin 13 vuotta sinkkuna.

– Olin vannoutunut sinkku, enkä koskenut keneenkään Airan jälkeen. Ei ollut minuuttiakaan mitään eroottista. Feidasin kaikki ajatukset seurustelusta pois, koska ajattelin että toista suhdetta ei voi Airan jälkeen enää tulla. Aluksi yksinäisyys oli ok, mutta viime vuosina yksinäiyys alkoi painamaan. Yksinäisyys ei ole hyväksi ikääntyvälle ihmiselle, Ekku kertoo.

Ekku myös pelkäsi, että häntä käytetään parisuhteessa hyväksi tavalla tai toisella.

– Olen ollut aika epätoivoinen, ja kärsin aivan oikeasti yksinäisyydestä viimeiset neljä tai viisi vuotta ennen Sophieta. Pehmensin yksinäisyyttä alkoholin käytöllä. En jaksanut uskoa aitoon rakkauteen. Suomessa olin monelle naiselle cool, koska olin Airan ex. En halunnut, että kukaan käyttää minua ponnahduslautana.

Sitten tuli Sophie.

– Muistan tapaamisemme kuin eilisen päivän. Ihastuin hänen iloisuuteen ja hymyyn. Sophiehan ei ole mikään kaunotar sillä tavalla, mutta hän on sielukas ja sisäisesti kaunis. Ihminen on kokonaisuus, ei vain pelkkä ulkokuori. Hän on älykäs ja viisas.

”En välttämättä haluaisi naimisiin, mutta baptistiseurakunta ei katso hyvällä yhdessä asuvaa paria, joka ei ole naimisissa.”

Naimisiinmeno ei jännitä Ekkua. Hänellä on elämänkokemusta aivan toisella tavalla kuin nuorena hänen mennessä naimisiin Aira Samulinin kanssa.

– En välttämättä haluaisi naimisiin, mutta kuulumme baptistiseurakuntaan, missä ei katsota hyvällä sitä, että yhdessä asuva pariskunta ei ole naimisissa. Kaikki sujuu paljon helpommin, kun on aviossa. Sophie haluaa sen takia naimisiin, mutta minulle avioliittoa tärkeämpää on saada kumppani. Siitä on ollut jopa riitoja, että en halunnut avioliittoon. Huomasin, että Sophie kärsi tilanteesta.

 

Ekku Peltomäki ja Sophie Sahetapy asuvat Balilla. Kuva: Ekku Peltomäen kotialbumi
Ekku Peltomäki ja Sophie Sahetapy asuvat Balilla. Kuva: Ekku Peltomäen kotialbumi

”OLIMME KUIN KAKSI LAIVAA VÄÄRILLÄ REITEILLÄ”

– Olemme kaksi eksynyttä ihmistä. Kuten Aira oli ensimmäisessä avioliitossa hakattu, myös Sophie oli ensimmäisessä parisuhteessa hakattu. Sophiella on trauma siitä, että hän sai pelätä henkensä edestä. Tavatessamme hänellä oli mieliala, ettei hän halua enää suhteeseen. Olimme kuin kaksi laivaa väärillä reiteillä. Se yhdistää meitä, Ekku sanoo.

Pariskunnalla on 27 vuotta ikäeroa. 

– Ikä on vain numero. Airan kanssa minä olin se nuorempi, eikä se haitannut Airaakaan. Onhan se minulle aika huimaa, että ensimmäinen vaimoni Aira oli lähes 20 vuotta minua vanhempi, ja nyt minä olen 27 vuotta vanhempi. Vaimojeni välissä on 50 vuotta ikäeroa.

”Vaimojeni välissä on 50 vuotta ikäeroa.”

Ekku tuntee itsensä ikinuoreksi. 

– En tunne itseäni seitsemänkymppiseksi, sillä pää pelaa ja pidän itseni fyysisesti hyvässä kunnossa. Teen nopeasti vaikeampiakin sudokuja, lenkkeilen ja cooper menee edelleen yli 3000 metrillä. Painan 73 kiloa ja olen 188 senttiä pitkä, joten rippipuvut ja 70-luvun vaatteet mahtuvat edelleen päälleni, Ekku naurahtaa.

Myös tuleva vaimo Sophie on innostunut Ekun kautta lenkkeilystä. Ekku kertoo juoksevansa yli 4000 kilometriä vuodessa.

– Minulla ei ole koskaan ollut nivel- tai selkäongelmia, koska olen ennakoinut ne liikkumalla. Pidän huolta, että syvät vatsalihakset ja etureisilihakset ovat kunnossa. Karkkia ja roskaruokaa syön ehkä kerran vuodessa. Sianlihaakaan en ole syönyt vuosiin. Kiinnitän myös paljon huomiota siihen, mitä suolaa ja sokeria käytän. Ruususuolassa on paljon mineraaleja ja intiaanisokeria, joka on ruokosokereista paras.

TALOUSVAIKEUDET SELÄTETTY

Ekku Peltomäki kertoo avoimesti Valoissa ja varjoissa -muistelmakirjassaan kärsineensä talousvaikeuksista ja alkoholiongelmista. Nyt Ekku kertoo ongelmien olevan taakse jäänyttä elämää.

– Alkoholiongelman kanssa pitää mennä päivä kerrallaan. Alkoholi ei sovi minulle, ja se rassaa parisuhdetta. Maistoin alkoholia viimeksi Balilla puoli vuotta sitten, ja se riitti. Sain Sophielta ja seurakunnalta palautetta, että alkoholi ei sovi suhteeseen, jossa ollaan tosissaan. Se oli herätys. 

”Aira ei ole tulossa häihini, mutta olemme edelleen melkein päivittäin yhteydessä.”

Ekku ja Sophie asuvat Balilla Ubudin taiteilijakylässä. Tämän kesän Ekku on viettänyt Suomessa Hyrsylänmutkassa, mutta nyt hänen on tarkoitus muuttaa lopullisesti Balille.

– En ole sinetöinyt sitä, ettenkö ikinä palaisi Suomeen, mutta toistaiseksi muutto on lopullinen. Viihdyn Balin ilmastossa, eikä ihoni pala Balin auringossa. Keksilämpötila on 28–30 asteen tienoilla, mutta vettä tulee paljon erityisesti sadekautena. Sophie on vähän lentopelkoinen, mutta tulemme yhdessä Suomeen ensi kesänä. 

Ekku Peltomäki tekee edelleen valaistuksia ravintoloihin ja julkisivuihin. Tulossa on myös uusia projekteja maahantuonnin parissa, mutta siitä hän ei vielä halua kertoa enempää. Sophie työskenteli aiemmin toimittajana. Nykyisin hänellä on oma tukku, joka välittää Pekingin ankkoja ravintoloihin. 

– Tulevaisuudessa haluamme rakentaa parisuhdetta mahdollisimman tasapainoisesti. Hänellä on oma tahtonsa, ja haluaisin, että hän olisi vähän skandinaavisempi, Ekku naurahtaa.

Aira Samulinilla ja Ekku Peltomäellä on hyvät välit.

– Aira ei ole tulossa häihini, mutta olemme edelleen melkein päivittäin yhteydessä.