After treeni

Kalastajan vaimo

vihreissä & harmaissa

yläosat Stormberg / pellavavousut byPias (saatuja)

 

Ulkona sataa lunta (!) sisällä lämmittää takka, zumba vedetty työpäivän päätteksi ja suihkussa käyty just. Mansikat, ananasmehut ja banaanit muussattu smoothieksi ja omenat dippailtu vaniljarahkaan. Hyvä keksiviikkoilta. :) Paitsi se lumisade. Äh.

Töistä ja zumbasta suuntasin naama punaisena (en sitten osaa treenata muuttumatta punaiseksi) kauppaan ja postiin hakemaan Stormbergilta lähetettyä pakettia. Muistan teidänkin pitäneen kovasti näistä norjalaisista Stormbergin treenivaatteista, joten kuvailinpa heti uutuuksia tännekin. Huomasin muuten myös että yli 65 euron tilauksiin on tullut ilmainen toimitus; vai oliko se viimeksikin? Joka tapauksessa kannattaa vaikka kimppatilata! 

Kaikki postauksen jutut löytyvät täältä ja saatte niistäkin -25%, JEE! :) Huomisen zumban voisi vaikkast vetää tossa pitkähihaisessa vihreässä... Raikkaan keväisiä juttuja, joita ei varmastikaan ole hinnalla pilattu (tulevat nettikauppaan ilmeisesti huomisen aikana! Odottakaa pikku hetki. :)). Melkein teki mieli lähteä juoksemaan zumban perään lenkki kun tämän paketin kotona avasin. 

Jeps, yhtä energistä torstaita siis! :) See you!

 

(Pakko sanoa. Muuten on ihan huijari olo. Ollaan me kunnon ruokaakin tänään syöty, ei pelkkiä hedelmäherkkuja. McDonalds. Nam. :D)

>>
Kommentoi  8

Til mine norske venner

Kalastajan vaimo

ja suomalaisille kans :)

Fordi dere ofte lurer på. :) Hva er det jeg skriver om? (Og det skjønner jeg godt at dere lurer på. Finsk er ikke lett å skjønne.)

Klær og mote? Skønhet og interiør? Litt trening og helse kanskje? Strikking ja!

Ja, sier jeg, ja jeg skriver jo om det...

Bildene ser dere. Jeg er en estetiker (delux)! Det må jeg bare inrømme, det kan jeg ikke noe for. Verden – og livet – er bare så full av vakre detaljer. Farger. Vakre små ting. Nyanser. Jeg kan bare ikke la være! De gjør jo livet lettere å leve. De gjør meg lykkelig i hverdagen. De små tingene.

Overfladisk? Nei... Hmm. Å nei. For all del, jeg snakker ikke bare om de konkrete tingene. Og estetikk utelukker jo ikke den dype siden av livet. Å nei. Vi trenger begge deler og ofte går de hånd i hånd. Og jeg skriver gjerne om allt annet enn mote, det vet jeg ikke alltid så mye om. Men jeg vet noe om stillhet. Det vet vi alle noe om. Om savnet. Om kjærlighet. Om tårer. Om att livet er – og skal være – litt tøft. Å forvente noe annet ville være dumt. Å ønske noe annet ville være dumt.

Og likevel handler det om å smile. Fine roen, godta og kanskje faktisk elske livet akkurat som det er. Hver dag. Være fornøyd med det vi har og jobbe for det vi ønsker å oppnå. Det handler om ønske å være akkurat den du er, om å være tilfreds. Aldrig i livet om å være eller ønske å bli perfekt -fordi what makes us different makes us beautiful. Å nei, perfekt høres utrolig slitsomt og tomt ut. Ikke noe for meg. :D

Det handler om venlighet, om å inspirere, gi håp. Gi noe. Noe viktig, noe vi aldrig har for mye av.

Det er det jeg skriver om. Også handler blogging om å få bruke morsmålet mitt – det er en god følelse i hverdagen; å ha kontakt. Så nå jeg får nok beklage for alle skrivefeilene på norsk. ;) Og takke for at du leste. Takk.

 

 

Koska norjalaiset usein kysyvät mistä kirjoitan. Muodista, vaatteista, kauneudenhoidosta, terveydestä? Ja neulomisesta!

Niin, minä sanon, niistähän minä kirjoitan.

