Aikaiset herätykset eivät haittaa! Tepsu juoksee traktorin kyytiin, vaikka kello olisi vasta kolme aamulla.

Toiset koirat eivät viihdy autossa millään; ne eivät edes suostu tulemaan autoon. Jotkut puolestaan autoilevat innokkaana omistajansa kanssa. Me Naiset kertoi äskettäin muun muassa Mikki-shibasta, joka nousee aina kahdelle tassulle nähdessään tumman Mersun.

Kohta mennään!
Kohta mennään!

Haapamäellä puolestaan elelee vähän isompia kulkupelejä fanittava koira. Walesinspringerspanieli Tepsu saattaa olla traktorissa mukana jopa 12 tuntia, kertoo sen omistaja Maria Hanho.

– Tepsu osoitti jo aika nuorena, että se haluaa lähteä traktorin kyytiin. Koira juoksi aina mukaan ja yritti hypätä kyytiin. Ensin se nostettiin traktoriin, mutta aika pian se oppi jo hyppäämään itse kyytiin. Mieheni, veljeni ja isäni rupesivat aina kysymään, että haluaako Tepsu mukaan ja kyllähän se aina lähti. Ja jos jätti traktorin oven auki, koiran löysi sieltä jo odottamassa, Maria sanoo.

Kesällä kylvöjen ja rakennusprojektien aikaan Tepsu lähtee töihin mukaan usein seitsemän aikaan aamulla. Sille on tarjolla aina vettä ja ilmastoitu koppi. Marian mukaan se jää joskus lounasaikaankin odottamaan traktoriin, sillä on käynyt myös niin, että se on jäänyt pois kyydistä. Ja sehän vasta innokasta traktorikoiraa harmittaa!

”Vanhemmiten Tepsun työintoa on pitänyt rajoittaa, koska on aika rankkaa istua koko päivä kopissa.”

Kahdeksanvuotias Tepsu on kiinnostunut muistakin koneista.  Se istuu mielellään kaivurin, puimurin, pyöräkuormaajan ja vesiskootterin kyytiin. Talvella Tepsu lähtee välillä aurauskaveriksi jo kolmen jälkeen aamulla.

– Helposti tulee myös moitteita, jos Tepsu haistaa, että koneissa on oltu ilman häntä. Nyt vanhemmiten sen työintoa on pitänyt rajoittaa, koska on aika rankkaa istua koko päivä kopissa, vaikka nykykoneissa onkin ilmastoinnit ja sille tarjotaan myös vettä pitkin päivää.

Yhtä hymyä!
Yhtä hymyä!

Nyt on sinun vuorosi kertoa:
millaisia omituisia asioita koirasi tekee?

Voit ladata kuvan koirastasi alla olevassa kuvagalleriassa ja kirjoittaa tekstikentässä sen jännistä jutuista. Tai voit lähettää lyhyen tarinasi ja kuvan koirastasi sähköpostilla osoitteeseen annakaisa.vaaraniemi(at)sanoma.com

Me Naiset tekee juttua myöhemmin suomalaiskoirien oudoista tavoista.

Suomalaisen kesäihmisen tunnistaa ennen kaikkea asenteesta – siihen voi vaikuttaa, kesäsäähän ei.

1. Vain suomalainen on todella innoissaan siitä, että on perjantai ja ulkona paistaa aurinko

Kellokortin leimauksesta kuluu vain silmänräpäys, kun kesäihminen on rojahtanut mukavaan asentoon terassilleen tai puistoon.

2. Suomalainen ymmärtää, että kesä on lähinnä asennekysymys

3. Toivossa on kuitenkin hyvä elää

 

When desperate times call for desperate measures.

Henkilön Very Finnish Problems (@veryfinnishproblems) jakama julkaisu

4. Suomalainen ei koskaan unohda juhannusta 1991 – tai muitakaan kylmiä jaksoja. Kyllä oli viileää!

5. Perjantai! Nyt äkkiä mökille!

Mökkitietä huristellessaan voi hetken tuntea olevansa Juha Kankkunen, kun radiossa soi Arttu Wiskari.

6. Jokaiselta mökiltä löytyy myös noin kuusi vuotta vanha aurinkovoidepurkki

Niin vähän sille on tarvetta.

7. Bikineistä pilkkihaalariin – olemme ylpeitä monenkirjavasta rantapukeutumisestamme

 

Goin' to #yyteri for the 1st time is serious business 👀 #enormoussandbox

Henkilön Heidi H (@heiheinonen) jakama julkaisu

8. Kerran kesässä pääsee käyttämään oivallista lomalle lomps -sanontaa

Ei lomaa ilman virallista lomallejäämisilmoitusta. Elämässä on harvoja hetkiä, jotka tuntuvat juhlallisemmilta. Entä vieläkö muistat Ketonen & Myllyrinne -sarjan Poissaoloilmoitus-sketsin?

