Haaveesta ja rakkaasta harrastuksesta tuli lopulta Kristinalle työ.

Kristina Ohlsson päätyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi sanouduttuaan irti huipputyöstään. Olen huomattavasti iloisempi ja rennompi, koska teen vain asioita joista pidän, hittidekkaristi sanoo.

Viisi sisarusta pelasi jalkapalloa ja kävi kuvataidekerhoissa, mutta pieni Kristina Ohlsson kahlasi läpi kirjan toisensa jälkeen. Tarinat maailmasta kiehtoivat niin paljon, että tyttö jäi vapaaehtoisesti leikkien ulkopuolelle.

Osaksi oli pakkokin. Kristinalla todettiin syntyessä vakava sydänvika, joka esti riehakkaat leikit pienen ruotsalaiskaupungin pihoilla.

Ensimmäiseen leikkaukseensa Kristina joutui jo sylivauvana. Seuraavassa operaatiossa kuusivuotiaana hän sai perheen helpotukseksi terveytensä takaisin. Rakkaus kirjoihin säilyi. Samassa tahdissa lukemisen kanssa Kristina kirjoitti novelleja ja lastenkirjojen raakileita.

– Minulla ei ole koskaan ollut muita harrastuksia kuin kirjoittaminen. Olen aina käyttänyt kaiken vapaa-aikani siihen, Kristina, 37, kertoo.

Mahtavaa paperilla

Nyt intohimosta on tullut Kristinalle työ. Virallisesti hänestä tuli kirjailija vuonna 2008, kun esikoisteos Nukketalo julkaistiin. Kokopäiväiseksi kirjailijaksi Kristina päätti ryhtyä neljä vuotta sitten. Sen jälkeen tahti on ollut kova: vuosina 2014 ja 2015 ilmestyi kolme teosta, ja tänä vuonna lukijoiden käsiin päätyy kaksi hänen romaaniaan. Uusin teos, dekkarisarjan jatko-osa Mion Blues ilmestyy suomeksi lokakuussa.

Ennen hyppäämistä unelma-ammattiinsa Kristina kolusi läpi työmaailman, joka ei sopinut hänelle lainkaan. Heti lukion jälkeen Kristina pääsi opiskelemaan yliopistoon politiikantutkimusta.

– Lapsuudenkodissani isä puhui paljon politiikasta asiantuntevaan sävyyn, vaikka ei ollut yliopistoihminen. Ymmärsin varhain, että maailma on iso paikka ja minä vain pieni osa sitä, Kristina kertoo.

”Ymmärsin varhain, että maailma on iso paikka ja minä vain pieni osa sitä.”

Hän erikoistui Lähi-idän ja EU:n ulkopolitiikan kysymyksiin ja nappasi monen haluaman työn Ruotsin poliisihallituksen turvallisuuspoliittisena asiantuntijana.

– Päädyin alalle lähes sattumalta, kun sain 26-vuotiaana harjoittelupaikan poliisista. En missään vaiheessa ajatellut työtä omakseni.

Vuonna 2012 oli kuitenkin tiedossa parempaa: Kristina sai huippupestin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjistä, jossa hän teki terrorismin vastaista työtä.

– Se oli mahtava mahdollisuus – paperilla. Mutta en ole edelleenkään ihan varma, mitä olin siellä tekemässä. Työskentelytapa siellä ei toiminut.

Hyväpalkkainen huippu

Päivätyönsä rinnalla Kristina kirjoitti koko ajan. Jotta kustantamo saisi käsikirjoituksen ajoissa, hän otti kuuden viikon palkattoman vapaan saadakseen tekstinsä valmiiksi.

Töiden ja kirjoittamisen sovittaminen yhteen alkoi olla mahdotonta. Pahimmillaan Kristina nukkui yössä neljä tuntia.

– Se oli hirveää häsläystä. Tajusin, että töissä ollessani heitän hereilläoloaikaani hukkaan. Lisäksi en oikeastaan pitänyt työstäni. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaminen.

”Tajusin, että töissä ollessani heitän hereilläoloaikaani hukkaan.”

Aiemmin Kristina oli ollut vahvasti sitä mieltä, ettei lähtisi vakituisesta työstään. Tiukka työmoraali periytyi lapsuudenkodista.

– Itsestään on pystyttävä huolehtimaan. Sen takia olen tehnyt myös paljon töitä, enkä halunnut jättää turvallista toimeentuloa.

Työ taiteilijana ei takaa tasaista leipää. Mutta ruotsalaisen menestysdekkaristin tienestit kohosivat nopeasti.

– Rahatilanteeni on todella vakaa. Kirjailijan työ on hyvää rahaa, jos ihmiset haluavat lukea kirjojasi, Kristina sanoo.

