Adelan raskaus on ei-toivottu. Moona (vas.) ja Janita voivat auttaa raskaudenkeskeytyksen järjestämisessä. Kuvat: Susanna Kekkonen
Adelan raskaus on ei-toivottu. Moona (vas.) ja Janita voivat auttaa raskaudenkeskeytyksen järjestämisessä. Kuvat: Susanna Kekkonen

Kerran viikossa salaisessa paikassa voi saada terveyspalveluja sellainenkin, jota eivät viranomaiset auta. Paperittomien klinikka pyörii vapaaehtoistyöllä. Koskaan ei voi tietää, mitä ilta tuo tullessaan.

Kevät! Suvivirsi-keskustelun ja västäräkkien saapumisen aika. Ja romanikerjäläisten; heitäkin tuntuu näkyvän kaduilla enemmän kuin talvella.

Mutta mitäpä me suomalaiset tiedämme heidän elämästään? Tai kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden elämästä? Pienen välähdyksen niistä saa Helsingin Global Clinicillä. Vapaaehtoisvoimin pyörivä klinikka toimii salaisessa paikassa, mutta siellä voi kerran viikossa päästä terveydenhoidon piiriin sellainenkin, jolla ei siihen muuten olisi oikeutta.

Tänäänkin siellä on luvassa kahden ja puolen tunnin kurkistus hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle.

Kiireinen kaksituntinen

On klinikkailta, ja ovet avataan ihan kohta. Olosuhteet eivät ole kovin kummoiset: tilaa on liian vähän, käytettävissä ei ole ihan moderneinta lääkäriaseman teknologiaa… mutta asiantuntemusta riittää. Paikalla on kaksi lääkäriä, kätilö, useampi sairaanhoitaja, hammaslääkäri, psykologeja ja tulkkeja.

Etukäteen ei voi tietää, millainen ilta on luvassa ja kuinka paljon potilaita saapuu.

– Voi tämä olla kaoottista, joskus on. Mutta minusta nämä ovat antoisia iltoja, varsinkin silloin, kun voi olla avuksi, kätilö Janita Tasa kertoo.

Janita on ollut mukana jo vuodesta 2013, joten monenlaista on jo nähty. Hän ryhtyi vapaaehtoistyöhön, koska hänellä oli ylimääräistä aikaa, jonka voisi käyttää heikompiosaisten auttamiseksi. Apua näköjään tarvitaankin: aula pamahtaa heti ovien avaamisen jälkeen täyteen potilaita. Paljon romaneja, monilla useampi saattaja mukanaan. Lisäksi näyttäisi olevan väkeä Lähi-idästä päin. Seinustalta erottuu neljän kolmekymppisen ihmisen ryhmä, joilla on mukanaan parivuotias lapsi. He ovat Janitan mukaan Syyriasta, saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen ja tulleet psykologia tapaamaan. Pikkutyttö vaaleanpunaisessa talvihaalarissaan kiipeilee sylistä toiseen hyväntuulisena.

Janita käy toisen kätilön ja sairaanhoitajan kanssa hommiin ja alkaa järjestää ihmispaljoutta potilasjonoksi.

– Missä ne meidän vuoronumerolaput oikein on?

– En mä tiedä, ne on nyt jossain. Ja kenellä on vessan avain?

Global Clinicillä  käy illassa kymmenestä kolmeenkymmeneen potilasta, tämän illan tilastossa lukee 23.
Global Clinicillä käy illassa kymmenestä kolmeenkymmeneen potilasta, tämän illan tilastossa lukee 23.

Sairaalayö 700 euroa

Käytävässä näkyy Janitalle tutut kasvot. Hän menee halaamaan:

Edmond! Miten menee, joko lapsi syntyi?

Albanialainen Edmond tervehtii iloisesti, mutta näyttää vähän huolestuneelta. Asiat ovat periaatteessa hyvin: hän asuu Suomessa jo kahdeksatta vuotta, hänellä on oleskelulupa ja työpaikka. Mutta vaimolla ei ole vielä kumpaakaan, kolmas lapsi syntyy kohta ja ras­kaus on ollut vaikea. Janita teki aika paljon töitä, jotta vaimo pääsi neuvolaseurantaan.

