Eläin on monelle paljon enemmän kuin pelkkä lemmikki. Viisi naista kertoo, mitä eläinystävä tuo heidän elämäänsä.

Kuvat Outi Törmälä

Pirre ei lähde mihinkään

Eläkeläinen Selma Toikka, 87, ja maatiaiskissa Pirre, 13, Karkkila.

"Muutimme Pirren kanssa palvelutaloon viime joulukuussa. Minulle tarjottiin jo aiemmin paikkaa senioritalosta, mutta sinne ei olisi saanut ottaa kissaa mukaan. Minä en anna Pirreä mihinkään. Niin kauan on yhdessä leipää syöty, että ikävähän sitä tulisi.

Pirre on elänyt koko ikänsä maatilalla, ja minäkin 63 vuotta elämästäni. Pirre kaipaa ulkona juoksemista. Se naukuu joskus ikäväänsä niin kovaa, että joudun sanomaan sille turpa kiinni. Kyllä se sitten tottelee.

Minulla on ollut niin monta kissaa, ettei niitä kaikkia kerkeä edes ajatella. Kun menimme miesvainajani kanssa naimisiin 1946, hankimme ensimmäiset kissamme, Katin ja Pirren. Siitä pitäen Pirre-nimi on kulkenut kissalta toiselle. Katsoin nuorena tyttönä ranskalaisia elokuvia ja olisin oikeastaan tahtonut nimeksi Pierren, mutta muut olisivat vain vääntäneet sen pieruksi.

Sain Pirren tyttärentyttäreltäni, kun se vielä mahtui kämmenelleni. Yksi poika oli leikannut siltä viikset, ja minua säälitti, kun Pirre törmäili joka paikkaan. Nykyään sillä on komeat viikset.

Pirre on jo vanhus, ja se kuorsaa kaiket päivät, useimmiten minun sängyssäni. Kun se nukkuu, se ei kuule mitään. Minullakin on huono kuulo: pommi kuuroutti sodassa toisen korvani.
Seurankipeähän tuo kissa on. Se on aina punkeamassa syliin. Kun lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset käyvät kylässä, Pirre on heti heidän jaloissaan. Kyllä minä sitä paljon silittelen, vaikken sen kummemmin hemmottelekaan. Välillä yksin ollessa tulee pölistyä Pirrelle, että mitäs poika tietää.”

Yhdessä auringossa

Elektroniikkatyöntekijä Tiina Salonen, 22, ja parta-agama Mosse, 2, Salo.

Mosse on lempeä. Se ei vierasta ihmisiä vaan viihtyy sylissä.
Me molemmat nautimme kesäisin auringosta. Mossen juuret ovat Australiassa, joten se pitää valosta ja lämmöstä. Kun lisko ottaa kivellä aurinkoa, sitä ei saa häiritä. Jos se suuttuu, se pullistelee ja pörhistää piikkejään. Pari kertaa Mosse on vihastunut, kun pilvet ovat tulleet auringon eteen.

Muut saattavat kuvitella, ettei Mossesta ole seuraa, mutta minulle se on ystävä. Se katsoo usein polvellani televisiota. Minä myös juttelen Mosselle. Se kuuntelee selvästi: tapittaa minua ja kääntää päätään sivulle. Kutsun sitä mussukaksi ja komistukseksi, ja lässytän kuin vauvalle. Kerron sille tulevaisuudensuunnitelmistani. Töihin lähtiessäni sanon aina Mosselle, että lähden tienaamaan rahaa sen heinäsirkkoihin.

Kun poikaystäväni Timo muutti luokseni puoli vuotta sitten, lupasin Mosselle, ettei se jää kakkoseksi. Timo on lämmennyt Mosselle pikku hiljaa. Nykyään Mosse viihtyy melkein paremmin Timon sylissä kuin minun polvellani, koska Timo ei ole koko ajan silittämässä sitä. Olen siitä vähän mustasukkainen.