– Jos teoksia ei lueta, sanotaan, että ihmiset eivät ymmärrä kirjailijaa. Totuus saattaa kuitenkin olla se, että ehkä kirjoja ei lueta, koska tekijä epäonnistui. Minä kirjoitan kirjoja, joita itse haluaisin lukea. Haluan viihtyä hyvän tarinan parissa kuten suurin osa muistakin.

”Rahatilanteeni on todella vakaa. Kirjailijan työ on hyvää rahaa, jos ihmiset haluavat lukea kirjojasi.”

Ihana, kamala yksinäisyys

Nyt, neljä vuotta irtisanoutumisensa jälkeen, Kristina asuu yksin sataneliöisessä neljän huoneen kerrostaloasunnossaan Tukholmassa. Päätöstään irtisanoutua hän ei ole katunut hetkeäkään. Kirjailija kertoo elävänsä mukavaa elämää: hän hengaa kavereidensa kanssa iltaisin ja kirjoittaa silloin, kun haluaa.

– Olen nykyään huomattavasti iloisempi ja rennompi, koska teen ainoastaan niitä asioita, joista pidän, Kristina sanoo.

– Olen todella tuottelias kirjoittaja, ja kollegani joskus jopa ihmettelevät tahtiani. Minusta siinä ei ole elämäntilanteeni huomioon ottaen mitään ihmeteltävää: minulla ei ole mitään muuta kuin kirjoittaminen.

Kristina uskoo, että lapsettoman sinkun on helpompi hypätä pois työelämästä kuin perheellisen.

– Uran vaihtaminen oli helppo päätös, koska minulla ei ole miestä tai lapsia. En ole vastuussa tekemisistäni kenellekään, joten voin halutessani olla kuusi viikkoa kiinni tekstissä yötä päivää.

”En ole vastuussa tekemisistäni kenellekään, joten voin halutessani olla kuusi viikkoa kiinni tekstissä yötä päivää.”

Vapaudellakin on kääntöpuolensa. Työhuoneen Kristina jakaa toisten freelancereiden kanssa, mutta toisinaan hän tuntee olonsa yksinäiseksi.

– Kun kotona ei ole ketään, koen oloni orvoksi. Vaikka viihdyn hyvin yksin, pidän siitä, että ympärilläni on ihmisiä.

Kohti iloa

Irtisanoutuminen ja hyppy unelma-­ammattiin ovat opettaneet Kristinalle paljon. Suurin opetus koko maailmasta tuli kuitenkin jo silloin, kun hän työskenteli viimeisessä päivätyössään.

– Maailman suurin ongelma on kommunikaation puute. Ihmisten, valtioiden ja organisaatioiden välillä on valtavia, perustavanlaatuisia eroja, joista ei osata keskustella edes samoilla käsitteillä. Siksi yhteistyö ja asioiden muuttaminen on todella hankalaa, kirjailija sanoo.

Irtisanoutuminen opetti sen, että arjessa tärkeintä on ilo.

– En halua tuntea, että päiväni on mennyt tehdessä jotain merkityksetöntä. Haluan tuntea iloa tekemästäni työstä, kun tulen illalla kotiin, Kristina pohtii.

”En halua tuntea, että päiväni on mennyt tehdessä jotain merkityksetöntä.”

– Minun ikäpolveni on ensimmäinen sukupolvi, joka voi tosissaan sanoa näin. Aiemmat sukupolvet ovat joutuneet miettimään paljon enemmän toimeentuloa, eikä oman halun mukaan ole voinut mennä. Siitä mahdollisuudesta pitäisi ottaa kaikki irti.

Aikaa väärässä ammatissa Kristina pitää tärkeänä kuten kaikkea muutakin kokemaansa. Uravaihdoksen jälkeen kirjailija ei ole haikaillut rajuja muutoksia elämäänsä. Hänelle loikka pois päivätyöstä ei ollut mullistava – siinä hän vain jätti osan elämästään pois satsatakseen intohimoonsa kunnolla.

– Steve Jobs totesi, ettei pidä tyytyä elämäänsä. Kannattaa mennä rohkeasti kohti uusia asioita. Se on hyvä neuvo, jonka mukaan yritän elää, Kristina sanoo.

– Mutta ei sanoja kannata noudattaa sokeasti. Kun löytää oman juttunsa, voi rauhoittua. Niin minullekin kävi: kun löysin oman juttuni, asetuin.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Kristina Ohlsson

Ruotsalainen kirjailija syntyi 2.3.1979 Kristianstadissa, Skånessa.

Asuu Tukholmassa.

Kirjoittanut yhdeksän romaania, tietokirjan ja neljä nuortenkirjaa.

Dekkari Lotus Blues julkaistiin suomeksi alkuvuodesta. Teoksen jatko-osa Mion Blues ilmestyy suomeksi lokakuussa.

Maria Veitola vierailee seuraavaksi vihreiden Jani Toivolan luona ja tutustuu yksinhuoltajaisän kiireiseen arkeen.

Keskiviikon Yökylässä Maria Veitola -jaksossa Jani Toivola avaa elämäänsä kansanedustajana ja isänä.

