Haluaisitko tehdä jonkun näin iloiseksi? Tutkimusten mukaan se on helppoa. Kuva: Shutterstock.
Haluaisitko tehdä jonkun näin iloiseksi? Tutkimusten mukaan se on helppoa. Kuva: Shutterstock.

Pienet hyvät teot ilahduttavat myös tekijäänsä – tutkitusti.

Joskus pienellä teolla on suuret seuraukset. Ilahduttaminen ei vaadi paljon, mutta saattaa lämmittää mieltä vielä vuosien jälkeen. Parhaimmillaan hyvä teko synnyttää dominoefektin – hyväntekijä insipiroi muita tekemään samoin.

Toisten huomioimisella on paitsi psykologisia ja emotionaalisia, myös fyysisiä vaikutuksia. Tutkimusten mukaan hyvän tekeminen vähentää sosiaalista ahdistusta, laskee verenpainetta ja tuo hyvää mieltä paitsi teon hetkellä myös myöhemmin. Parhaimmillaan positiiviset sosiaaliset kohtaamiset, esimerkiksi tuntemattoman auttaminen, voivat nostaa itsetuntoa.

Kysyimme naisilta, mitkä pienet, hyvät teot ovat jääneet mieleen.

Äiti pesi jääkaapin

”Olin aika surkeana, koska olin juuri eronnut. Äiti (joka ei suin surminkaan yleensä puutu taloudenhoitooni) toi ruokaa ja pesi jääkaapin. Siitä tuli kiva olo.”

Tuntemattoman kehu lohdutti

”Lapseni oli hankalimmassa uhmavaiheessa 2,5-vuotiaana, kun lomailimme etelässä. Uskaltauduimme menemään illalla kivaan ravintolaan toisen lapsiperheen kanssa, ja jännitin koko illan, ettei lapseni vain häiritsisi muiden illallisrauhaa. Ilta meni kuitenkin kivasti. Lähtiessään viereisen pöydän rouva tuli pöytäämme ja sanoi meille: ”Halusin erikseen tulla sanomaan, että teillä on aivan ihanat ja hienosti käyttäytyvät lapset. Oli ilo seurata teitä.” Mikään ei olisi voinut ilahduttaa ja lohduttaa enempää siinä elämäntilanteessa.”

Ohikulkija avasi silmät

”Oli paha päivä. Vauva ei nukkunut vaan huusi kuin hyeena koko aamun. Lähdin työntämään häntä vaunuissa, ja huuto vain kaikui pitkin peltoja. Olin varmasti aivan törkeän pahantuulisen näköinen. Vastaani tuli kävelyllä oleva vanha mies, joka huikkasi ohi mennessään, että onpas kaunis päivä! Äkkiä tajusin, että niinpäs onkin. Jotenkin papan hymy ja kiva kommentti kevensivät mieltäni.”

Naapuri pelasti pakasteet

”Olin lasten kanssa autolla ruokakaupassa, ja kappas, kun palasimme autolle, se ei enää käynnistynytkään. Akku loppu. Paniikki. Lapset kiljuivat takapenkillä, kaikilla oli nälkä ja pakasteet sulivat. Soitin naapurille ja kysyin, voisiko hän millään tulla hakemaan meitä. Ja hän tuli, vaikka oli itsekin kiireinen lastensa kanssa. Tulipa hyvä mieli!”

Vastaantulija kantoi perunat kotiin

”Opiskeluaikana olin tulossa viikonlopun vietosta kotoa, mukanani monta kiloa perunoita, leipää ja muuta elintarviketta, jota äitini oli pakannut matkaani. Raahasin ruoka- ja vaatekassejani puuskuttaen pitkin Tampereen pääkatua, kun nuori mies pysäytti minut ja kysyi, voisiko kantaa ostokseni. Hän saattoi minut kotiin asti.”

Naapurin lumilinko

”Yhtenä erittäin lumisena talvena naapurimme kävi ihan hyvää hyvyyttään lumilingon kanssa putsaamassa jokaisen portinedustan, koska aura-auto oli aurannut puolen metrin kinokset porteille. Vein kiitoksena hänelle punaviinipullon.”