Mossen kanssa saa usein hyvät naurut. Kylvetän sen kerran viikossa, ja välillä se innostuu räpiköimään, vaikkei oikein osaakaan. Sitä on hauska katsella. Mosse on käynyt joulusaunassakin. Laitoin sille lauteelle oman vesivadin, ja se taisi tykätä olostaan.

Mosse on aika hidas tajuamaan asioita, mutta kun heiluttelen matoa sen edessä, se alkaa lipoa kieltään. Se osaa myös erotella suosikkiruokansa porkkanat muiden vihannesten joukosta.

Juhlapäivinä ostan Mosselle lahjan. Joululahjaksi se sai riippumaton terraarion nurkkaan. En tiedä tarkalleen, milloin Mosse on syntynyt, koska ostin sen eläinkaupasta. Olen päättänyt, että sen virallinen syntymäpäivä on ensimmäinen kesäkuuta. Olen miettinyt, pitäisikö minun hankkia sille synttärilahjaksi kaveri, vaikka tyttölisko, niin sen ei tarvitsi olla yksin, kun olen töissä.”

Koira tuo turvaa ja rakkautta

Kirjanpitäjä Heidi Kulmala, 27, ja berninpaimenkoira Jeri, 1,5, Nurmijärvi.

Jeri on vauvani. Minä olen sille äiti, eivätkä vanhempanikaan ole pahastuneet, vaikka kutsun heitä Jerin mummuksi ja papaksi.
Vaikka Jeri on iso, se on ihan sylikoira – kiltti, ujo ja vähän jääräpäinen. Erityisesti se arastelee miehiä, mutta kun se tottuu vieraisiin, se on mielellään rapsutettavana. Jeri on myös laiska ja mukavuudenhaluinen. Jos tapaan lenkillä tutun ja pysähdyn hetkeksi, se käy heti maahan makaamaan niin kuin tahtoisi ottaa tirsat.

Jeri on ensimmäinen koirani. Halusin koiran, koska ne tahtovat miellyttää ihmistä. Jeri tuo elämääni rakkautta ja lenkkiseuraa. On ihanaa, kun se nuolaisee kättäni kiitokseksi ruuasta. Asun yksin, joten tuntuu hyvältä, kun se on vastassa töistä tullessa. Jeri luo myös turvallisuuden tunnetta. Kun se on muualla hoidossa, herään öisin jokaiseen rasahdukseen.

Koska Jeri on iso ja pitkäkarvainen, se vaatii paljon aikaa: joka päivä pitää käydä aamu-, päivä- ja iltalenkillä, ja turkki, korvat, silmät ja kynnet täytyy hoitaa viikoittain. Mutta minä nautin siitä, että saan pitää huolta Jeristä.

En ole koskaan ollut yöhiippari, mutta sen jälkeen kun hankin Jerin, baarien kiertely on houkuttanut entistä vähemmän, koska en halua jättää sitä yksin. Välillä työpäivänkin aikana tulee mieleen, miten Jeri mahtaa pärjätä kotona. Kerran työpaikan pikkujoulujen jälkeen se mökötti eikä ollut huomaavinaan minua, kun olin jättänyt sen vanhemmilleni yöksi hoitoon.

Olen käyttänyt Jeriä koirakoulussa 10-viikkoisesta asti, koska isolle koiralle on tärkeää opettaa tottelevaisuutta. Ilman koulutusta ja kuonopantaa se lenkittäisi minua enkä minä sitä. Koulussa Jeri on oppinut peruskäskyjä, kuten istumisen ja seisomisen. Nyt odotamme temppukurssia ja koirahierontakurssia. On ihanaa, että koiran kanssa saa harrastaa.”

Molemmat koulivat toisiaan

Yrittäjä Paula Noopila, 44, ja islanninhevonen Litli-Prins frá Graenidal eli Prinssi, 23, Tuusula.

