Pipsalla

Kalastajan vaimo

ihastumassa

Voi huokaus tota keittiön pelargonia -tapettia. Aloin heti miettimään et mihin meille vielä mahtuisi tollainen (se oli Sandbergin, vai mitä?). Huokailimme kyllä muutenkin aika paljon tuolla Pipsan kotona viikonloppuna käydessämme. Ei ihan valmis vielä, mutta aivan superhurmaava. Lämmin, rauhallinen ja niin rakkaudella tehty. Eikä sen ton valmiimpi edes tarvis olla jos multa kysytään. 

Ihana nähdä näitä vanhoja (&ikuisia) hyviä ystäviä ja ihanaa, että he antavat mun ottaa kuvia. Ei tätäkään olisi voinut olla kuvaamatta! Ja niin kauniit asukit. :) Paljon, paljon terveisiä. <3

 

>>
Kommentoi  18

Seilorimekko...

Kalastajan vaimo

...sulle!

 

Olen ehkä ennenkin kertonut mun mieheni teoriasta; siitä miten meille sinisilmäisille käy siniset vatteet ja ruskeat sävyt jätetään sitten niille ruskeasilmäisille. Hän itse käyttää vain sinistä ja kyllä, sininen sopii meille molemmille hyvin, joten en ole osanut/ jsaksnut yrittää vielä kumota näitä väriteorioita... ;) 

Oli miten oli, nyt on mies varmaan tyytyväinen. Ihastuin nimittäin suunnilleen kaikkeen siniseen Henri Lloydin uutta SS 14 mallstoa kokeillessani. Yllä suosikkipaloja.

Kaikkein hauskinta tässä postauksessa kuitenkin on, että yksi teistä kommentin jättäneistä saa myös itselleen ton alimman sinivalkoraidallisen raikkaan seilorimekon valitsemassaan koossa (mulla on xs)!  

Eli kommenttia jättämään jos mekko passasi!

Kesä on tuloillaan...! :)) Julkaisen mekkovoittajan kiirastorstain iloksi. :)

>>
Kommentoi  1916

Kaasoilua

Kalastajan vaimo

& kyyneleitä

 meidän kaasojen mekot Drama Gallery Sali -mallisto

siskon mekko Marimekko

paikka Pukkilan kartano, Salo

***

 

Kuvat puhukoon puolestaan. Olen ollut kaasona ehkä maailman kauneimmalle morisamelle - sulhasen sanoin; niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Mikä kunnia. 

Ja mitkä häät; elävää musiikkia ja laulua, loistavaa, herkullista ruokaa ja tyytyväisiä, hymyileviä ihmisiä. Yömyöhään.

Yritin parhaani mukaan välttää itkutilanteita ja -puheita, mutta eipä tuolla tietenkään kyyneliltä voinut välttyä. Tiedättekö... kun on niin tärkeitä ihmisiä, niitä, joille suot kaiken maailman onnen, niitä, joihin suhtaudut melkein hivenen suojelevasti ja mietit että voiko mikään olla tarpeeksi hyvää. Ja kun huomaat, että nyt on. Että nyt sillä on hyvä olla. Niin ei siinä sitten oikein voi olla vähän itkemättäkin. :) Vaikka kaikki on hyvin. Ja just siks.

Viikonloppu täynnä ihmisiä, joiden vuoksi voisin siirtää meidänkin tukikohdan tänne Suomeen. Paitsi että sitä ennen pitäisi siirtää kyllä muutama norjalainen vuori ja valtameri kaloineen, jotta saisi ton kalastajankin siirtymään. Mutta eipä se mittään, on niitä vuoria ennenkin siirrelty. Kunhan on tarpeeksi hyvä syy. <3

Kiitos kauniista häistä. Niisk. :)

 

 

>>
Kommentoi  22

Kysymys kahvista

Kalastajan vaimo

~my cup of coffee~

nahkaranneke In Wear / hopea-helmikoru Wilhelmine / pellavatunika By Pia's, saatu

 

Olin kai toistaiseksi saanut annokseni kirkkaita kevätvärejä täyteen kun tänään puin meitä näin harmonisiin ruskean sävyihin... ;) By Pia's pellavatunikassa on vaan jotenkin niin rauhoittava haalea roosa väri, siitä tulee jotenkin kahvi mieleen... Laatujuttu Pialta jälleen kerran!