Valmiiseen pöytään

”On aina ihanaa, kun minulle on tehty ruokaa, ja se on esimerkiksi jo uunissa, kun tulen töistä kotiin.”

Kullan kallis kuski

”Olin pari vuotta sitten lenkillä, kun minut pysäytti eläkeikäinen pariskunta. He olivat väsyneitä ja eksyksissä, koska olivat kävelleet kotoaan aivan liian kauas. Heillä ei ollut rahaa bussiin saatikka taksiin, eikä minullakaan ollut rahaa lainattavaksi. Näytin kännykän kartasta, että lyhin matka kotiin on rämeisen metsän halki tai tietä pitkin noin seitsemän kilometriä. Sääliksi kävi, kun tajusin, että heillä menee ainakin puolitoista tuntia, että pääsevät kotiinsa. Neuvoin tien ja jatkoin itse matkaani. Juoksin autolleni, ja vaikka minulla oli siinä vaiheessa jo kiire hakemaan poikaani treeneistä, päätin, että etsin pariskunnan tien varresta ja annan heille kyydin kotiin. Löysin heidät helposti, olinhan itse kertonut suorimman reitin. Nappasin heidät kyytiin ja heitin kotiinsa. He olivat todella iloisia ja kiitollisia. Ja minä sain koko päiväksi hyvän mielen.”

Veljenpoika ja pusuhymiö

”Ilahdun joka kerta, jos veljenpoikani jaksaa vastata WhatsApp-viesteihini. Tämä on merkittävää siksi, että sen jälkeen, kun hän meni kolmannelle luokalle, vastaaminen ei ole ollut automaattista – pikemminkin poikkeus. Vastauksissa on yleensä pelkkiä emojeita, mutta liikutun aina, kun ne tulevat 9-vuotiaalta pojalta. Toisaalta olen myös oppinut, että jos kaipaa jonkun yhteyden, kannattaa lähettää vain söpöjä koirakuvia tai -videoita. Niihin saa aina vastaukseksi naaman, jolla on sydänsilmät, tai pusuhymiön.”

Ystävän oikeat sanat

”Ystävä kysyi hankalassa elämäntilanteessa, mitä minulle oikeasti kuuluu. Hän myös kuunteli ja sanoi juuri ne oikeat sanat, joiden avulla henki kulki paremmin. Hän viestitteli pariin otteeseen keskustelumme jälkeenkin ja varmisti, että olin kunnossa. Siitä tuli tosi hyvä fiilis, ja ystävyytemme syveni.”

Yllätys suurkaupungissa

”Kaverini jätti lompakkonsa taksiin New Yorkissa, sisällä luottokortit ja kaikki. Paniikki ei ehtinyt iskeä, sillä hän huomasi katoamisen vasta, kun löytäjä otti häneen yhteyttä Facebookissa. Neuvokas nuori muotiyrittäjä oli ottanut lompakon talteen taksin takapenkiltä ja etsinyt kaverini Facebookista. Haimme lompakon muutaman korttelin päästä alle tunnin kuluttua hukkaamisesta. Että voi suurkaupungissa ihmisen hyvyydestä ilahtua!”

Kotinsa löytänyt koira

”Näin lenkillä koiran, joka oli yksin. Pysähdyin ja yritin katsella, olisiko koiran emäntä jossain lähellä. Ketään ei näkynyt, ja koirakin näytti siltä, että haahuilee vain edes takaisin. Yritin lähestyä koiraa ja katsoa kaulapannasta, josko siinä olisi tietoja. Koira murisi ja näytti hampaita. Pidin pientä etäisyyttä, koska en ole kovin rohkea, ainakaan vieraiden koirien seurassa. Soitin löytöeläintaloon ja kyselin neuvoja. Lopetin puhelun lyhyeen, kun huomasin toista koiraa ulkoiluttavan tytön ja ajattelin, että jospa hän tunnistaisi koiran. Tyttö ei tuntenut koiraa, mutta osasi veikata, minkä kadun varrelta se saattaisi olla.