Minulla ja Prinssillä on pitkä, vakiintunut suhde. Kun muistelen yhteistä, välillä kivistäkin taivaltamme, tulee helposti kyynel silmään. En osaisi kuvitella, ettei Prinssi enää jököttäisi maatalomme pihassa. Kissoja ja koiria on tullut ja mennyt, mutta hevonen on onneksi pitkäikäinen, se voi elää yli 30-vuotiaaksi.

Prinssi muutti meille nelivuotiaana. Ostin sen puoliksi ystäväni kanssa, mutta hän muutti pian pois ja Prinssi jäi kokonaan minulle. Jos se asuisi jonkun toisen tilan tallissa, suhteemme olisi väistämättä etäisempi. Nyt näen Prinssiä ja toista issikkaani, 13-vuotiasta ruunaa Unia, ainakin kolmesti päivässä, kun käyn ruokkimassa ne. Prinssi on lauman pomo, eikä kukaan hypi sen nenille.

Nuorena Prinssi oli ihan hullu, täysin kuriton. Se ei pysynyt paikoillaan eikä käynyt sitä askellajia, jota pyydettiin. Prinssi alkoi tasaantua vasta parikymppisenä. Ehkä olemme koulineet toinen toistamme. Minä olen rauhallinen luonne, siinä Prinssi on muuttunut minun suuntaani. Minuun taas on tarttunut hevosesta määrätietoisuutta.

Nykyään Prinssi on loistohevonen: se on luotettava, tottelee yleensä käskyjä ja pitää mielellään ihmisiä, varsinkin lapsia, selässään. Välillä se kyllä näyttää vanhan luontonsa.

Ratsastimme viime talvena pellon reunaa porukan kanssa ja pidimme Prinssin kanssa perää. Prinssi sisuuntui, että hän ei suostu viimeisenä kulkemaan, ja alkoi pukittaa ja kiriä.

Ruoka on Prinssille pyhä asia. Se alkaa höristä tyytyväisenä, kun lähestyn sitä heinien kanssa. Prinssi on muutenkin kova juttelemaan. Olen oppinut tulkitsemaan sen ääniä. Pitkä hirnuminen tarkoittaa kutsua, ja lyhyt hörähdys merkitsee tyytyväisyyttä.

Prinssin hoitamisesta saa hyvän olon. Se on iso, pehmeä ja lämmin. Välillä harjaan sitä paljon pidempään kuin oikeastaan olisi tarvis. Kun touhuaa hevosen kanssa, siltä saa täydellisen huomion.

Toivon, että Prinssi saa elää terveen vanhuuden. Samaahan sitä toivoo jokaiselle vanhukselle.”

Chinchilla näyttää tunteensa

Kelan asiakasneuvoja Virpi Kinnunen, 27, chinchilla Rain, 1,5, ja 14 muuta chinchillaa, Vantaa.

Nelisen vuotta sitten näin ystäväni luona vanhan chinchillauroksen, joka tuijotti minua tuimasti. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Chinchillojen ulkomuoto on vastustamaton. Hankin pian ensimmäisen oman. Puolen vuoden päästä olin ostanut jo kolme; nyt niitä on 15. Chinchilloista on tullut minulle elämäntapa. Jalostan ja kasvatan niitä myyntiin. Koen chinchillani silti perheenjäseniksi, en kauppatavaraksi.

Chinchilloistani minulle läheisin on Rain-poika. Ostin sen viime syyskuussa virolaiselta tarhaajalta ja kesytin sen itse. Istuin monta iltaa Rainin häkin vieressä vain lueskelemassa, sitten aloin tarjota sille näkkärin muruja. Reilun kuukauden jälkeen se luotti minuun niin paljon, että antoi koskea itseään. Rain on vähän epäileväinen herra, mutta arastelustaan huolimatta se on hirveän utelias. Virtaa riittää. Rain on myös aikamoinen houdini. Kerran se murtautui ulos häkistään. En ole vieläkään keksinyt, miten.