Mut mulla onkin oikeastaan yksi kahviprobleema, jossa luulen että te fiksummat osaatte auttaa. Nimittäin kahvikone. Muuttaessamme tähän nykyiseen kotiimme kolmisen vuotta sitten ja keittiötä rempatessamme keikuttelimme vaa'alla kovasti sisäänrakennettuun kahvikoneeseen sijoittamista. No, eihän me sitä sitten raaskittu ostaa, vaan päätimme ASAP hankkia vastaavan irtolaitteen. Jota ei vieläkään näy.

En vaan osaa päättää minkälainen kahvikone olisi hyvä!

Kertokaa te; onko teillä kokemuksia? Mikä kannattaisi ostaa? Mun kahvikoneen ykkösfunktio on tehdä lattea.  Saatan nimitäin monena päivänä viikossa ostella niitä neljän euron latteja kahviloista mukaan, ja juurikin kotiin - hullua touhua, johon on aivan yksinkertaisesti pakko tulla loppu :S Eli ihan sama kuinka helposti kone valmistaa normikahvin, sillä on pakko tehdä helposti lattea eikä maitovaahdottimen puhdistus saa olla liian hankalaa.

Ehdotuksia? Pliis. Olen eniten tutkailut Ascason Dreamia ja Basicia, mutta jotenkin pelkään niiden olevan hankalia... kun ovat noin nättejä. ;) Hintaluokka saisi kuitenkin olla maksimissaan siinä viidensadan paikkeilla. En tiedä edes etsinkö kapseli- vai irtopapulaitetta; mieluiten kuitenkin irtopapu.

Osaatteko auttaa? Onko kokemuksia? Jään innolla odottamaan. :))

Hyvää & kahvintuoksuista perjantaita! <3

>>
Kommentoi  48

Tiistain värikkäitä värikuvia

Kalastajan vaimo

tipu & 80's

 

Heippa hei! Meillä alkaa jo näyttämään näin keväiseltä -ja pääsiäiseltä. En yleensä osta kovin helpolla mitään kausikoristeita (koska niitä on niin toivonta säilöä ja kaivaa aina esiin), mutta jostain syystä toi jättikokoinen tipu oli niin avuttoman näköinen kaupassa että se vaan lähti mukaan...

Persikkainen collegepaita taasen oli sopivasti Cubuksen alessa ihan tovi jollain suunnilleen kymmenellä eurolla kun etsin jumppaan hyvää pitkähihaista jäähdyttelyvaatetta. Olen kuitenkin pitänyt tästä enemmän ihan muualla kuin jumppasalissa - ihanan pehmeän vanuinen sisäpinta ja hauskan kesäinen väri. Pitää varmaan hakea toinen jumppakäyttöön että raaskii pitää tätä muualla. Niin ja näitähän oli aika monia värejä, jos vinkki jotakuta kiinostaa. :))

Päivän kolmannen väriläiskän ei Cleanin Summer Sailing -tuoksun olen onnekkaana Clean -fanina saanut vastikään testiin blogin kautta. Cleanin Skinihän on ainoa puoleentoista vuoteen käyttämäni tuoksu, joten pikkusen kesävaihtelua tuli oikein tarpeeseen! Ihanan raikas, kuten kaikki Cleanit, tulen varmasti käyttämään koko purnukan.

Okkei, kivaa keskiviikkoa!! <3 

Ja hei, teitä on taas tullut Facebookiin ihan hurjasti lisää... seuraajia... Yli 8900 jo, huh!! Kiitos!! Mun pitää keksiä teille jotain kivaa. Joku pääsiäismuna. :))

 

>>
Kommentoi  9

Sunnuntaiporukat

Kalastajan vaimo

& herkuttelijat

 

Sunnuntaiaamuna lähetimme miehet kalaan. Ja jäimme kotiin tyttöporukassa. Ja lapsi- ja vauvaporukassa. Keittelimme kahvia, söimme lounasta. Paistelimme vohveleita ja kävimme pienillä sunnuntailenksuilla. Höpisimme juttuja ja päästelimme ulos arkihöyryjä ja lähinnä miehiin kohdistuvia ärtymyksiä. :P Suunnittelimme ja haaveilimme. Ja keittelimme taas lisää sitä lämmintä, ihanasti tuoksuvaa kahvia. Suklaan kera.