9. Mutta lomaa edeltävä viikko tuntuu aina loputtoman pitkältä

10. Helleraja ylittyi? Kuumuudesta valittamiselta ei voi välttyä

11. Kesässä parasta? Se on täydellistä hetkessä elämisen aikaa

 

When summer a bit shorter than you'd hoped.

Henkilön Very Finnish Problems (@veryfinnishproblems) jakama julkaisu

Viimeaikaisen tutkimuksen ja keskustelun perusteella toisen ihmisen varallisuuden voi havaita varsin pienistä asioista. Poskipussaavassa ja tummaa kahvia litkivässä Danielissa yhdistyy jo monta vihjettä.

1. Hänellä on kansainvälinen etunimi

Helsingin yliopiston Kalenteripalvelujen toimitusjohtaja Minna Saarelma-Paukkala kertoi viime viikolla Ilta-Sanomissa, että ihmisen poliittinen näkemys ja varallisuus voivat vaikuttaa paljonkin siihen, minkä nimen hän valitsee lapselleen.

Tutkimuksessa oli huomattu kotikaupunginosan vaikuttavan helsinkiläislasten nimeämiseen näin:

  1. Pääkaupunkiseudun poliittisen vihervasemmiston asuttamilla alueilla vanhemmat antavat jälkipolvilleen keskiarvoa useammin luonnonläheisiä nimiä. Nämä nimet henkivät ”punavihreyttä”: Hilla, Kaisla, Pihla, Siiri, Aarni, Sisu, Taito ja Veikko.
  2. Helsingin keskiluokkaisilla omakotitaloalueilla lapset nimetään perinteisemmin. Nämä nimet henkivät keskiluokkaisuutta: Anni, Emma, Helmi, Vilma, Akseli, Leo, Niilo ja Onni.
  3. Itä-Helsingin lähiöissä halutaan hieman vaihtelua elämään. Siellä annetaan keskiarvoa useammin nimiä, joissa on X- tai C-kirjain. Nämä nimet henkivät lähiöjuurista: Aisha, Fatima, Jessica, Vanessa, Ahmed, Elias, Ibrahim ja Rasmus.
  4. Entä millaisia nimiä suurituloisimmilla alueilla annetaan? Kansainvälisiä. Nämä lasten nimet henkivät vanhempien varakkuudesta: Daniel, Ella, Alexander, Isabella, Benjamin ja Stella.

2. Hänellä on ”rikkaan naama”

Toronton yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan ihmiset pystyvät tunnistamaan jo ensisilmäyksellä, onko joku varakas vai köyhempi tyyppi.

Nicholas Rulen ja Thora Björnsdottirin kokeessa opiskelijajoukolle näytettiin kuvia muista opiskelijoista. Ensimmäisen joukon piti arvioida, tulevatko kuvassa näkyvät ihmiset rikkaasta (yhteenlasketut vuositulot yli 100 000 Kanadan dollaria eli noin 71 000 euroa) vai köyhästä (yhteenlasketut vuositulot alle 60 000 dollaria eli noin 42 000 dollaria) perheestä.

Osallistujien arviot osuivat 53 prosentin tarkkuudella oikein. Tutkijoiden mukaan varallisuus saattaa näkyä kasvoista ilmeinä: ihmisen tunteet alkavat iän myötä ikään kuin jämähtää kasvoille.

– Ajan myötä kasvosi alkavat pysyvästi heijastaa tunnetilojasi. Vaikka kuvittelemme, ettemme ilmaise tunteita, ne näkyvät kasvoillasi, Rule sanoo Toronton yliopiston tiedotteessa.

Esimerkiksi iloisuus yhdistetään usein hyväosaisuuteen, ja hymy jättää jälkensä kasvoihin.

Kyse on pitkälti niin sanotusta perstuntumasta.

Mistä muista kasvonpiirteistä rikkaan voi tarkalleen tunnistaa?

Sitä Rule ja Björnsdottir eivät vielä tiedä. Tutkijoiden mukaan myöskään tulkintoja tekevät ihmiset eivät osaa kertoa, millaisiin vihjeisiin he perustavat arvionsa. Kyse on pitkälti niin sanotusta perstuntumasta.

3. Hän tervehtii poskisuudelmalla

Helsingin Sanomat selvitti kesäkuussa lukijoiltaan, millaisista asioista tunnistaa eliitin. Heidän leikkimielisen kyselynsä yli 2 300 vastaajasta moni oli sitä mieltä, että Savonlinnan oopperajuhliin osallistuminen (54 prosenttia) ja poskisuudelmien jakaminen (65 prosenttia) ovat eliitin merkkejä.

