Tiedätkö sen tunteen, kun työhaastattelussa valmistautuu ilmoittamaan oman palkkatoiveensa? Entä jos sanon liikaa – tai liian vähän? Kuva: Shutterstock.

Työpaikan palkka voi selvitä työntekijälle vasta, kun on aika kirjoittaa työsopimus.

Palkkatoive, tuo monen mielestä työhaastattelun pelätyin kysymys. Asiantuntijat neuvovat hinnoittelemaan oman työnsä selkä suorana ja reippaasti – varsinkin, kun naisten helmasyntinä pidetään oman työn alihinnoittelua.

Mutta voiko palkkatoive tai palkasta neuvotteleminen torpata hyvin alkaneen työnhaun? Tai vielä pahempaa: voiko jo luvattu pesti mennä sivu suun palkkaneuvottelujen vuoksi?

Kyllä voi, kertovat Me Naisten haastattelemat naiset.

– Hain töihin erääseen yritykseen ja laitoin hakemukseen myös palkkatoiveen. Pääsin haastatteluun, jonka jälkeen minulle ilmoitettiin, että paikka on sinun, tervetuloa. Koska palkasta ei siinä kohtaa puhuttu enempää, oletin palkkatoiveeni menneen läpi. Työsopimusta kirjoitettaessa tuntipalkka olikin selvästi pienempi kuin palkkatoiveeni, kertoo kolmekymppinen Helsingissä asuva nainen.

Hän päätti jättää sopimuksen allekirjoittamatta. Kun rekrytoinnista vastannut henkilö kuuli tapahtuneesta, hän otti naiseen yhteyttä puhelimitse.

”Silloin tämä pomo ilmoitti minulle, että joudun kyseisen yhtiön mustalle listalle.”

– Kerroin hänelle, että en allekirjoittanut, sillä palkka oli paljon palkkatoivettani pienempi. Siihen hän totesi, ettei voi maksaa suurempaa palkkaa kuin työsopimuksessa on, sillä se on vakiotuntipalkka – sillä mennään. Ilmoitin siihen, että kiitos, mutta siinä tapauksessa en ota paikkaa vastaan. Silloin tämä pomo ilmoitti minulle, että joudun kyseisen yhtiön mustalle listalle, kun kieltäydyin paikasta, nainen kertoo.

Korkea palkkapyyntö = huono työmotivaatio?

Sama aihe keräsi kansainvälistä huomiota viime viikolla. Kanadalainen Taylor Byrnes julkaisi Twitterissä ja Facebookissa viestinvaihdon, jossa hän keskusteli palkasta erään yrityksen kanssa.

Winnipegissä asuva Byrnes oli edennyt työnhaussa toiselle kierrokselle. Ennen toista haastattelua hän lähetti työnantajalle, paikalliselle ruokatoimittajalle, sähköpostiviestin, jossa tiedusteli mahdollista palkkaa ja muita etuja. Vastaussähköpostissa Byrnesille ilmoitettiin, että näin varhaisessa vaiheessa esitetty kysymys palkasta ja eduista ei ole sovelias. 

Kuvakaappaukset levisivät verkossa ja raivostuttivat verkkokeskustelijat. Työnantajan selitystä siitä, miten he uskovat ”kovaan työhön ja sisuun kompensaation sijaan”, ei pidetty uskottavana.

Myös toinen Me Naisten haastattelema nainen on kokenut sen, miten työntekijää yritetään painostaa tekemään työtä motivaatioon vedoten.

– Olin jo saanut kyseisen työpaikan, olin saanut tietokoneen ja puhelimen ja ollut yhdellä ulkomaan työmatkalla, jossa sain tavata tärkeitä päämiehiä ja yhteistyökumppaneita – mutta jostain syystä en ollut vielä saanut työsopimusta. Oli ollut kiireitä, kuulemma. En kuitenkaan uskonut, että palkasta tulisi mitään ongelmia. Siksi kauhistuinkin melkoisesti, kun kuulin, mitä he olivat tarjoamassa.

”Jos kyseenalaistan palkan, se tarkoittaa, etten ole motivoitunut.”

Nainen kysyi neuvoa ammattiliitolla ja perusteli sen jälkeen työnantajalle, miksi ehdotettu palkka oli rajusti alakanttiin.

– Yritin myös keksiä muita ratkaisuja, esimerkiksi pidempiä lomia, etätyömahdollisuutta, jopa osa-aikaisuutta, mutta vastaus oli erittäin tyly ja lyhyt: jos kyseenalaistan palkan, se tarkoittaa, etten ole motivoitunut ja vuoro menee seuraavalle hakijalle. Sillä piste.

”Tuletko sittenkin?”

Haastattelimme myös naista, joka on toiminut itse rekrytoijana. Hän kertoo huomanneensa, että sukupuolten välillä on eroja, kun palkasta neuvotellaan.

– Hyvin karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että miehet suhtautuivat palkkakeskusteluun reippaammin ja naiset nöyristelivät tai väistelivät aihetta. Yllätys, miesten palkat olivat korkeampia, hän kertoo.

