Näin säälittävä salakuljetusyritys tuskin onnistuu. Kuva: Shutter

Etukäteen kaivettuja viinakätköjä, väkevillä terästettyjä hedelmiä ja viinipussi rintaliiveissä. Miksi aikuinen ihminen vaivautuu salakuljettamaan alkoholia festarialueelle, vaikka rahat riittäisivät oluttelttaankin?

Viime viikonloppuna järjestyksenvalvojan käteen sattui poikkeuksellisen painava paahtoleipäpaketti. Järvenpään Puistobluesiin menossa ollut festarivieras oli kaivertanut Jaloviina-pullon leivän sisään. Näppärää, muttei poikkeuksellista.

Festivaalien ja muiden yleisötapahtumien tiukat alkoholisäädökset houkuttelevat kepeään kansalaistottelemattomuuteen. Koska tapahtumien luonteeseen kuuluu joka tapauksessa erilaisten alkoholijuomien nautiskelu, moni päättää tulla Alkon kautta ja pakata mukaan omat viinaksensa.

Ja silloin kun pitää kehitellä keinoja, joilla hämätään järjestyksenvalvojia, janoinen suomalainen paljastaa kekseliäisyytensä. Pullot käydään hautaamassa alueella maahan ennen festariviikonloppua, viinaa pistetään ruiskulla sitrushedelmiin, teipataan taskumatti tissien väliin ja sujautetaan muutama pikkuväkevä nutturaan.

– Ihmiset käyttävät todella paljon aikaa ja energiaa erilaisten salakuljetuskeinojen kehittämiseen. Sillä tavalla varmaan nostatetaan festarifiilistä, ylikonstaapeli Eeva Korhonen Helsingin poliisilaitokselta sanoo.

Eivätkä huuruista salakuljetustoimintaa harrasta vaan viikkorahoillaan vitkuttelevat teinit, vaan myös kunnollista palkkaa nauttivat aikuiset ihmiset, joilla luulisi riittävän euroja anniskelualueen hanojen antimiin. Mutta miksi?

– Ehkä kielletyn hedelmän houkutus on aika kova, sillä kiinnijäämisellä ei ole muita seurauksia kuin se, että joutuu luovuttamaan juomansa järjestyksenvalvojille, ensi viikonloppuna järjestettävän Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä pohtii.

Minkä nuorena oppii

Promoottori tuumaa, että kyse saattaa olla nuorempana aloitetusta tavasta, joka tarjoaa kiinnijäämisenpelon takia jännitystä työssäkäyvän aikuisen tasapaksuun elämään. Alkoholin salakuljettaminen on kevytanarkismia sääntöjä vastaan ilonpidon puolesta.

Niemelä kertoo nähneensä yhtenä vuotena Ruisrockissa yli 60-vuotiaan tyylikkään herran, joka hörppi tyytyväisenä omasta taskumatistaan.

– Festarit ovat irtiotto arjesta, eli ehkä siksi otetaan muutenkin rennommin eikä niin välitetä säännöistä. Onnistuneista salakuljetusreissuista saa myös hyviä tarinoita, joita kerrotaan kavereille.

Ylikonstaapeli Korhonen on samoilla linjoilla. Hän uskoo, että festareilla ihmiseen iskee vapaudentunne, joka saa vastuullisen aikuisenkin hulluttelemaan.

– Jos säännöissä lukee, ettei omia juomia saa tuoda festivaalialueelle, niin sitä olisi lain tietysti toteltava. Ei voi antaa ovelille erityisoikeuksia, vaikka haluaisikin, Korhonen sanoo ja nauraa.

Ylikonstaapeli sanoo, että poikkeuksellisen briljantin viinapiilon paljastuminen turvatarkastuksessa riipaisee sydäntä, vaikka hän edustaakin kuria ja järjestystä – virkavaltaa.

–Haluaisin onnitella hyvästä ideasta, mutta järjellä ajateltuna on tietenkin hyvä, että salakuljettaja jäi kiinni.

Suomalaisten homma

Paljon festivaaleja maailmalla kiertänyt Niemelä sanoo, että suomalaisilla on erityisen paneutunut ja intohimoinen suhtautuminen alkoholin salakuljettamiseen.

­– En ole törmännyt ulkomaisilla festivaaleilla samanlaiseen ilmiöön, ja jos olen nähnyt jonkun yrittävän salakuljettamista, niin ne ovat olleet yleensä suomalaisia, Niemelä naurahtaa.