Ja sitten palasivat miehet. Kuten näkyy. Ja me saimme ruokaa! ;D Noh, lisää ruokaa. Ja niin se sunnuntai meni. Aikast herkutellen. 

Kaikki onnellisina ja tyytyväisinä ja etenkin väsyneinä. Hyvä lähteä uuteen viikkoon. <3

Just nyt odotan ihan superinnolla 1) kohta alkavaa rikossarjaa miehen kainalossa sohvalla ja 2) huomisia zumbatunteja, wohoo! :P 

Ehdin muuten ehkä kertoa vielä nopeasti yhden jutun -tuli niin mieleen tosta zumba-wohoosta... ;) Olen oikeasti tosi, tosi rauhallinen ja hiljainen ja muistan vieläkin, kuinka nuorena; kai 20 -vuotiaana silloinen poikaystäväni kyyditsi minua kerran jumppaohjaukseen jonnekin leirille. (Mulla ei ollut ajokorttia.) Poitsu joutui odottamaan sen tunnin verran, sillä ajomatka kotiin oli yli puolen tunnin. Se istui ja odotteli liikuntasalin ulkopuolella ja kuunteli suunnilleen koko tunnin. Paluumatkalla, kotiin ajaessaan tämä oli ihmeen hiljainen. Tosi hiljainen. Jossain vaiheessa se sitten aika totisena ihmetteli miten minusta lähti niin paljon ääntä. Ja energiaa. 

:D 

Ja mulle on ihan luonnollista että jumppasalissa olen töissä ja ihan toisessa roolissa kuin kotona... 

Leppoisaa alkuviikkoa ihan kaikille!!

 

>>
Kommentoi  11

Aakkoset

Kalastajan vaimo

Olen sivusilmällä rekisteröinyt monissa blogeissa näitä Elämän Aakkoset -koosteita - tässä mun! Katsotaan keksinkö jokaiselle kirjaimelle sen oikeimman sanan...

A  Aino. Meidän kuopus. Ihana vaaleatukkainen kiltti pikkuinen tyttö.

B  Blogi. Tietysti. Vaikuttanut aika monella tavalla elämään ja tullut tärkeäksi osaksi arkea. Asia, jota en ehkä koskaan olisi uskonut tekeväni jos kymmenen vuotta sitten olisi kysytty. En, vaikka olisinkin tienyt mikä blogi on, heh.

C  Cuba. Just nyt voi vastata Cuba. Pitkäaikainen haave, joka vihdoin toteutui kuukausi sitten. Ja joka jäi sydämen ja sielun nurkkiin asustelemaan.

D  Dans. Nyt tästä kaksikielisyydestä on hyötyä. ;) Kysyin mieheltä mikä d:llä alkava sana voisi liittyä mun elämääni. Se sanoi heti dans. Rakastan tanssia!

E   Elämä. Koska tämä vaan on niin kummallista. Muistan jo hyvin pienenä, ehkä ekaluokkalaisena miettineeni aika paljon elämää ja kuolemaa. Että mitä sitten teen, kun tämä loppuu.

F  Fisk. Tää oli taas miehen antama vastaus, ylläri... ;) No, kalatkin ottavat valitettavan -ja joskus jopa ärsyttävän suuren tilan mun elämässäni että kai sekin oikeutetusti saa paikkansa tässä listassa. Rakastan sitäpaitsi kalaa! Se on mun lemppariruokaa eli okei, ansaitsee hyvinkin tulla mainituksi!

G  Godteri. Taas norjankielinen sana. Karkit. Olen maailman pahin herkkuperse, jonka tavoitteena on herkutella karkeilla vain viikonloppuisin. Koska liika sokeri ei vaan ole hyväksi millekään kropan osalle.