”Olen kerran tullut lähes ulosheitetyksi neuvotteluhuoneesta, kun sanoin palkkatoiveeni.”

Hän peräänkuuluttaa aktiivista, mutta taitavan diplomaattista otetta palkkaneuvotteluihin. Tapa, jolla omasta palkastaan puhuu, osoittaa tervettä itseluottamusta, oman ammattitaidon ja kokemuksen arvostamista ja antaa yleensäkin näyttöä työnhakijan neuvottelutaidoista.

Myös pokerinaamalla voi päästä pitkälle, sen todistaa rakennusalalla työskennelleen naisen kokemus:

– Olen kerran tullut lähes ulosheitetyksi neuvotteluhuoneesta, kun sanoin palkkatoiveeni. En hätkähtänyt, sillä minulla oli hommaan täsmälleen oikea koulutus. Kävelin vain tieheni, kun ovi kerran tempaistiin auki ja oviaukkoa osoitettiin. Meni kaksi viikkoa, ja minulle soitettiin: ”Tuletko sillä palkalla, jota pyysit?”

Oletko sinä koskaan menettänyt työpaikkaa palkkapyynnön vuoksi? Kerro kokemuksistasi alla olevassa kommenttikentässä. 

Pilvi ”Aina Inkeri Ankeinen” Hämäläinen on nykyään niin täystyöllistetty, että oikein odottaa hetkeä hengähtää.

Pilvi Hämäläinen voitti kaksi viikkoa sitten Putouksen Aina Inkeri Ankeinen -hahmollaan. Näyttelijän elämä on ollut voiton jälkeen kiireistä.

– Olen tehnyt hahmokeikkoja, ja muitakin uusia työjuttuja on tullut. Olen oikein odottanut, että tulisi tyhjiö, eikä hetkeen tapahtuisi mitään ja saisin huoahtaa.

Ohjelma nosti Pilvin yhdeksi maan kiinnostavimmista näyttelijöistä. Tänään hän juhlii Jussi-gaalassa alan huippujen kanssa.

Menestykseen mutkan kautta

Pilvi ei ikinä päässyt Teatterikorkeakouluun, joten hän on edennyt alalle muuta kautta. Hän on rahoittanut dramaturgian opintojaan ja haavettaan erilaisilla töillä. Pilvi on hoitanut vanhuksia, työskennellyt feissarina ja leikannut ruohoa. Viime vuosina hän on työskennellyt Ryhmäteatterin kahvilassa.

– Olen elättänyt itseäni välillä näyttelijäntöillä. Tilanne on nyt tietysti helpompi, kun töitä on paljon, eikä tarvitse miettiä niin paljon rahaa.

Pilvi haluaa lähettää kohtalotovereilleen terveisiä:

– En ikinä suostunut luopumaan unelmastani näytellä.

Timo Lavikainen sijottui Putouksessa kolmanneksi. Hän kuvaa keväällä kolmea eri elokuvaa. Hänkään ei ole vältellyt hiljaisina näyttelijäkausina muita töitä. – Olen tehnyt lyhyet pätkät töitä raksalla. En ikinä arvota töitä paremmiksi tai huonommiksi. Tietysti elokuvia on hauskempi tehdä.
Timo Lavikainen sijottui Putouksessa kolmanneksi. Hän kuvaa keväällä kolmea eri elokuvaa. Hänkään ei ole vältellyt hiljaisina näyttelijäkausina muita töitä. – Olen tehnyt lyhyet pätkät töitä raksalla. En ikinä arvota töitä paremmiksi tai huonommiksi. Tietysti elokuvia on hauskempi tehdä.

 

Jannika B haluaa olla hänen ja Toni Wirtasen tyttärelle esimerkkinä siitä, että ulkoiset asiat eivät ole olennaisia.

Toni ja Jannika Wirtanen ovat yksi Jussi-gaalan näyttävimmistä pariskunnista. Kutsu tuli Jannikalle yllätyksenä.

– Toni sanoi eilen puolen päivän aikaan, että muistinhan sanoa sinulle, että menemme huomenna Jussi-gaalaan? No ei ollut muistanut.

Jannika löysi illan iltapukunsa lopulta omasta vaatekaapista. Mekko on seitsemän vuoden takainen ostos Gina Tricot -myymälästä, jossa Jannika oli tuolloin myymäläpäällikkönä. Asusteena on äidin 1980-luvun vyö.

Maailman söpöimmät korvat

Jannika  on nähty viime aikoina gaaloissa hiukset kiinni. Tämä on hänelle isompi asia kuin ulkopuolinen saattaa arvella. 

Jannika kertoi Emma-gaalan yhteydessä Instagram-tilillään, että hän on hävennyt korviaan ja kaulassaan olevaa vitiligoa. Koulussa häntä kiusattiin näistä kahdesta asiasta, ja siksi hänet on nähnyt useammin hiukset auki. 

”Jokaisella on mörkönsä kaapissa, pienemmät tai isommat.”

Kun Jannika ymmärsi, että hänen 1,5-vuotiaalla Martta-tyttärellä on samanlaiset korvat, ne olivat hänestä maailman söpöimmät. Hän toivoo, ettei tytär ikinä piilottelisi korviaan.

