Lahjaksi voi antaa myös sanoja. Kuva: Shutterstock
Lahjaksi voi antaa myös sanoja. Kuva: Shutterstock

Kysyimme äitienpäivän kunniaksi suomalaisnaisilta, mitä he haluaisivat kertoa äidilleen.

Ainakin kiitoksen hyväksymisestä, halauksista ja metatöistä, joiden merkityksen ymmärtää vasta aikuisena.

Kunpa huomaisit, kuinka kaunis olet

”Haluaisin kertoa äidilleni, kuinka kaunis hän on aina ollut ja on yhä. Toivoisin, että hän oppisi vihdoin huomaamaan sen itse ja tykkäämään itsestään. Tuntuu surulliselta, ettei äitini ole koko ikänään kelvannut itselleen, vaikka kaikille muille on.” Nainen, 35

Kiitos, että olet hyväksynyt ratkaisuni

”Kiitos, että opetit rakastamaan hyvää ruokaa, ruuanlaittoa ja ulkona syömistä.

Kiitos, ettet ole ikinä kommentoinut ulkonäköäni millään tapaa negatiivisesti tai kommentoinut painoani tai sen muutoksia.

Kiitos, että olet ottanut poikaystäväni lämpimästi vastaan ja kohdellut heitä kuin omia lapsiasi.

Kiitos, että olet aina hyväksynyt kaikki ratkaisuni. En ole koskaan kuullut vihjailuja siitä, mitä pitäisi opiskella tai tehdä työkseen. On oikeasti tuntunut siltä, että olet tyytyväinen minuun, teinpä mitä tahansa elämälläni.

Kiitos, että olet opettanut näyttämään hellyyttä fyysisesti ja verbaalisesti, olemaan säästelemättä halauksia ja minä rakastan sinua -sanoja.” Nainen, 28

”Kiitos, ettet ole ikinä kommentoinut ulkonäköäni negatiivisesti.”

Kiitos, että opetit itsenäiseksi

”Kiitos, että opetit riippumattomuuden ja itsenäisyyden mallin ja tärkeimmän opin: ”Tyhmien kanssa ei tarvitse leikkiä”. Viimeisin on osoittautunut hyvin hyödylliseksi elämässä.” Nainen, 39

Olet rakas, vaikka joskus ärsytätkin

”Voisin ehkä sanoa äidilleni, että totta kai hän on minulle rakas, vaikka välimme ovatkin aika kompleksiset ja ärsyynnyn tosi usein häneen. Miksi ihmeessä omille vanhemmille välittämisen osoittaminen – tai ainakin sen suoraan sanominen – on tosi vaikeaa, vaikka lapselle, puolisolle tai ystäville rakastamisen sanomisessa ei ole mitään ongelmaa?” Nainen, 38

Et häpeä erilaisuutta

”Rakas äitini, olet ihana ja upea nainen, jolta olen oppinut paljon elämästä.

On ollut mahtavaa huomata, kuinka äiti–tytär-suhteemme on kehittynyt viime vuosina, ja se on nykyisin niin lämmin. Iloitsen kovasti yhteisistä matkoistamme. Toivottavasti ehdimme vielä reissata.

Olet jaksanut kuunnella ja auttaa meitä lapsiasi silloinkin, kun sinulla on ollut itselläsi kiire ja rankat ajat. Arvostan kovasti itsenäisyyttäsi ja asennettasi elämään. Olet uskaltanut riuhtaista itsesi pois kipeistä asioista ja hakea apua muun muassa läheisen alkoholismiongelmaan sekä uskonnolliseen taakkaan.

Et jää murehtimaan mennyttä etkä pohdi liikaa tulevaa, vaan elät selvästi tätä hetkeä. Et häpeä erilaisuutta etkä tuomitse enää ketään. Siksi on aina niin ihanaa kuulla äänesi puhelimessa tai keskustella keittiönpöydän ääressä erilaisista asioista. Harmikseni näen sinua ja isääni niin harvoin. Teillä on ihana, yli 40 vuotta kestänyt suhde, ylä- ja alamäkineen, jollaisesta haaveilen itsekin. Olette aina niin läsnä toisillenne sekä meille muille.” Nainen, 38

”Olet uskaltanut riuhtaista itsesi pois kipeistä asioista.”