 

H  Hitaus, hiljaisuus. Se, että ehtii miettimään asioita ja kokemaan tunteita ja nauttimaan hetkistä. 

I  Isi. No tottakai. Yksi elämän tärkeimmistä ihmisistä.

J  Johanna. Tästä tulee ekana mieleen mun oma nimeni. Vastaanko sen, mikä ekana tulee mieleen vai pitääkö miettiä jotain hienoa, jotain mikä on kaikkein tärkeintä? Mut hei, mikä olisi tärkeämpää kuin sinä itse, haha! 

K  Käsityöt. Rentouttava, hyvä harrastus. Neulominen etenkin. 

L  Lapset. Mun pikkuset, mun kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat jutut -kuten usein nille sanon. <3

M  Mies. Pidän miehistä. :P Miten tän nyt selittäisi. Miehet ovat kivan leppoisia ja turvallisia otuksia enkä osaisi kuvitella elämääni ilman. Oma mies on supertärkeä ja sitä pitää vähän hemmotella. Hehe, oliskohan m:stä keksinyt jotain parempaa... ;) Näääh, tuskin.

N  Nautinto. Elämässä on pakko olla nautintoja. Melkein syntisen hyviä juttuja. 

 

O  Olli. Esikoisen nimi. Ja mun isän nimi. Tärkeä sana siis!

P  Puoliso. En tarvitse paljon ihmisiä ympärilleni ja viihdyn hyvin omassa rauhassani, mutta en myöskään osaisi olla ihan yksin. Hyvä puoliso rinnalla on hyvä olla. <3

Q  Queen. Se tulee tästä ensin mieleen. Olin teininä tosi (tai huolestuttavan?) ihastunut Freddie Mercuryyn. Queenin musiikkia arvostan edelleen kovasti, vaikken nykyään sitä niin kauheasti nyt kuuntele.

R  Rakkaus. Mitä olisi elämä ilman... 

S  Sisko, Satu. Jälleen yksi elämän tärkeimmistä ihmisistä. Joku joka ymmärtää vaikkei sanoisi sanaakaan. Ja jonka kanssa sanoituista sanoista kukaan muu ei ehkä ymmärrä mitään. :P

T  Taide. Tuntuu joskus ehkä täysin merkityksettömältä, joskus se taas antaa koko elämälle merkityksen. 

U  Urheilu. Jos mun pitäisi valita kumpi on tärkeämpää; urheilu vai taide, sanoisin kuitenkin taide. Multa on joskus yläasteela kysytty tätä. Molemmat ovat olleet isoja juttuja maailmalla ihan antiikin Kreikasta alkaen, mutta urheiluun liitty liikaa kilpailua ja taiteeseen niin paljon sielun ravintoa, että edelleen vastaisin taiteen. (Onneksi ei tarvitse valita. ;))

 

V  Valokuvaus! Nuorempana olin hullun innokas piirtämään ja maalaamaan ja pidin valokuvausta tosi tylsänä taiteen ja itseilmaisun muotona. Nyt löydän siitä jatkuvasti uusia iloja ja ihmeellisyyksiä.

X  Sorry, tästä en keksi mitään. En tykkää edes nukkua äksänä.

Y  Ystävät. Mitä tähän muuta voisi vastata? Mikä y:llä alkava voisi olla tärkeämpää?

Z  ZUMBAAA! olen tänäänkin ollut koko päivän zumbaamassa. Jameissa ja masterclasseilla. Treenilaji, joka vie vuosi vuodelta enemmän mukanansa.

Å Åå-å. Sanon aika usein yllättyneenä tai ihmeissäni noin. Kysymys- tai huutomerkillä korostettuna. 

Ä  Äiti. Voiko tähänkään muuta sanoa? Jokaiselle ehkä elämän merkityksekkäin ihminen. Ja monelle tärkein. 