Kuvat te näette. Olen esteetikko (viimeisen päälle). Elämä on vaan niin täynnä kauniita yksityiskohtia, ettei niitä voi olla kuvaamatta. Se vaan tekee mun elämästäni onnellisempaa. Ne pienet asiat.

Pinnallista...? Ei kai, enkä puhu nyt vain niistä konkreettisista asioista. Ei estetiikka poissulje elämän syvempää puolta; joskus ne jopa kulkevat käsi kädessä. Kirjoitankin kai mieluummin kaikesta muusta kuin muodista. Siitä en aina tiedäkään. Mutta hiljaisuudesta tiedän. Kuten me kaikki. Ikävästä, rakkaudesta, kyynelistä ja siitä, miten elämän kuuluukin olla pikkusen raskasta. Olisi tyhmää odottaa elämältä pelkkää onnea. Tai edes toivoa.

Ja kuitenkin kirjoitan hymyilemisestä. Elämän hyväksymisestä ja ehkä jopa rakastamisesta juuri sellaisena kuin se on. Tyytyväisyydestä sitä kohtaan mitä meillä on ja toisaalta toiveiden toteuttamisesta. Mutta ei ikimaailmassa täydellisyyden tavoittelusta. Täydellisyys kuulostaa aivan liian väsyttävältä ja tyhjältä. What makes us different makes us beautiful.

Haluan inspiroida, tuoda ystävällisyytä ja toivoa. Antaa jotain.

Siitä tässä blogissa on kyse. Tärkeää on tietysti myös saada käyttää äidinkieltä ja pitää yhteyttä Suomeen.

-Vähän kömpelö suomennos itseasiassa, mutta ainakin tiedätte suunnilleen mitä kirjoitin jollei tuo norja taitu. :) 

Blogi jatkuu ihan vaan suomenkielisenä, tämä oli ihan ainutkertainen norjalaistuminen. Koska paljon on kysytty. 

 

"Allt annet, men ikke sovende, halvdødt liv" - Minna Canth 1884

 

 

Ps. Kirjan julkkaritilaisuus on muuten ihan täynnä, kiva. :) Enää ei siis kannata ilmoittautua mukaan, pahoittelen.

>>
Kommentoi  15

Viikonloppuneule

Kalastajan vaimo

& eka pörriäinen

 

Ei täällä todellakaan ihan näin rauhallista ja seesteistä ole ollut. ;) Noi pääsiäistiput pöydän alla ovat lähinnä viikonlopun tapahtumien totuutta. Ja monelta on lähtenyt jo pää. 

Kaikesta kaaoksesta ei vaan saanut kovin kauniita kuvia, joten ne jäivät omaan kansioonsa. Vaikka ihan täysin sitä mieltä olenkin että sotkut ja kaikki muut omituisuudet elämästä tekevät kaunista... Hmm, mun täytyy ilmeisesti vaan oppia ottamaan kauniimpia kuvia sotkuista! :D

Viikonloppuna päällä on ollut omatekemä, ihan suosisiksi nousut (ja aika pääsiäshenkinen!) neule. Neuleen ohjeen olen jo myynyt Suurelle Käsityölehdelle joten tähän en voi laittaa; toukokuussa voitte sitten kurkata kunnon ohjeen lehdestä ja lukea haastattelua. :) Mietin muuten jo että tää neule toimisi hyvin syksyksi suklaisella tumman ruskealla pohjalla... Voisi tehdä sitten uuden.

Mutta eipä hätää; puikoilla on jo hyvää vauhtia tulossa uusi kevätneule, johon saan ohjeen esille blogiin jo toivottavasti ensi viikolla. Ihan varmasti ennen pääsiästä! :) En malttais odottaa. :)) 

Ja hei, eka pörriäinen bongattu! Siitä se kesäkin vähitellen tulee! :))

 

 

Hyvää alkavaa kevätviikkoa <3

Kaffia kuppiin, aurinkoa poskille ja lenkkarit asfalttiin! 

>>
Kommentoi  12

Kaikki maailman nallet

Kalastajan vaimo

ja tuhat kuvaa!

 

Havanassa oli meidän reissun aikaan juuri United Buddy Bears -näyttely, jossa maailman jokaista maata siis edusti oma, maan tapaan sopivasti kuvioitu nallensa. The Art of Tolerance. Mulla tulee noista nalleista nyt lähinnä mieleen se polttavan kuuma aurinko, joka sai meidät hikoilemaan possunpunaisina. Aino-raukallekin on näköjään vedetty sukat polviin (why?!? :D).