Toimittaja Maria Veitola vierailee niin Janin kotona, työpaikalla kuin tanssitunnilla. Veitola pääsee tutustumaan myös Janin tyttäreen, joka on kuvausten aikaan 2-vuotias.

Televisio-ohjelmassa Jani kertoo muun muassa työpaikkansa ilmapiiristä. Hän myöntää, että välillä hän haluaisi lähteä kokouksista pois kesken keskustelun, kun asiat menevät liian henkilökohtaiseksi. Kerran hän on sen tehnytkin.

– Se oli avioliittolakiin liittyvä keskustelu ja se tuntui liian ala-arvoiselta. Se oli semmoinen kohta, että en vaan pystynyt kuuntelemaan, kertoo Jani, joka meni kyseisen kokouksen jälkeen suoraan vessaan.

Jani Toivola on toisen kauden vihreiden kansanedustaja, joka ilmoitti helmikuun alussa jäävänsä sairauslomalle ja olevansa pois eduskuntatyöstä koko kevään. Sairausloman syynä on uupumuksesta aiheutunut keskivaikea masennus, ja Jani on kertonut keskittyvänsä nyt paranemiseen ja perheeseensä. Yökylässä Maria Veitola -jakso on kuvattu ennen tätä ilmoitusta, jo viime keväänä.

Ohjelmassa Veitola kysyy, pystyykö Jani olemaan eduskunnassa oma itsensä.

– Se vaihtelee. Iso osa energiasta menee siihen, että säilyttää itsensä.

– Olen ensimmäistä kertaa sellaisessa ympäristössä, jossa koen olevani huutomerkki vain olemalla oma itseni, Jani kertoo.

Hän muistelee ohjelmassa esimerkiksi ensimmäisen kauden alkuaan, kun hän tuli valituksi eduskuntaan ja shortsikausi oli alkanut.

– Seisoin pitkään peilin edessä revityt farkkushortsit jalassa ja mietin, että voinko lähteä ulos shortseissa, koska olen kansanedustaja.

”Olen pohtinut paljon kunnianhimoa ja sitä, tarvitseeko ihmisen saada kaikkea kerralla.”

Yksi kysymys on vaikea Janille: hän ei osaa vastata Veitolalle, että tekikö hän oikean päätöksen, kun lähti toiselle kaudelle.

– En oikein tiedä, osaanko vastata tuohon. Olen pohtinut paljon kunnianhimoa ja sitä, tarvitseeko ihmisen saada kaikkea kerralla.

Puhetta tunteista

Veitolalle Jani kertoo, että hän ei ole vielä oppinut kunnolla hallitsemaan kiirettään. Hän sanoo, ettei hän välttämättä osaa lähteä töistä ajoissa ja yrittääkin usein venyttää lähtöään, tosin korkeintaan muutamalla minuutilla.

Kiinnostavillekin menoille Jani myöntää sanovansa usein ei, koska jos hän haluaa pidentää työpäiväänsä todella paljon, joutuu hän pyytämään heti ulkopuolista apua lapsen hakemisessa ja hoitamisessa.

Kotona Jani yrittää olla tekemättä töitä lapsensa seurassa, mutta aina se ei onnistu. Janin tyttären nukkumaanmenoaika on kahdeksalta illalla. Hän naurahtaa, ettei hän olisi ikinä uskonut, että joutuu aikuisena tappelemaan kaksivuotiaan kanssa, esimerkiksi tahdosta.

”Kaipaan eniten puhetta tunteista. Kaikista niistä tunteista, joita käydään läpi pienen lapsen vanhempina.”

– Se ei toimi, jos yritän samaan aikaan naputtaa jotain, ellei hän ole tosi keskittynyt johonkin. Minusta tuntuu, että silloin meillä tulee aina ongelmia, jos en ole keskittynyt häneen.

Julkinen keskustelu vanhemmuudesta on Janin mukaan enimmäkseen sitä, että keskustellaan vapaa-ajan järjestämisestä ja siitä, miten ehtii käydä jumpassa. Hän ei itse pidä suurimpana ongelmanaan oman ajan järjestämistä.

– Kaipaan eniten puhetta tunteista. Kaikista niistä tunteista, joita käydään läpi pienen lapsen vanhempina.

Yökylässä Maria Veitola MTV3 keskiviikkona 29.3. klo 21.

 

Kaikki tuntevat Ikean, mutta moniko on kuullut Älmhultista? Suomalainen Hanna-Kaarina Heikkilä on yksi ruotsalaisen pikkukylän 4 700 Ikea-työntekijästä. Tänne Ingvar Kamprad perusti ensimmäisen tavaratalonsa ja yhä elämä kylässä pyörii Ikean ympärillä. 

Älmhult on unelias, reilun 9 000 asukkaan kunta Etelä-Ruotsin Smoolannissa, josta Vaahteramäen Eemelikin on kotoisin. Se näyttää ihan ­tavalliselta ruotsalaiselta pikkukylältä.