Rain on käynyt näyttelyissä ja pärjännyt hyvin. Olin tippua penkiltä, kun Rain palkittiin laatusertifikaatilla. Olen pojasta tosi ylpeä.

Olen räväkkä ja humoristinen tyyppi, ja chinchillat sopivat täydellisesti luonteelleni. Ne ovat äärettömän uteliaita ja itsepäisiä. Chinchilloista on seuraa. Ne pulputtavat hauskasti, ja kun tulen reissusta kotiin, ne tulevat roikkumaan kaltereihin ja rämistelevät ihan kuin tahtoisivat sanoa: Me ollaan odotettu sua. Kiva kun tulit takaisin.

Aamuisin ennen töihin lähtöä rapsutan kaikkia chinchilloitani. Ne ovat yöeläimiä ja kaipaavat seuraa etenkin hämärän aikaan. Iltaisin päästän ne juoksemaan asunnossani häkki kerrallaan. Kaikkia ei voi päästää ulos yhtä aikaa, sillä silloin veri lentäisi: chinchillanaaraat ovat tarkkoja reviiristään. Välillä ne ruikkivat pissaa minua päin, jos tuntevat olonsa uhatuksi. Silloin saatan suuttua niille, mutta vain hetkeksi.

Parhaita hetkiä ovat ne, kun joku chinchilloista kapuaa syliin, näykkäisee ohimennen korvaa tai hiuksia ja jatkaa matkaa. Niin ne kertovat, että huomaavat minut ja tykkäävät minusta.”

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kertoo uutuuskirjassa rakastuneensa mieheensä Tom Gustafssoniin päätä pahkaa. – En ikinä, mistään, olisi voinut saada parempaa ihmistä rinnalleni.

Hiihtäjä Aino-Kaisa "Aikku" Saarinen, 37,  kertoo Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -uutuuskirjassa suhteestaan mieheensä Tom Gustafssoniin, 39,  Aikku kertoo huomanneensa entisen ammattilaiskoripalloilijan jo vuonna 2000 luentosalissa. Molemmat opiskelivat tuolloin Lahden ammattikorkeakoulussa.

– Pitkänhuiskea koripalloilija Tom Gustafsson osui viereiseen pulpettiin, ja urheilijoina löysimme heti yhteisen sävelen. Komea kaveri paljastui hyväkäytöksiseksi, älykkääksi ja analyyttiseksi, A1-luokan saaliiksi, Aikku kertoo Pekka Holopaisen kirjoittamassa kirjassa.

Aikku tiesi jo tuolloin, ettei valmistu koulusta, mutta muistaa miettineensä päänsä puhki, miten pääsisi viettämään Tomin kanssa kahdenkeskistä aikaa. Hän keksi, että kopiot luentojen muistiinpanoista on helppo keino lähestyä. Aikku kun joutui olemaan paljon pois luennoilta leirien takia. Erään maajoukkueleirin jälkeen kaksikko tapasi kaakaolla.

– Siinä vierähti neljä tuntia. Lopuksi Tom kaivoi kassistaan pinon siistejä opintomuistiinpanoja, mutta kieltäydyin niistä. Kuule, ei musta tietokoneinsinööriä tule. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin oikeastaan tein vähän tikusta asiaa, halusin tutustua sinuun paremmin, Aikku sanoi.

Elämän paras päähänpisto

Aikun mukaan kaakaotreffit eivät heti johtaneet sen kummempaan. Mutta vappuna 2001 hän soitti Tomille hetken mielijohteesta.

– Se oli elämäni paras päähänpisto.

”En ole hetkeäkään ole joutunut katumaan.”

Kaksikko sopi, että he käyvät muutamilla treffeillä ja katsovat, miten suhde etenee. Ja nopeastihan se eteni. Kesällä kaksikko alkoi seurustella, ja syksyllä 2001 Aikku pakkasi kamansa vanhempiensa kotoa, ja pari muutti yhteen.