Mun hatun ja puuhelmethän ostin Havannasta, mutta ihanan Johanna -pellavatopin on sain taas vanhan, hyvän yheistyökumppanini By Pias'n kesävalikoimista. Kaupunkikelpoinen ja silti ilmavan vilpoinen helletoppi! Ihan suosikki. Ja heh, ainiin, ennen kuin kukaan huomaa ettei miehen(kään) vasemmassa nimettömässä ole sormusta, niin kerron että norjalaiset pitävät muuten vihkisormuksiaan oikeassa kädessä. Ja hitsi mun vihkisormuksen korjauksesta annettiin sen verran korkea hinta-arvio, että saisin uuden edullisemmin. Äh. Voi olla että olen vielä tovin ilman sitä sormusta.

En kuitenkaan sen enempää vaivaa höpinöilläni tällä kertaa; eiköhän kuvissa ole tarpeeksi tarinaa. Vähän lisää viikonloppuväriä ja -fiilistä kuitenkin mukaan kuubalaisen Laritza Bacallaon mielettömän aurinkoisesta ja energisestä biisistä... Sit vaan hyvää lauantaita, onnellisia hymyjä ja levollisia hetkiä teille. & Skål! :)

 

 

 

>>
Kommentoi  9

Tervetuloa!

Kalastajan vaimo

Kirjan julkkareihin :)

 

Kutsu

Tiistaina 7.4.  klo 14-16 juhlimme painotuoretta kirjaani Kalastajan vaimo -suosikkineuleita ja suloista arkea.

Paikka: Helsinki, ihana käsityömyymälä. Mukaan mahtuu ainakin 30 ensimmäisenä ilmoittautunutta, joten laita nopsaan meiliä: info@sets.fi -osoitteeseen, niin saat paikan osoitteen paluupostissa! :)

Iltapäivän aikana jutellaan kirjasta, neulomisesta ja elämästä, nautitaan kuplivaa ja pientä purtavaa, neulotaan yhdessä ja voit ostaa signeeratun kirjan juhlatarjoushintaan.

Tervetuloa, olisi kiva nähdä! :)

***

 

Jeps, sellaista tiedossa. Tulkaa, tulkaa! :) Ottakaa vaikka puikot ja langat mukaan niin autan alkuun jos joku neulehomma mietityttää. :) Ennen kaikkea olisi kiva nähdä. Laittakaa siis postia kustannusyhtiölle info@sets.fi ja saatte osallistumisvahvistuksen vastauksena.

Kuvat yllä ovat muuten palasia kirjasta. 

Ja täällä on muuten justiinsa selätetty yksi vatsatauti... Siksi on blogissakin ollut vähän hiljaista taas viimepäivät. Mut jos tästä nyt alkaisi vähitellen taas normaali elämäntahti kun on kirjakin valmiina. Koskakohan tajuan että olen tosiaan saanut aikaiseksi kirjan. Pitäisiköhän sitä juhlia? Ehkä se fiilis tulee tuolla lankakaupassa sitten kun otetaan ne kuplivat. :)

Toivottavasti nähdään!

>>
Kommentoi  22

Pari sanaa parisuhteesta

Kalastajan vaimo

*meistä & muista*

miehen pellavapaita saatu By Pias / Ainon mekko Lidex ja mun Charlie Joe

 

Pari sanaa parisuhteesta -koska siitä on kyselty ja vähän kai huolestuneitakin oltu... :) Hmm, mut miten tän kaiken sanoisi! Nämä ovat vaikeita asioita. Hyvä vinkki sosiaalisiin medioihin ensinnäkin on mun mielestä muuten se, että kannattaa olla persoonallinen, mutta ei henkilökohtainen. Joskus somea kritisoidaan sen vaaleanpunaisesta yksipuolisuudesta, mutta ei kaikkia henkilökohtaisuuksia vain ole järkevä jakaa...

Parisuhteet voivat  kuitenkin olla paitsi hyödyllinen, myös tosi hauska aihe. Vasta nauroin kun eräs vanhempi rouva sanoi 50 avioliittovuoden jälkeen joka päivä epäilevänsä valintansa oikeutta. Ja toinen "unelmapari" nauraen myönsi kerran repineensä wc:n oven paikoiltaan riidan tiimellyksessä; joutuivat sitten vieraille jälkeenpäin selittämään miksei vessassa ollut ovea...

