Odotus koukuttaa lukijan

0 kommenttia

17.03.2006 11:06

Kuva Tiina Pyrylä

-Jännityskertomuksen voi aloittaa monella tavalla. Alun ei välttämättä tarvitse olla sillä lailla raflaava, että veri roiskuu ja viisi ruumista löytyy kirkkoherran kellarista, WSOY:n kustannustoimittaja ja kotimaisen kirjallisuuden toimituspäällikkö Sari Lindstén sanoo.
Lindstén pitää tärkeänä sitä, että kertomuksessa on omaperäinen idea. Monesti aloittelevat kirjoittajat tyytyvät matkimaan suosikkikirjailijoidensa dekkareita tai siirtävät paperille lööppien tarjoamia tositarinoita.
-Kehottaisin varomaan sitä, että kyhätään kertomus nopeasti kokoon inspiroituneena lehtiotsikoista. Hyvä kirjallisuus ei koskaan vanhene, joten ratsastaminen ajankohtaisilla tragedioilla ei välttämättä toimi.
Sari Lindstén istuu Me Naisten ja WSOY:n järjestämän jännityskertomuskilpailun raadissa. Hänen mielestään hyvään kertomukseen kuuluu olennaisena osana taidokkaasti luotu fiktiivinen maailma, joka on uskottava sen omissa kehyksissä.
-Jos kirjoittaja keksii oman persoonallisen idean, silloin tuo maailma on tavallaan jo olemassa. Tekstistä näkyy, jos se on yritetty kirjoittaa väkisin tai ahtaa johonkin tiettyyn muottiin.
Taustatutkimusta kannattaa tehdä, mikäli tarina sitä vaatii.
-On hyvä, että tietyt faktat ovat oikein, mikäli tarina esimerkiksi pohjautuu johonkin tiettyyn historialliseen tapahtumaan. Muutoin kirjoittajan tärkein työkalu on oma mielikuvitus.


Irtiottoja ja irrallisia lauseita

Se, mikä jännityskirjailijoita – ja kaikkia kirjoittajia – eniten kammottaa, lienee valkoinen paperi. Vaikka tarina on jo saattanut muotoutua päässä, sen siirtäminen tyhjälle arkille tuntuu työläältä. Jopa julkaisseet kirjoittajat tuntevat välillä valkoisen paperin kammoa.
-Jos kirjoittamisen aloittaminen tuntuu vaikealta, kannattaa kirjoittaa ensin vaikka irrallisia lauseita paperi täyteen ja antaa tarinan vain tulla siinä järjestyksessä kuin se on tullakseen. Ensimmäisen lauseen voi kirjoittaa vaikka viimeiseksi, Sari Lindstén neuvoo.
Paras keino koukuttaa lukija on tarjota tälle koko ajan jotakin, jonka tämä odottaa selviävän – liittyy se sitten rikoksen ratkeamiseen tai henkilöhahmojen välisiin suhteisiin. Koukuttavaa on myös se, jos lukijan ennakko-odotukset osoittautuvat toisiksi tai omat nokkelat päätelmät vääriksi.
-Pääasia on, että jännitystä riittää, tavalla tai toisella.
Onnistunut kertomus vaatii usein myös viimeistelyä. Toisinaan vain pieni viilaus riittää, toisinaan täytyy tehdä isompia muutoksia. Sari Lindstén neuvoo ottamaan etäisyyttä tekstiin ennen editointia, vaikka vain muutaman päivän ajaksi.
-Jos tulee takkuinen kohta, josta ei millään pääse eteenpäin, pieni irtiotto voi auttaa.

Palapelien aika on ohi

Sari Lindstén on työskennellyt WSOY:llä kymmenisen vuotta. Hänen mukaansa jo 2000-luvun alkupuolella kohistiin Suomeenkin rantautuneesta dekkaribuumista, joka ei toistaiseksi näytä laantuneen.
Dekkarit ovat jatkuvasti Suomen luetuimpien kirjojen listalla. Suomalaislukijoita piinaavat muun muassa Leena Lehtolainen, Matti Rönkä, Ilkka Remes ja Harri Nykänen. Ulkomaista vahvistusta edustavat esimerkiksi Liza Marklund, Stieg Larsson, Anna Jansson, Henning Mankell ja Dan Brown.
Nykyajan jännityskirjallisuudessa on kuljettu kauas 1920-luvun salapoliisikertomuksista, joissa keskityttiin arvoituksen ratkaisemiseen. Salapoliisikertomuksen kulta-aikana jännityskirjailijat keksivät hupaisia sääntöjä, kuten sen, että päähenkilöllä ei saanut olla rakkauselämää.
-1920-luvun salapoliisikertomukset olivat tavallaan turvallista luettavaa. Niissä rikolliset jäivät kiinni ja paha sai palkkansa, Lindstén kertoo.
1930-ja 40-luvuilla alkoi kukoistaa niin sanottu kovaksi keitetty dekkari, jonka taitajia olivat muun muassa Raymond Chandler ja Dashiell Hammett. Näiden teoksissa oli jo havaittavissa yhteiskuntakriittisiä ulottuvuuksia, kuten nykyajankin rikoskirjallisuudessa.
-Jännityskertomuksissa ei ole enää keskiössä palapelin arvoitus, vaan pikemminkin rikoksen syyt ja seuraukset, niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla.

Pahis voikin olla hyvis

Nykyajan jännityskirjallisuudesta on hävinnyt tiukka jako hyvään ja pahaan, minkä vuoksi se vaatii nykylukijalta moraalisten arvojen pohdintaa. Päähenkilönä saattaa olla etsivän sijaan rikollinen, poliisit osoittautuvat pahoiksi tai lukija samaistuukin enemmän rikolliseen kuin uhriin.
-Esimerkiksi Harri Nykäsen luoma hahmo Raid on torpedo, palkkamurhaaja. Hänellä on aivan oma moraalikoodistonsa, hän on tavallaan hyvis vaikka samalla myös pahis. Lukija joutuu miettimään, kenen puolelle asettuu ja miksi, Sari Lindstén pohtii.
Dekkarit on perinteisesti nähty viihdekirjallisuutena, mutta viime aikoina ne ovat alkaneet murtautua ulos viihdelokerostaan. Lindstén ei mielellään jaa kirjallisuutta korkeaan ja matalaan.
-Hyvä rikosromaani voi olla aivan huikeaa luettavaa, se voi herättää ajatuksia ja nostaa keskustelun aiheeksi tärkeitä asioita.
Lindstén toimittaa kotimaisista jännityskirjailijoista muun muassa Harri Nykästä, Ilkka Remestä, Anja Angelia sekä salanimellä Ursula Auer tehtyjä romaaneja. Vaikka Lindstén on rutinoitunut lukija, hän jaksaa yhä jännittää kiinnostavan käsikirjoituksen kourissa.
-Nykyään pidän hyvän kirjan merkkinä sitä, että unohdan sisäisen editorini enkä ala päässäni toimittaa tekstiä. Antaudun vain lukemaan romaania.

Lue dekkarikirjailija Harri Nykäsen vinkit jännityskertomuksen kirjoittamiseen

Sinustako dekkarimestari?