Lankapuhelimesta sentään tietää, mikä se on, mutta moni muu vanhempien käyttämä laite voi hämmentää nuorisoa. Kuva: Shutterstock
Lankapuhelimesta sentään tietää, mikä se on, mutta moni muu vanhempien käyttämä laite voi hämmentää nuorisoa. Kuva: Shutterstock

Maailma muuttuu niin nopeaan, että nykyteinille tavara muutaman kymmenen vuoden takaa voi olla ihan vieras.

90-luvun lopusta on jo melkein 20 vuotta aikaa. Monille se tuntuu silti kuin eiliseltä – ainakin jos oli silloin jo ohittanut vauvavuotensa. Nykyisten parikymppisten silmin vanhemman polven arkiset käyttöesineet voivat näyttää todella kummallisilta, vaikka niiden käyttämisestä ei oikeasti ole kovin pitkää ikuisuutta.

Lue myös: 10 ysäriasiaa, joita nykynuoriso ei tajua

Vaikka useimmat nuorisolaiset eivät ole soittaneet lankapuhelimella eivätkä käyttäneet cd-soitinta, moni tunnistaa ne kuvista. Moni muu esine on kuitenkin kinkkisempi. Listasimme 6 asiaa, joita 2000-luvulla syntyneet nuoret eivät tunnistaisi, jos sellaisen näkisivät. Näyttävätkö nämä kuvien tavarat tutuilta?

1.

Faksin toimintatapaa ja tarkoitusta moni nuori ei voi kuin ihmetellä. Kuva: Sanoma-arkisto
Faksin toimintatapaa ja tarkoitusta moni nuori ei voi kuin ihmetellä. Kuva: Sanoma-arkisto

Vanha kunnon faksi! Eli hämmentävän näköinen kone, jolla lähetettiin erilaisia dokumentteja puhelinverkon välityksellä toisiin fakseihin. Monille fakseja käyttäneelle on jäänyt mieleen pitkien faksinumerosarjojen näppäily.

Nuoret voisivat erehtyä luulemaan faksia tulostimeksi, ja voi olla vähän vaikea hahmottaa, mihin sitä on oikein edes tarvittu. Eikös sähköposti olisi vähän kätevämpi?

2. 

Kerrostalon summeri, vai ilmastointilaite? Ei sentään, vaan tuiki tavallinen puhelinvastaaja. Siis sellainen vekotin, joka vapautti miettimästä, onkohan joku soittanut sillä aikaan, kun en ollut kotona. Mahdollisti siis sen, että puhelimeen saattoi jättää viestin. Näppärä vehje, johon sai usein tallennettua hassun vastaajaviestinkin. Paitsi että vielä näppärämpää on, kun viestit jäävät omaan puhelimeen – eikä kukaan muu voi kuunnella niitä!

3. 

Mankelin käyttö tuskin luonnistuu, jos sitä ei ole kotoa koskaan löytynyt. Kuva: Sanoma-arkisto
Mankelin käyttö tuskin luonnistuu, jos sitä ei ole kotoa koskaan löytynyt. Kuva: Sanoma-arkisto

Tätä vehjettä, eli mankelia, muutama onnekas nuori on jopa saattanut kokeilla yläasteen kotitaloustunneilla. Sillä painettiin esimerkiksi lakanat ja verhot sileiksi, eikä tarvinnut silittää sitten mitään. Ihme keksintö, joka vie kotoa paljon tilaa.

Jokin laitteessa saattaa vähän puistattaa – kammottaa ajatellakin, mitä kävisi, jos vaikkapa käsi joutuisi mankeloitavaksi.

4.