Joka parisuhteessa on siis omat hankaluutensa. Uskallan myös yleisellä tasolla veikata, että aika moni nykypareista kamppailee näiden samojen haasteiden kanssa kuin mekin; ajankäyttö ja työnjako. Kumpi tekee enemmän. Kumpi antaa enemmän, kumpi saa. Ja ennen kaikkea kommunikatio.

Meidän kohdallamme yksi haaste on tietysti kahden maan välillä; seikka joka helposti tekee minusta, muuttajasta, sen joka on antanut paljon. Toinen haaste on miehen työ  ja intohimo, joka vie häntä ympäri maailman, mikä helposti jättää taas mulle sen epäedullisen osuuden ajankäyttöä ja roolijakoa. Ja pakon valita haluanko yrittää rajoittaa miehen vapautta. Etuoikeuden nalkuttamiseen. ;)

Itse henkilökohtaisesti en usko rajoittamisen enkä nalkuttammisen voimaan. Toiset meistä ovat temperamenttisempia ja toiset luonnostaan rauhallisempia hiljaisempia, mutta tuskin kukaan haluaa olla nalkuttava vaimo/mies ja niin vaikeaa kuin se joskus saattaa ollakin (heh), kannattaa yrittää niellä kiukut ja saada kommunikatio toimimaan jollain ihan toisella tavalla. Niele päivän aika kielelle kipuavat solvaukset - lopulta ne lakkaavat tulemasta. Eikä se muuten ole heikkoutta, tyhmyyttä tai alistumista, se on vahvuutta luoda pohjaa hyvälle parisuhteelle, onnellisuudelle. Se on viisautta olla rakentava osapuoli, ei hajottava. Se on tapa kartuttaa arvostusta ja rakkautta. Kaada lasilliset viiniä perjantai-iltana ja aloita keskustelu jollain positiivisella. Sano jotain uutta. Kysy jotain mitä et vielä tiedä.

Tiedän, että etenkin pienten lasten vanhempien välit ovat helposti viileät, jopa kireät. Arjessa ei ehdi eikä jaksa puhua. Saati koskettaa -usein juuri se ainoa, mitä tarvitsemme. Kosketus, hymy, pari yllättävää sanaa. Saattaa tuntua vaikealta; Miksi minä, miksei puoliso? Miksi minun pitäisi jaksaa tehdä aloite? Miksi nöyrtyisin ja alentuisin?  En kuitenkaan saa edes vastakaikua.  Oletko varma ettei puoliso ajattele juuri samoin? Yritä edes, kokeile mitä tapahtuu. Ole se rakentava osapuoli. Yritä edes! Miksikö? Kommunikaation puute on varmasti kaiken pahan alku ja juuri ja toimiva parisuhde on niin kannattava investointi että sen eteen kannattaa yrittää. Siksi.

Eikä niin että kaikki ajatukset pitäisi niellä ja kaikki kestää hiljaa. Ei tietenkään; pelkkä auringonpaistekin saa aikaan vain autiomaan. Riidat kuuluvat asiaan ja puhdistavat, mutta jokapäiväiset nälväilyt hajottavat pahasti. Riitele vain asiasta, älä turhista pikku jutuista. ;)

Omalla kohdallani paitsi juuri kohteliaisuus ja toisen arvostus, myös ikävöinti on aika suuri positiivinen osa parisuhdetta ja osittain syy myös sen kipinän säilymiseen. Ikävä ja erossaolo kirvoittavat usein uusia tunteita pintaan ja kyllähän sitä toisen olemassaoloa osaa arvostaa kun joutuu välillä olemaan yksin. Ikävöidessä mietin usein, että jes, mulla on kauhea ikävä sitä, mullahan on tosi paljon tunteita sitä kohtaan! :D 

Ja se, että molemmilla on tilaa kasvaa myös yksilönä. Se, että molemmilla saa olla omat harrastuksensa (ilman nalkutusta ;)), se on myös yksi epäitsekäs rakkaudenosoitus, joka palaa bomerangina takaisin palkiten kiitollisuudella, arvostuksella ja rakkaudella. Ja että molemmat kuitenkin odottavat eniten yhteisiä viikonloppuiltoja. Ostavat jonkun herkun toiselle. Kumpi tahansa saattaa ottaa kädestä, missä tahansa. Sanoa että mulla on hyvä olla. Tai pyytää anteeksi ennen nukkumaanmenoa.