Kiitos, että olet nähnyt vaivaa

”Haluaisin kiittää äitiäni siitä, kuinka paljon hän on käyttänyt aikaa ja nähnyt vaivaa minun ja sisarusteni arkisten asioiden eteen: siis sellaisten, joita kukaan ei erikseen isommin noteeraa ja joita nykyään metatöiksikin kutsutaan. Ne huomaa näköjään vasta, kun itsellä on lapsia ja pääsee säätämään lääkäriasioita, hankkimaan säähän sopivia vaatteita, vastailemaan Wilma-viesteihin ja järjestämään syntymäpäiviä.” Nainen, 39

Tuomitsetko liian herkästi?

”Haluaisin sanoa äidilleni, että voi kun osaisit rentoutua ja irrotella enemmän. Olet kuin isäsi oli, hieman takakireä pessimisti, mistä välillä kärsin aikalailla. Huomaat asioista aina ensimmäiseksi ne negatiiviset puolet ja sanot ne myös ääneen. Tuomitset asioita ja ihmisiä liian herkästi.

Kiitos siitä, että et kommentoi tai puutu tapaani kasvattaa lapsiani tai olla heidän kanssaan. Olet aina avulias ja valmis kuuraamaan saunan lattian tai pesemään ikkunat. Siis aina, mikä on häkellyttävää.

Olet aina valmis myös tulemaan kylään, mistä joudun joskus puremaan hammastani. Olet nimittäin todella kova puhumaan, ja mitään en kaipaan kodissani enempää kuin hiljaista ympäristöä. En jaksaisi kommentoida joka asiaa. Mutta sinä olet eläkkeellä ja rakastat puhua, kun ympärillä on kuulijoita. Kovaan ääneen.” Nainen, 38

”Olet aina itkenyt ja nauranut helposti, ja se on ihanan vapauttavaa.”

Huolehtisitpa vähemmän elämästä

”Olet opettanut, että tunteita saa ja pitää näyttää. Olet aina itkenyt ja nauranut helposti, ja se on minusta ihanan vapauttavaa. Olen tainnut tulla samanlaiseksi.

Olet aina välittänyt ja kantanut huolta meistä lapsista, mutta elämästä voisit ehkä huolehtia vähemmän. Olen perinyt sinulta taipumuksen pelätä pahinta, ja siitä on aika harvoin mitään hyötyä.

Onneksi sinusta on tullut vanhemmiten vähän rennompi. Sitä on mahtavaa seurata. Osaat nauttia elämästä, irrotella ja kokeilla kaikkea, mikä joskus pelotti.

Ihailen sinun ja isän parisuhdetta ja sitä, miten onnellisilta edelleen vaikutatte. Arvostatte toisianne ja teillä on hauskaa yhdessä. Olette antaneet mallin rakastavasta kodista. Toivon, että pystyisin itse joskus samaan.” Nainen, 28

Olisinpa tuntenut sinut

”Äitini kuoli, kun olin 32. Silloin en tajunnut, mitä menetin. Nyt tuntuu, etten ehkä koskaan tuntenutkaan häntä. Ensin olin lapsi ja teini, jota omat vanhemmat eivät kiinnosta ihmisinä. Sitten repäisin itseni rajusti irti kotoa, hakeuduin kauas vanhemmistani, ja kun elämäni tasaantui, äiti sairastuikin vakavasti.

Näin hänelle nyt sanoisin: Viimeiset vuodet olivat sinun hoitamistasi, eivät suhteemme hoitamista tai korjaamista. En kadu niitäkään hetkiä, mutta olisinpa jo aiemmin kysynyt, kuka olet ja miksi.” Nainen, 42

Näyttelijä Antti Luusuaniemi ja mainosalalla työskentelevä vaimo Lili Zoe Ermezei ovat perhekeskeisiä työnarkomaaneja.

Näyttelijä Antti Luusuaniemi, 37, ja Lili Zoe Ermezei, 29, tapasivat kuusi vuotta sitten Budapestissa mainoskuvauksissa. Ensimmäiseksi Lili ihastui suomalaisnäyttelijän nahkalaukkuun, sitten mieheen.

– Paitsi, että Antilla oli hyvä maku, hän oli myös sympaattinen, komea, antelias ja mukava. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Lili kertoo.

Jo seuraavana kesänä Lili jätti uransa ja rakastamansa työn ja muutti Suomeen Antin luo.

– Olin niin nuori ja rakastunut, etten epäröinyt hetkeäkään, Lili sanoo.

Antin ammatti tosin herätti hänessä epäilyksiä.

– Pelkäsin, että Antti olisi itseään täynnä. Mutta luultavasti hän saa tarpeeksi huomiota näyttämöllä, sillä kun hän tulee kotiin, hänessä ei ole tippaakaan egoismia tai narsismia.