Näyttää vähän joltain peliltä, mutta toimii kuin tekstari. Kuva: Sanoma-arkisto
Näyttää vähän joltain peliltä, mutta toimii kuin tekstari. Kuva: Sanoma-arkisto

Pitämänsä äänen mukaan nimetty piippari, eli hakulaite. Aikaa ennen kännykkää sillä voitiin viestittää jotain esimerkiksi numerolla tai muutamalla sanalla. Laite on tuttu ainakin House-sarjan faneille, mutta että sitä on käytetty muuallakin kuin vain sairaalassa? Toki ihan kätevä vehje, vähän kuin tekstareita lähettelisi koodikielellä. Tylsä siitä tulee tosin siinä vaiheessa, kun unohtaa, mitä numero kaksi taas tarkoittikaan.

5.

Tästä ripsivärin edeltäjästä eli kakkumaskarasta on tehty jopa moderni versio. Idea on kuitenkin sama: näyttävä katse saadaan aikaan harjaamalla saippuapalan näköisestä mustasta mötikästä väriä ripsiin. Mistään syötävästä asiasta ei siis ole kyse. Mutta voiko tuollaisella kamman näköisellä asialla saada mitenkään yhtä näyttäviä räpsyripsiä kuin nykyajan hitech-ripsarilla?

6.

 

The forgotten era i came from. #AcknowledgingSignOfAging #FloppyDisc

Henkilön 龙女🐉 (@j.nwl) jakama julkaisu

Tällaisella härpäkkeellä on aikoinaan korvattu muistitikku, eli kuvassa on tietenkin tietokoneen levyke, johon saa tallennettua vaikka tekstitiedostoja! Tunnetaan myös hellittynimellä korppu. Sellainen on saattanut joskus jonkun onnekkaan nuoren käsiin päätyä, mutta harvempi on oikeasti päässyt käyttämään niitä. Moni muistaa myös korpun edellisen kehitysvaiheen eli lerpun: ohuen ja taipuisan levykkeen.

Levykettä ei ihan helposti laiteta esimerkiksi avaimenperäksi – mutta ehkä ne ovat myös pysyneet pieniä muistitikkuja paremmin tallessa?

Hätä kannattaa hyödyntää tehokkaasti.

Muistatko vielä Niksi-Pirkan? Nyt legendaarinen palsta elää uutta tulemista, sillä satavuotiaan Suomen kunniaksi K-ryhmä etsii kaikkien aikojen parasta niksiä. Kisassa kuka tahansa voi lähettää hyötyvinkkinsä arkeen.

Kisan finaalikierroksella on mukana niksi, joka lupaa helpotusta niille, joilla on ongelmia kotitöiden aloittamisessa. Jyväskyläläisen Helin siivousniksissä apuna on pakottava tarve pissata.

Lue myös: Näin siivoat kodin kyläilykuntoon tunnissa

Helin niksi on tiivistettynä tämä: Jos kotitöitä tehdessä pissahätä yllättää, älä mene vessaan. Hommat pitää tehdä pissahädässä, jotta työt tulee tehtyä joutuisammin. Lopuksi itsensä voi palkita vessareissulla.

Hän itse oivalsi niksin viikatessaan pyykkejä – hommat tuli hoidettua.

– Kotitöihin saa puhtia, ja pidätyskyky paranee. Niksi sopii haahuileville ihmisille, joiden on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, Heli lupaa.

Niksiä ei kannata kuitenkaan ottaa säännölliseksi ratkaisuksi siivouksen aloittamiseen, pissahätää ei ole nimittäin hyvä pidättää. Pissan pidättäminen voi lisätä virtsatietulehduksen riskiä ja virtsankarkailua – ja nämä ovat vielä vielä sotkuisia nurkkiakin inhottavampi vaiva.

Parasta niksiä voi äänestää Pirkan sivuilla 1. syyskuuta saakka.

Kiitos Teemu ja Sirpa 15.6.(?)–12.8.2017.

Luulitko, että kesä päättyy siihen, kun pienet koululaiset taapertavat lähes itseään suuremmat reput selässä opintielle?

Luulit väärin, sillä todellisuudessa kesä loppuu, kun Teemu ja Sirpa Selänne palaavat seitsemän Suomessa vietetyn kesäviikon jälkeen kotiinsa Yhdysvaltoihin. Takana ovat perinteiset kesäaktiviteetit Kotkan meripäivät ja Kummien golfturnaus.

