Työrukkaset. Niille on ehkä käyttöä ensi loppiaisena. Kuva: Shutterstock
Työrukkaset. Niille on ehkä käyttöä ensi loppiaisena. Kuva: Shutterstock

Mikäli hallituksen suunnitelmat käyvät toteen, nyt on viimeinen palkallinen loppiainen. Haastattelimme sitä.

Kysymys: Paukuttelet siinä nyt henkseleitä niin kuin vain kalenteripäivä voi. Taidat olla aika polleana.

Loppiainen: Voisin verrata itseäni esimerkiksi viimeiseen Finlandia-palkittuun runokokoelmaan eli Arto Mellerin Elävien kirjoissa -teokseen. Vuoden 1992 jälkeenhän runoilla ei ole ollut Finlandia-palkinnolle mitään asiaa.

Kysymys: Melko mahtipontista. Suurin osa ihmisistä ei edes tiedä, miksi teikäläinen on.

Loppiainen: Onko suurin osa ihmisistä lukenut Mellerin runoja, häh.

Kysymys: Väistelet asiaa kuin perussuomalainen kansanedustaja. Olet itsekin ollut palkallisena vapaana olemassa melko sattumanvaraisesti, viimeksi vuodesta 1991 lähtien. Ajatteletko, että sinua jäädään kaipaamaan?

Loppiainen: Onpa typerä kysymys, kakkiiko karhu metsään. Jos toimittaja ottaisi pienet aivonsa rumaan käteensä, hän ymmärtäisi, että suomalainen palkansaaja rakastaa kaikkia arkivapaita, olivatpa ne mitä tahansa loppiaisia tai kakkiaisia, koska sellaisen aattona voi vetää pullon kossua.

Kysymys: Tuo on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys.

Loppiainen: Olen pyhä, jolloin kolme ukkelia jostain Iranista viimeinkin löntysti paikalle Jeesuksen pinnasängyn äärelle vuonna nolla, joten älä tule mulle saarnaamaan vanhanaikaisuudesta.

Kysymys: Monet ovat oikeastaan iloisia, että nämä joulun aikaan kasaantuvat pyhät vähenevät ja palataan nopeammin arkeen.

Loppiainen: Ketkä muka? Jotkut ylisuorittajat, fitnessurheilijat ja riistokapitalistit. Eräs äiti, saattoi olla jopa yksinhuoltaja, kertoi minulle, kuinka hän ja hänen lapsensa eivät ehdi levätä varsinaisina joulunpyhinä tarpeeksi ja loppiainen on heille aivan äärimmäisen tärkeä.

Kysymys: Oletpas populistinen.

Loppiainen: Törkeää asenteellisuutta. Sä ymmärrät mut tahallaan väärin. Nyt mä kyllä uhriudun.

Kysymys: Sitä paitsi Suomessa joulun aika on muutenkin loppunut aina Nuutin päivään eli 13. tammikuuta. Hallitus nyt joka tapauksessa aikoo eliminoida sinut.

Loppiainen: Hei, tulkaa nyt joku jeesaamaan, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, anyone?

 

Elämässä on joskus pakko ottaa riskejä. Toisinaan se kannattaa, toisinaan ei.

Joskus elämässä sattuu noloja asioita suunnittelematta. Lue niistä täältä. Mutta toisinaan sitä tulee ottaneeksi tietoisen riskin silläkin uhalla, että siitä jää kiinni.

Nämä asiat nolottavat, jos niistä jää kiinni:

  1. Hississä pieraiseminen.
  2. Koiran kakkojen jättäminen naapurin pihalle.
  3. Lidlin kassan vedettäminen siitä, että tomaatit ovat ulkomaisia, vaikka on varsin hyvin tiennyt sujauttaneensa pussiin kalliimpia kotimaisia tomskuja.
  4. Baarijonossa etuileminen.
  5. Netflix-pettäminen.
  6. Fiksun esittäminen. Joskus tulee nyökyteltyä pokkana asioihin, joista ei tiedä mitään. Viimeistään jatkokysymysten kohdalla on parempi vain tunnustaa.
  7. Nenän kaivaminen työpaikalla.
  8. Alushousujen nyppiminen pois persvaosta julkisella paikalla.
  9. Kun harjoittelee täydellistä repliikkiä eksälle tai esimiehelle ja asianosainen sattuu kuulemaan sen.
  10. Masturbointi työpaikan vessassa.
  11. Vessapaperirullien varastaminen baarista.

 

Vierailija

Saako maitopurkin ottaa takarivistä? Testaa, osaatko kauppaetiketin

Iloisesti otan aina tuoreimmat tavarat kaupasta.Maidot ja leivät taka rivistä ja kalan kyseessä ollessa kysyn että onko jotain tuoreempaa vielä kylmiössä... Tämä johtuu siitä että käyn kaupassa kerran viikossa ja joskus väli on puolitoistakin viikkoa.. Eihän kukaan voi vaatia että maanantaina ostan maidon jossa viimeinen myyntipäivä on tiistaina.. Joisinko sitten loppuviikon hapanta maitoa tai olisinko ilman???
Lue kommentti

Lehtien ja kantojen ottaminen pois vihanneksista ennen punnintaa on tuttu ilmiö kaupoissa. Testasimme, kuinka paljon tämä kiistelty nuukailukeino todellisuudessa säästää rahaa.

Saako kukkakaalista kuoria lehdet irti, ennen kuin sen punnitsee? Entä ottaa ananaksesta pois ison hattuosan – sehän painaa vaikka kuinka paljon? Vastaukset jakavat mielipiteet voimakkaasti: yksille se on osoitus äärimmilleen viedystä nuukuudesta, toiset taas eivät halua maksaa vihannesten niistä osista, joita ei käytä ja jotka kuitenkin menevät kotona roskikseen.  