Vaan eipä olekaan, sillä räppäri Kanye Westillä ei ikinä olisi asiaa mihin tahansa tuppukylään.

Aika vaikea somejulkkis Kim Kardashianin siippaa onkin kuvitella pasteeraamaan tähän Älmhultin typötyhjälle torille, jossa yksinäinen pulu päivystää Sibyllan grillin edessä. Mutta niin vain Kanye viime keväänä vieraili Älmhultissa. Syy on Ikean.

Ikea on kansainvälinen suuryritys, jolla on 392 myymälää 48 eri maassa, mutta sen tärkeimmät toiminnot, kuten esimerkiksi pääkonttori, suunnitteluosasto, protoshop, testilaboratorio ja kuvaus­studio, sijaitsevat yhä piskuisessa Älmhultissa.

Juuri tänne Ingvar Kamprad avasi ensimmäisen Ikea-tavaratalonsa vuonna 1958. Nykyään Ikea työllistää Älmhultissa 4 700 henkilöä. Yksi heistä on suomalainen muotoilija Hanna-Kaarina Heikkilä, 32.

– Joo, onhan tämä aika erikoinen paikka. Tosi kansainvälinen meininki, mutta heti pääkonttorin nurkalta alkaa metsä, Hanna-Kaarina naurahtaa. 

Ei liene epäselvää, kuka on Smoolannin sankari. 

Ikea pyörittää koko kylää. ”Tervetuloa kodin kotiin” julistaa talon päätyyn maalattu muraali keskustassa. Heti kun tulija astuu junasta, hänet toivottavat tervetulleeksi neonvihreät kyltit, jotka ovat lainanneet muotonsa yhdeltä huonekalujätin hittituotteista, 2,99 euroa maksavalta Lampan-valaisimelta. Ne viitoittavat tietä asemalta Ikea-museoon ja Älmhultin ainoaan hotelliin – Ikea-hotelliin.

Alle tunnin junamatkan päässä sijaitseva Malmö on surullisenkuuluisa uusnatseistaan, mutta Älmhultissa rasistin olo kävisi nopeasti tukalaksi. Asukkaita on viidestäkymmenestä eri maasta, ja täällä sijaitsee myös Ruotsin parhaimmaksi kehuttu kansain­välinen koulu, jonka toimintaa Ikea tietenkin tukee.

Kampradin tarinaa kerrotaan Älmhultissa jokseenkin näin: Olipa kerran nuori mies, jolla oli unelma. Hän halusi, että jokaisella olisi mahdollisuus saada kiva koti, vaikka rahaa ei olisi paljon. Tuosta unelmasta syntyi menestystarina nimeltä Ikea...

 

Ingvar Kampradin perhepotretti löytyy Ikea-museosta. 

 

Ei liene epäselvää, kuka on Smoolannin sankari. Kun amerikkalainen Business Insider -lehti vieraili Älmhultissa, toimittaja intoutui vertaamaan kyläläisten suhtautumista Kampradiin pohjoiskorealaisten rakkauteen edesmennyttä ”Suurta johtajaansa, Kansakunnan aurinkoa” Kim-Il-Sungia kohtaan.

 

Kansainvälisyys näkyy myös katukuvassa.

 

Designia kaikille

Hanna-Kaarina on asunut Älmhultissa viime syksystä lähtien. Hän työskentelee designerina Ikean korskeasti nimetyssä Demokraattisessa Designkeskuksessa. Nimellä viitataan Kampradin ydinajatukseen designista jokamiehenoikeutena, mutta ruotsalaiseen tapaan esimerkiksi tasa-arvoon on kiinnitetty erityistä huomiota. Työntekijöissä on täsmälleen saman verran sekä miehiä että naisia. Työkielenä kaikki käyttävät englantia, ja kollegoita kutsutaan Ikea-työtovereiksi.

 

Myös arkkitehdiksi kouluttautunut Hanna on päässyt tekemään Ikeassa itselleen uusia juttuja kuten suunnittelemaan kuoseja tekstiileihin.

 

Huonekalujätin vakituiseen suunnittelijatiimiin kuuluu yllättäen vain kaksitoista henkeä. Työtahti kuulostaa kuitenkin hengästyttävältä: designerit saattavat suunnitella vuodessa jopa 200–300 tuotetta.

Ikea käyttää paljon freelancereita, mutta designtiimiä vahvistetaan säännöllisesti Hannan kaltaisilla nuorilla ja lahjakkailla suunnittelijoilla, joiden kanssa solmitaan määräaikaiset sopimukset.

Hanna oli viime keväänä Milanon designviikoilla esittelemässä suunnittelemiaan valaisimia ja hyllyjä, ja sen jälkeen hän sai Ikeasta sähköpostia. Älmhultista Hanna ei ollut koskaan kuullutkaan, mutta syyskuussa hän jo muutti kylään, vaikka maisteriopinnot Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella Helsingissä ovat vielä kesken.