– Onhan se hirveän haikeaa ja ja kamalaa, mutta sitten toisaalta on kiva mennä takaisin. Yleensä juuri tämän viimeisen viikon Suomessa stressaan kovasti, mutta lentokoneessa jo mietin että noniin, ihan kiva mennä taas kotiinkin, Sirpa kommentoi lähtöä MTV:lle.

Ei ihme, sillä perinteisissä kesähaastatteluissaan Selänteet kuvailevat jokavuotisia Suomen-reissujaan kiireisiksi. Sukulaisten ja tuttavien näkemisen lisäksi pariskunnalla riittää edustustilaisuuksia ja työkuvioita, muun muassa Teemun perinteinen kiekkoleiri.

– Täällä on aina hirveästi kaikenlaisia aktiviteetteja ja elämä on hektisempää kuin kotona Amerikassa, Sirpa kuvaili tälläkin kertaa MTV:lle.

 

Käytiin Elan ja Samun kanssa tutkimassa ja tarkastamassa uusi Lastenklinikka...tulee muuten superhieno👍😀👏👏👏

Henkilön Teemu Selanne (@sel8nneteemu) jakama julkaisu

Tiistaina Teemu piipahti uuden lastensairaalan rakennustyömaalla.

Suomalaisten tämä(kin) kesä on kulunut pitkälti säästä jauhaessa. Vuonna 2015 Sirpa kertoi alkukesän kuulumisiaan Me Naisille. Silloin hän samastui suomalaisten sääahdinkoon.

– Ainut, mikä minua harmittaa kaikkien suomalaisten puolesta, on tämä sää. Ihmiset ovat odottaneet yhdeksän kuukautta aurinkoa, ja on vielä näin kalsaa, Sirpa totesi.

 

First time in Venice, fun...😀

Henkilön Teemu Selanne (@sel8nneteemu) jakama julkaisu

Alkukesällä Sirpa ja Teemu viettivät romanttista aikaa Venetsiassa.

Elämä Kaliforniassa sen sijaan kuulostaa aurinkoiselta muutenkin kuin sään puolesta.

– Arkemme on tällä hetkellä ihanaa, koska Teemu on nyt eläkkeellä. Olemme tehneet tosi paljon perhejuttuja ja matkustelleet. Kaikki vuosien erossaoloajat saadaan nyt kurottua pikkuhiljaa umpeen, Sirpa kuvaili vieraillessaan Suomessa vuosi sitten kesällä.

Kiitos Selänteet kun kävitte, nähdään taas ensi kesänä!

Oi kultainen nuoruus ja lapsuuden leikit! 

Ennen oli kunnollista – ja erityisen kunnollisia olivat lelut. Ei ollut silloin lapsukaisilla älykännyköitä, vaan oli vieterileluja, minifiguureita ja kuumottavia heilurinukkeja.

Kysyimme 70-, 80- ja 90-luvun alun lapsilta, mitä menneisyyden leluja he muistelevat edelleen kaiholla. Löytyykö oma suosikkisi listalta?

1. Slinky-vieteri

”90-luvun lapsen elämää painoi kaikessa lama. Kaupasta sai ostaa viikkokäynnillä vain yhden suklaavanukkaan, ja kerrostalokodin rappukäytävässä leikittiin lähinnä Slinkyllä.

Sellainen oli korttelin kaikilla lapsilla, koska se oli edukas ja jostain syystä trendikäskin vielä. Parasta oli, kun Slinky laitettiin kulkemaan rappusia pitkin alaspäin. Toki kiva oli myös yksinkertaisesti hölskytellä sitä käsien välissä.”

Halpaa, mutta hauskaa. Eli lamavuosien parasta viihdettä.
Halpaa, mutta hauskaa. Eli lamavuosien parasta viihdettä.