Lähdimme yhdessä soittelemaan muutamien talojen ovikelloja kysyäksemme, tunteeko kukaan kyseistä koiraa. Ei tarvinnut käydä montaa taloa käydä läpi, kunnes oven avasi nainen, joka osoittautui koiran emännäksi. Hän luuli koiran olevan aidatulla takapihalla eikä ollut vielä edes huomannut, että koira oli karannut. Koiran ja emännän jälleennäkeminen helpotti oloani hurjasti. Tuli vahva tunne, että tein päivän hyvän työn.”

 

Saksalainen halpamarkettiketju saapui Suomeen 15 vuotta sitten ja on vuosien varrella muokannut arkeamme monella tapaa.

Lukuisat pahvilaatikot, sekaiset hyllyt, hedelmät, joita ei punnittu itse. Kun pian 15-vuotispäiväänsä Suomessa viettävä Lidl rantautui Suomeen, monelle vierailu halpamarketissa oli eksoottinen kokemus, vähän kuin olisi ulkomailla ollut.

Epäsuomalaisuus oli räikeintä Lidlin ensimmäisinä vuosina. Lidleissä ei ollut aluksi lainkaan kassahihnoja, eikä kassojen päädyissä ollut pakkaustasoja, mutta näihin suomalaiset eivät tottuneet. Lidlin oli taivuttava. Itsepunnitusta Lidleissä ei ole sen sijaan vieläkään.

– Lidl oli Suomessa ensimmäinen hard discounter -ruokaketju, eli myymälätyyppi, jossa on rajattu valikoima ja pelkistetty, halvan oloinen ja näköinen esillepano. Tuotteita ei juuri hyllytetä, vaan ne pannaan esille vaikkapa lavoina. Konsepti on toki muuttunut Suomeen tulon jälkeen, kertoo Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto.

Luoto sanoo, että vähittäiskauppa on kansainvälistynyt hurjasti 15 vuoden aikana. Syy ei silti ole pelkästään Lidlin.

– Kun Suomi liittyi EU:hun, valikoimat ovat ruokakaupassa moninkertaistuneet. Lidl on ollut yksi osa kasvavaa kansainvälistymistä, ja se on isona toimijana merkittävästi lisännyt kilpailua ruokakaupassa, Luoto sanoo.

Nykyään lähes jokaisella suomalaisella on Lidlistä jonkinlainen mielipide, puolesta tai vastaan, ja kauppaketju on myös onnistunut muuttamaan Suomea monella tavalla. Esimerkiksi näin: 

  1. Lidl sekoitti sosiaaliluokkia. Aluksi Lidlissä käynti tuntui jotenkin nololta, jopa häpeälliseltä. Pikkuhiljaa työsuhde-Audejakin alettiin nähdä Lidlin parkkipaikoilla, ja Lidlissä käymisestä tuli jollakin tapaa sosiaalisesti hyväksyttävää.
  2. Lidlin tulo lisäsi ruokakauppojen kilpailua. Esimerkiksi S-ryhmän halpuutuskampanjat syntyivät ikään kuin vastaiskuna Lidlin halvoille hinnoille.
  3. Lidlin myötä Suomessa on mahdollista asioida ruokakaupassa, jossa ei kysytä kanta-asiakaskorttia.
  4. Kashmir ei ole enää vain rikkaiden etuoikeus. Noin 70 eurolla sai viime vuonna Lidlistä laadukkaan kashmirneuleen.
  5. Köyhäilystä on tullut muotia. Nykyään on ylpeyden aihe sanoa, että kesämekko maksoi alle kympin. 
  6. Lidl on saanut suomalaiset puhumaan. Jos puolituttujen kanssa on jo käyty kahvipöydän keskustelu säästä, nykyään jutellaan siitä, mistä kukin päivittäisostoksensa tekee.
  7. Lidl opetti suomalaiset vaihtuviin valikoimiin ja teemamaaviikkoihin: Italia-viikko, Ranska-viikko, USA-viikko… Joitakin tuotteita saa myymälöistä vain tietyn ajan. Se tarkoittaa samalla sitä, että asiakkaan on seurattava Lidlin tarjouslehtisiä, jotta pysyy kärryillä, mitä milloinkin on myynnissä.
  8. Lidl on muuttanut myös ulkomailla matkustelua siten, että nykyään voi reissatessa suorittaa ostokset Lidlissä, ja kaikki on siellä samalla tavalla kuin lähimmässä koti-Lidlissä. Yleensähän on kiva ulkomailla tutustua paikallisiin kauppoihin, mutta joskus kiireessä on aika kätevää asioida Lidlissä.