4. Hän suosii tummapaahtoista kahvia

24 prosenttia HS:n kyselyn vastaajista oli myös sitä mieltä, että tummapaahtoista kahvia suosivat saavat eliitin leiman otsaan. Vaikka prosentti ei ole valtaisa, se saattaa kuitenkin tarkoittaa, että melko iso osa ihmisistä pitää kahvivalintaa viittauksena sosioekonomisesta luokasta.

5. Hän satsaa laatuun ja kotiin 

Vielä 1980- ja 1990-luvuilla moni varakas suomalainen prameili häpeilemättä minkkiturkilla tai merkkilaukulla. Nyt brändejä peitellään, ja rikkaat näyttävät varallisuutensa eleettömämmin laadulla ja klassisella maulla. Logot ovat menneen maailman juttu.

– Näkyviä brändilogoja pidetään jopa rahvaanomaisina, kuluttamista tutkinut sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta kertoi Me Naisten haastattelussa vuonna 2015.

Wilskan mukaan suomalaisille tärkein paikka esitellä varallisuuttaan on koti.

– Esimerkiksi Venäjällä ja Etelä-Euroopassa rikkautta näytetään omalla olemuksella, eli vaikka vaatteilla ja koruilla. Kotiin sen sijaan panostetaan vähemmän, hän totesi.

6. Hän törsää kokemuksiin

Nykyään ihmiset hassaavat rahansa yhä enemmän elämyksiin, kuten kulttuuriin ja ravintolaillallisiin. Terhi-Anna Wilskan mukaan erityisesti varakkaampi kansanosa panostaa juurikin tällaisiin asioihin.

Jos hajuaistiton hiiri ei liho, ehkä pankkikortiton ihminen ei sorru nettikauppojen heräteostoksiin?

Ruuan haistaminen ennen sen syömistä saattaa saada painon kertymään, osoittivat Kalifornian yliopistossa hiirillä tehdyt kokeet. Tutkijoiden mukaan haistaminen vaikuttaa saavan kehon varastoimaan rasvaa sen sijaan, että se polttaisi sitä. Tuoreen tutkimuksen julkaisi Cell Metabolism ja siitä kirjoittaa esimerkiksi SFGate-sivusto.

Kokeessa oli kolmenlaisia hiiriä: hajuaistittomia, normaalisti haistavia sekä niin sanottuja ”superhaistajia”. Kaikille syötettiin sama määrä rasvaista kunnon mättöä, ja kappas vaan, hajuaistittomat pysyivät lähestulkoon alkuperäisissä mitoissaan, kun muiden ryhmien hiiret lihoivat roimasti. Lihavat hiiret myös karistivat rasvakerroksensa, kun niiden hajuaistin toiminta estettiin.

Vaikka koe tehtiin hiirillä, tutkijoiden mukaan teoriaa saattaisi voida hyödyntää myös ihmisiin esimerkiksi niin, että hajuaistin tilapäisesti poistamalla rasva saataisiin palamaan varastoitumisen sijaan. Vaikka ajatus on kiehtova, tutkijat muistuttavat, että hajuaistittomuuden riskinä on esimerkiksi masennus – mikään ei enää maistu miltään.

Tutkimustulos on jännittävä jo sellaisenaan, mutta eihän sille mitään voi, että se siivittää myös ajatusleikkiin kaikista muista syistä ja seurauksista elämässä. Yhtäkkiä kaikki onkin kovin selvää. Usein pelkkä haistaminen tosiaan johtaa jos nyt ei suoraan lihomiseen niin ainakin syömiseen tai heräteostosmunkkiin. Monesti myös pelkkä nettikauppasivun avaaminen johtaa yllättävään rahanmenoon. Moni nainen myös pelkää, että reidet kasvavat isoiksi pelkästä kyykkäämisen ajattelemisesta. (Eivät sentään, ihan joutuu hommia sen eteen tekemään.)

Ja entäs sitten se, kun ajattelee viettävänsä kaikkien aikojen sinkkukesän nauttien yksinolosta? Sehän se kaikkein hassuin juttu onkin, sillä juuri silloin moni on kohdannut unelmiensa prinssin tai prinsessan – ei ehkä valkoisen ratsun mutta esimerkiksi trendikkään sinkulapyörän selässä. Jäämme odottamaan tieteellisiä tutkimuksia elämän todellisista mysteereistä ja jatkamme herkkuruokien haistelua lihomisen uhallakin.