Jösses, nyt se on kehdannut häipyä kodistaan. Onneksi koti kulkee mukana! Kuva: Shutterstock
Jösses, nyt se on kehdannut häipyä kodistaan. Onneksi koti kulkee mukana! Kuva: Shutterstock

Teitkö uudenvuodenlupauksen? Toivottavasti et ainakaan luvannut käyttäytyä kuin 1800-luvun nainen. Hän nimittäin ei saa puhua useammin kuin häntä puhutellaan.

Aivoilla ei ole sukupuolta, totesivat tutkijatkin hiljan. Mutta olipa jo 1800-luvulla pientä yritystä suhtautua sukupuoliin tasa-arvoisesti. Vai mitä mieltä olette tästä vuoden 1889 niksejä käsittelevän Paras kaikista -kirjan kohdasta nimeltä "Eroitus miehen ja naisen sielunlahjain välillä" (kieliasu alkuperäinen):

"Naisen älyn voimista on ollut paljon toisistansa eroavia mielipiteitä ja väittelyitä, ja meidän on myöntäminen että naisella ainakin muutamissa seikoissa on yhtä korkeat älynlahjat kuin miehelläkin. Nopeassa käsitysky'yssä ja tarkkapäisyydessä voittaakin nainen usein miehen samoin mielikuvituksessa ja maussa. Syvempiin tutkimuksiinkin ovat naiset näyttäyneet kykenevänsä, heidän huomionsa ja muistonsa on yhtä tarkka kuin miestenkin."

Mutta aijai, ne heikkoudet, monet heikkoudet:

"Kielten oppimisessa, kielioppia lukuunottamatta, ovat he yhtä nerokkaita kuin miehetkin, mutta metafysiikassa ja matematiikassa ovat he näyttäyneet olevansa heikompia, ehken sentähden kun he perheellisten huolin tähden eivät ole voineet kiintyä näiden aineiden tutkimiseen sillä innolla, jota ne vaativat."

Upeaa! 

Jos 1800-luvun neuvot kiinnostavat, kirja vinkkaa myös, miten olla hyvä vaimo. Joskin nykynaisen ei kannata tällaiseen käytökseen pohjata uudenvuodenlupaustaan:

"Hyvän vaimon tulee olla ja ei olla kolmen esineen kaltaisen. Hänen tulee niinkuin etanan pysyä aina kodissansa, vaikka hänen ei pidä etanan tavoin pitää päällänsä kaikkea omaisuuttansa."

Ok, 1800-luvun kieli ei selkeästi jaksa lähteä erottelemaan, mikä nyt on kotilo ja mikä oikea etana. Jatketaan:

"Hänen tulee olla kuin kai'un, nimittäin hän ei saa puhua useammin kuin häntä puhutellaan, mutta hänen ei pidä kai'un tavoin aina pitää viimmeistä sanaa. Hänen tulee tornikellon tavoin ottaa ajasta vaaria, mutta ei niinkuin kellon antaa kuulua äänensä yli kaupungin."

No nyt on vaatimusta! 

Lähde: Paras kaikista. Ensimmäinen suomalainen niksikirja. Tehnyt H. Hagdal. Helsinki, 1889. Uudelleenjulkaissut Jon Hällström & Salakirjat-kustantamo (2012).

Elämässä on joskus pakko ottaa riskejä. Toisinaan se kannattaa, toisinaan ei.

Joskus elämässä sattuu noloja asioita suunnittelematta. Lue niistä täältä. Mutta toisinaan sitä tulee ottaneeksi tietoisen riskin silläkin uhalla, että siitä jää kiinni.

Nämä asiat nolottavat, jos niistä jää kiinni:

  1. Hississä pieraiseminen.
  2. Koiran kakkojen jättäminen naapurin pihalle.
  3. Lidlin kassan vedettäminen siitä, että tomaatit ovat ulkomaisia, vaikka on varsin hyvin tiennyt sujauttaneensa pussiin kalliimpia kotimaisia tomskuja.
  4. Baarijonossa etuileminen.
  5. Netflix-pettäminen.
  6. Fiksun esittäminen. Joskus tulee nyökyteltyä pokkana asioihin, joista ei tiedä mitään. Viimeistään jatkokysymysten kohdalla on parempi vain tunnustaa.
  7. Nenän kaivaminen työpaikalla.
  8. Alushousujen nyppiminen pois persvaosta julkisella paikalla.
  9. Kun harjoittelee täydellistä repliikkiä eksälle tai esimiehelle ja asianosainen sattuu kuulemaan sen.
  10. Masturbointi työpaikan vessassa.
  11. Vessapaperirullien varastaminen baarista.

 

Vierailija

Saako maitopurkin ottaa takarivistä? Testaa, osaatko kauppaetiketin

Iloisesti otan aina tuoreimmat tavarat kaupasta.Maidot ja leivät taka rivistä ja kalan kyseessä ollessa kysyn että onko jotain tuoreempaa vielä kylmiössä... Tämä johtuu siitä että käyn kaupassa kerran viikossa ja joskus väli on puolitoistakin viikkoa.. Eihän kukaan voi vaatia että maanantaina ostan maidon jossa viimeinen myyntipäivä on tiistaina.. Joisinko sitten loppuviikon hapanta maitoa tai olisinko ilman???
Lue kommentti

Lehtien ja kantojen ottaminen pois vihanneksista ennen punnintaa on tuttu ilmiö kaupoissa. Testasimme, kuinka paljon tämä kiistelty nuukailukeino todellisuudessa säästää rahaa.