– Rakastuin Tomiin päätä pahkaa enkä hetkeäkään ole joutunut katumaan. En ikinä, mistään, olisi voinut saada parempaa ihmistä rinnalleni. Minun on turha pelata enää lottoa, sillä seitsemän oikein napsahti jo syksyllä 2001. 

Aikku ja Tom menivät naimisiin kesällä 2012. Tom on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Kuva: Sanoma-arkisto / Panu Rissanen
Aikku ja Tom menivät naimisiin kesällä 2012. Tom on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Kuva: Sanoma-arkisto / Panu Rissanen

Aikku ei katselisi sohvaperunaa

Naimisiin pari meni vuonna 2012. Aikku myöntää kirjassa, ettei välttämättä ole ollut aina helppo kumppani personaanansa, vahvan tahdon ja ammattinsa takia.

”Muista, Aikku, aina se, että minä en koe uhrautuvani tässä millään tavalla.”

Aikun mukan Tom on silti ollut hänen rinnallaan valittamatta. Tuki on ollut pyytetöntä.

– Muista, Aikku, aina se, että minä en koe uhrautuvani tässä millään tavalla. Haluan elää juuri tällaista elämää juuri sinun
kanssasi, Tom on sanonut Aikun mukaan useasti.

Tom on kulkenut Aikun mukana arvokisoissa vuosia. Tämän lisäksi Aikku arvostaa Tomissa sitä, että tämä on pitänyt itsestään huolta myös aktiiviuran jälkeen.

– Sohvaperunaa en katselisikaan, Aikku kertoo.

Aikun mukaan moni kuvittelee, että hän määrää heidän kotonaan kaapin paikan.

– Ei se todellakaan niin mene. Kovin harva tietää, miten meillä eletään, ja se sopii oikein hyvin.

Parin ensimmäinen lapsi, Amanda Ellen, syntyi toukokuussa 2016.

Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Teos, kirjoittanut Pekka Holopainen) ilmestyi 27.9.2016.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kertoo Tahto-kirjassa, että hänen ja kaksossisko Maijan välit eivät ole palautuneet ennalleen keväällä 2015 tapahtuneen välirikon jälkeen.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen, 37, kertoo tällä viikolla ilmestyneessä Tahto Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -kirjassa ristiriitaisista väleistä kaksossiskoonsa Maija Saariseen. Siskosten välit katkesivat keväällä 2015, kun Aino-Kaisan hiihtoon liittyvä päätös ei miellyttänyt Maijaa.

Kaksikon hiihtoseura Lempäälän kisa tarjosi Aikulle mahdollisuutta päättää, haluaako hän tehdä hiihtäjävalinnat Kuusamon SM-kisoihin vai antaako hän seuran päättää. Maija olisi toivonut, että Aikku olisi käyttänyt hänelle tarjottua valtaa. Näin Maija olisi päässyt SM-kisojen parisprinttiin Aikun kanssa. Aikku antoi kuitenkin seuran päättää, eikä Maija tullut valituksi. Tämä oli kova paikka Maijalle.

”Välimme eivät ole palanneet ennalleen, korkeintaan jonkinlaiseen välirauhan tilaan.”

– Maija ei matkustanut Kuusamoon lainkaan, vaan mökötti kotona. Lopputulos oli ennätyksellisen pitkä ja jäätävä välirikko. Välimme eivät sittemminkään ole palanneet ennalleen, korkeintaan jonkinlaiseen välirauhan tilaan. Kaksossisko osaa halutessaan olla kylmä ja torjuva kuin mannerjää, Aikku kertoo toimittaja Pekka Holopaisen kirjoittamassa kirjassa.

