Miekkari tasa-arvon puolesta vuodelta 2014. Kuva: Sanoma-arkisto

Eduskunta hylkäsi tasa-arvoisen avioliittolain kumoamiseen pyrkivän Aito avioliitto -kansalaisaloitteen.

Kansalaisaloite kumottiin eduskunnassa äänin 120–48. Aloitteen kaatuminen merkitsee, että tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan maaliskuun alussa.

SDP:n kansanedustaja Maria Guzenina julkaisi kuvan tuoreeltaan äänestystuloksesta Twitter-tilillään ja hehkutti, että ”1.3. on ilon päivä”.

Sosiaalinen media villiintyi äänestystuloksesta. Muun muassa näyttelijä Antti Holma julkaisi kuvan kerrostalon ikkunasta roikkuvasta hahmosta ja kirjoitti sen yhteyteen:

– Homoja on alkanut tulla ovista ja ikkunoista Suomessa avioliittolain muuttamisen estämisen kaaduttua.

– Se oli siinä! Eduskunta on vahvistanut tasa-arvoisen avioliiton 100 % varmaksi tästä eteenpäin iäksi. Onnea häihin, rakkaat ystävät, toivotti puolestaan vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö.

Aito avioliitto -aloitteesta on myös ilmestynyt jo ainakin yksi suosiota herättänyt ja vauhdilla leviävä nettimeemi. Kansanedustaja Touko Aalto teki torstaina eduskunnan täysistunnossa facebalmin eli suomalaisittain naamapalmun, kertoi Nyt-liite.

Tätä reaktiota jaetaan innolla sosiaalisessa mediassa:

 

”Olisihan sinun pitänyt huomata jo aiemmin, että hän on homo.” Ai jaa, mistähän?

Kyyneleiltäni ei tullut loppua, kun poikaystäväni kertoi, että hän tuntee enemmän vetoa oman sukupuolensa edustajia kohtaan ja haluaa erota. Otin maratonipuheluita ystäville ja kutsuin parhaimmat samalle illalle hätäkokoukseen.

Olimme tunteneet silloisen poikaystäväni kanssa yli kymmenen vuotta ja seurustelleet tiiviisti puoli vuotta. Virityksiäkin oli ollut jo aikaisemmin. Siinä ajassa ehtii tutustua läpikotaisin kumppaniin ja hänen vanhempiinsa sekä suunnitella yhteistä elämää aina eläkepäiviin saakka.

Kunnes yhtenä päivänä, täysin yllättäen, hän pyysi minua istumaan keittiönpöytänsä ääreen.

Poikaystäväni halusi kertoa jotain henkilökohtaista. Mielessäni ehti vilahdella jo kaikki kivat asiat uudesta työpaikasta kosintaan asti. Viime aikoina meillä oli ollut vähän myrskyistä, ja seksiä oli ollut liian vähän.

Ketään toista ei ole eikä ole ollut seurustelumme aikana, puolisoni vakuutteli. Hän kertoi alkaneensa kokea yhä voimakkaampaa mielenkiintoa omaa sukupuoltaan kohtaan. Suhde naisen kanssa ei enää toiminut; hän ei jaksanut näytellä eikä määritellyt itseään biseksuaaliksi. Hän oli kerännyt rohkeutensa eikä voinut enää tukahduttaa tunteitaan.

Kuulin puolessa tunnissa hänen nuoruudestaan, tunteistaan ja haaveistaan enemmän kuin koskaan. Ex-poikaystäväni halusi jakaa elämänsä miehen kanssa.

Itkun jälkeen päästelin ulos raivoa ja vihaa. Sen jälkeen vierähti satoja terapiakeskusteluja ja kuukausien pohdintaa yksin ja ystävieni kanssa.

Miksi tästä erosta kestää toipua pidempään kuin aiemmista eroistani? Olimme tunteneet toisemme pitkään ja edenneet kaveruudesta parisuhteeseen. Miksi koin yhtäkkiä suunnatonta inhoa hyvää ystävääni ja rakastani kohtaan? Ja miksi hänen ilmoituksensa oli suurin suhdejärkytys koskaan?

Pidän kuitenkin itseäni avarakatseisena ja seksuaalisesti joustavana. Ystävä- ja tuttavapiirissäni on eri tavalla seksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä, ja olen nähnyt monien seksuaalisuuden muuttuvan. Miksi se tällä kertaa tuntui niin pahalta?

”Ystävieni mielestä minun olisi pitänyt huomata merkkejä etukäteen eksäni muuttuvasta seksuaalisesta suuntautumisesta.”