– Haluan olla omalle tyttärelleni esimerkkinä siitä, että ulkoiset asiat eivät ole olennaisia. Emme edes kiinnittäisi niihin huomiota, jos muut eivät niistä meille huomauttelisi. 

Jokaisella on mörkönsä 

Toni arvelee, että heidän tyttärensä on niin vahvatahtoinen, että tämä ei tule pienistä välittämään.

– Tai jokainen meistä kipuilee tavallaan ja jokaisella on mörkönsä kaapissa, pienemmät tai isommat. Tänne synnytään ja sitten loppuelämä yritetään tappaa omia perkeleitä. Olen onnellinen, että Jannika saa tapettua omiaan. Ja yleisesti on ikävää, että ihmisillä on omaan kehoon liittyviä epävarmuuksia. Näihin nahkoihin kuitenkin synnymme, Toni sanoo.

Tällä hetkellä vanhemmat ihailevat tytön uusia taitoja.

–Hän menee peilin eteen ja sanoo wautsiwau! Puhe kehittyy koko ajan. Eilen hän sanoi täydellisesti neljän sanan lauseen: mummo heittää pallon Martalle.

Emma-gaalassa Jannika edusti yksin, sillä Toni jäi hoitamaan kotiin kipeää tytärtä. Nyt pari halusi tulla gaalaan juhlistamaan kotimaista elokuvaa, vaikka Apulanta-elokuva ei ole ehdolla.

– Elokuvassa käytettiin kokonaan uudenlaista elokuvan tekemisen kulttuuria. Mitä vähemmän kangistutaan kaavoihin, sitä enemmän ala menee eteenpäin. Elokuva oli viime vuoden kohutuin, ihmettelen, miksi se ei ollut ehdolla, Toni sanoo.

 

Vihdoin saamme valkokankaalle miellyttävän näköisen alienin. Leffa keskittyy kuitenkin mässäilemään väkivallalla ja pelottelemaan avaruudesta löytyvällä älyllisellä elämällä.

Joukko kansainvälisen ISS-avaruusaseman tiedemiehiä (muun muassa Jake Gyllenhaal ja Ryan Reynolds) saa kauan odotetun näytteen Marsista. Näyte on läpimurto ja todistaa kiistattomasti, että muualtakin kuin Maasta löytyy elämää. Laboratoriossa elämä alkaa kehittyä ja kasvaa ja se nimetään Calviniksi. Suloisesta löytämisen riemusta ja innosta päästään pian toisiin tunnelmiin, kun käy ilmi, ettei Calvin pidä tutkituksi tulemisesta, vaan haluaa taistella elintilastaan. ISS:stä tulee Calvinin ja ihmisten taistelutanner, eikä raa’alta väkivallalta vältytä.

Viime vuosina on nähty monia avaruusdraamoja, kuten Gravity, Interstellar, Yksin Marsissa. Niiden jälkeen on virkistävää, että tuore scifielokuva ottaa taas askeleen takaisin sinne, missä avaruus ja sen tuntematon elämä on jotain pelottavaa. Tässä asetelmassa on jotain tuttua ja nostalgista, mutta toisaalta taas uutta pehmojen tieteiselokuvien jälkeen. Vaikka mitään täysin uutta ja raikasta Life ei kyllä tarjoa.

Vihdoinkin hyvännäköinen alien

Elokuvassa on häivähdys 90-luvun kauhuleffa-aarretta Viimeistä horisonttia, ja se palveleekin parhaiten niitä, joilla on jonkinlainen himo tieteisfiktioon ja kauhuun. Elokuvassa vielä flirttaillaan katsojan kanssa viittaamalla kasariklassikkoon, kauhuleffa Re-Animatoriin.

Jotain hienostunutta Lifessakin kuitenkin on: nimittäin Calvin. Jos vieras älykäs elämä on näyttänyt tätä ennen joko limaa tippuvalta niljakkeelta Alienien tapaan tai valoa hohkaavalta honkkelilta, Calvin näyttää ihan hyvältä ja miellyttävältä, jopa uskottavalta. Kauhun lisäksi katsoja voi vielä keskittyä vaikkapa miettimään sitä, kuinka eri tavalla jokainen miehistön jäsen suhtautuu Calviniin tai mikä elokuvan vähän liiankin yksinkertainen opetus lopulta on.

Lifen ohjaajan Daniel Espinosan edellinen elokuva Child 44 oli muuten sellainen floppi, ettei sitä otettu esimerkiksi Suomessa edes elokuvateattereihin asti. Ehkä Life muistuttaakin enemmän ohjaajan aiempaa elokuvaa Rahalla saa, joka oli hyvin viihdyttävä ja piti otteessaan.

Katso traileri:
 

Life

***

Ensi-ilta 24.3.

 

Ruotsin hoviin on tulossa taas uusi vauva. Testaa odotellessa, tunnistatko vauvakuvista Victorian ja Danielin, Madeleinen ja Chrisin sekä Carl Philipin ja Sofian perilliset!