Nyt Edmondin murheena ovat raha-asiat. Vaimon oleskelulupa on kiinni Edmondin palkasta: elättäjällä pitäisi jäädä palkasta käteen 2200 euroa kuussa.

– Enkä mä saa niin paljon! Mutta mä olen ok, vaimo on ok, en vain tiedä, mitä teen laskuille…

Edmond näyttää paperinippua. Vaimo joutui olemaan komplikaatioiden takia monta yötä sairaalahoidossa, ja sairaala on lähettänyt laskuja yhteensä 11000 euron arvosta. Röntgen 700 euroa, yksi sairaalayö 700 euroa, tutkimuksia, lääkkeitä… kamalan kallista!

– Noin paljon se maksaa, kun Kelan tukea ei ole laskussa mukana – suomalaisethan eivät noita todellisia summia koskaan näe sairaalalaskuissaan. Mutta voidaan me varmasti auttaa, Janita sanoo.

Global Cliniciltä voidaan soittaa potilaslaskutukseen ja selittää, että on kyse paperittomasta raskaana olevasta. Silloin sairaala voi hakea valtion takausta.

Edmondin vaimo on saanut 11000 euron edestä sairaalalaskuja. Summa kertyy yllättävän nopeasti, jos Kela ei korvaa.
Edmondin vaimo on saanut 11000 euron edestä sairaalalaskuja. Summa kertyy yllättävän nopeasti, jos Kela ei korvaa.

Apua tarvitaan

Global Clinicille tulevia potilaita on kahdenlaisia. Joukossa on ihmisiä, joilta puuttuu oleskelulupa – prosessi on kesken tai lupaa ei ole myönnetty – sekä köyhistä köyhimpiä eurooppalaisia, joilla ei ole omassa maassaankaan sairausvakuutusta. Romanian ja Bulgarian romanit kuuluvat jälkimmäisiin.

– Tänne tulevat potilaat ovat ihmisiä kuten muutkin. Moni paperiton elää ahdistavaa ja vaikeaa elämää, viranomaisia paossa. Romanit taas ovat toisenlainen ryhmä – he ovat aina eläneet tietyllä tavalla, ja se on heille normaalia arkea, vaikka meistä heidän elämäntapansa näyttäisi erilaiselta, Janita miettii.

Vaikka nykyään puhutaan paljon laittomasta maahanmuutosta, mikään laki ei estä auttamasta lähimmäistä. Sen takia Global Clinic perustettiin vuonna 2011. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, ihmisillä riittää edelleen hyvää tahtoa. Kaapeissa on lahjoituksina saatuja lääkkeitä ja hammasharjoja. Ylähyllyllä pilkottaa täysiä muovikasseja: ne ovat äitiyspakkauksia, joita muutama äiti on kerännyt tuttavapiiristään.

”Koetan juuri etsiä yhtä nelilapsista perhettä, jonka nuorimmainen on kolmen kuukauden ikäinen.”

Näyttää siltä, että avun tarve ei ole ainakaan vähenemässä: Global Clinicejä on perustettu myös Turkuun, Tampereelle, Ouluun, Joensuuhun ja viimeksi Lahteen.

Potilaita löytää klinikalle kymmenestä pariinkymmeneen per ilta. Uutena ryhmänä ovat ne, jotka kärsivät maahanmuuttolain tiukentumisesta: kielteisiä turvapaikkapäätöksiä on annettu tänä vuonna heillekin, joille kotimaahan palaaminen ei ole turvallista. Turvapaikanhakijoilla on oma terveydenhuoltopolkunsa, mutta kielteisen päätöksen jälkeen valtion ymmärrys loppuu.

– Osa heistä pakenee maan alle. Koetan juuri etsiä yhtä nelilapsista perhettä, jonka nuorimmainen on kolmen kuukauden ikäinen. Heille pitäisi saada tietoa, että on kuitenkin paikka, josta voi saada apua, Janita miettii.

Ioana sai apua.
Ioana sai apua.