Pettymyksen hetkellä syytin hetken myös itseäni, vaikka se on ihan turhaa. Välillä päädyin riitelemään ystävienikin kanssa, kun olimme asioista vielä eri mieltä. Joidenkin mielestä minun olisi pitänyt huomata merkkejä eksäni muuttuvasta seksuaalisesta suuntautumisesta vaikkapa yhteisten elokuvailtojemme aikana tai uimarannalla. Osa lohdutti surun hetkellä myös sillä, että kaikkihan me rakastamme ihmisiä – miksi sukupuolella olisi mitään väliä?

Olen selittänyt itselleni vahvoja reaktioitani muun muassa tunneshokilla. Jo itse ero oli raju uutinen. Puolisoni oli kelaillut asioita pitkään ja salassa minulta. Miksi hän ei ollut kertonut ajatuksistaan aiemmin? Nämäkin asiat harmittivat, mutta ne jäivät selvästi sukupuolikeskustelun jalkoihin.

Stressini purkautui omituisena käytöksenä ja ajatuksina, joita en osannut enää ahdistuksen keskellä hallita. Nukuin huonosti ja söin huonosti. Eksäni kanssa käyttäydyin rauhallisesti ja päätin näytellä hänelle alusta saakka, että kunnioitan hänen päätöstään. Muun ajan kiehuin itsekseni ja muiden seurassa. MIelenterveyteni vuoksi pyysin parasta ystävääni mukaani, kun hain loput tavarat pois ja jätin avaimen.  

Lopulta kaikki meni hyvin. Rankan tunnekuohunnan jälkeen olen kokenut pelkkää tyytyväisyyttä ja rauhaakin. Käsittelin asian, eikä minun tarvitse enää näytellä: osaan nyt olla onnellinenkin eksäni uudesta elämästä – sekä varsinkin omasta elämästäni.

Suuri muutos on aina hyvä tilaisuus pohtia omia intohimoja ja näkökulmia muun muassa seksuaalisuuteen sekä siihen, mitä elämältään haluaa ja kenen kanssa.

Casualty on Britannian pitkäaikaisin sairaalasarja. Syksyllä siitä esitettiin 31. kausi.

IS TV-LEHTI: Englannin pitkäaikaisin sairaalasarja, Casualty, kertoo kuvitteellisen Holbyn kaupungin sairaalan arjesta. Vuodesta 1986 jatkuneesta sarjasta on muodostunut suosikki kotimaassaan. Sen 31. kausi esitettiin Britanniassa syksyllä 2016, ja tämän vuoden alussa ohjelma palkittiin parhaan draamasarjan pystillä National Television Awardsissa. Taakse jäi muun muassa Game of Thrones.

Suomessa jaksoja nähtiin Nelosella 1999–2003 nimellä Sairaalaelämää. Tällä kertaa sarja nähdään TV2:lla Casualtyna. Sen esittäminen alkaa kaudesta 19, joka näytettiin Britanniassa vuonna 2004.

Vuosia suomalaisia ihastuttanut Holby Cityn sairaala on Casualtyn spin-off. Näillä kahdella BBC:n sarjalla on ollut muutamia yhteisjaksoja, joissa on nähty kummankin sarjan roolihenkilöitä. Molemmat sarjat sijoittuvat samaan sairaalaan.

Yksi sarjan kantavista voimista on näyttelijä Derek Thompson, joka on ollut mukana alusta asti.

– Uskon, että isoin syy sarjan jatkuvalle menestykselle on ohjelman toimiva peruskonsepti elämästä ja kuolemasta. Ensiavun vastaanotto on kuin olisi kylänraitilla, jossa ihmiset tapaavat ja jakavat tarinansa. Katsoja pääsee osaksi tavallisten ihmisten elämää. Se on erinomaista viihdettä, jossa oppii samalla, Thompson kertoo Tv-lehdelle.

Ensi vuonna 70 vuotta täyttävä näyttelijä kertoo olevansa onnekas, koska on saanut olla mukana ohjelmassa näin pitkään.

– Tein aluksi sopimuksen kolmeksi vuodeksi, enkä olisi ikinä uskonut, että tästä kehittyy itselleni näin pitkä työpaikka. Rakastuin välittömästi ohjelman aiheeseen ja tyyliin sekä perheilmapiiriin, mikä meillä on kuvauksissa. Meillä on luotettava, rento ja positiivinen työympäristö.

Heteromiehistä hoitajia

Thompsonin rooli hoitaja Charlie Fairheadina perustuu oikeaan hoitajaan, Peter Saltiin, joka toimi sarjan lääketieteellisenä neuvonantajana usean vuoden ajan.

– Hän on erityisen välittävä henkilö, joka on käsittämättömän mahtava potilaiden kanssa, mutta ei ole kenenkään vietävissä. Vuosien aikana olen yrittänyt kunnioittaa Peterin työtä. Toivottavasti en ole liiaksi häntä nolannut.