Ne on sellaisia arjen tärkeitä pikku juttuja. Jokaisella omansa. Muka helppoja, mutta vaativat jotain kummaa tasapainoa. Jonkinlaista epäitsekkyyttä, sitä että on valmis asettamaan toisen tarpeet omiensa edelle. Parisuhteitahan on miljoonia, eikä kenelläkään voi olla mitään oikeaa kaavaa onnistumiseen. Eikä yksikään parisuhde ole aina hyvä. Joskus kyllästytään, epäillään valinnan oikeutta, petytään, epäillään lisää ja välillä vaivutaan epätoivoon. :D Niin se vain on. Ei kannata odottaa pelkkää ruususadetta eikä auringonpaistetta tai tulee pettymään. Tai saamaan vain vain yhden ison autiomaan. 

Sellaisia ajatuksia, mutta ei mitään vastauksia. :)

Lykkyä tykö siis itse kullekin; pareille, omaansa ikävöiville tai sitä vielä hakeville. Kaunista kevätviikon alkua.

 

 

>>
Kommentoi  62

Maalis on kevätkuu

Kalastajan vaimo

~pieni perjantaipäivitys~

mummomekko Monki

 

Täällä on ihanasti krookukset pystyssä ja tulppaaninlehdetkin jo kovasti pyrkimässä mullan läpi. Kevät ihan kunnolla vauhdissa siis. 

Olen viettänyt työviikon Monkin sinisessä (Marte-) mummomekossa ja nyt vapaaperjantaina heitin lämmikkeeksi villapaidankin päälle. Ihan siis superrentoa menoa täällä! 

Lomafiilis jatkuu siinäkin muodossa, etten meikkaamaan ole jaksanut (no oli punahtavaa huulirasvaa) tai hiuksia laittamaan. Kuubassahan mulla ei ollut shampoita ja muita ollenkaan mukana (unohtui, hupsis...) ja siellä sitten etsin paikallisista pikkumarkeiteista shampoita -  ilman suurempia odotuksia. Purnukat olivat rivissä hyllyillä kaikkien muiden puhdistusaineiden kanssa ja jokainen purkki maksoi suunnilleen saman verran, peson tai pari. Ja oikein hyvä tuli.

Jeps, viikonloppu (ja kevät!!)fiilistä vielä viime päivinä paljon kuunnellusta cumbiasta:

 

>>
Kommentoi  4

Tatuointeja

Kalastajan vaimo

& muita detaljeja

Ihania koruja kesäiholle saa kultaisena kimaltavista tatuoinneista, esim shinetattoo tai Il Mercatino (saatu). Annoin muuten tatuointeja myös paikallisille tytöille ja yksi 8 -vuotias virkkasi sormin mulle tollaisen punaisen rannekorun, bongaatteko?  <3

 

 

Heippa hei, tulipas taas suunniteltua pidempi tauko postauksien välillä. Jutut kun eivät aina mene suunnitellusti. Mun olisi niin tehnyt mieli laittaa teille kuvia krookuksista ja auringosta ja kaikesta mitä täällä nyt tapahtuu, mutta kamera hyytyi täysin. No tuolla reisussa se ilmeisesti kärsi ilmankosteudesta ja viimekesäisestä vesivahingosta, jota en ollut ehtinyt korjaamaan kuntoon, joten nyt se on moooonen viikon korjauksessa. Huoh. Katsotaan mitä tässä nyt keksii.

Toki tämä viikko on ollut myös pikkasen raskas; mainittakoon että palasin reissusta yksin lasten kanssa ja mies kalastelee vielä Kuubassa. Kirjoittelen vielä erikseen näistä parisuhdeasioista pian, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa... Mitään kriisiä tai draamaa mulla ei ole kuitenkaan tarjota, ihan vaan niitä normaaleja parisuhdepohdintoja vaan. :)