Janitan mielestä työ on yleensä mukavaa. Potilaat ovat kiitollisia kaikesta avusta, ja se tuntuu palkitsevalta. Raskasta on silloin, kun ei voi auttaa. Kun ei löydy yhteistä kieltä, kun potilaalla on pahoja psyykkisiä ongelmia. Tai kun Janitan puheille tulee nuori tyttö, joka on tahtomattaan raskaana ja ahdistunut. Raskaus on jo pitkällä, aborttia ei voi enää tehdä, lannistunut tyttö lähtee reilusti iäkkäämmän miehen matkassa pois.

– Sellainen tuntuu pahalta. Mutta täällä me myös asennetaan ehkäisykapseleita, annetaan kondomeja mukaan ja ehkäistään niitä ei-toivottuja raskauksia.

Nyt tarvitaan kätilöä: Janitan juttusille on jonossa romanialainen Adela, joka on raskaana.

Adela ja vauva

– English? Janita kysyy Adelalta.

– Little.

– How many weeks? Janita yrittää kysyä, kuinka pitkällä raskaus on, mutta Adelan englannin taito ei riitä.

Tulkki on parhaillaan auttamassa hammaslääkäriä, joten Janita ottaa puhelimestaan Googlen käännös­sovelluksen esiin. Alkaa selvitä: Adela on seitsemännellä viikolla raskaana.

Janita mittaa verenpaineen: vähän korkea, mutta normaalirajoissa. Hän miettii, aikooko Adela jäädä koko raskauden ajaksi Suomeen vai ei. Jos jää, hänelle voisi varata neuvola-ajan.

– Onkohan hänellä jotain… harvat romanit tulevat raskauden takia muuten vaan, yleensä on jotain huolia. Ehtisipä se tulkki nyt, mutta kun häntäkin revitään joka suuntaan.

”Hän haluaisi ehkäisykapselin. Niin, ja hän haluaa siis vauvasta eroon.”

Ta-daa! Ovi käy ja pelastaja astuu sisään: Romaniasta kotoisin oleva tulkki Andrei.

– Neljäs lapsi, ei yllätyksiä. Ei kuulemma tarvetta neuvolapalveluille.

No mitähän sitten…? Janita kysyy, ja Andrei kyselee Adelalta lisää.

– Hän haluaisi ehkäisykapselin. Niin, ja hän haluaa siis vauvasta eroon. Hän ei halua enää lapsia, Andrei selvittää.

Ahaa, siinähän se tuli. Raskauden keskeytystä ei enää ehdi tehdä sitten, kun Adela palaa Romaniaan.

– Ääh, mitähän me tehdään, Janita pohtii.

Ehkäisytoiveita klinikalla tulee vastaan usein, raskauden keskeytyksiä ei niinkään. Mutta Helsingin kaupunki on tehnyt periaatepäätöksen, että kaikille raskaana oleville kuuluvat samat terveyspalvelut, oli paperitilanne mikä hyvänsä. Niinpä Janita pyytää paikalle lääkäriä kirjoittamaan lausuntoa raskauden keskeytyksestä. Huomenna hän soittaa Kätilöopistolle, selittää tilanteen ja varaa ajan. Adela on kiitollinen ja helpottunut.

Monta kysymystä

Janita voi soittaa Kätilöopistolle ja jättää Adelalle sanan, mihin pitää mennä ja milloin. Mutta loppu jää auki.

– Löytääkö hän sinne perille, miten hänet otetaan vastaan? Ja jos hän saa uuden ajan raskauden keskeytystä varten, saattaako hänet sitten joku oikeaan paikkaan? Janita miettii.

Paljon kysymyksiä Adelen elämästä jää ilmaan. Oikeastaan koko Global Clinic on täynnä isoja kysymysmerkkejä. Esimerkiksi nämä romanikerjäläiset: mitä heidän kanssaan oikein pitäisi tehdä? Tai turvapaikanhakijat, jotka saavat kielteisen päätöksen, mutta joilla ei ole enää asiaa kotimaahansa?

Global Clinicin vapaaehtoisten mielestä ei ole kestävää, että paperittomat hoidetaan hyvällä tahdolla: oikeus terveyteen on kuitenkin ihmisoikeus. On tässä vuosien aikana jo jotain liikahdusta tapahtunut, ja esimerkiksi Helsinki, Espoo ja Turku tarjoavat alle 18-vuotiaille sekä raskaana oleville kaikki terveyspalvelut, oli paperit tai ei.