Osaston tukipilariksi muodostuneesta roolihahmosta on kehittynyt sankari, jota henkilökunta ja yleisö ihailevat. Kun on vieraillut ihmisten olohuoneissa yli 30 vuoden ajan, kohtaamiset kadulla saattavat olla erikoisia.

– Monesti minua luullaan perhetutuksi, joten saan kysymyksiä, kuinka joku tietty sukulainen voi. Yleensä ihmisillä kestää hetken tajuta, missä on nähnyt minut, Thompson nauraa.

Pitkän linjan näyttelijä on saanut kokea, mikä vaikutus roolihahmolla voi olla ihmisten elämään.

– Aikaisemmin mieshoitajat olivat suurimmaksi osaksi homoseksuaaleja Englannissa. Olen saanut henkilökohtaista palautetta, että Charlien hahmo on ollut syy, miksi heteromies on rohkaistunut hakeutumaan hoitajaksi. Royal College of Nursingista kerrottiin, että 15 vuodessa mieshoitajien määrä on kasvanut valtavasti. Se on mahtava kohteliaisuus ohjelmalle.

Pohjois-Irlannista kotoisin oleva Thompson uskoo, että dramaattinen Casualty-sarja sopii myös suomalaisten katsottavaksi.

– Tiedän Suomesta sen, että siellä juodaan eniten kahvia maailmassa. Olen kuullut Helsingistä paljon hyvää. Haluaisin päästä käymään siellä.

Päivi on pyrkinyt järjestämään elämänsä niin, että ehtii käydä tapaamassa äitiään mahdollisimman usein.

1990-luvun hittibändi Movetron on taas suosittu keikkailija. Bändin solisti Päivi Lepistö, 44, iloitsee, että keikkoja on riittänyt ysäribuumin myötä yhä enemmän.

– Ollaan menty bändin kanssa vuosi kerrallaan. Loppuvuonna olemme aina yhtä ällistyneitä, kun keikkoja alkaa taas tippua keväälle. Teemme niin paljon kuin ehdimme. Ysäribuumin myötä keikkoja on selvästi enemmän. En tiedä, kauanko tämä kestää, mutta olemme tilanteesta kiitollisia.

Päivi on nykyään kahden lapsen äiti, poika on 11-vuotias ja tytär 7. Laulajan mieskin on muusikko, joten arjen aikatauluissa riittää sumplimista.

– Isovanhemmat auttoivat todella paljon, kun lapset olivat pieniä. Äitini kuitenkin sairastui vakavasti Alzheimerin-tautiin ja on nyt hoitokodissa. Tällä hetkellä on meneillään surun ja luopumisen vaihe. Järjestän elämääni niin, että ehtisin käydä katsomassa äitiä lapsuuden kotikonnuilla Kihniössä.

2000-luvun alussa Päivi työskenteli kolme vuotta kahvilassa, sen jälkeen kenkäkaupassa ja vaatekaupassa. Nytkin hän haaveilee asiakaspalvelutyöstä.

– Kaipaan keikkailun ohelle konkreettista puuhastelua. En ole ikinä pakoillut, jos ihmiset tunnistavat minut kassalla. On hyvä, että minulla on muukin elämä, Päivi kertoi Tammerfestien avajaispäivänä Ratinanniemessä. Tilaisuudessa juhlistettiin samalla Central Linen 25-vuotisjuhlaa.

 

Turkulaisen Marina Seligsonin rinta tuntui oudolta, mutta mammografiassa ei näkynyt mitään, ja lääkäreiden mukaan kaikki oli hyvin. Pitkälle edennyt rintasyöpä paljastui vasta ultraäänessä, jonne Marina hakeutui itse.

Ei siellä mitään pitänyt olla. Marina Seligson oli käynyt mammografiassa, missä ei ollut näkynyt mitään poikkeavaa. Rinnat nyt joskus ovat vähän erikokoisia ja -muotoisia, oli lääkäri sanonut.

–Kun ystäväni sairastui, lähiympäristössäni alettiin keskustella paljon syövästä. Halusin, että rintani ultrataan, koska minulla oli sellainen olo, että rinnassa on jotain outoa.

Toukokuussa mammografiassa ei ollut näkynyt mitään. Saman vuoden elokuussa Marina sai rintasyöpädiagnoosin.

–Lääkärin mukaan noin kymmenellä prosentilla naisista on sellainen rintakudos, että syöpä ei välttämättä näy mammografiassa. En ollut kuullutkaan, että se voisi olla mahdollista. Kun pääsin syöpälääkärille, olin vihainen: miten on mahdollista, että näin tapahtuu.

Miten Marinan syöpä eteni ja miten hän voi nyt? Miten sairastuminen vaikutti ihmissuhteisiin? Lue Marinan tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 29/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.