– Luulin viestiä ensin roskapostiksi. Onneksi luin uudestaan enkä vain deletoinut! 

Työtahti kuulostaa kuitenkin hengästyttävältä: designerit saattavat suunnitella vuodessa jopa 200–300 tuotetta.

Pesti Ikeassa tuntui hienolta mahdollisuudelta uransa alussa olevalle suunnittelijalle.

– Ei minulle olisi varmasti ikinä itselleni tullut mieleen hakea tänne töihin. Tässä on aika ainutlaatuinen tilaisuus nähdä, kuinka tuotteiden kehitys­prosessi etenee massatuotantoon keskittyvässä yrityksessä.

Hannasta on ollut myös kiinnostavaa olla osa isoa tiimiä: ennen tänne tuloaan hän oli tottunut tekemään kaiken itse suunnitelmasta mallikappaleeseen asti. Nyt apuna on ollut heti muun muassa insinöörejä, tuotekehittäjiä, puuseppiä ja ompelijoita.

Eikä Hanna sitäkään voi kieltää, etteikö häntä kiehtoisi ajatus omasta tuotteesta leviämässä koteihin ­ympäri maailman.

– Onhan se jotenkin ihan epätodellista, että kohta jotain minun suunnittelemaani juttua voidaan valmistaa käsittämättömät määrät ja myydä kaikkialla maailman Ikea-tavarataloissa.

Missä lihapullat?

Mutta mitä ihmettä? Demokraattisen Designkeskuksen ruokalasta ei löydy Ikea-ravintoloiden suosituinta annosta eli lihapullia! Lounasautomaatista saisi kyllä Finduksen mikrolihapulla-aterian, mutta nuoria, hoikkia ja trendikkäästi pukeutuneita Ikea-tovereita näyttää kiinnostavan enemmän salaattibuffet.

 

Demokraattisen Designkeskuksen tauko tilassa riittää mikroja.

 

Lounas maksetaan itse, mutta aamu alkaa aina firman tarjoamalla aamiaisella. Kaksi kertaa päivässä pidettävä fika eli kahvipaussi on tärkeä. Kahvia saa ilmaiseksi automaatista, mutta usein masiinan vieressä on tarjolla korvapuusteja tai suklaakakkua. Laskiaisena syötiin porukalla ”semloja” eli laskiaspullia.

Mutta nyt ei fikata, vaan jatketaan Hannan työpisteelle. No, siinähän on rivissä tavallisia työpöytiä, tietokoneita, luonnoslehtiöitä ja kynäpurkkeja. Kaikki ­Ikeaa, luonnollisesti.

Konttorin ikkunapaikat on varattu vakituisille suunnittelijoille. Heti Hannan takana istuu Nike Karlsson, joka on suunnitellut muun muassa Bekväm-porras­jakkaran, joka taitaa löytyä joka toisesta suomalais­kodistakin. Myös viime vuosien menestystuote Råskog-tarjoiluvaunu on lähtöisin Niken pöydältä.

 

Hannan suunnittelijakollega Nike Karlsson on mies monen Ikean suosikkituotteen kuten Bekväm-jakkaran takana.

Kaiken suunnittelun lähtökohtana on viisi perus­periaatetta: muotoilu, funktionaalisuus, laatu, kestävyys – ja kohtuullinen hinta. Ja jotta hinta pysyisi maltillisena, suunnittelijat joutuvat jatkuvasti miettimään uusia, innovatiivisempia ratkaisuja tehdä asioita järkevään hintaan.

– Esimerkiksi jonkin yksityiskohdan muuttamalla voi säästää paljon, Hanna kuvailee.

Kuinka estää perheriidat?

Suunnittelijat joutuvat pohtimaan tietenkin myös sitä, kuinka tuote olisi mahdollisimman helppo koota kotona. Kaikki ovat kuulleet juttuja mehevistä perheriidoista, jotka ovat saaneet alkunsa Ikea-kalusteen kasaamisesta.

– Se myös yllätti, kuinka paljon tuotteita täytyy testata, ennen kuin ne pääsevät myyntiin, Hanna sanoo.

Aina sekään ei riitä. Yksi tarina kertoo vanhuksesta, joka käytti Ikean muovijakkaraa suihkutuolinaan. Tuoli oli kätevä apu suihkussa, koska istuinosassa oli reikiä, joista vesi pääsi valumaan pois. Kunnes sitten eräänä päivänä miehen toinen kives jäi jumiin yhteen istuimen rei’istä.

– En tiedä, onko tuo totta, mutta ihmiset eivät aina käytä tuotetta siihen tarkoitukseen, johon se on alun perin tarkoitettu. Tätäkin pitäisi sitten osata suunnittelussa ennakoida, Hanna nauraa.