2. Muropakettien oheisfiguurit

”Lapsuuden parhaat leikit syntyivät pienillä muovieläimillä, joita tuli 60- tai 70-luvulla tullut muropaketeissa. Ne olivat jo minun lapsuudessani muinaismuistoja eli isosiskojeni lapsuudesta. Ilmeisesti muroja oli heidän aikanaan syöty aika paljon.

Saimme kaverini kanssa hirmu näyttävät farmit ja eläintarhat aikaan siitä eläinpaljoudesta. Yleensä niillä leikittiin kahta kilpailevaa farmia ja haaste oli saada kiikkerät elukat pysymään pystyssä: jos eläin kaatui, se kuoli. Menetys farmille.”

3. Siirtopalapeli

”Siis sellainen muovinen kapistus, jossa oli pääilmansuuntiin liikkuvat palat, jotka piti saada tiettyyn kuviomuodostelmaan. Ei ollut kauhean vaikea silloin, mutta nyt aikuisena tuntui yllättävän haasteelliselta.”

Yllättävän haastavaa...
Yllättävän haastavaa...

4. Hamahelmet

”Ei periaatteessa mikään lelu, mutta mahtavaa ajanvietettä kuitenkin! Ai että miten hienoja kuvioita niiden avulla saikaan tehtyä.

Kuvien silittäminen oli aina yhtä jännittävää. Muistan edelleen sen hetken, kun ensimmäisen kerran sain itse silittää taideteokseni valmiiksi.”

5. View-master

”Tavallaan hirveän kiva, mutta eihän sillä voinut oikeasti leikkiä. Lähinnä aina vain räksytti filmin läpi ja sitten heitti kapistuksen takaisin sinne, mistä sen oli napannutkin.

Silti sellainen löytyi vielä 90-luvullakin monesta kodista. Ymmärrettävää sinällään, olivathan 3D-kuvat vielä silloin erikoisia ja mullistavia.”

Kyllä ennen vanhaankin saatiin nauttia 3D-elämyksistä!
Kyllä ennen vanhaankin saatiin nauttia 3D-elämyksistä!

6. Barbien vaaleanpunainen auto ja koti

”Barbiet nukkeina eivät lapsena olleet ihan suosikkejani, mutta sen sijaan auto ja koti olivat. Ne olivat käsittämättömän hienoja. Muistan vieläkin sen tuskan, jonka tunsin sydämessäni, kun Barbien koti rikkoutui. Siskoni istui sen päälle.”

7. Tamagotchi

”90-luvulla kauhisteltiin sitä, että lapset ottivat Tamagotchin mukaan kouluun ja vempeleet piipittivät kesken tunnin. Nykyään murehditaan sitten kännyköistä. Eivät ole paljoa ajat muuttuneet.”

Niitä oli niin monia erilaisia!
Niitä oli niin monia erilaisia!

8. Polly Pocketit

”1990-luvulla kovaa huutoa olivat Polly Pocketit, eli suurin piirtein aikuisen kämmenen kokoiset rasiat, joiden sisällä avautui talo tai muu paikka, jossa seikkaili ehkä 1,5 senttimetriä pitkä, keskeltä nivelletty Polly kavereineen.”

9. Nintendo Game Boy

”90-luvulla olisin halunnut itselleni ihan yli kaiken Game Boyn. Käsikonsoli oli jotain niin kutkuttavan uutta ja hienoa, että kinusin sitä vanhemmiltani kuukausitolkulla. No enpä koskaan sitä kuitenkaan saanut. Vain hirveä katkeruus jäi jälkeensä.

Onneksi lapsuuden kaverillani Liisalla oli kyseinen vempele. Hänen luonaan sain aina pelata Tetristä.”

Lapsuuden haave, aikuisuuden katkeruus.
Lapsuuden haave, aikuisuuden katkeruus.

10. Hungry Hippos -peli

”Klassikko lautapelissä neljä virtahepoa yritti haalia suuhunsa kuulia. Pelasimme tätä siskojemme kanssa aina äidin serkun mökillä. Samalla juotiin raparperimehua. Hyviä aikoja.”