Ilmiö tunnistetaan kyllä kaupoissa. Esimerkiksi Helsingin Ruoholahden K-Citymarketin vihannesosastolta löytyy pahvilaatikkoja, koska moni repii esimerkiksi kukkakaalin lehtiosat irti. Laatikosta lehdet viedään kaupan biojätteeseen.

Taloussanomien julkaiseman uutisen mukaan nuukailu vihannestiskillä ihmetyttää kauppiaita. 

Lue myös: Rahat vähissä? 16 + 1 vinkkiä, miten säästät ruokamenoissa, mutta syöt silti hyvin

Mutta kuinka paljon vihannesten ylimääräisten osien poistaminen ennen punnitsemista todella säästää rahaa? Kuinka merkittävästä nuukailukeinosta on todella kyse?

Me Naiset testasi, miten hinta muuttuu, kun ananaksesta, latva-artisokasta, herkkusienistä, parsakaalista ja kukkakaalista ottaa lehdet tai kannat pois.

Kukkakaali: 2,10 euroa maksavan kukkakaalin hinnaksi tuli 1,80 euroa, kun siitä kuori kaikki lehdet pois.

Ananas: 2,30 euroa maksavan kokonaisen ananaksen hinta tippui 1,95 euroon, kun sen kannan väänsi pois.

Latva-artisokka: 2,60 euron hinnasta tuli 2,40 euroa, kun lyhykäisen kannan katkaisi pois.

Herkkusienet: Kaksi herkkusientä maksoi yhteensä 75 senttiä. Ilman kantoja hinnaksi tuli 60 senttiä.

Parsakaali: Keskikokoinen parsakaali maksoi 1 euron ja ilman kantaa 80 senttiä.

Lopputulos: Jos lehtiä ja kantoja lähtee nyppimään irti, säästää yhden vihanneksen kohdalla parhaimmillaan muutamia kymmeniä senttejä. Prosentteina mietittynä vihanneksen hinta laski jopa 20 prosenttia. Näistä ostoksista olisi säästänyt siis yhteensä 1,20 euroa!

Otatko itse vihanneksista lehdet ja kannat pois? Kerro alapuolella kommenteissa, miksi!

– Parhaimmillaan Tepsu on tehnyt 12 tuntisia päiviä istuen traktorissa mukana, kertoo sen omistaja. Kuvat: Maria Hanhon kotialbumi

Aikaiset herätykset eivät haittaa! Tepsu juoksee traktorin kyytiin, vaikka kello olisi vasta kolme aamulla.

Toiset koirat eivät viihdy autossa millään; ne eivät edes suostu tulemaan autoon. Jotkut puolestaan autoilevat innokkaana omistajansa kanssa. Me Naiset kertoi äskettäin muun muassa Mikki-shibasta, joka nousee aina kahdelle tassulle nähdessään tumman Mersun.

Kohta mennään!
Kohta mennään!

Haapamäellä puolestaan elelee vähän isompia kulkupelejä fanittava koira. Walesinspringerspanieli Tepsu saattaa olla traktorissa mukana jopa 12 tuntia, kertoo sen omistaja Maria Hanho.

– Tepsu osoitti jo aika nuorena, että se haluaa lähteä traktorin kyytiin. Koira juoksi aina mukaan ja yritti hypätä kyytiin. Ensin se nostettiin traktoriin, mutta aika pian se oppi jo hyppäämään itse kyytiin. Mieheni, veljeni ja isäni rupesivat aina kysymään, että haluaako Tepsu mukaan ja kyllähän se aina lähti. Ja jos jätti traktorin oven auki, koiran löysi sieltä jo odottamassa, Maria sanoo.

Kesällä kylvöjen ja rakennusprojektien aikaan Tepsu lähtee töihin mukaan usein seitsemän aikaan aamulla. Sille on tarjolla aina vettä ja ilmastoitu koppi. Marian mukaan se jää joskus lounasaikaankin odottamaan traktoriin, sillä on käynyt myös niin, että se on jäänyt pois kyydistä. Ja sehän vasta innokasta traktorikoiraa harmittaa!

”Vanhemmiten Tepsun työintoa on pitänyt rajoittaa, koska on aika rankkaa istua koko päivä kopissa.”

Kahdeksanvuotias Tepsu on kiinnostunut muistakin koneista.  Se istuu mielellään kaivurin, puimurin, pyöräkuormaajan ja vesiskootterin kyytiin. Talvella Tepsu lähtee välillä aurauskaveriksi jo kolmen jälkeen aamulla.

– Helposti tulee myös moitteita, jos Tepsu haistaa, että koneissa on oltu ilman häntä. Nyt vanhemmiten sen työintoa on pitänyt rajoittaa, koska on aika rankkaa istua koko päivä kopissa, vaikka nykykoneissa onkin ilmastoinnit ja sille tarjotaan myös vettä pitkin päivää.

Yhtä hymyä!
Yhtä hymyä!

Nyt on sinun vuorosi kertoa:
millaisia omituisia asioita koirasi tekee?

Voit ladata kuvan koirastasi alla olevassa kuvagalleriassa ja kirjoittaa tekstikentässä sen jännistä jutuista. Tai voit lähettää lyhyen tarinasi ja kuvan koirastasi sähköpostilla osoitteeseen annakaisa.vaaraniemi(at)sanoma.com

Me Naiset tekee juttua myöhemmin suomalaiskoirien oudoista tavoista.