Ö  Jälleen lyö ihan tyhjää. Norjaksi voisi sanoa ønske. Toive. Toivominen ja haaveilu ovat niin tärkeitä juttuja. Siinä vaiheessa kun sulla ei ole mitään mitä toivoa, mistä haaveilla, on elämä aika kuivaa. 

 

Olen kuvaillut koruja (verkkokauppa) ystäväni ja korusepän Trinen Wilhelmine (FB) -kokoelmasta tunnelmakuviksi. Kauniita, eikö!? Trine on todella taidokas koruntekijä, taiteilija ja positiivinen ihminen... uskomattoman nautinnollista kuvailla tällaisia koruja -ja uskomatonta että tällaiset ihmiset pitävät mun kuvailusta niin paljon että haluavat käyttää mun kuviani! :)

 

 Hyvää viikonlopun jatkoa! <3

>>
Kommentoi  17

Keväisen keltaista

Kalastajan vaimo

...viikonloppua!!

 kynttilänjalka ja korvikset FABista saatu

 

Heip!  Jatketaan keväisillä pääsiäistunnelmilla; nyt on vuorossa keltainen. Tulppaanien kaverina maljakoissa on sireeninoksia -tuovat vähän sellaista villiä eksotiikkaa tupaan, eikö? Ainakin verrattuna tulppaanien toiseen hyvään kumppaniin koivunoksiin, jotka taas ovat niin kovin skandinaavinen vaihtoehto. 

Keltaisen ja kukkasten lisäksi mun tekee taas mieli sanoa pari sanaa myös kielenkäytöstä; tähän aina säännöllisin väliajoin puututaan kommenttiboksissa ja yleensä aika kriittisesti. Ja äidinkielestäni aina kovasti pitäneenä ymmärrän teitä kriittisiä kommentoijia ja ymmärrän, että ns. virallista, julkista tekstiä lukiesamme olemme ihan jokainen tottuneet korrektiin ja kaikinpuolin kieliopillisesti oikeaan tekstiin, jossa puhekielelle jää hyvin vähän tilaa.

Varmasti siksikin näihin blogiteksteihin joskus tartutaan; siihen, miten "väärin" me bloggaajat kirjoitamme. Ja totta, kyllä minuakin on joskus jossain blogissa ärsyttänyt ihan selkeät kielioppivirheet ja ennenkaikkea epäsujuva teksti. Omiani en tietenkään huomaa niin hyvin. ;) Mun ihan selkeä mielipide on kuitenkin se, että puhe- ja jopa murrekielenkäyttö voi olla (ja onkin) blogien tyylikeino - kyse ei välttämättä aina ole siitä, etteikö bloggaaja osaisi kirjoittaa kieliopillisesti oikeaa tekstiä. Mulle korrektin kielen kirjoittaminen olisi jonkinlainen kahle ja se estäisi elävää, juuri mun blogilleni sopivaa ilmaisua. Yksinkertaisesti. Eikä mun mielestä blogeilta kannata edes toivoa virallisen tekstin vaatimuksia. Se tappaisi jotain tärkeää sisällöstä, sammuttaisi jonkin ehkä pienen liekin. Virheet ja epätäydellisyys kuuluvat blogeihin. Ainakin mun. :P

Eikö? Luulen että aika moni on loppujen lopuksi aika samaa mieltä tästä; eipä noita valituksia niin usein tule. :) Halusin vain sanoa. Mullekin suomi on rakas juttu ja yksi syy miksi blogin aloitin on juurikin suomeni ylläpito ja harjoittaminen. Toivon että ymmärrätte siis myös syyni pitää kieli aika vapaana -ja vastapainoksi lupaan tsempata kielioppivirheiden kanssa! :P

 Okei tytöt, perjantai-illan kunniaksi onkin kiva jakaa vielä ne Kuuban sormukset... Muistatteko? 

Kaksi onnekasta sormusvoittajaa ovat:

 

Tuollaisesta isommasta sormuksesta olen juuri haaveillut, joten tulisi oikeaan osoitteeseen :) Pidän tyylistäsi/blogistasi muutenkin, täältä on saanut paljon hyviä vinkkejä. t. Maija

*** & ***

Sormus on miun makkuun :) -Vili-

***

Laittaakaahan osoitetta s-postiin :)

Ja hyvää (& keltaista) viikonloppua! 