– Mielestäni ihmiset pitäisi hoitaa kunnallisella puolella. Pelätään, että tänne alkaa sitten tulla ihmisiä ilmaisten terveyspalvelujen perässä, mutta ei sellaisesta ole merkkejä Ruotsissakaan. Siellä paperittomilla on laajempi oikeus terveydenhoitoon kuin meillä, Janita sanoo.

Global Clinicillä diagnosoidaan ja ohjataan hoitoon, mutta kroonisia sairauksia ei voida hoitaa.
Global Clinicillä diagnosoidaan ja ohjataan hoitoon, mutta kroonisia sairauksia ei voida hoitaa.

Samat kysymykset, ei apua

Lähempänä kahdeksaa aulassa on apeampi tunnelma kuin alkuillasta. Paikalle on tullut hyvin ahdistunut mies, kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut. Hänet on kotiutettu aamulla sairaalasta itsemurhayrityksen jälkeen.

Esitietolomakkeesta näkyy, että mies on vasta 18-vuotias. Global Clinicin psykologi on koettanut jutella miehen kanssa, mutta toteaa, että puhuminen ei nyt ole ratkaisu.

– Häneltä kysytään samat kysymykset joka paikassa, eikä kukaan kuitenkaan voi auttaa. Ei hän ole juttelukunnossa, psykologi sanoo.

Tänään mies on sentään kohdannut jo yllättävän monta, jotka ovat ainakin yrittäneet auttaa. Sairaalasta mies on ilmeisesti mennyt rautatieaseman mielenosoitusleirille, ja sieltä on löytynyt suomalainen mies, joka huomasi kaverin hädän ja lähti tuomaan häntä Global Clinicille. Sama saattaja etsi ja löysi puhelimeen jonkun, joka puhui darin kieltä ja pystyi tulkkaamaan. Nyt ympärillä on liuta ihmisiä, jotka haluaisivat auttaa, mutta eivät oikein pysty. Global Clinicin psykologi juttelee saattajan kanssa.

– Voisikohan hän jäädä odottamaan tänne hetkeksi, ettei lähtisi vielä mihinkään?

– Ei hän lähde mihinkään. Eihän hänellä ole mitään, mihin lähteä, hän tuli mun kyydillä, saattaja sanoo.

Ensi viikkoon

Klinikkaillan kaksi ja puoli tuntia on kulunut nopeasti. On jaettu särkylääkettä polvikipuun ja päänsärkyyn, otettu pikaverikokeella tulehdusarvoja, tunnusteltu tyrää, tutkittu paleltumaa kasvoissa. Osa potilaista tulee ehkä viikon päästä uudestaan, jos tilanne ei ole parantunut. Itsemurhaa yrittänyt vietiin uudestaan päivystykseen. Adela tulee huomenna päiväkeskukseen kysymään Andreilta, saatiinko hänelle Kätilöopistolta aikaa.

Yllättävän hyväkuntoisia ovat monet ihmiset siihen nähden, että heillä ei ole edes kotia.

– Me ei voida hoitaa täällä mitään kroonisia sairauksia, koska seurantaa ei voi järjestää. Meidän työmme on diagnosointia ja hoitoon ohjaamista, jos epäillään jotain vakavampaa. Ja rauhoittelua, jos vakavampaa ei ole, lääkäri Moona Merikallio sanoo.

Pari hammassärkypotilasta lähtee illan päätteeksi päivystykseen hammaslääkärin saattamana: tilanne on sen verran paha, että klinikan olosuhteet eivät riitä hammashoitoon. Yhdellä psykologeista taas on onnistunut olo: pari ahdistunutta potilasta on saanut apua siitä, että joku on kuunnellut.

Janitakin pääsee lähtemään pian kotiin. Syyrialainen perhe istuu vieläkin pöydän ääressä. Heidän vaaleanpunaisiin puettu taaperonsa näyttää siltä, että tarvitsisi jo iltapuuron ja peittelyn nukkumaan. Millainenkohan peti siellä hätämajoituksessa on?