Saako kukkakaalista kuoria lehdet irti, ennen kuin sen punnitsee? Entä ottaa ananaksesta pois ison hattuosan – sehän painaa vaikka kuinka paljon? Vastaukset jakavat mielipiteet voimakkaasti: yksille se on osoitus äärimmilleen viedystä nuukuudesta, toiset taas eivät halua maksaa vihannesten niistä osista, joita ei käytä ja jotka kuitenkin menevät kotona roskikseen.  

Ilmiö tunnistetaan kyllä kaupoissa. Esimerkiksi Helsingin Ruoholahden K-Citymarketin vihannesosastolta löytyy pahvilaatikkoja, koska moni repii esimerkiksi kukkakaalin lehtiosat irti. Laatikosta lehdet viedään kaupan biojätteeseen.

Taloussanomien julkaiseman uutisen mukaan nuukailu vihannestiskillä ihmetyttää kauppiaita. 

Lue myös: Rahat vähissä? 16 + 1 vinkkiä, miten säästät ruokamenoissa, mutta syöt silti hyvin

Mutta kuinka paljon vihannesten ylimääräisten osien poistaminen ennen punnitsemista todella säästää rahaa? Kuinka merkittävästä nuukailukeinosta on todella kyse?

Me Naiset testasi, miten hinta muuttuu, kun ananaksesta, latva-artisokasta, herkkusienistä, parsakaalista ja kukkakaalista ottaa lehdet tai kannat pois.

Kukkakaali: 2,10 euroa maksavan kukkakaalin hinnaksi tuli 1,80 euroa, kun siitä kuori kaikki lehdet pois.

Ananas: 2,30 euroa maksavan kokonaisen ananaksen hinta tippui 1,95 euroon, kun sen kannan väänsi pois.

Latva-artisokka: 2,60 euron hinnasta tuli 2,40 euroa, kun lyhykäisen kannan katkaisi pois.

Herkkusienet: Kaksi herkkusientä maksoi yhteensä 75 senttiä. Ilman kantoja hinnaksi tuli 60 senttiä.

Parsakaali: Keskikokoinen parsakaali maksoi 1 euron ja ilman kantaa 80 senttiä.

Lopputulos: Jos lehtiä ja kantoja lähtee nyppimään irti, säästää yhden vihanneksen kohdalla parhaimmillaan muutamia kymmeniä senttejä. Prosentteina mietittynä vihanneksen hinta laski jopa 20 prosenttia. Näistä ostoksista olisi säästänyt siis yhteensä 1,20 euroa!

Otatko itse vihanneksista lehdet ja kannat pois? Kerro alapuolella kommenteissa, miksi!

– Parhaimmillaan Tepsu on tehnyt 12 tuntisia päiviä istuen traktorissa mukana, kertoo sen omistaja. Kuvat: Maria Hanhon kotialbumi

Aikaiset herätykset eivät haittaa! Tepsu juoksee traktorin kyytiin, vaikka kello olisi vasta kolme aamulla.

Toiset koirat eivät viihdy autossa millään; ne eivät edes suostu tulemaan autoon. Jotkut puolestaan autoilevat innokkaana omistajansa kanssa. Me Naiset kertoi äskettäin muun muassa Mikki-shibasta, joka nousee aina kahdelle tassulle nähdessään tumman Mersun.

Kohta mennään!
Kohta mennään!

Haapamäellä puolestaan elelee vähän isompia kulkupelejä fanittava koira. Walesinspringerspanieli Tepsu saattaa olla traktorissa mukana jopa 12 tuntia, kertoo sen omistaja Maria Hanho.

– Tepsu osoitti jo aika nuorena, että se haluaa lähteä traktorin kyytiin. Koira juoksi aina mukaan ja yritti hypätä kyytiin. Ensin se nostettiin traktoriin, mutta aika pian se oppi jo hyppäämään itse kyytiin. Mieheni, veljeni ja isäni rupesivat aina kysymään, että haluaako Tepsu mukaan ja kyllähän se aina lähti. Ja jos jätti traktorin oven auki, koiran löysi sieltä jo odottamassa, Maria sanoo.

Kesällä kylvöjen ja rakennusprojektien aikaan Tepsu lähtee töihin mukaan usein seitsemän aikaan aamulla. Sille on tarjolla aina vettä ja ilmastoitu koppi. Marian mukaan se jää joskus lounasaikaankin odottamaan traktoriin, sillä on käynyt myös niin, että se on jäänyt pois kyydistä. Ja sehän vasta innokasta traktorikoiraa harmittaa!

”Vanhemmiten Tepsun työintoa on pitänyt rajoittaa, koska on aika rankkaa istua koko päivä kopissa.”

Kahdeksanvuotias Tepsu on kiinnostunut muistakin koneista.  Se istuu mielellään kaivurin, puimurin, pyöräkuormaajan ja vesiskootterin kyytiin. Talvella Tepsu lähtee välillä aurauskaveriksi jo kolmen jälkeen aamulla.

– Helposti tulee myös moitteita, jos Tepsu haistaa, että koneissa on oltu ilman häntä. Nyt vanhemmiten sen työintoa on pitänyt rajoittaa, koska on aika rankkaa istua koko päivä kopissa, vaikka nykykoneissa onkin ilmastoinnit ja sille tarjotaan myös vettä pitkin päivää.

Yhtä hymyä!
Yhtä hymyä!

Nyt on sinun vuorosi kertoa:
millaisia omituisia asioita koirasi tekee?

Voit ladata kuvan koirastasi alla olevassa kuvagalleriassa ja kirjoittaa tekstikentässä sen jännistä jutuista. Tai voit lähettää lyhyen tarinasi ja kuvan koirastasi sähköpostilla osoitteeseen annakaisa.vaaraniemi(at)sanoma.com

Me Naiset tekee juttua myöhemmin suomalaiskoirien oudoista tavoista.