Aino-Kaisa Saarinen on voittanut neljä MM-kultaa, yhden hopean ja neljä pronssia. Olympialaisista hänellä on kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Taustalla Aikun vanhemmat vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Sirpa Räihä
Aino-Kaisa Saarinen on voittanut neljä MM-kultaa, yhden hopean ja neljä pronssia. Olympialaisista hänellä on kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Taustalla Aikun vanhemmat vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Sirpa Räihä

Maija: Vanhemmat ovat Aikun henkilökohtainen huoltojoukko

Kirjasta selviää myös, että Maija-siskoa on kaihertanut sekin, miten paljon Aikku saa huomiota ja apua heidän vanhemmiltaan. Kaksosilla on myös kaksi isosiskoa, 10 vuotta vanhempi Terhi ja 8 vuotta vanhempi Tarja, joka asuu Tanskassa. Myös Terhi on Maijan kanssa samaa mieltä.

– Vanhemmat ovat Aikun henkilökohtainen huoltojoukko, se on jotenkin ilmiselvää, koska se on aina ollut niin. Häneltä on urheillessa jäänyt käytännön elämä kokonaan opettelematta, mikä on vähän surullista, Maija kertoo kirjassa.

Aikku ja Maija ovat aikaisemminkin puhuneet räiskyvistä väleistään. Alkuvuonna 2016 he kertoivat Me Naisten haastattelussa, että välejä ovat koetelleet kateus, erilaiset elämäntilanteet ja huippu-urheilijan itsekäs elämäntapa. Maija kertoi haastattelussa, että sai esimerkiksi lukea Aikun raskaudesta lehdestä.

Aikku ja Maija kertoivat Me Naisissa alkuvuodesta, että he olivat jo lapsena todella kilpailuhenkisiä. "Jos toinen meistä kaatui ladulla, toinen pinkoi ihan varmasti ohi", Aikku kertoi. Kuva: Milka Alanen
Aikku ja Maija kertoivat Me Naisissa alkuvuodesta, että he olivat jo lapsena todella kilpailuhenkisiä. "Jos toinen meistä kaatui ladulla, toinen pinkoi ihan varmasti ohi", Aikku kertoi. Kuva: Milka Alanen

Kirjan mukaan närää siskosten välille on aiheuttanut myös se, miten usein Aikku käy syömässä vanhempiensa luona. Siskojen mielestä Aikku aterioi vanhempien luona vuoden jokaisena päivänä. Aikun mukaan tämä on mahdotonta ihan jo teoriassakin, sillä hän on ollut pian 15 vuotta pari sataa päivää vuodessa poissa kotoa. Aikun mukaan todellinen luku on sata.

"Maija ja Terhi ovat päiväsaikaan töissä, eikä Tarjakaan oikein Tanskaan asti vellikellon soittoa kuule."

– Jos äiti kutsuu syömään hyvää ja terveellistä ruokaa, pitäisikö minun kieltäytyä, jotta siskot olisivat tyytyväisiä? Maija ja Terhi ovat päiväsaikaan töissä, eikä Tarjakaan oikein Tanskaan asti vellikellon soittoa kuule, Aikku ihmettelee.

Aikun mukaan siskot kuulemma myös paasaavat äidille, että tämän pitäisi lopettaa Aikun paapominen. Kirjan mukaan Terhi-sisko on sitä mieltä, Aikku melkeinpä käyttää hyväksi vanhempiaan.

Aikku: Kukaan ei muista, että menestykseni hedelmistä on riittänyt muillekin

Aikusta jokainen neljästä lapsesta on saanut vanhemmilta oman 25 prosenttinsa. Hän ihmettelee myös, että siskot ovat unohtaneet kaiken hyvän, mitä Aikku on muiden eteen tehnyt. Aikku luettelee kirjassa, että hän on esimerkiksi ostanut äidin ja isän keittiöön koneita ja raaka-aineita ruuanlaittoon.

– Kukaan ei näytä muistavan myöskään sitä, että menestykseni hedelmistä on kyllä riittänyt jotain aina muillekin. Kukahan maksoi tai hoiti vanhemmille ilmaiset arvokisamatkat, tai Maijalle majoituksen Falunin MM-kisoissa? Olen ajoittain ollut myös lapsista ainoa, joka ei ole tuottanut isälle ja äidille tuskaa ja murhetta, kun nyt mietin vaikka siskojeni parisuhdekuvioita, Aikku sanoo kirjassa.