Promoottori uskoo, että paras tapa kitkeä festarikansan smuglaushommia on palvelutason parantaminen. Se, että festivaaleilla tarjotaan muutakin kuin olutta, hyviä viinejä, elämyksellisiä drinkkejä ja vieläpä siten ettei tiskille tarvitse jonottaa minuuttitolkulla.

– Jokainen voi miettiä, että kumpi maistuu paremmalta: juuri avattu kuohuviini vai pitkään muhinut reidenlämpöinen kossu?

Ylikonstaapeli kannustaa ihmisiä etsimään festarifiilikstä jostain muualta, jos omat juomat jäivät portille.

–Siellähän on yleensä myös se anniskelualue.

Niin ja ne bändit.

Lue myös:

Näihin rintaliiveihin mahtuu pullollinen viiniä

Tätä tyylikästä käsilaukkua ei tunnista viinitönikäksi

Näin saat viinipullon auki ilman pullonavaajaa – video

Spencer Elden poseerasi Nevermind-klassikkoalbumin kannessa tasan 25 vuotta sitten. Nyt hänestä on otettu uusi kuva samanlaisissa olosuhteissa.

Lauantaina tuli kuluneeksi tasan 25 vuotta, kun Nirvanan klassikkoalbumi Nevermind julkaistiin. Kanteen ikuistettiin tuolloin neljän kuukauden ikäinen vauva, Spencer Elden. Kannen kuvasi aikoinaan Kirk Weddle, mutta nyt toinen valokuvaaja, John Chapple, on saanut houkuteltua Eldenin uudestaan veteen kuvattavaksi. New York Postissa julkaistu kuva on muuten samanlainen kuin alkuperäinen, mutta tällä kertaa Eldenillä on sortsit jalassa, eikä vedessä lillu ongenkoukussa roikkuvaa yhden dollarin seteliä.

Vanhemmat saivat kuvasta 200 dollaria

Elden päätyi kanteen vuonna 1991, sillä hänen vanhempansa olivat valokuvaajan ystäviä. Kuvan ottaminen kesti 15 sekuntia, ja vanhemmat saivat kuvasta 200 dollaria. Daily Mail haastatteli Eldeniä vuonna 2007, kun tämä oli vielä teini.

− On vähän pelottavaa, että niin moni on nähnyt minut alasti. Toisaalta on siistiä olla albumin kannessa. Minulle asia tuntuu melko normaalilta, sillä olen kasvanut tietäen olevani Nirvana-vauva, Elden kertoi lehdelle vuonna 2007.

Nykyään Elden asuu Independent-lehden mukaan Los Angelesissa ja tekee kuulemma taidetta sekä kasvattaa tomaatteja. Nirvanan jäsenet, Kurt Cobain, Dave Grohl ja Krist Novoselic, eivät aikoinaan olleet mukana kansikuvauksissa, mutta Elden ei ole myöhemminkään tavannut yhtyeen elossa olevia muusikoita Grohlia eikä Novoseliciä.

Nevermind oli aikoinaan Nirvanan läpimurtolevy ja sitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta.

Milka Ahlroth näyttelee Irlantiin muuttanutta Julianaa draamaelokuvassa Jumissa.

IS TV-LEHTI: Eurooppalaiset, usean maan yhteistyöelokuvat ovat EU:n myötä olleet arkipäivää jo kauan. Yleä lukuun ottamatta suomalaiset ovat kuitenkin yhä vain harvoin mukana yhteistuotannoissa.

Helsinki Filmin ja irlantilaisen Ripple World Picturesin karhean realistisessa Jumissa-elokuvassa pääosassa on irlantilaisköriläs, monista brittielokuvista tuttu ja jälleen hyvän roolin tekevä Colm Meaney.

Hän näyttelee kolean tuulisille kotikonnuilleen Dubliniin palaavaa Frediä, joka asunnottomana ja työttömänä joutuu nukkumaan vanhassa autossaan. Fred tutustuu nuoreen huumeheppuun Cathaliin (Colin Morgan). Reilusta ikäerosta ja erilaisista harrastuksistaan huolimatta kaksi yksinäistä ystävystyy, ja yhdessä he löytävät uusia näkökulmia ankeaan elämäänsä.

Monista brittielokuvista tuttu Colm Meaney näyttelee Frediä, jolla on orastava romanssi Milka Ahlrothin esittämän Julianan kanssa. Kuva: Yle kuvapalvelu.
Monista brittielokuvista tuttu Colm Meaney näyttelee Frediä, jolla on orastava romanssi Milka Ahlrothin esittämän Julianan kanssa. Kuva: Yle kuvapalvelu.