Kaikkein tärkeintä olisi silti osata ennakoida sitä, miltä ihmiset haluavat kotiensa tulevaisuudessa näyttävän. Tuotteen matka suunnitelmasta kauppoihin kestää kuitenkin pari vuotta.

Ikeassa laaditaan tietenkin trendiennusteita. Lyhyen tähtäimen ennusteet voivat koskea sisustustrendejä, kuten seuraavan vuoden hittivärejä tai -materiaaleja. Pitemmän tähtäimen ennusteissa mietitään ihmisten asumistarpeiden muuttumista.

Tulevaisuuden avainsanoja ovat pienet tilat, muunneltavuus, älykoti ja kierrätettävyys. Kun elämä ja arki muuttuvat yhä liikkuvammiksi, myös kodilta vaaditaan ketteryyttä, kuten edullisia huonekaluja, joihin ei ole tarkoituskaan kiintyä, vaan jotka voidaan kierrättää elämäntilanteiden muuttuessa.

Ja tietysti trendejä täytyy yrittää luoda myös itse, kuten Hannan tiimin vetäjä, luova johtaja Mats Nilsson huomauttaa virnistäen.

– En voi tietää, mitä ihmiset muutaman vuoden kuluttua haluavat, mutta me yritämme luoda jotain niin houkuttelevaa, etteivät he voi olla haluamatta sitä!

 

Nuoret suunnittelijat hengaavat paljon yhdessä myös vapaa-ajalla. Jingbei on Kiinasta (vas.), Hanna Suomesta, Eléa Ranskasta ja Siri Ruotsista.

 

Urheilemaan, ei bisselle

Kun Hanna lähtee illalla töistä, Älmhultin kylänraitti on pimeä ja hipihiljainen. Tuossa on Coopin ruokakauppa, tuossa Systembolaget. Lisäksi löytyy pitseria, thairavintola ja pubi. Ohi köpöttelee vain mummo kävelysauvojensa kanssa.

Ainoa paikka, jossa Älmhultissa on aina kahdesti päivässä ruuhkaa, on rautatieasema. Aamulla varhain, kun Ikean työntekijät purkautuvat junasta, ja iltapäivällä, kun he pakkautuvat sinne uudestaan. Työntekijöistä noin puolet asuu Älmhultissa, puolet junailee päivittäin lähikaupungeista kuten Malmöstä tai Helsingborgista.

Moni heistä haluaisi asua Älmhultissa, mutta Ikea kasvaa niin nopeasti, että asunnoista on pulaa. Kun Hannan kollegat laittoivat yhden huoneen omakotitalostaan vuokralle, halukkaita oli jonoksi asti.

– Kokonaisia intialaisia perheitä olisi halunnut muuttaa yhteen huoneeseen.

 

Älmhultissa on pulaa asunnoista. Hannalla kävi tuuri, kun hän pääsi asumaan Ikean toisen suomalaissuunnittelijan Iina Vuorivirran entiseen asuntoon.

 

Ja miksei Älmhult olisikin etenkin perheellisille mainio paikka elää: siellä on rauhallista ja tilaa, luonto on lähellä. Kaupungin humua kaipaavaa pitkästyisi kuitenkin nopeasti, ja esimerkiksi yöelämää on turha etsiä. Elokuvateatteri sentään löytyy, mutta sekin on ollut jo monesti kupsahtamassa. Aina Ikea on tullut hätiin ja pelastanut.

Vapaa-ajalla älmhultilaiset lähinnä ulkoilevat ja urheilevat. Ikea pitää omistaan huolta vapaallakin: Ikea Aktivitetshusetissa yrityksen työntekijät ja perheenjäsenensä saavat käydä ilmaiseksi kuntosalilla ja saunassa. Vuxen Club järjestää toimintaa Ikea-eläkeläisille, ja silloin tällöin keskuksessa järjestetään ­afterwork-iltoja, joissa saattaa olla vaikkapa elävää musiikkia.

 

Hanna ja Eléa käyvät pelaamassa kössiä Ikea Aktivitetshusetissa. Töiden jälkeen työntekijät menevät mieluummin urheilemaan kuin oluelle.

 

Hannaa pikkupaikan hiljaisuus ei ahdista.

–Tykkään siitä, että täällä ei ole liikaa virikkeitä. Täällä voin keskittyä puhtaasti työntekoon. Elämäni Helsingissä oli aina paljon hektisempää. Sitä paitsi olen tottunut pikkukaupungin menoon: olen alun perin kotoisin Kemistä, jossa ei ole paljon tämän vilkkaampaa.

 

Älmhult näyttää aika samalta kuin suomalaisetkin pikkupaikkakunnat, sillä erotuksella että talot ovat ehkä lite sötare ja kadut siistimpiä.

 

Kulttihenkeä?

Ikean kodista ei voi tietenkään poistua kurkistamatta Ikea-museoon, Ikea-hotelliin tai maailman ainoaan Ikea Fyndiin, josta voi tehdä löytöjä menneistä mallistoista pilkkahinnalla.