>>
Kommentoi  19

Pääsiäispuput lähestyvät

Kalastajan vaimo

...be aware...

 

Mulla on joskus näitä vaatteita tai asusteita, jotka vaan ansaitsevat oman postauksensa... Ehkä joku muistaakin mun haaveilleen näistä Minna Parikan pupunkorvakengistä jo joskus... edellisjouluna? Siis puolitoista vuotta sitten. Ja muistaakseni jälleen viime joulun alla. 

No nyt ne on mulla. Ja ihan kyllä ansaitsevat oman juttunsa. Sain nämä Parikan Fawn Bambit FABista, jonka kanssa olen ennenkin tehnyt yhteistyötä. Suosittelen kurkkaamaan; aivan ihana valikoima koruja ja kenkiä ja vaatteita ja sisustusjuttuja... ihanasti vähän erikoisempia, supersöpöjä juttuja ja kaunis verkkokauppa... Ja herkullisesti silkkipaperiin pakatut paketit. Helmi ja karkki nettikauppojen joukossa, sanoisin. :P Ja plussana vielä se, että kaikki tuotteet taitavat olla pohjoismaisten suunnittelijoiden/tekijöiden tuotosta!

Sellainen mainospätkä tähään väliin hehe, mutta ihan vilpitön sellainen kuitenkin. Todella herttainen kauppa. Myös norjalaisen Kristine Viksen naisellinen, pehmeä pellavajakku on FABista.

Mun mies muuten alkoi heti kengät nähtyään tutkimaan niitä ihmeen kiinostuneesti. Hetken kosketeltuaan se kysyi että onko ne kalan nahkaa. Sanoi toki myös sen kalan nimen, mutta enpäs nyt muista (ihme). Ja totesi, että Geirillä on ihan samanlainen kalastusliivi. Jonka kuosin on siis tarkoitus jäljitellä sen tietyn kalan suomuja. Oh my, sanon vaan. Eipä ois heti tullut mieleen. Ei nää sen mielestä muistuttanut bambia lainkaan. Vaan sitä kalaa. Hetken aikaa kesti ennenkuin sain sen kalastusliivi- ja yleensäkin kalamielikuvan pois kalvolta.

Nää on niin söpöt pikku puput. Oikein pääsiäiskengät!

Nyt mun täytyy kiiruhtaa zumbailemaan, mutta palaan vastaamaan vielä ed. postin kommentteihin -kiitos niistä. :)) Lohdullista, että niin moni oli kirjoittanut omista jännityksistään ja yleensäkin ajatuksistaan; ei tarvi munkaan tuntea että yksin täällä punastelisin! :)) Tai jakaisin hassuja ajatuksiani... Kiitti <3

 

>>
Kommentoi  32

Miten minä vaikutan

Kalastajan vaimo

 

Tiedän, että minua pidetään varmasti usein jollain tavana itsevarmana, vahvanakin ihmisenä. Ja varmasti jollain tavalla olenkin. Mutta. Sitten taas; me ollaan vain ihmisiä... joten ajattelinpa sanoa jotain siitä. :) Ihmisyydestä.

Tiedättekö nimittäin mitä, minä olen oikeastaan ihan varmasti sieltä ihmisten hiljaisimmasta ja ujoimmasta päästä. Punastun helposti. Jos vaikkapa onnistun saamaan muut nauramaan isossa porukassa -jos edes uskallan sanoa mitään isossa porukassa. Tai jos mulle sanotaan jotain erityistä, jotain henkilökohtaista, jotain kivaa. Ja jännitän aina, jos mun pitää nousta seisomaan ja esitellä itseni. Maha kipristellen mietin, että mitä sanon. Ja onnistunko sanomaan sen punastumatta.

Me niin usein kuvitellaan, että kaikki muut onnistuvat ja osaavat ja ovat pidettyjä ja menestyneitä. Ja ihan liian usein pönkitämme sitä omaa epävarmuutta olemalla töykeitä, huomioimatta toista. Vaikuttaaksemme vähän tärkeämmiltä. Ja kuitenkin tehden itsestämme vain epämiellyttävämipä.