11. Heilurinukke

”Heilurinukkea muistelen kaiholla, koska se oli niin kammottava. Kyseessä on siis venäläinen nukke, joka koostuu kahdesta pallosta. Alimmainen pallo on punainen, ja ylimmäinen on nuken pää. Nukke tuijottaa ällöttävän iloisesti koko ajan sivullepäin eikä sitä saa kaadettua kumoon, koska pallomainen vartalo ponnauttaa sen aina ylös.

Jotain selkäpiitä karmivaa nukessa on aina ollut. Ihan kuin se voisi yön pimeinä hetkinä vain tupsahtaa luokseni ja tuijottaa suurilla silmillään suoraan sieluun.”

Heilurinukke – tuo maailmanhistorien ristiriitaisin kapine.
Heilurinukke – tuo maailmanhistorien ristiriitaisin kapine.

Mitä menneiden vuosien lelua sinä muistelet lämmöllä? Kerro kommenteissa!

Muumeista on enimmäkseen hyviä ja lämpimiä muistoja, mutta kirjoihin ja animaatioihin mahtuu paljon myös pelottavia hetkiä.

Ihania, herttaisia, pyöreitä ja valkoisia – muumeista tulee mieleen lähinnä hyviä asioita mieleen. Todellisuus on kuitenkin hiukan toinen: ihka alkuperäinen muumi oli musta ja punasilmäinen, eivätkä ne valkoisia muumeja sisältävät sarjakuvat, kirjat ja animaatiotkaan täysin viattomia ole.

Jotkut hahmot ja tapahtumat ovat niin häiritseviä, että ne ovat piirtyneet verkkokalvoillemme ikuisiksi ajoiksi.

Keräsimme eri-ikäisiltä muumifaneilta muistoja hahmoista ja tilanteista, jotka ovat pelottavuudellaan jääneet parhaiten mieleen. Muistatko itse nämä?

Hahmoista pahin oli mörkö.

”Kuten varmaan aika moni muukin, minäkin pelkäsin lapsena Mörköä. Nukkumaan mennessä olin varma, että se vaanii ikkunan takana ja tulee sen raoista jotenkin sisälle.”

”Aivan hyytävä on Mörkö, joka huutaa yksin meren jäällä ja istuu mamman kukkapenkkiin niin että kaikki kukat kuolevat.”

”Aivan hyytävä on Mörkö, joka huutaa yksin meren jäällä ja istuu mamman kukkapenkkiin niin että kaikki kukat kuolevat. Tyttäreni, silloin nelivuotias, alkoi itkeä, kun mörkö ilmestyi Muumimaailman kesäteatterin lavalle. Isovelikin kalpeni!”

Muitakin kammottavia olioita tuli vastaan.

”Muistan elävästi sen jakson, jossa Hemuli varasti ilmapuntarin ja pakeni hattivatteja jonkinlaiseen mastoon, jota hattivatit sitten alkoivat heiluttaa vimmatusti. Se oli pelottava, kuten hattivatit hahmoina ylipäätään.”

”Muumipeikko ja pyrstötähti -jaksossa oli jokin olento, joka jahtasi smaragdeja havittelevaa Nipsua. Se oli hurjan näköinen lisko.”

Lumikuningatar oli pelottava, en uskaltanut katsoa piirroshahmoa silmiin edes tv-ruudulla, etten vain jäätyisi.”

”Kun Muumipeikko meni Taikurin hattuun piiloon leikin aikana, ilmestyi sieltä aika pelottava ja karvainen olento, kummituseläimeksi jotkut sitä kai kutsuvat. Muutenkin jännittävä jakso, kun kukaan ei uskonut, että olento oli oikeasti Muumipeikko.”

Kirjojen oudoista tapahtumista muutama on jäänyt mieleen.

”Se jakso, jossa nuori Muumipappa karkaa lastenkodista ja pelkää pimeässä metsässä niin paljon, että alkaa nähdä kaikenlaista outoa. Hirveän pelottava kohta! Metsä vaan herää eloon, ja kaikenlaiset oliot yrittävät tarrata poloiseen muumipappaan, joka lopulta päätyy itkemään jonnekin piiloon. Inhottavaa.”