Esitteen mukaan Ikea-hotellissa ei ole tarjolla luksusta, vaan mukavia vuoteita kohtuuhintaan. Valinnanvaraa ainakin löytyy!

 

Ikea-hotellin huoneissa on Raamatun sijasta Ikean tuorein katalogi, jonka väitetään olevan jopa Raamattuakin laajalevikkisempi painotuote.

Museon aulassa on seinänkokoinen Ingvar Kampradia esittävä mosaiikkityö. Lähempi tarkastelu osoittaa sen koostuvan työntekijöiden kasvokuvista.

Esillä on myös nuhjuisia tulitikkuaskeja, joita myymällä pikku-Ingvar aloitti uransa. Neuvokas poika keksi hankkia Tukholmasta ison erän tikkuja halvalla ja myydä niitä kalliimmalla paikallisille.

Tai niin täällä ainakin kerrotaan. Tarina viisivuotiaasta bisnesnerosta alkaa jo hieman hymyilyttää ja Business Insiderin vertaus avautua. Jonkinasteista Kamprad-henkilökulttia on selvästi havaittavissa.

– Kampradista puhutaan täällä hyvin arvostavasti; hän ei ole tehnyt paljon vain Ikean vaan koko yhteisön eteen, kertoo Ikean viestinnässä työskentelevä Angelina Ho Degerman. Hän on muuttanut Älmhultiin Singaporesta.

Yhdeksänkymppinen Kamprad asuu yhä Älmhultin lähellä, ja hän käy yhä kääntymässä aina Ikean pikkujouluissa. Kamprad on vaatimattoman – tosin joidenkin mielestä lähes legendaarisen saidan – miehen maineessa. Virttyneessä fleecepusakassa viihtyvää miljardööriä ei mikään erota ulkoisesti perussvenssonista.

 

Onhan se toki legendaarinen tuote, mutta että oikein vitriinissä...

 

Vaikka kuinka yrittää, paikallisista on vaikea saada irti mitään poikkipuolisia kommentteja Älmhultista saati Ikeasta. Sen ­sijaan he sanovat:

– Mahtava paikka!

– Paras.

– Rakastan työtäni!

Onko kyse ruotsalaisesta positiivisuudesta, vieraskoreudesta, ulkokultaisuudesta vai mistä?

– Luulen, että ihmiset viihtyvät täällä kyllä ihan aidosti. Tosi vähän kuulee minkäänlaista rutinaa edes kahvipöydässä, Hanna sanoo.

Luonnollisesti menestyjien joukossa on hyvä olla: firmassa, jolla menee hyvin, on varmasti myös kiva työskennellä.

– Isossa yrityksessä on myös hyvin tarjolla erilaisia työtehtäviä ja etenemismahdollisuuksia. Moni vakituisista työntekijöistä on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran Ikeassa, Hanna miettii.

Hänkin on viihtynyt hyvin. Hänen sopimuksensa päättyy kesän alussa, mutta jatkosta on jo keskusteltu.

– En ehkä voisi kuvitella muuttavani pysyvästi tänne, mutta olisi kiva jäädä niin pitkäksi aikaa, että ehtisin nähdä koko prosessin: kuinka siitä piirroksesta luonnoslehtiössäni syntyy oikea tuote, joka on jo kauppojen hyllyllä.

Älmhultin loppis – kirpputori – on Hannan suosikkipaikkoja. Sieltä hän tekee löytöjä ja hakee myös inspiraatiota. Ikeaa on päätynyt sinnekin.

Vaikka työt eivät jatkuisikaan, Ikeasta näyttäisi tulevan pysyvästi osa Hannan elämää. Kotona Helsingissä odottaa poikaystävän kanssa juuri hankittu ensimmäinen omistus­asunto. Sinne olisi tarkoitus laittaa Ikea-keittiö.

 

Helppoja kysymyksiä – vai ovatko sittenkään? Kokeile, kuinka paljon sinussa on todellista musatietäjää.

Kuka on Jay Z:n vaimo? Entäpä Olavi Uusivirran kuuluisa duettopari?

Bumtsibum-ohjelman kauden toisessa jaksossa juontaja Kalle Lindroth esitti kysymyksiä, joihin ammattimuusikoilla ei ollut vaikeuksia vastata.

Nyt voit testata itse: miltä kysymykset vaikuttavat sinusta? Osaatko vastaukset yhtä hyvin kuin Sanni, Ellinoora, Roope Salminen ja Jon-Jon Geitel Bumtsibumissa?

Kokosimme toisen jakson kysymykset ja numerosuora-arvoitukset. Testaa tietosi ja selvitä, olisitko sinä Bumtsibum-tietäjä.

Oikeat vastaukset löydät jutun perästä.