Arjen kommunoikoinnissa ehkä tärkein juttu on toisen näkeminen. Katso silmiin, hymyile, näe. Mikään ei ole niin tärkeää, kuin huomioiduksi tuleminen. Ja jos huomioit, sinusta pidetään. Kaikki haluavat tulla nähdyiksi. Ja meillä on kaikilla ihan hirmu iso merkitys, jokaisen hymy ja ja tervehdys on yhtä arvokas -tai ehkä päivän arvokkain. Etkä ehkä tiedäkään, kuinka suuri merkitys sinulla on. Myös päinvastoin; huomiottajättämisesi saattaa loukata ja jättää sinusta ikävän kuvan pitkäksi aikaa. Ehkä vahvan ja tärkeän kuvan. Ehkä, mutta ei sellaista vaikutelmaa, että sinuun haluttaisi tutustua tai sinua kuunnella. Loppujen lopuksi merkityksettömän.

Hiljaisuuteni ja ujouteni vuoksi olenkin jo kauan ihan tietoisesti yrittänyt olla vähän avoimempi -ja työssä pakostakin oppinut kohtaamaan ihmisiä. Mun suurin pelkoni on kuitenkin ollut tulla pidetyksi ylimielisenä tai ylpenä -vain siksi että oikeasti olen vain hiljainen. Eikä siinä oikeastaan tarvitse mitään kummia tehdä. Se että katsoo toista silmiin ja hymyilee, riittää. Tiesittekö, että arjen kommunikoinnissa sanoilla on merkitystä vain 7% verran? Voit sanoa mitä vain normaaliin puheeseen kuuluvaa, mutta jos kehonkielesi on ristiriidassa sanomasi kanssa, eivät sanat jää mieleen. Kehonkieli ja kasvojen mimiikka ovat niin paljon tärkeämpiä, lähes kaikki. Se, että avaat kasvosi, et rypistä otsaasi, hymyilet silmilläsi ja näet, se saa ihmiset kuuntelemaan sinua. Mimiikka on myös suorassa yhteydessä äänensävyysi; puheestasi tulee automaattisesti lempeämpää. Ihmiset suoraan sanottuna vetäytyvät puoleesi kuin kärpäset lamppuun, tuntevat olonsa hyväksi ja haluavat viettää aikaa seurassasi! :)

Katso, kuuntele ja näe. Kaikki haluavat tulla nähdyiksi ja he jotka näkevät, heistä pidetään.

Mun superkaunis kevätviikonloppu on ollut yövuoroa -kurssia -yövuoroa... Mutta kurssi oli ihan lyhyiden yöunien ja vähäisen auringon arvoinen. Olin jumppaporukan kanssa kuuntelemassa luentoja siitä, miten vaikutan muihin. Miten muut minut kokevat. Mitään vastausta en saanut, en tiedä vieläkään miten minut koetaan. Mutta tiedän, että me olemme kaikki vain ihmisiä. Kaikkein itsevarminkin on joskus epävarma, joskus ujo ja hermostunut. Profiloitunut huippujohtaja saattaa puhua letkeästi mediassa, mutta kohdella läheisimpiä alaisiaan jäykän etäisesti -etsiessään epävarmana keinoa tulla pidetyksi. Jotakuta jännittää ihan älyttömästi tulla jumppatunnille - mikä mulle ehkä on jo maailman luonnollisinta. Minua taas saattaa jännittää mennä uuteen kahvilaan. Osaanko tilata sieltä mitään? Me ollaan vain ihmisiä ja jokaisella on omat jännityksensä.

Yksi juttu auttaa kuitenkin aina. Unohda oikeaoppiset keinot kommunikoida ja ole itsesi. Vapiseva ja jännittynyt oma ääni on parempi, sympaattisempi ja helpommin paranettavissa kuin kireä, kylmän kuoren alle paennut ääni. Ja se jää mieleen -positiivisella tavalla. Usko itseesi ja siihen mitä teet. :)

>>
Kommentoi  39