Erilaisista muistoista ja näkemyksistä huolimatta Aikku kertoo kirjassa, että tietää Maijan ja Terhin rakastavan häntä – kuten hänkin heitä.

– Oveni ovat aina sepposen selällään Terhille ja Maijalle.

Lue Aikun ja Maijan yhteishaastattelu helmikuulta kokonaan täältä.

Tahto Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Teos, kirj. Pekka Holopainen) ilmestyi 27.9.2016.

Milanon naisten paratiisi on mannaa kaikille Velvet – muotitalon tarina -sarjan ystäville.

IS TVLEHTI: Italialaista draamasarjaa katsoessa ei voi välttyä mielleyhtymiltä espanjalaiseen suosikkisaippuaan Velvet – muotitalon tarina. Jälleen estradilla on muotitalo, nyt milanolainen vaatetavaratalo Il paradiso delle signore eli Naisten paratiisi. Eletään 1950-lukua, ja Milanoon saapuu nukkavieru nuori nainen, sisialainen Teresa Iorio (Giusy Buscemi), joka päätyy tavarataloon töihin.

Teresa on kaunis ja luonteeltaan pippurinen, ja kitkaa ja kipinöitä aiheuttaa heti ärsyttävä tavaratalon omistaja Pietro Mori (Giuseppe Zeno). Hänen vuokseen Teresan setä on joutunut pahoihin vaikeuksiin. Mori on komea, mutta mahdoton. Sellaisista miehistä Teresalla on harmi kyllä kokemusta.

Myyntityön suhteen kokemusta sen sijaan ei ole laisinkaan. Teresa huomaa olevansa ummikko sekä muodin että asiakaspalvelun suhteen. Tavaratalon miehet silti arvostavat paitsi hänen ulkomuotoaan myös persoonallista idearikkauttaan. Myyjätärkollegat piikittelevät maalaistyttöä, ja Teresa saa oitis vihamiehiä, mutta myös ystäviä. Komeita miehiä riittää Morin ohella muitakin, muun muassa humoristinen mainosmies, Morin oikea käsi Vittorio (Alessandro Tersigni).

Monica Vullon ohjaaman tv-sarjan pohjalla on Emilé Zolan romaani Naisten paratiisi (1912). Sarjan alussa Zolan tavaramerkki, yhteiskunnallinen ja naturalistinen ote, ei välity vahvana. Tapahtumien siirtäminen 1800-luvulta veikeälle 1950-luvulle tuo väistämättä keveyttä mukanaan. Nyt koukutetaan naisia hekumalliseen bikinimuotiin.

Jatkossa kulutuskriittiset teemat kulkevat mukana, ja erityisesti keskitytään ostosparatiisin, suuren tavaratalon koneistoon, joka uhkaa hukuttaa alleen pienemmät yrittäjät. Salaperäinen Pietro Mori kamppailee tosin itsekin talousvaikeuksien kanssa ja yrittää Velvet-muotitalon Alberton tapaan saada bisneksiinsä helpotusta rikkailla naimakaupoilla.

Zolan kirjan maailmaa on myös myyjien keskinäinen kilvoittelu ja kyräily. Heti alussa Teresaa aletaan epäillä tavaratalossa sattuneista varkauksista. Kiinnostava pyrkyri on Monica (Margherita Laterza), joka käyttää kaikki keinot saavuttaakseen tavoitteensa. Zolan romaanissa naisten kilpailu on vielä räikeämpää ja julmempaa, nyt toimitaan vaivihkaisemmin. Kopea päällikkö Clara (Christiane Filangieri) yrittää pitää langat käsissään ja omat salaisuutensa verhon takana.