Riitta ryhtyi 80-luvulla seksityöhön melkein sattumalta. Hän luopui työstään oikeusjutun jälkeen.

Millä tavalla seksi ja seksuaalisuus ovat näkyneet Suomen historiassa?

Varsin monella tavalla.

Tämä selviää Ylen uudesta neliosaisesta Seksi-Suomen historia -dokumenttisarjasta, joka esitetään TV1:llä syyskuussa.

Dokumentissa seksin historiasta Suomessa puhuvat monet eri ihmiset. Ääneen pääsevät niin viranomaiset ja papit kuin he, jotka ovat tehneet seksistä itselleen tulonlähteen.

Yksi haastatelluista on 80-luvulla seksityötä tehnyt Riitta. Sarjan toisessa osassa hän kertoo tarinansa. Riitta kertoo päätyneensä seksityöntekijäksi oikeastaan sattumalta.

– Olin vähän yli 20-vuotias ja kävelin Helsingin keskustassa. Eräs mies ehdotti minulle, että jos lähden hänen kanssaan, hän maksaa minulle seksistä. Ja niin siinä sitten kävi, Riitta kertoo dokumentissa.

Kelpo tienestit rankasta työstä

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita esimerkiksi miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla. Niihin hän kirjoitti: ”Kaunis nainen etsii mukavaa herraseuraa vaikka päiväkahvien merkeissä.”

Parhaina aikoina Riitta nettosi kohtuullisesti. Tienestit saattoivat nousta yli 10 000 markkaan kuukaudessa. 80-luvulla naisten keskipalkka oli noin 121 000 markkaa, joten hänen palkkansa oli varsin mukiinmenevä.

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla.

– Aika paljon laitoin säästöön ja hankin kaikenlaista. Kävin joskus matkoilla vähän rentoutumassa, koska työ oli aika raskasta, Riitta kertoo.

80-luvun seksityöntekijöiden palkat eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna joihinkin nykypäivän prostituoituihin. Vuonna 2015 Yle Kioskin haastattelema Katja kertoi elävänsä parhaimmillaan yhden illan tienesteillä pari viikkoa.

– Tulotaso ylittää monetkin korkeakoulutetut ammatit, Katja kertoi.

Apuna kaupoissa

Dokumentissa kerrotaan, että 80-luvun Suomessa seksityöntekijät liittyivät oleellisesti myös yritysmaailmaan. Prostituoituja kutsuttiin usein firmojen kekkereihin, joissa heidän tehtävänään oli piristää railakkaita juhlia.

Heidän tehtävänään oli myös auttaa yrityskaupoissa. Heidät saatettiin pyytää paikalle, jotta kaupanteko sujuisi liukkaammin. Myös Riitta kertoo osallistuneensa yritysmaailman juhliin:

– Hotelleissa kävin jonkun verran, ja firmojen tilaisuuksissa. Pikkujouluissa ja semmoisissa olin mukana. Silloin saatoin hoitaa illassa 1–2 asiakasta.

Työ loppui tuomioon

80-luvun Suomessa prostituoitujen asema oli kehno. Heidän toimintaansa sääteli hyvin tiukka irtolaislaki, jonka tarkoituksena oli kitkeä prostituutio yhteiskunnasta.

”Minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen.”

Vuonna 1982 huoltopoliisi syytti myös Riittaa ja puolta tusinaa hänen kollegaansa parituksesta ja veronkierrosta. Riitta joutui oikeuteen ja hänet tuomittiin ehdolliseen vankeuteen sekä veromätkyihin.

– Kotiin alkoi tippua lappuja, ja minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen. En pystynyt sellaisia maksamaan, Riitta kertoo.

Tapahtumien jälkeen Riitta luopui työstään seksityöntekijänä.

– Minä vähän pelästyin tapahtuneesta. En sen [tuomion] jälkeen juurikaan mitään tuollaista enää tehnyt. Hankin ammatin ja menin normaalitöihin, Riitta kertoo. 

Seksi-Suomen Historia nähdään Yle TV1:llä tiistaisin 5.–26.9.2017 klo 20.00. Sarja on myös nähtävissä Yle Areenassa. 

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.