Yllä on muutamia pikkuisia juttuja reissulta. :) Kuvat ovat suurimmaksi osaksi Playa Largasta; voitte vaikka googlettaa jos kiinostaa. Hyviä majataloja ihan rannassa ovat mm. Casa Kiki, Bel's, Zuleyda & Vinola... Mutta noin yleensäkin voit googlettaa casa particular; näitä löytyy ympäri Kuubaa ja Playa Largastakin tosi monta. Tosi kiva asumismuoto etenkin jollei pelkää kylmää suihkua ja on tottunut mökkeilemään. :P Mun mielestäni casa particular asumismuotona tarjoaa enemmän -tai ainakin erilaisia- elämyksiä ja sydämenruokaa. <3 Kuuban pohjoispuolen rannat ja merivesi myöskään tunnetusti eivät ole yhtä ihania kuin etelärannikon -eli Karibian hiekat ja aallot, joten suosittelen kyllä suuntaamaan Varaderon sijasta etelään. :)

Ja nyt hei nähdään kyllä useammin täällä blogissa ja se on lupaus! :D 

Arki tuntuu alkavan asettua, lomapyykit palailla puhtaana kaappeihin ja unirytmit vakiintua. Jes. Ikävä on, mutta saa ollakin. <3

 

 

>>
Kommentoi  4

Kuvia Kuubasta

Kalastajan vaimo

<3

pitsitoppi By Pias* / kangaslaukku Il Mercantino* / hattu Kuubasta

 

 

Heippa; pitkästä aikaa!

Lomaltapaluu on sujunut vähän nihkeästi ja aikaero nukuttanut yli puolelle päivin. Kuvia on hurjan paljon; en oikein tiedä mistä taas aloittaisin (joten aloitetaan sekalaisella koosteella) ja ikävä Kuubaan tekee lomakuvien selaamisesta vähän haikeaa. Mutta kai se nyt jo pitää aloittaa. :)

Kuten viime vuonna, tiedän (tai ainakin sormet ristissä toivon) taas ettei reissu saarelle ollut viimeinen. Kuuban matkailu on tosin lisääntynyt huimasti viime aikoina ja mitä enemmän reitti vapautuu USA:lle, sitä vaikeammaksi matkailu varmasti muuttuu meille muille. Saapi nähdä. En kyllä kestä jos meidän paratiisirannan kaikki pikkuhökkelit puretaan luksushotellien tieltä. Sitten tulee itku. 

Lomamatkoissa parasta on mun mielestä nimittäin nähdä ihan oikeaa elämää. Se, että kotiintuomisina on aina paljon tunteita, elämyksiä ja muistoja. Kuubassa ei ehkä ole mitään shoppailtavaa, ei juuri aktiviteettejä eikä internetyhteyttä. Ladan ovi ei ehkä toimi ja lämmin vesi on ylellisyyttä. 

Silti juuri tällaiset lomamatkat ovat mun mielestä parasta ylellisyyttä. Istut simppelillä betoniterassilla keinutuolissa auringon laskettua ja ehdit jutella miehesi kanssa asioita, joita kotona ei muka koskaan ehdi. Kummaltakin virtaa ajatuksia, vanhoja kokemuksia ja tunteita, joita koskaan ei ole tullut sanottua. 

 

Kaikkein parasta lomamatkoissa ovat ne kotiintuomiset, joita ei näy eikä voi koskea.

Uudet kokemukset ja elämykset.

Ne tunteet, jotka ruokkivat arkeakin vielä pitkään, jotka muokkaavat, jotka saavat näkemään asioita toisin.

Sanat, jotka korjaavat monet halkeamat.

Roihahtaneet liekit ja vahvistetut siteet. 

 

Kuubapostauksia tulee vielä monta. ;) Kertoilen sitten taas tarkemmin matkan kulusta. Eli nähdään taas vähän useammin! :)

 

 

 

>>
Kommentoi  34

Silkkihuivi

Kalastajan vaimo

hiuksissa tai housuissa

 

Kuka ei muka tarvitse kevyttä pikku huivia? :P 

No, ei ehkä, mutta Beck Söndergaardin O-Macy oli aika vastustamaton; otin senkin mukaan Kuubaan suojaamaan hiuksia aurigolta.

Keksin muuten heti ainakin kaksi muutakin tapaa käyttää tällaista huivia; vyön lenkkeihin pujotettuna vyönä housuissa tai -tietenkin- kaulassa. 

Kesähuivit ovat just siksi hauskoja, että ne ovat niin monikäyttöisiä. Ehkä keksitte vielä lisää tapoja...?

Nähdään taas! :) Meitin loman loppu alkaa häämöttää. :S

>>
Kommentoi  6