Suomi-kuvaa edustaa Milka Ahlroth, joka näyttelee Irlantiin muuttanutta musiikinopettaja Julianaa. Hän törmää uimahallissa mieskaksikkoon, ja kohta ilmassa jo väreilee Julianan ja Fredin välillä pieni ja aavistuksenomainen romanssinpoikanen.

Cathalin huumevelkojen ja vaikean isäsuhteen myötä ihmissuhdedraamassa sukelletaan lopulta syviin vesiin. Elokuvan käsikirjoittajana debytoi Ciaran Creagh ja ohjaajana Darragh Byrne

Jumissa, Liv klo 21.00

Riikka Pulkkisen uutuuskirja vetoaa erityisesti heihin, joita kiinnostaa näyttelijän työ.

Aurelia on hehkutettu näyttelijälupaus. Kun hänet roolitetaan Berliiniin sijoittuvaan näytelmään, vanhemmat järkyttyvät selittämättömän paljon. Isä vannottaa tulemaan puheilleen – mutta saa ilmaisukyvyn vievän sairauskohtauksen ennen kuin ehtii kertoa asiansa.

Tästä lähes dekkarimaisesta asetelmasta alkaa Riikka Pulkkisen uusin romaani, joka kirjailijalleen tyypillisellä tavalla on matka keskelle kipeää, salattua ihmissuhdesolmua. Välillä seurataan Aureliaa, välillä ääneen päästetään minäkertojana äiti, joka on salaisuuden vartija. Sen paljastaminen ennakkoon pilaisi lukunautinnon, mutta sitä olennaisempaa onkin seurata, miten ihminen muuttuu ja kasvaa, kun saa tietää asioita, jotka muuttavat koko siihenastisen elämän.

Aurelian työtä kuvataan niin perusteellisesti, että ilman kiinnostusta se saattaa jopa puuduttaa.

Riikka Pulkkisella on aina ollut taito tasapainoilla kauniin ja lähes kliseisen ilmaisun välillä, ja siinä hän on vahvoilla nytkin. Perhesalaisuuksissa sen paremmin kuin nuoren naisen kasvutarinassakaan ei ole mitään erityisen uutta, mutta juonta kuljetetaan niin vetävästi, että lukijan on käännettävä sivuja tiheään tahtiin. Erityisen kiinnostava lukukokemus tämä on lukijalle, jota näyttelijäntyö ja rooliin uppoaminen kiinnostaa – Aurelian työtä kuvataan niin perusteellisesti, että ilman kiinnostusta se saattaa jopa puuduttaa.

Yksi romaanin päähenkilöistä on Berliini, kaupunki joka kahtia jakautuneen historiansa vuoksi sopii täydellisesti salaisuuden pitopaikaksi. Lukukokemuksen bonuksena tulee siis myös matkakuume ja ehkä hieman seikkailunhalukin.

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

(Otava)

Cheekin äiti, sisko ja veli olivat lauantaina katsomassa räppärin klubikiertueen päätöskonserttia.

Cheek eli Jare Tiihonen on puhunut usein julkisuudessa kaksosveljestään Jere Tiihosesta. Kaksikko on myös julkaissut Instagramissa lukuisia yhteiskuvia. Tällä kertaa Jere on kuitenkin julkaissut harvinaisen perhepotretin. Kuvassa ovat Jaren ja Jeren lisäksi heidän äitinsä ja Theresa-siskonsa.

– Kiitos veikka jälleen. Oli mahtava olla mukana 8-salilla Alpha Omega -klubikiertueen päätös keikoilla perheen ja ystävien kanssa, Jere Tiihonen on kirjoittanut kuvatekstiin.

Theresan lisäksi Cheekillä on myös toinen sisko. Isänsä Cheek menetti vuonna 2012, kun tämä sai sydänkohtauksen pilkkireissulla. Cheek puhui aikoinaan kuolemasta Vain elämää -sarjassa, joka kuvattiin vain pari kuukautta kuoleman jälkeen.

– Mietin, mikä mun tehtävä on täällä, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että se tulee olemaan tää musa ja nää biisit. Toivottavasti ne jää elämään, Cheek sanoi syksyllä 2012 esitetyssä ohjelmassa.

Cheek on käsitellyt isänsä kuolemaa myös Niille joil on paha olla -biisissään.

Tiesitkö? Tiihonen ei ole Cheekin alkuperäinen nimi. Lue lisää täältä.

Yhteiskuvasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.