"Pelkäsin, että Antti olisi itseään täynnä."

Kumpikin heistä on sitä mieltä, että mustasukkaisuus vie ihan turhaa energiaa.

– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tunnu missään, kun Antti suutelee muita näyttelijän työssään. En silti tee siitä ongelmaa, sillä Antti osaa erottaa työn ja yksityiselämän. Olemme tiimi emmekä tunne itseämme uhatuksi, Lili sanoo.

Perhekeskeiset työnarkomaanit

Perheen ja uran välillä tasapainottelu onkin Lilin ja Antin elämässä jokapäiväinen haaste. Molemmat suhtautuvat työhönsä intohimoisesti, mutta arvostavat myös perheen yhteistä aikaa.

– Haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin, mutta ei se ole sen tärkeämpää kuin muu elämä. Ei elämää ja perhettä voi siirtää syrjään, Antti sanoo.

"Voisin elää työlleni 24 tuntia vuorokaudessa."

– Olen aina ollut työnarkomaani ja voisin elää työlleni 24 tuntia vuorokaudessa, mutta olen oppinut Antilta, ettei se voi olla ihmisen ainoa arvo. Hän muistuttaa minua siitä, että lopussa meillä ei ole kuin perhe, mainostoimistossa strategisena johtajana työskentelevä Lili jatkaa.

Jännittikö Liliä äitipuolen rooli?  Miten Antti ja Lili jakavat  kotityöt? Mikä on ollut  heidän suhteessa vaikeinta aikaa?  Lue lisää Me Naisten numerosta 34/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Antin ideoima Red Carpet –leffafestivaali Hyvinkäällä 31.8. – 3.9.

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja ministeri Suvi-Anne Siimes erosi puolueesta jäätyään pois eduskunnasta. Kuva: Heli Blåfield

Suvi-Anne Siimes on ollut 9 vuotta vanhemman puolisonsa kanssa yhdessä 30 vuotta. – Olisi surkeaa, jos avioliitto kariutuisi siihen, että elämänpiirit erkanevat toisistaan.

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, Työeläkevakuuttajat TELA:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes miettii omia eläkevuosiaan vain harvoin.

– Enemmän pohdinta liittyy siihen, että puolisoni on minua yhdeksän vuotta vanhempi. Elämänsuunnitelmaamme kuuluu, että hän jatkaisi töissä mahdollisimman pitkään, jotta elämänpiirimme eivät erkanisi liikaa, Siimes sanoo Me Naisten Tämän olen oppinut haastattelussa.

Siimes on ollut puolisonsa kanssa yhdessä kolmisenkymmentä vuotta.

– Olisihan sen surkeaa, jos avioliitto kariutuisi siihen, että elämänpiirit erkanevat toisistaan.

Politiikka on sotaa

Ministerinä ja kansanedustajan toiminut Suvi-Anne Siimes sanoo, että hänellä oli politiikassa toimiessaan väärä kuva pelin säännöistä.

– Ymmärsin vasta politiikasta poistuttuani, että osa epäonnistumisistani ja vaikeuksistani johtui siitä, että minulla oli täysin väärä kuva politiikasta kun menin sinne, Siimes pohtii.

–Olin lukenut filosofiaa ja kuvittelin, että politiikka toimii keskustelun ja avoimuuden periaatteilla. Sitten ihmettelin ja paheksuin sitä pelaamista, johon törmäsin. Kärsin siitä.

Siimes kuvaa politiikkaa sodaksi, jossa on vain välirauhoja.

– Siellä ei ole mitään onnellista loppua. Tämä oli tärkeää ymmärtää edes jälkikäteen.

Politiikka opetti Siimeskelle, mitä valta on, ja miten sitä käytetään. Ja mitä sen saavuttamiseksi ollaan valmiita tekemään.

Siimes erosi vasemmistoliitosta 2007.

– Olin nuorena puoluetta vailla ollut vasemmistolainen, ja sellainen minusta on tullut vanhempanakin. Minulle on luonnollinen tila olla tällainen hang-around. On kauhean tärkeää, että ihminen voi identifioitua johonkin poliittiseen suuntaan olematta puolueen jäsen. Puolustan oikeutta tällaiseen maailmankuvaan.