Millaisia muistoja Lidl sinussa herättää? Mikä on paras Lidl-löytösi? Entä mikä Lidlissä raivostuttaa? Kerro meille!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Linda Liukkaan tärkein kohderyhmä on pienten lasten isät.

Linda Liukas on palkittu lastenkirjailija ja koodauslähettiläs. Liukkaan tietotekniikka-aiheiset Hello Ruby -lastenkirjat ovat olleet jättimenestys maailmalla: ensin hän keräsi kirjoilleen 380 000 euron arvoisen joukkorahoituspotin ja voitti sitten kiinalaisen 130 000 euron arvoisen muotoilupalkinnon.

Liukkaan uusin, keskiviikkona julkaistu kirja vie lapset tutkimusmatkalle internetiin. Kirjasarjan oikeudet on myyty 22 kielialueelle.

Vaikka Liukkaan teokset ovat lastenkirjoja, kirjailija on kertonut tärkeimmäksi kohderyhmäkseen pienten lasten isät. Hänen mukaansa isien roolimallilla on tärkeä vaikutus pienten tyttöjen päätöksiin.

– Ollessani pieni muut isät sanoivat tietokoiden olevan kalliita aikuisten juttuja. Oma isäni sen sijaan opetti, ettei ole asiaa, mitä ei voisi tietokoneella korjata. Opettelimme yhdessä juttuja ja välillä mokailtiin, Liukas muistelee.

”Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.”

Liukkaan mukaan koululla on paljon vaikutusta lapsen asenteisiin, mutta vanhemmilla vielä suurempi. Liukas haaveileekin omistavansa kymmenen vuoden päästä koulun, jossa teknologiaa kehitetään yhdessä lasten kanssa.

– Lapsia pitää kannustaa löytämään oma juttunsa, ja heitä pitää altistaa uusille asioille. Ei suljeta liian aikaisin mahdollisuuksia lapselta. Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.

Ruby pienten poikien esikuvana

Teknologia-alalla vallitsee vieläkin merkittävä naispula. Liukas kannustaa naisia innostumaan alasta, sillä teknologiaan tarvitaan naisten näkökulmia.

– Ohjelmoija on se henkilö, joka käyttää tietokonetta ratkaistakseen maailman ongelmia, ja tarvitsemme naisten näkemystä. Tietokoneella voi ilmaista itseään ja muuttaa maailmaa paremmin kuin millään muulla, Liukas sanoo.

Kun Liukkaan ohjelmointityöpaja Rails Girls alkoi menestä, hän kohtasi vanhempia miehiä, jotka yrittivät neuvoa joka käänteessä.

– Kun sulkee korvansa setämiesten kritiikiltä, ei törmäile lasikattoihin.

Liukas kertoo ylpeimmäksi hetkekseen sen, kun pienet pojat ovat tulleet kertomaan hänelle, että kirjojen naiskoodaaja Ruby on heidän esikuvansa.

– Se on feminismiä parhaimmillaan, kun nainenkin voi olla teknologia-alan esikuva.

 

Illan tv-dokumentissa seurataan muslimityttö Sonitaa, joka haaveilee räppärin urasta.

”Huudan häkistäni uupuneena, hintalappujen painosta nuutuneena”, räppää nuori muslimityttö. Youtube-hitiksi muodostuneella musiikkivideolla hän esiintyy muun muassa mustelmaisena lapsimorsiamena. Räppäävä morsian on Sonita Alizadeh Afganistanista.

Rokhsareh Ghaemmaghamin uusintana viime syksyltä nähtävä dokumentti Sonita-tytöstä on vaikuttava kuvaus nuorten naisten ahdingosta runnellussa Afganistanissa. Elokuvan alkupuolella 18-vuotias Sonita elää pakolaisena Iranissa tukikodissa, joka auttaa lapsia ja nuoria selviytymään.