Kysymykset

  1. Kuka popin prinsessaksikin tituleerattu laulaja teki oman versionsa I love rock ’n’ roll -kappaleesta 2000-luvun alussa?
  2. Kuka Darudeakin tuottanut tanssimusiikin tuottaja, muusikko teki Oi beibi -kappaleesta oman versionsa Raptorin levylle 2010?
  3. Haukiputaalaisen Aknestikin Suomirokkia-biisissä mainitaan sanoissa mainitaan bändi nimeltä Keba. Kuka suomalainen musiikkialan vaikuttaja ja levy-yhtiöpomo soitti aikoinaan Kebassa?
  4. Kenen kanssa Olavi Uusivirta laulaa Nuori ja kaunis -kappaleen?
  5. Kuka on Jay Z:n vaimo?
  6. Katy Perryn albumilta Teenager Dream peräti viisi kappaletta nousi Yhdysvaltain listoilla ykköseksi. Vain yksi artisti on pystynyt tähän temppuun ennen häntä, kuka?

Numerosuora

Tunnistatko mistä kappaleesta nämä sanat ovat ja kuka on kappaleen alkuperäisesittäjä?

  1. Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
  2. I feel bad for you son
  3. Olen onnellinen mitä sä luulet
  4. We kiss we make up

Vastaukset

Musiikkiaiheiset kysymykset
1. Britney Spears
2. Jaakko Salovaara alias JS16
3. Asko Kallonen
4. Anna Järvinen
5. Beyonce
6. Michael Jackson

Numerosuoran kappaleet ja esittäjät:
1. Anna Puu: Mestaripiirros
2. Jay Z: 99 problems
3. Olavi Uusivirta: Nuori ja kaunis
4. Katy Perry: Hot ’n’ cold

 

Laulaja Anna Puu vinkkaa mieluisimmat muodin nettikauppansa.

Tiesitkö, että laulaja Anna Puu on intohimoinen muotiharrastaja? Anna seuraa muotia, lukee ja fiilistelee sekä käyttää tuntikausia peratessaan nettikauppojen sekä vintage-liikkeiden tarjontaa. Kiinnostus kauniisiin vaatteisiin heräsi jo teinivuosina.
Muotia ostaessaan Anna satsaa laatuun ja persoonallisuuteen.

– Minulla ei missään tapauksessa ole varaa ostaa kaikkea, mihin ihastun. Parhaat löytöni olen tehnyt hyvissä vintage-liikkeissä: käytettynä designer-tuotteen saa edullisemmin eikä tarvitse ostaa mitään uutta. Muodissa suosin kierrätystä ja uusiokäyttöä.

Nyt Anna vinkkaa suosikkinsa netin muotiliikkeistä:

1. Luisa Via Roma. Luksusmerkkien kauppa aloitti hattuputiikkina vuonna 1930. Sai ensimmäisenä eurooppalaisliikkeenä Kenzon edustuksen. Pääpaikka Italiassa. Valikoimassa muun muassa Manolo Blahnikia, Lanvinia, Jimmy Choota.

2. Browns. Perheyrityksenä aloittanut brittiläinen Browns avasi ovensa vuonna 1970. Sen lippulaivaliike toimii edelleen Lontoon South Molton Streetillä. Valikoimassa muiden muassa Miu Miuta, Alexander McQueenia, Balenciagaa.

3. Farfetch. Portugalilaisyrittäjän perustama nettikauppa on yli 700 muotiliikkeen verkko-ostari. Yritys on toiminut vuodesta 2007. Sen valikoimissa on muotia maailman tunnetuimmilta suunnittelijoilta kuten Valentinolta, Yves Saint Laurentilta sekä Givenchyltä.

4. Net-A-Porter. Kun vuodesta 2000 toiminut muodin nettikauppa Net-A-Porter yhdistyi Yooxin kanssa vuonna 2015, siitä tuli kertaheitolla alan merkittävimpiä tekijöitä. Samaan yritysperheeseen kuuluu miesten muotiin keskittynyt Mr Porter. Valikoimassa muiden muassa Guccia, Stella McCartneyta ja Chloéta.

Kuvan vaalean mekon Anna osti helsinkiläisestä Hoochie Mama Jane -liikkeestä.
Kuvan vaalean mekon Anna osti helsinkiläisestä Hoochie Mama Jane -liikkeestä.

5. Anna käyttää myös Vestiaire-aplikaatiota, jolla voi ostaa käytettyjä designervaatteita.

  • Laulaja-lauluntekijä Anna Puustjärvi syntyi Outokummussa 3.2.1982. Perheeseen kuuluu tytär.
  • Kauppatieteiden maisteri opiskeli kansainvälistä liiketoimintaa Turun kauppakorkeakoulussa. Tuli toiseksi Idolsissa vuonna 2008.
  • Julkaissut 4 albumia sekä kokoelman. Uusi single Tarviin vielä yhden yön aikaa ilmestyi 9.3.
  • Parhaillaan valmentajana The Voice of Finlandissa.