”Kuoleman ja sukupuuton uhka leijui niin vahvasti Muumilaakson yllä.”

”Muumipapan urotyöt -kirjassa on kohta, jossa vesillä olevalla laivalla majailevat Muumipappa, Hosuli, Fredrikson ja toverit kuulevat Mörön metsästyslaulun kauempaa vuorilta. Samalla he huomaavat rantaan ilmestyvän hemulin, joka yritti keksiä, miten päästä mörköä pakoon. Fredriksonin kommentti on samaan aikaan kauhea ja hulvattoman hauska: ”Mörön uhri. Joutuu ikävä kyllä surman suuhun.” Että vähän harmi, kun mörkö tulee ja syö suihinsa, mutta minkäs teet. Onneksi Muumipappa pelasti hemulin kuolemalta.”

Taikatalvessa pelotti ajatus, että lapsi herää yksin tyhjässä talossa eikä saa ketään perheestään hereille. Hrrr…”

”Kyllä se pyrstötähti oli pelottava. Lapsena en lukenut, mutta aikuisena luettuna oli todella pelottava. Kuoleman ja sukupuuton uhka leijui niin vahvasti Muumilaakson yllä. Pyrstötähti läheni, lämpötila muuttui kuumemmaksi. Hemuli huolehti, mitä hänen postimerkeilleen mahtaa käydä, ja Pikku Myy totesi, että sinun postimerkkisi palavat.”

Animaatioissa eniten pelottivat kummalliset muodonmuutokset ja majakkasaari.

”Sarjassa on hyytävä jakso, jossa Muumipeikon sisin vaihtuu Haisulin sisimpään. Kukaan ei tunnista poloista Muumipeikkoa valeasussa, joten hän joutuu harhailemaan laaksossa ypöyksin, kunnes oman äidin rakkaudellinen katse lopulta murtaa pahan taian. Muumipeikon nahkaan hypännyt Haisuli puolestaan sillä välin häiriköi ja kiusaa ja pilaa ”oikean” Muumipeikon mainetta.”

”Majakkasaari-jakso on kertakaikkiaan maailman kauhein.”

”Se on aivan hirveä jakso, missä Niiskuneiti putoaa hiekkakuoppaan. Siellä asuukin muurahaisleijona, joka alkaa sitten jahdata Niiskuneitiä. Paniikin ainekset ovat koossa.”

Majakkasaari-jakso on kertakaikkiaan maailman kauhein. Siinä on vaan lukemattomia asioita, joita en pysty unohtamaan ja jotka puistattavat edelleen: painostava musiikki, synkkä tunnelma ja tietenkin se kummitus, joka ilmestyy yöllä Muumipeikon mahan päälle ja siitä näkyvät vain jalat. Syöksyin lapsena aina toiseen huoneeseen pidättelemään itkua, kun se kummituskohtaus tuli. Pelotti ihan hulluna.”

Muitakin kummallisuuksia muumien maailmasta löytyy.

”Itseäni tökkii eniten sukupuoliroolien kertakaikkinen perinteisyys. Muumimamma painaa duunia otsa hiessä hilloja keitellen, Muumipappa pötköttää riippumatossa, vääntää loputtomiin muistelmiaan ja pakottaa lopulta perheen sinne yksinäiselle majakkasaarelle, jossa mamman kukatkin kuolevat koska, no, miehet nyt vain tahtovat seikkailla? Niiskuneidin hahmo osaa lähinnä kihartaa otsatukkaansa ja tuijottaa peiliin.”

Haisulin hahmo on mielestäni lievästi kyseenalainen – suttuinen tumma ulkopuolinen, jota syrjitään porukalla. Muumilaakson Musta Pekka?”

Onko sinulle jäänyt mieleen pelottavia hetkiä muumeista? Kerro kommenteissa alapuolella!