Suvi-Anne Siimes kertoo Me Naisten haastattelussa myös, miten oppi jo lapsena, että hänen perheessään on salaisuus, mitä hän ajattelee työstä ja johtajuudesta ja mitä tajusi aikuisen poikansa häissä? Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 34/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

 

Lauri Ylönen kertoo IS:lle, että hänen ja Katriina Mikkolan esikoinen syntyy vuodenvaihteessa.

Ilta-Sanomat kertoo, että muusikko Lauri Ylönen on valmistautumassa uuteen ihanaan elämänvaiheeseen: hänen avopuolisonsa Katriina Mikkola on raskaana!

Ylönen kertoo parin esikoisen syntyvän vuodenvaihteen aikaan.

– Olen todella onnellinen, että minusta tulee taas isä. Lapset ovat elämän tärkein asia. Olen perhekeskeinen, ja perhe on minulle ylitse muun, Ylönen kertoo IS:lle.

Pariskunta ei vielä kerro lapsen sukupuolta, vaan se saa pysyä toistaiseksi heidän välisenä salaisuutena.

Ylösellä on toinenkin lapsi, 9-vuotias Julius-poika Ylösen ex-puoliso Paula Vesalan kanssa. 

Ensimmäisen kerran Ylönen esitteli Katriina-rakkaansa vuoden alussa Emma-gaalassa. Julkisuuteen astuminen uuden tyttöystävän kanssa ei ollut vaikeaa, vaikka Ylösen ja Vesalan ero oli aiempana syksynä puhuttanut paljon.

– Mietimme asiaa neljä minuuttia. Minulla on täällä paljon ystäviä ehdolla, ja tietysti tulimme kannustamaan Paulaa, Lauri kertoi Me Naisille.

Ylösen ja Vesalan välit ovat hyvät pitkästä suhteesta ja avioerosta huolimatta.

– Eromme oli tunteellinen ja tunteikas, sillä ehdimme olla Paulan kanssa yhdessä kaksitoista vuotta ja saimme ihanan lapsen. Tuohon kaikkeen liittyy hienoja muistoja. Kun tunne oli molemminpuoleinen, ero meni niin kauniisti kuin vain voi mennä, Ylönen kertoi Me Naisille.

Ohjaaja Tiina Lymi on kokenut vaatimattoman lapsuuden ja muutaman eron, mutta selvinnyt niistä päättäväisen luonteensa ansiosta: – Minä kykenen ja pärjään ja jaksan, hän sanoo.

Ohjaaja Tiina Lymi, 45, kasvoi yksinhuoltajaäidin ja veljensä kanssa tamperelaisessa lähiössä ja muistaa lapsuutensa taloudellisesti vaatimattomana.

– En ikinä saanut niitä farkkuja tai sitä fillaria, jonka olisin halunnut. Eikä tuntunut kivalta, kun jouduin hakemaan luokan edestä opettajalta vaateavustuslappua, hän kertoo.

Tiina tiesikin jo varhain, että haluaa elämässään pidemmälle.

– Kun mutsi osti kiertelevältä kauppiaalta tietosanakirjasarjan, luin sen kokonaan läpi. Ajattelin, että minä en jää tänne tamperelaiseen lähiöön, vaan minun pitää hankkia viisautta ja tietoa, jotta pääsen pois. Se antoi tietyn draivin.

Hän uskoo, että tietynlainen lapsuus jättää jäljen ja halun pärjätä omillaan.

– Mielessäni elää koko ajan vahvana ajatus siitä, että rakennan perusturvaa ympärilleni, että minä kykenen ja pärjään ja jaksan. Olen tullut pitkälle ja kivunnut monta porrasta.

Elämän opit

Ohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä on elämässään läpikäynyt ihmissuhteiden päättymiseen liittyviä suruja, mutta haluaa uskoa, että on niiden myötä tullut viisaammaksi.

– Eroistani olen oppinut sanomaan ei. En myöskään enää olisi niin kiltti ja hyväuskoinen. Pitää mennä sellaisista tilanteista pois, joissa ei ole hyvä kohti tilanteita, joissa on hyvä olla, Tiina sanoo.

Uskoa rakkauteen hän ei kuitenkaan ole menettänyt.

– Olisi ihan hirveää olla niin kyyninen. Jos huonojen kokemusten jälkeen ei enää uskaltaisi rakastaa, elämä olisi kauhean surullista.

Miltä nuoresta naisesta tuntui muuttaa opiskelemaan Helsinkiin? Pelkääkö Tiina mitään? Mitä hän ajattelee uudesta urastaan elokuvaohjaajana? Lue lisää Me Naisten numerosta 34/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.