Vahva teema ovat perhesuhteet. Teresan setä on vankilassa, eikä suku arvosta nuoren naisen työskentelemistä pahimmalle kilpailijalle, kaiken nielevälle tavaratalolle. Kun isä saapuu vakain aikein hakemaan tytärtään takaisin Sisiliaan sulhasensa luo, joutuu Teresa kasvamaan hetkessä aikuiseksi. Tehdäkö kaikkensa sukunsa ja perheensä vuoksi vai salliako itselle pala vapautta – ja kenties rakkautta?

Velvet – muotitalon tarinaan verrattuna italialaissarja tuntuu räiskyvämmältä, mutta myös etäisemmältä. Sarja lämpenee hitaasti, ja hahmojen menneisyydestä paljastuu asteittain lisää.

Alku antaa odottaa runsaasti romanttisia kiemuroita, niin pitkään ja lempeästi herra Mori sekä myös Vittorio uutta suojattiaan tiirailevat. Kielletty hedelmä houkuttelee helposti, mutta bisneselämä on julmaa ja määrätietoista. Onko 20-osaisella sarjalla minkäänlaisia mahdollisuuksia päättyä onnellisesti vai ei – se jää katsojan jännättäväksi.

Milanon naisten paratiisi, Yle Teema ti klo 19.00.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

VAAKA

Odota, kunnes hetki on oikea. Älä levittele eteenpäin tietoa, josta et mene takuuseen. Ylireagointi voi johtaa nopeasti ongelmiin.

 

SKORPIONI

Aloita uudistukset itsestäsi. Saat päivän tapahtumista kaipaamaasi itsetunnon nostatusta. Pienet muutokset elintapoihisi tulevat tarpeeseen.

 

JOUSIMIES

Sinulla on paljon tekemistä. Et voi voittaa, jos annat tilaisuuksien livahtaa ohitse. Älä jää istuskelemaan paikoillesi.

 

KAURIS

Älä sooloile, vaan noudata sääntöjä tunnollisesti. Erityisesti liikenteessä kannattaa tänään olla erityisen varovainen. Pysy tutulla ja turvallisella maaperällä.

 

VESIMIES

Puhu tunteistasi avoimesti, niin ajatuksesi selviävät. Älä päästä ketään painostamaan sinua suuntaan tai toiseen. Ole tarkkana rahaa pyytävien tahojen kanssa.

 

KALAT

Vanha tuttu palaa elämääsi ja tarjoaa ratkaisua käsillä olevaan ongelmaan. Suunnittele seuraavaa siirtosi tarkkaan. Hätiköinti voi kostautua nopeasti.

 

OINAS

Ota riski ja tee jotain, mistä olet haaveillut jo pidempään. Aseta itsellesi selkeä tavoite. Vältä kapeakatseisuutta ja ole avoin kaikelle uudelle.

 

HÄRKÄ

Lähde kaikkeen mukaan täydellä sydämelläsi. Mene sinne, missä tapahtuu. Kerää ympärillesi erilaisia ihmisiä ja anna tilaisuus romanssin syntymiselle.

 

KAKSONEN

Kotona pysyttely voi olla hyvä ratkaisu. Ympäröi itsesi ihmisillä, joihin voit luottaa. Vanhempi sukulainen saattaa aiheuttaa sinulle harmeja.

 

RAPU

Työ ja huvi kulkevat käsi kädessä tänään. Päivä on otollinen verkostoitumiselle ja itsesi kehittämiselle. Luvassa on hyödyllisiä oivalluksia.

 

LEIJONA

Vietä aikaa uusien ihmisten kanssa ja ota heiltä opiksi. Tarkasti laadittu suunnitelma ei takaa sitä, ettei kuvaan ilmaantuisi yllätyksiä ennemmin tai myöhemmin.

 

NEITSYT

Ole huolellinen ja kiinnitä huomiota yksityiskohtiin. Virallisten asioiden hoitaminen vaatii nyt erityistä tarkkuutta. Vietä päivän päätteeksi laatuaikaa rakkaittesi kanssa.