Sonitan oma selviytymiskeino on musiikki. Hän unelmoi rap-tähteydestä Amerikassa ja tahtoisi vanhempiensa olevan Michael Jackson ja Rihanna. Sen sijaan hänellä on kuusikymppinen äiti, joka saapuu Afganistanista hakemaan tytärtään pakkoavioliittoon. Morsiusrahoilla aiotaan maksaa Sonitan veljelle morsian.

Dokumentissa kysytään, onko oikein, että nuori tyttö on maksuväline. Länsimaissa vastaus on selvä, mutta vanhoillisissa muslimiperheissä eletään traditioiden mukaan.

Afganistanissa ja Iranissa naisten ei sovi laulaa ja esiintyä. Kun musiikkivideo Bride for Sale leviää somekanavilla ja päätyy televisioon, itse dokumentintekijöiden on astuttava esiin. Tässä hämärtyy raja tallentavan dokumentin ja hyväntekeväisyyden välillä, mutta katsoja ei voi kuin seisoa dokumentaristin rinnalla.

Sonita Yle Teema & Fem su 20.08. klo 22.00

 

Madonna juhli viikolla syntymäpäiviään ja julkaisi sen kunniaksi kuvan koko perheestään.

Popin kuningatar Madonna, 59, jakoi perjantaina ensimmäistä kertaa koskaan yhteiskuvan kaikkien lastensa kanssa. Kuvassa Madonnan kanssa poseeraavat pojat Rocco, 17, ja David, 11, sekä tyttäret Lourdes, 20, Mercy James, 11, ja 4-vuotiaat kaksoset Estere ja Stella.

Kuva on julkaistu Madonnan syntymäpäivän kunniaksi. Hän täytti 59 vuotta 16. elokuuta. Syntymäpäiviään hän juhli Italiassa.

 

Birthday 🎉🎂🎈🇮🇹♥️

A post shared by Madonna (@madonna) on

Lourdes ja Rocco ovat Madonnan biologisia lapsia. Lourdesin isä on Madonnan entinen henkilökohtainen valmentaja Carlos Leon. Roccon isä on elokuvaohjaaja Guy Ritchie, jonka kanssa Madonna erosi vuonna 2008. David, Mercy James, Estere ja Stella ovat adoptoitu Malawista.

Madonna adoptoi Esteren ja Stellan Malawista viime helmikuussa. Alkuvuodesta prosessi tuotti ongelmia. Tyttöjen isä väitti, ettei adoptio mennyt hänelle kerrottujen suunnitelmien mukaan.

– Minulle kerrottiin alussa, että Esther ja Stella menevät asumaan rikkaan naisen luo ulkomaille, ja että hän antaa heille kunnon koulutuksen ja palauttaa heidät sitten minulle, asumaan kanssani ja auttamaan perhettäni, tyttöjen biologinen isä Adam Mwalen kertoi.

Lue lisää täältä: Madonna julkaisi iloisen videon adoptiokaksosistaan – tyttöjen isä väittää, että häntä on huijattu

Myös Madonnan aiemmat adoptiot kuohuttivat. Vuonna 2006 laulaja adoptoi Malawista Davidin ja vuonna 2009 Mercy Jamesin. Erityisesti Mercyn adoptio synnytti kritiikkiä.

Tytön äiti kuoli synnytyksessä, ja sukulaiset sijoittivat lapsen orpokotiin. Jälkikäteen isovanhemmat kuitenkin kertoivat suunnitelleensa, että olisivat ottaneet lapsen hoitaakseen, kun tämä on 6-vuotias. He syyttivät Madonnaa lapsen varastamisesta ja repimisestä juuriltaan. Alun perin he olivat hyväksyneet adoption.

Juttua muokattu 20.8. 12.35: Lourdesin isä on Madonnan entinen henkilökohtainen valmentaja Carlos Leon. Ei Guy Ritchie, kuten aiemmin jutussa kerrottiin.